Holding on for life

Tuorein toistoluuppini, olkaa hyvät! Amerikkalainen Broken Bells on ollut tähän saakka vain etäiseksi jäänyt nimi internetin indiepop-listauksissa, mutta nyt kolahti ja kolahtikin sitten kunnolla. Jos ääni tuntuu tutulta, se johtuu siitä että solisti James Mercer on laulanut aiemmin The Shinsissa. Vakimiehistön toinenkin jäsen on musamaailmasta entuudestaan tuttu nimi, tuottaja Brian Burton joka tunnetaan paremmin nimellä Danger Mouse. Levyjä tehtailevat tiettävästi kaksin, mutta keikoilla on mukana isompikin kokoonpano. Ovat vierailleet joskus Flow’ssakin, harmi että oivalsin tämän duon hienouden näin viimeisenä maailmassa.

Yhtyeellä on muitakin hyviä kappaleita, ainakin uskoisin niin, sillä en ole vielä päässyt tästä irti tarpeeksi pitkäksi aikaa keskittyäkseni niihin. Parasta on, että tämä luuppi on osoittautunut poikkeuksellisen helpoksi tartuttaa muihin. Soitin sitä viime viikonloppuna ystävän polttareiden jatkoilla (siis koko yön) ja aamuun mennessä kaikki hyräilivät mukana. Toki myös pitkätukka on tempaistu tähän hulluuteen mukaan, hän se taisi itseasiassa kappaleen alunperin minulle esitelläkin. Aah! Toistohulluus todistettavasti tehostuu, kun kuuntelevien korvien ja sihisevien aivojen määrä tuplataan.

What a lovely day to be lonely, niin kauniisti sanottu. Ja joskus ihan totta.

BROKEN BELLS – HOLDING ON FOR LIFE

Terveisiä työhuoneesta

Himassa meni huonejärjestys kesällä kokonaan uusiksi. Vanhasta työhuoneesta tuli vierashuone, se tuntui vaan luontevammalta niin, sillä sen yhteydessä on myös vaatehuone, nukkumaparvi ja useimmiten kasakaupalla kuivuvaa pyykkiä. No, juuri nyt se vierashuone näyttää varastolta, mutta kyllä siitäkin vielä kaunis tulee, kunhan tässä keretään. Hiljaa hyvä tulee.

Työhuone muutti siis asunnon länsisiipeen, nappasin pari kuvaa keskeneräisestä projektista. Kovin kesken on, sillä kaikkein olennaisin kaluste, pöytä, puuttuu vielä. Ei huvittaisi hankkia mitään parempaa odotellessa -väliaikaisratkaisua, elän siis toivossa että oikeanlainen pöytä osuisi tuolla teillä ja toreilla vastaan. Millainen pöytä se oikeanlainen on – ei vielä aavistustakaan, tunnistan sen sitten kun näen. Vinkkejä otetaan tietysti ilolla vastaan!

2016-09-21-stellaharasek-homeoffice-12016-09-21-stellaharasek-homeoffice-22016-09-21-stellaharasek-homeoffice-3

Kalusteet ajelehtivat vielä huoneesta toiseen ja hakevat paikkaansa. Joukossa on yksi uusi ja se löysikin paikkansa samantien: Roomagen muuttomyynnistä saatu, kauniisti kunnostettu vanha koulukaappi. Sinne on tarkoitus pinota kamerat, piuhat ja vara-akut, työhön liittyvät kirjat ja paperit, kansiot ja laskut. Ihanaa, kun ne voi sulkea ovien taakse. Pysyvät kurissa ja nuhteessa eivätkä pyöri pöydillä muualla asunnossa häiritsemässä lorvimista ja olemista.

2016-09-21-stellaharasek-homeoffice-42016-09-21-stellaharasek-homeoffice-52016-09-21-stellaharasek-homeoffice-62016-09-21-stellaharasek-homeoffice-7

Mikolta perityt peikonlehdet ovat vallanneet ikkunalaudan. En ole ihan varma mitä niistä ajattelisin. Viidakkotunnelma kiinnostaa kyllä! Ehkä niitä pitääkin vaan hankkia vielä pari lisää. Tai sitten myyn pois ja vaihdan palmuihin.

Vanhat tuolit odottelevat jo pöytää, jonka ääreen asettua. On tässä tullut tehtyä jo ihan tarpeeksi töitä sohvalla röhnöttäen, tai keittiön pöydän äärellä likaisten kattiloiden painostavan tuijotuksen alla.

