Olin stressipäissäni suunnitellut, että omistaisin pääsiäispyhät siivoukselle, pyykinpesulle, kirjanpidolle ja muille arkisille rästitöille, joille ei ole viime viikkojen minuuttiaikataulujen keskellä irronut ajatustakaan. Sitten poikaystävä varsinaissuomalaisessa viisaudessaan ehdotti, että mitäs jos lähdetäänkin Turkuun.
Hmm. Turkulaiset jokivarsiravintolat. Anoppilan pääsiäispadat ja pashat. Sauna. Vierashuoneen hiljaisuus, joka ei huuda tekemättömiä töitä. Ennen muuta: 150 kilometrin välimatka pesemättömiin pyykkeihin, lajittelemattomiin kuitteihin ja makuuhuoneeni melkein umpeenmuuranneisiin tavarakasoihin. Kas, yllättävän helppo päätös.
Heräsin silti aamulla stressaamaan viimeisistä vastaamattomista sähköposteista, kunnes tulin järkiini ja tajusin, ettei kukaan istu pitkäperjantaina vastauksiani odottamassa. Siirsin kaiken todo-listalla roikkuvan tiistaiaamuun, suljin tietokoneen ja menin keittämään pahan kahvin. Maleksin kämppäkaverin kanssa kumppareissa Ullanlinnan ainoaan aukiolevaan kauppaan hakemaan koirille murkinaa, vastaantulijoiden virneistä näki että kaupunginosa oli siirtynyt jo lomavaihteelle. Vuoden ensimmäiset varvastossut bongattu, kaikkien reinojen ja muiden kotitossujen keskellä. Yksi parhaita asioita kaupungin eteläisimmillä kaduilla on, että kodin määritelmä on väljä ja kattaa myös lähikaupan, jonne voi painella aamutakissa kenenkään katsomatta perään.
Autoin pakkaamaan Mikon ja Lunan pieneen mustaan Mazdaan, jonka nokka kääntyi kohti maaseutua musta kuono liimattuna takapenkin ikkunalasiin. Juno kipitti kotona huoneesta toiseen syvästi huolestuneena siitä mihin sisko oli viety. Kun matkalaukut kaivettiin yläkomerosta, huoli syveni synkäksi varmuudeksi siitä, että hänet oltiin hylkäämässä yksin kotiin. Mäyräkoiran mielenrauha palasi vasta kun lempilelut heitettiin kassiin ja panta puettiin kaulaan. Siitä siirryttiinkin sulavasti hyväntuuliseen lähtöhysteriaan. Koiranomistajat tietävät. Eteisessä sinkoilee koirankokoinen pyörremyrsky, joka ei osaa päättää loikkelisiko, heittelisikö voltteja vai pyörittäisikö häntää kuin helikopteri propelliaan. Silloin voi tehdä niitä kaikkia ihan varmuuden vuoksi yhtäaikaa, korvat nurinkurin ja ikearotta suussa.
Olen pakannut laukkuun harmaat collegehousut, villasukat ja pehmeimmät paidat, jotka löysin kaapista. Yhdet farkut, yhdet kengät, siltä varalta että jaksan nousta viltinmutkasta. Tavallisia sukkia ei enää tarvita, kesäkausi on virallisesti alkanut. Musta matkalaukku on Rimowan, sain sen jokunen vuosi sitten Beliziasta. Se on pieneen kokoon pakattu tilaihme, nielee kaiken mitä umpiväsynyt nainen ja umpihysteerinen mäyräkoira voivat viikonloppumatkallaan tarvita.
Palataan länsirannikolta! Lempeitä pyhäpäiviä, pitkiä päiväunia.
When things at home escalate from untidy to uncontrollable chaos, just flee. Hence the weekend road trip to Turku.