2016-09-21-stellaharasek-homeoffice-82016-09-21-stellaharasek-homeoffice-92016-09-21-stellaharasek-homeoffice-10PHOTOS BY STELLA HARASEK

Paratiisi puupurnukoissa

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää arvonnan

Korviini kantautui ylistäviä kuulopuheita havaijilaisesta Mahalosta kauan ennen kuin merkki oli edes saatavilla Suomesta. Siitä kuhisivat kaikki vähänkin tiedostavat kaverini, joilta olen tottunut kuulemaan kaiken kuulemisen arvoisen. En tiedä naaraavatko he informaationsa internetistä, matkoilta vai salaisista lähteistä universumin korkeammasta tietoisuudesta, mutta en käy kyseenalaistamaan. Olen jokatapauksessa odottanut siitä saakka saavani noita puisia purnukoita käsiini ja – aaaaaah – loppukesästä odotus vihdoin palkittiin, kun sarja saapui Naturellen hyllyihin. Ajoitus ei olisi voinut olla sopivampi, kaipasinkin syksyksi kääntyviin päiviin jotain juuri tälläistä. Havaijin hiekalta, auringolta ja trooppisilta kukilta tuoksuvia tuulia.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-1

Voidaanko ihan hetki puhua näistä käsittämättömän kauniista puisista pakkauksista?! Ei tule varmaan valtavana yllätyksenä, että esteetikon sielu hytkyy ja hyrisee onnesta näiden äärellä. Hivelevät ne toki muitakin aisteja: uusiutuvasta bambusta tehdyt puupurkit ovat painavat ja sileät, niitä tekee mieli kosketella, tuntuvat hyvältä kädessä. Käsintehdyt kaiverrukset viimeistelevät luksuksen. Tykkään niiden pikanteista yksityiskohdista: putelien kylkeen on kaiverrettu tuotteen nimen ja käyttöohjeen lisäksi Havaijin saaria.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-2

Mennäänpä sisältöön. Sarjan tuotteet ovat 100% luonnonkosmetiikkaa ja ne tehdään käsin Kauailla, Havaijilla. Niistä on riisuttu ihan kaikki turha: purkkeihin on pakattu vain tarkkaan valikoituja, ravinnetiheitä ja tehokkaita raaka-aineita. Mahalon tuotteissa on ihan toisenlainen fiilis kuin muissa luonnonkosmetiikkalemppareissani, teknisyydessään täydellisiä tehoseerumeita valmistavassa Tata Harperissa tai May Lindstromissa, jonka mustanpuhuviin purnukkoihin ihastuin viime talvena. Mahalossa on orgaanista, trooppista lämpöä, eikä se johdu vain puisista pakkauksista. Tietynlainen rento rehellisyys tulee läpi kaikesta, tuotteiden tuoksusta niiden konstailemattomiin koostumuksiin ja siihen millaista niitä on käyttää. Hippi tykkää ja hyväksyy.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-52016-09-18-stellaharasek-mahalo-4

Ainakin toistaiseksi sarja on kaikessa suppeudessaan simppeli: siihen kuuluu seerumi, kaksi erilaista balmia, kaksi naamiota sekä keholle ja hiuksille tarkoitettu eliksiiri. Sain kokeiluun koko setin ja ajattelin kertoa sanasen omista suosikeistani.

(Ainiin – ihonhoitotuotteiden lisäksi sarjasta löytyy huulisävy! Sitä en olekaan kokeillut. Olisipa huippua, jos sen seuraan liittyisi vaikka voidemainen poskipuna. Ja ehkä jokin ihana kullanhohtoinen voide, jota voisi taputella poskipäille taikomaan hitusen Havaijin lämpöä habitukseen.)

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-8

Jos kokeilet vain yhtä, suosittelen ehdottomasti The Rare Indigo -kauneusbalmia. Olen käyttänyt sitä iltaisin, aamulla iho näyttää levänneeltä ja hehkuvalta. Vaikutuksen huomaa jo parissa päivässä. Monikäyttöinen tuote vetoaa varsinkin meihin, jotka rakastamme May Lindstromin Blue Cocoonia. Mahalon versiossa sininen sävy tulee indigo-kasvin uutteesta. Balmi on koostumukseltaan notkeaa ja sormiin helposti sulavaa, levittyy ihoon ohuesti ja imeytyy nopeasti. Se ravitsee, heleyttää, tasapainottaa, kirkastaa ja kosteuttaa – en tiedä voiko yhdeltä tuotteelta vaatia enempää? Ainiin, se myös korjaa ihon vaurioita ja rauhoittaa tulehduksia acnesta erilaisiin ihottumiin. Melkoinen moniosaaja. Pyöreän purkin kylkeen on kaiverrettu Kahoolawen saaren muoto.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-6

The Vacation Glow, mikä ihana nimi! Välillä vähän risoo, kun kosmetiikkaa mainostetaan nopeimpana lentolippuna rantalomalle, ihan kuin joku purkki – olkoon ihan kuinka kaunis tahansa – paljoa lämmittäisi kun ulkona vihmoo jäätä vaakasuoraan. Ei tämäkään puteli valitettavasti ihan vastaa viikkoa Mauin rannalla eikä toki sitä lupaakaan, mutta pääsee kyllä kirkkaasti lähimmäs tähän saakka kokeilemistani! Vartalo- ja hiuseliksiiri on ylellisin ja kullanhohtoisin öljy, johon olen törmännyt. Tähänkin pulloon on tietysti pakattu hengästyttävä määrä kaikkea hyödyllistä: yhteensä 17 ainesosaa arganöljystä ja kosteuttavasta kukuista tasapainottavaan makadamiaan ja korjaavaan tyrniin. Öljy uudistaa, kosteuttaa ja tasapainottaa ihoa. Myskisellä kukkaistuoksulla on aivan varmasti myös sielua hoitavia ja sydäntä parantavia ominaisuuksia.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-10

Ja niin, se lomahehku: öljy todellakin saa ihon ja hiukset hohtamaan! Kultainen hohde on peräisin havaijilaisista jasmiini-, ylang ylang- ja tuberoosaöljyistä. Ennustan, että tämä on kovaa kamaa marraskuussa, kun räntä on riipinyt naamasta viimeisetkin rusketuksen rippeet ja tukka törröttää sähköisenä surffihamppuna pipon alta. Yhhyh, ei ajatella sitä nyt, mutta kiva tietää, että kaapista löytyy sitä varten täsmäase.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-7

Mahalo Balm on hoitobalmi, jota voi käyttää kosteusvoiteen tapaan seerumin tai kauneusbalmin lisäämisen jälkeen – tai sitten kymmenellä muulla tavalla. Kuten esimerkiksi yöksi levitettävänä silmänympärysvoiteena, joka poistaa turvotusta ja häivyttää juonteita, tai kuten minä, huulirasva-addikti: huulivoiteena, joka hoitaa ja ravitsee pitkään. Balmin voi sekoittaa myös suoraan seerumiin, jos on laiska eikä jaksa läträtä iholleen useita kerroksia erilaisia tuotteita. Pelastaa myös paikalliset ärsytykset paranevista arvista kuivaan ja koppuraiseen ihoon, ja elvyttää ihoa auringossa vietetyn kesän jäljiltä. Sopii kaikille ihotyypeille ja ympärivuotiseen käyttöön. Taitaa olla erityisen hyvä talvituote, sillä se sitoo kosteutta ihoon ja ehkäisee sen haihtumista.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-9

Naamioista suosikkini tähän asti on Petal Mask. Ruusulta ja jasmiinilta tuoksuva hunajainen geelinaamio kirkastaa, elvyyttää ja tasoittaa ihoa. Hunajainen ei ollut vitsi, naamio sisältää mm. havaijiljaista hunajaa ja manukahunajaa (ja 26 muuta vaikuttavaa ainesosaa). Purnukka painaa kuin synti, pakkauskoko on sen verran suuri että naamio kestää kuukausia vaikka jokapäiväisessä käytössä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, kuvassa oikealla sarjan öljyseerumi Vitality Elixir. Vaikka siihenkin on tiivistetty pökerryttävä määrä maapallomme tehokkaimpia raaka-aineita ja se tekee iholle silminhavaittavia ihmeitä, on pakko myöntää, että pidän siinä kaikkein eniten siitä, että se taikoo kasvoihin sen saman lomahehkun kuin Vacation Glow keholle. Säästää aikaa kun ei tee mieli meikata, vaan painella pihalle sen näköisenä kuin olisi juuri noussut päiväunilta riippumatossa palmun alla. Mistä tulikin mieleen, että öljyseerumin kylkeen on kaiverrettu kuva Oahun saaresta. Ehkä tämä on merkki. Sinne seuraavaksi lomalle?

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-3

Mitäs sanotte Mahalosta – kiinnostaisiko kokeilla? Nyt siihen on nimittäin oiva mahdollisuus: tähän kirjoitukseen kommentoineista kolme onnekasta saa valita suosikkinsa merkin tuotteista omakseen. Kerro siis kommenttilootassa minkä tuotteen valitsisit Mahalon valikoimista, niin olet mukana arvonnassa. Vastausaikaa on ensi viikon loppuun eli sunnuntaihin 25. syyskuuta asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, sen näkee vain onnetar. Arpaonnea!

*** KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! ARVONTA ON SUORITETTU JA ONNETAR SUOSI SEURAAVIA NIMIMERKKEJÄ: SANNA, PIU JA NINNI. OLEN TEIHIN HENKILÖKOHTAISESTI YHTEYDESSÄ! ***

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Working for the weekend

Musiikkidiggarin elämän lieveilmiöitä: pään sisältä löytyy jukebox, joka ei tottele mitään tai ketään. En mahda sille mitään, joka perjantai alkaa soida päässä Loverboyn vanha hitti vuodelta 1981. Ihan mielelläni kuuntelisin viikonlopun kunniaksi jotain aivan muuta, mutta ei. Menköön, kasaririffit ovat onneksi teinivuosien jäljiltä lähellä sydäntä. Kun ei muutakaan voi niin hoilotetaan sitten mukana, huolettomasti nuotin vierestä.

You want a piece of my heart?
You better start from the start
You wanna be in the show?
Come on baby let’s go

2016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-12016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-22016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-142016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-32016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-72016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-132016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-82016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-122016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-102016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-4

Täytyy se nyt tuupata tähän teidänkin pakkokuunneltavaksi, klassikko mikä klassikko. Sitäpaitsi miten punaisilla nahkahousuilla voisi mennä pieleen? No ihan helposti, mutta ei takerruta nyt sivuseikkoihin.


PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
LOVERBOY – WORKING FOR THE WEEKEND

Good times for a change

Klassikkokamalla kohti loppuviikkoa! Olen kuunnellut pitkästä aikaa vanhoja The Smiths -suosikkejani, yksi niistä on tämä kaikessa koruttomuudessaan kaunis ja rehellinen pieni kappale, johon jokainen pystyy sopivana päivänä samaistumaan. Että kunpa nyt kerrankin menisi kaikki putkeen. Kunpa saisin kerrankin juuri sen mitä haluan.


THE SMITHS – PLEASE PLEASE PLEASE LET ME GET WHAT I WANT

Tyylimuistiinpanoja

Voi syyskuu! Otimme tukun kuvia ihan vaan siitä ilosta, että aurinko siivilöityi lehtien läpi tavalla, jolla vain alkusyksyisin voi. Ja vähän siksi, että kirpparilta löytämäni mekko sopi täydellisesti kuvauslainakassista pilkottavan lampaankarvatakin alle. Virallisesti on kai myöhäistä kepeille kesämekoille ja samaan aikaan aivan liian aikaista paksuille talvitakeille, mutta päätin, että ne tasapainottavat toisensa. Vähän kuin vihermehu ja viinilasi (kaikkihan sen tietää, että spiruliina kumoaa skumpan).

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-02016-09-13-stellaharasek-syyskuu-22016-09-13-stellaharasek-syyskuu-3

Tykkään mekon repaleisesta kaula-aukosta. Vilauttelen niin vähän, että välillä voi ihan surutta – varsinkin, jos mekon päällä on painava villapalttoo. Buutseilla on vähän sama vaikutus, ne taittavat mekosta kuin mekosta turhan tyttömäisyyden ja tekevät kaikesta huomionhakuisen sijaan huolettoman. Seksikkään aavistuksen reteällä tavalla.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-42016-09-13-stellaharasek-syyskuu-52016-09-13-stellaharasek-syyskuu-6

Muistin mallikappaleita sovitellessani, että Marimekon talvimallistossa oli samanhenkinen lampaankarvatakki myös viime vuonna – siitäkin otimme ihania valokuvia. 70-luvun paluu (jota niiden yhteydessä sivusin) senkun jatkuu, en pistä ollenkaan pahakseni. Kerrankin kaupoissa on yllinkyllin omannäköisiä vaatteita.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-72016-09-13-stellaharasek-syyskuu-8

Ei tunnu vielä kovin syksyltä! Mutta sitten kun se tulee, aion pitää kiinni kaikista lempikoltuistani ja taikoa niistä sopivasti syksyiset mustilla sukkahousuilla, pipoilla ja pitkillä takeilla. Muutenkin tulee nykyisin käytettyä vuoden ympäri lähes samoja vaatteita, vain erilaisin tavoin yhdistettyinä ja kerrostettuna. Ei tarvitse nytkään lämpötilojen laskiessa kaivaa esiin kuin paksummat takit. Villapipot ja -huivit ovat olleet käytössä koko kesän, kiitos viileiden päivien ja saaristoreissujen.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-92016-09-13-stellaharasek-syyskuu-102016-09-13-stellaharasek-syyskuu-0112016-09-13-stellaharasek-syyskuu-12

Suosikkiasiani tuossa mekossa on syvään uurrettu avonnainen selkä. Kaikista niistä asioista, joita voi kehossaan pukeutumisella paljastaa, tykkään ehkä eniten selästä. Paljas selkä on kaunis hiljaisella tavalla, se ei kilju huomiota tai pakottavaa tarvetta tulla nähdyksi. Tykkään myös: ranteista, solisluista, niskasta, nilkoista. Käärityissä lahkeissa ja kyynervarsiin työnnetyissä hihoissa on aina ollut minusta jotain seksikästä.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-13

LAMPAANVILLATAKKI* MARIMEKKO
AURINKOLASIT RAYBAN
DIESELIN MEKKO SECONDHAND
BUUTSIT SECONDHAND
VANHA SORMUS SAATU LAHJAKSI
*KUVAUSLAINASSA

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

A stranger to love


THE KOOKS – BAD HABIT

Hidas aamu

Ensimmäinen kiireetön aamu aivan liian pitkään aikaan! Jääkaapin jämäaineksista tehty aamiaismunakas tuntuu luksukselta, kun sen kuorruttaa parmesaanilla ja kypsentää hitaasti uunissa. Kaveriksi kannullinen kahvia ja kesän viimeiset mansikat lusikoituna mukista jugurtin ja hunajan kanssa. Pöytä täynnä muruja ja eilisistä kuvauksista unohtuneita työasioita, ei haittaa. Tänään on vapaapäivän kunniaksi luvassa pelkästään kivaa ohjelmaa – päiväviini meren äärellä, illalla ystävän synttärikemut. Aurinkokin ilmestyi juuri esiin pilvien takaa. Juuri ajallaan.

2016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-12016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-22016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-32016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-42016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-52016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-62016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-72016-09-10-stellaharasek-sat-breakfast-8PHOTOS BY STELLA HARASEK

Luonnonkosmetiikkakeidas

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää alennuskoodin

Kuulkaa kaunokaiset! Seuraa ilouutisia kauneuden, luonnonkosmetiikan ja luonnollisen luksuksen ystäville: Naturelle.fi on avannut Bulevardille kivijalkakaupan. Tätä on odotettu, sillä nyt tuotteita pääsee vihdoin hypistelemään, tuoksuttelemaan ja testaamaan. Putiikista löytyy verkkokaupasta tuttu laaja valikoima luonnonkosmetiikkaa, joukossaan mm. omat suosikkini Tata Harper, May Lindstrom ja uusi havailijainen Mahalo, jonka jumalaisen kauniita tuotteita sain tovi sitten testiin.

2016-09-08-stellaharasek-naturelle-12016-09-08-stellaharasek-naturelle-22016-09-08-stellaharasek-naturelle-3

Bulevardin puiden katveeseen on asettunut varsinainen keidas, sillä tila on niin kaunis, että sinne tekee mieli jäädä notkumaan. Naturellen väki on ilmeisesti itsekin tästä tietoinen, sillä putiikista löytyy sohvalla varustettu hengailutila. Kantis kiittää, ja varaa itselleen sohvapaikan. Onneksi koiratkin ovat tervetulleita. Juno ja Nella ovat tietysti käyneet jo nuuskimassa nurkat läpi.

2016-09-08-stellaharasek-naturelle-42016-09-08-stellaharasek-naturelle-5

Kaikki uutuudet täytyy tietysti testata, mieluiten omiin kasvoihin. Sitäkin tarkoitusta putiikki palvelee suurilla peileillään. Katja tuli kanssani tutustumaan uuteen myymälään, oli tosin kaupungin johtavana luonnonkosmetiikkaguruna ehtinyt piipahtaa siellä jo aiemmin.

2016-09-08-stellaharasek-naturelle-62016-09-08-stellaharasek-naturelle-72016-09-08-stellaharasek-naturelle-8

Kypris kuuluu Naturellen uusimpiin tulokkaisiin, en malta odottaa että pääsen kokeilemaan merkin tuotteita. Katjan mukaan nuo seerumipullot on pakattu täyteen taikaa, uskon sen. Jenkkisarja on saanut kosmetiikkafriikit ympäri maailman täysin sekaisin.

2016-09-08-stellaharasek-naturelle-92016-09-08-stellaharasek-naturelle-102016-09-08-stellaharasek-naturelle-11

Ilahduttavaa, että Yarokin hiustuotteista löytyi monta täsmäasetta karhean luonnonkiharan kesyttämiseen. Meidän taloudesta sitä tottelematonta kiharaa löytyy nimittäin kahden pään edestä. Kerrankin minulla on mies, joka ymmärtää millaisia haasteita kohtaan villin tukkani kanssa.

2016-09-08-stellaharasek-naturelle-12

Pieni kaupunki, pienet piirit! Natakin piipahti sattumalta samaan aikaan paikalle. Aurinko paistoi, kello oli jo kuusi ja kaikkien työt oli tehty, joten teimme sen minkä kuka tahansa olisi tehnyt ja avasimme pullon kuplivaa uuden putiikin kunniaksi.

2016-09-08-stellaharasek-naturelle-132016-09-08-stellaharasek-naturelle-142016-09-08-stellaharasek-naturelle-15

Kuvassa vasemmalla Tuomaksena tunnettu Mr Naturelle! Huipputyyppi, joka luotsaa tiiminsä kanssa Naturellea eteenpäin rennolla varmuudella (ja hurtilla huumorintajulla, jota yrittäjänä totisesti tarvitsee). Nostan hattua. Viime vuodet eivät ole olleet ihan helpointa aikaa uuden rakentamiseen ja riskien ottamiseen, mutta Naturelle on onnistunut luomaan toimivan konseptin, joka kasvaa ja kehittyy.

2016-09-08-stellaharasek-naturelle-162016-09-08-stellaharasek-naturelle-172016-09-08-stellaharasek- naturelle-182016-09-08-stellaharasek-naturelle-19

Tänä viikonloppuna kannattaa piipahtaa paikalla, jos Tata Harper yhtään kiinnostaa: merkin UK-edustaja Jessica Parker-Palmiero on nimittäin koko viikonlopun paikalla vastaamassa kysymyksiin ja auttamassa tuotteiden kanssa. Myymälä on poikkeuksellisesti auki lauantain lisäksi myös sunnuntaina klo 11-15.

Tiedoksi myös, että koodilla TATA saa 15% alennuksen merkin tuotteista koko viikonlopun ajan! Koodi on voimassa sunnuntaihin saakka sekä myymälässä että verkkokaupassa. Itsehän rakastuin Tatan superseerumeihin, joista kirjoitin keväällä. Lukekaa omalla vastuulla, olen aivan toivottoman koukussa niihin.

Naturelle, Bulevardi 24
Arkisin 10-19, la 10-16

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Perusunivormu

Pukeudun vuodesta toiseen perusunivormuihin, joihin en vaan kyllästy – jollain levollisella tavalla niissä vaan tuntee olevansa oma itsensä. Yksi niistä on nahkahame yhdistettynä buutseihin ja harmaaseen t-paitaan tai pitkähihaiseen. Niissä ei koskaan ole yli- tai alipukeutunut olo, tai väärissä vaatteissa väärässä paikassa. Kai siinä on jotain lempivaatteiden selittämätöntä taikaa.

2016-09-08-stellaharasek-downtown-1B2016-09-08-stellaharasek-downtown-2

Taas nuo samat kirotut kengät, te ajattelette. Kyllä! Secondhand-putiikista hankitut buutsit ovat olleet kyllä yhdet kesän lempikengät. Uskallan ennustaa, että niistä tulee myös alkavan syksyn suosikit. Ne tekevät juuri sen mitä lempikenkien pitääkin, taikovat arkisestakin asusta omannäköisen.

2016-09-08-stellaharasek-downtown-32016-09-08-stellaharasek-downtown-4

Styleinin ohkainen takki on osoittautunut täydelliseksi näihin päiviin, kun ei ole varsinaisesti enää kesä, mutta ei tunnu vielä syksyltäkään. Pitkän helman avulla tarkenee viilenevissä säissä vielä paljain säärin. En ole varma kuinka paljon se nyt todellisuudessa suojaa, mutta ainakin henkisesti lämmittävä vaikutus sillä on ja sehän riittää.

2016-09-08-stellaharasek-downtown-52016-09-08-stellaharasek-downtown-6

TAKKI* STYLEIN
UNO PIU UNON MOKKALAUKKU* DOTS
HARMAA MIESTENPAITA* MINIMUM
NAHKAHAME SANNA HOPIAVUORI
AURINKOLASIT RAY-BAN
BUUTSIT SECONDHAND
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Kolme asiaa

Ooh! Saimme Vihreästä talosta omenalähetyksen. Tekisinkö mehun? Vai piirakan? MOLEMMAT? En osaa päättää. Auttakaa. Ovat kuulemma kirpakoita, ihan sellaisenaan ei siis kannata pistellä poskeensa. Saimme myös pottuja, ne katosivat jo parempiin suihin paistetun kalan ja varhaiskaalisalaatin kaverina. Kaupunkilaiselle on luksusta saada lautaselleen jotain itse kasvatettua (olkoonkin siis, että ystävän kasvattama). Parvekeviljelijäksi minusta ei ole, pitäisiköhän alkaa tilata luomuvihanneksia ja -hedelmiä joltain lähitilalta?

2016-09-07-stellaharasek-kolmeasiaa-1

Pikaresepti onneen on pedata sänkyyn puhtaat lakanat ja tuulettaa koko koti. Eukalyptus ikkunalaudalla on plussaa, ei välttämätön. Haaveilen vapaaillasta kun saisin vaan lojua sängyssä ja lukea. Sunnuntaina viimeistään, siihen asti on kalenteri tuupattu täyteen.

2016-09-07-stellaharasek-kolmeasiaa-2

Kotiin on vihdoin löytynyt kauniita vintagemattoja! Ja kyllä, useampi kuin yksi. Palaan asiaan, mutta en malta olla vilauttamatta kulmaa. Kas noin – on se vaan nätti. Ilmeisesti myös aika mukava selän alla, päätellen siitä että eräs viettää merkittävän osan ajastaan tällä matolla ketarat kohti kattoa. Ei, se ei ole Jarno.

2016-09-07-stellaharasek-kolmeasiaa-3

Oho, olikin neljä asiaa. Ulkona on nimittäin aivan täydellinen sää – intiaanikesä, sinäkö se olet?! Tekee mieli raivata loppuviikko tyhjäksi töistä ja karata salalomalle Pihlajasaaren eteläisimmälle kalliolle. Kyllä niitä kirjoja voi sielläkin lukea. Tuota villapaitaa en pakkaa mukaan, siellähän on ihan bikinikeli. Vielä ehtii tiputtaa talviturkin!

2016-09-07-stellaharasek-kolmeasiaa-4PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Pehmeämmät arkipäivät

Yhteistyössä Valio

Paluu arkeen on totisesti koittanut tähänkin talouteen! Kesän aikana on tapahtunut työrintamalla kaikenlaisia muutoksia. Kerron niistä lähipäivinä enemmän, mutta yksi arjessa eniten tuntuvista muutoksista on se, että teen suurimman osan töistäni toimiston sijaan kotona. Niitä töitä onkin viime viikkoina riittänyt: lähes joka päivälle on piisannut kuvauksia, kirjoitusdediksiä ja sitä säätöä, jonka määrä näyttää toimenkuvasta riippumatta olevan vakio.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-1

Tunnustan, nämä työpöytäkuvat ovat täysin lavastettuja. Työpöytä muutti vaimojenvaihtoviikkojen aikana uuteen osoitteeseen ja työhuoneeseen jäi pöydän kokoinen aukko. Teen siis todellisuudessa töitä useimmiten sohvalla löhöten asennossa, jonka fysioterapeuttini määrittelisi ihmisoikeusrikokseksi. Perustelen lavastuksen sillä, että haaveilen kyllä joka päivä kauniisti kalustetusta työhuoneesta, jossa ilma liikkuu, työt tekevät melkein itse itsensä ja ikkunalaudalla nojailee puuterinen neilikka. Neilikoita saa joka kukkakaupasta, mutta vielä kun löytäisi jostain passelin pöydän!

2016-09-05-stellaharasek-lumo-2

Uskollinen työjuhtani, Samujin Tori-kassi, odottaa ovella palaveripäiviä. Ilahduttavaa kyllä, palavereita enemmän kalenteriani täyttävät tällä hetkellä erilaiset kuvaukset. Mahtuupa kassiin onneksi kamerakalustokin – se on yhä ja edelleen ainoa laukku, jossa pystyy kantamaan mukana aivan kaiken.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-3

Olisin halunnut ottaa kuvan uusista hapsukorkkareistani ja kertoa kuinka painelen niillä pitkin kaupunkia toimittelemassa työasioita, mutta lavastukset saavat riittää. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen käyttämään korkoja joka päivä, joten jalkaan päätyvät useimmiten nuo kesän riennoissa kolhitut buutsit. Niillä jaksaa juosta, roudata, kantaa kahdenkymmenen kilon painoista Tori-kassiaan, kontata ja tarpoa mudassa. Ei tarvitse varoa tai hidastella ja hyvä niin, sillä kärsimätön luonne ei sellaiseen oikein taivu.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-4

Matkustaminen on taas mielessä, tai ainahan se on. Mutta pysytäänpä arkiasioissa, sillä ohjelmassa on viime viikkoina ollut työrytmiin paluun lisäksi myös paluu ruokarytmiin. Tai oikeastaan ruokarytmin löytäminen – olen kuullut, että monilla ihmisillä on sellainen. Itsehän kuulun hajasyöjinä tunnettuihin hajamielisiin haahuilijoihin, jotka syövät silloin kun muistavat, sitä mitä sattuu löytymään. Sipsipussin pohjat. Tomaatin. Nahistuneita riisikakkuja. Joskus hajasyöjä löytää ravintolan ja saa silloin eteensä oikeaa ruokaa. No, ehkä vähän liiottelen. Osaan toki kokata ja laitan safkaa mielelläni miehelle tai ystäville, mutta arkiaamuisin ja työpäivien aikana syöminen tuntuu kaiken keskittymisen keskellä niin toissijaiselta asialta, että se ei vaan tapahdu ellei sitä vähän suunnittele. Muutenkin koko syömisen kanssa pitäisi tehdä ryhtiliike, sillä viime viikkoina keittiössämme on valmistunut lähinnä lomaherkkuja pestopastoista pizzaan. Köh.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-5

Olen ystävystynyt viime aikoina rahkan kanssa, kiitos yhteistyöni Valion Lumo-proteiiniherkun kanssa. Se on osoittautunut riittävän vaivattomaksi ja nopeaksi aamu- tai välipalaksi jopa meikäläiselle. Sokerittomat rahkat maistuvat sellaisenaankin, mutta ne on niin naurettavan helppo tuunata, että kiusausta on vaikea välttää.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-6

Marjaisasta kuningatar-rahkasta syntyy muutamassa sekunnissa ihana aamupala, kun sen päälle ripottelee mustikoita, kookoshiutaleita ja tuoretta minttua. Näin nätti aamiainen nautitaan tietysti sängyssä, kun ei enää ole aamuisin kiire toimistoon! (Voiko tässä välissä tunnustaa, että teen silloin tällöin usein töitä myös sängyssä? Kuvitelkaa tuohon siis läppäri viereen, niin saatte todenmukaisen kuvan tilanteesta.)

2016-09-05-stellaharasek-lumo-72016-09-05-stellaharasek-lumo-8

Suosikkimakuni rahkoista on mandariini-juustokakku – se tuntuu astetta syntisemmältä herkulta, vaikka sokeria ei löydy siitäkään. Olen tuunannut siitä ruokaisan välipalan erilaisilla hedelmillä ja pähkinöillä. Ostelen hedelmiä sen mukaan mikä näyttää kaupassa hyvältä, tällä kertaa kippoon päätyi nektariini.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-92016-09-05-stellaharasek-lumo-10

Viikonlopulta oli jäänyt jokunen pala suklaata (älkää kysykö, en todellakaan tiedä miten suklaata voi jäädä) joten rouhin sitä koko komeuden päälle pehmentämään alkuviikon aiheuttamaa järkytystä. Terveys on tärkeää, mutta pehmeä paluu arkeen on varmasti terveyden kannalta viisaampi vaihtoehto kuin suklaaton shokkihoito.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-112016-09-05-stellaharasek-lumo-122016-09-05-stellaharasek-lumo-13

Katan kauniisti aina kun aikaa on, eli en siis kovin usein. Kunpa työpäivän taukoni näyttäisivät aina juuri tältä – on tämä nyt kivempi tapa tankata kuin syödä seisaaltaan tiskipöydän äärellä tai kadulla kipittäen roudaushiki otsalla kohti seuraavaa etappia.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-14

Loppuun vielä otos toimistoassistenteista. Voin kertoa, että kuvassa esitelty pätevyys on HUIJAUS, sillä heti kun olin napannut kuvan, neidit ryömivät peiton alle eikä niitä ole sen koommin näkynyt. Nääpillä ei ole enää sänkylisenssiä residenssin asukkaiden petiin, mutta vierassängyssä saavat majailla sydämensä kyllyydestä. Heidän mielestään se on tietysti heidän ikioma sänkynsä, jonne änkeää joskus muitakin nukkumaan.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-15

Anteeksi, mutta huomaako joku muu tuon tärkeänä pönöttävän pikkuassarin takana tapahtuvan manauksen!? Entä miten siellä on sujunut paluu arkeen?

PHOTOS BY STELLA HARASEK