Music don’t feel like it did

Alkakoon tämäkin maanantai musiikilla. Muistaako joku teistä Womack & Womackin kasarikappaleen, josta The xx teki esikoisalbuminsa bonuslevylle oman version melkein kymmenen vuotta myöhemmin? Lontoolaiset indiepopparit eivät suinkaan olleet ensimmäiset, jotka ovat ottaneet tuon hitin omakseen. Sen ovat versioineet vuosien varrella ainakin Joss Stone, Cliff Richards ja Elton John, joka levytti sen peräti kahden eri laulajan kanssa, Lulun ja k.d. langin. Selvästi suosittu biisi! Suosikkini on silti tämä hiukan hauras ja rämisevä tulkinta.


THE XX – TEARDROPS

Show me what you got

Ei ole monta asiaa, joilla on yhtä välitön onnelliseksi tekevä vaikutus kuin hevoset, valokuvaus ja livemusiikki. Kaksi jälkimmäistä voi kaiken lisäksi yhdistää! Olen viime aikoina käynyt keikoilla erityisen ahkerasti ja kantanut välillä kameraakin mukana. Seuraava kuvasarja on kahden viikon takaa, kun helsinkiläispumppu Smokin’ Aces soitti Semifinaalissa. Nelikon energia on aseistariisuvaa, ei voi olla diggaamatta. Ehkä tunnistattekin rumpalin, tällä tontilla usein vilahtavan pitkätukan.

2016-05-07-stellaharasek-smokinaces-12016-05-07-stellaharasek-smokinaces-22016-05-07-stellaharasek-smokinaces-32016-05-07-stellaharasek-smokinaces-42016-05-07-stellaharasek-smokinaces-52016-05-07-stellaharasek-smokinaces-72016-05-07-stellaharasek-smokinaces-82016-05-07-stellaharasek-smokinaces-92016-05-07-stellaharasek-smokinaces-102016-05-07-stellaharasek-smokinaces-112016-05-07-stellaharasek-smokinaces-122016-05-07-stellaharasek-smokinaces-13

Kuuma vinkki helsinkiläisille: jos teillä ei ole illaksi suunnitelmia, tulkaa meikän seuraksi kuuntelemaan musiikkia! Smokin’ Aces soittaa tänään kansainvälisen bändikisan Emergenzan finaalissa ja nousee Nosturin lavalle klo 23:20. Illan aikana soittaa yhteensä kuusitoista yhtyettä, joten yhden lipun hinnalla näkee aika kattavan setin kotimaisen rokin nykykentästä – luvassa savua, hikeä ja hitosti hyvää energiaa.

SMOKIN’ ACES – THE RUCKUS

Ensimmäiset

Kesä alkaa siitä, kun saa ensimmäisen kerran valloittaa lempipaikkansa rantakallioilta, torkahtaa aurinkoon ja kärventää nenänsä. Eiliseen mahtui muitakin ensimmäisiä: vuoden ensimmäinen sandaalipäivä, ensimmäiset rusketusrajat ja ensimmäiset kahvit Kompassitorin rantakahvilassa. Ensimmäinen jäätelöpallo, sillä Helsingin Jäätelötehdas on avannut kiskansa – ja ensimmäinen vaikea valinta kermatoffeen ja mantelisuklaan väliltä. Joskus otan molemmat, mutta se vaatii nälän, sillä ne pallot ovat val-ta-vat.

2016-05-06-stellaharasek-kuv-jarnojussila-dayoff-12016-05-06-stellaharasek-kuv-jarnojussila-dayoff-22016-05-06-stellaharasek-kuv-jarnojussila-dayoff-32016-05-06-stellaharasek-kuv-jarnojussila-dayoff-4

Jotta ulkona vietetty vapaapäivä ei olisi sentään liian täydellinen, eilen alkoivat myös ensimmäiset siitepölyoireet. On se sentään kiva tietää, että koivu kukkii. Tästä se kuulkaa alkaa! Ensimmäiset kerrat kaikesta mikä liittyy kesään – ja se kaikki on vielä edessä.

Kuvat Jarno Jussila

Aamukahvi auringossa

Viikko sitten en olisi räntäsateen keskellä uskonut, mutta kesä on todellakin täällä! Kaikki talouden muijat ottavat auringonsäteet vastaan samalla raukeudella ja riemulla – toiset vaan nauttivat siitä kahvin ja kirjan kanssa parvekkeella, toiset lojuen auringon lämmittämällä lautalattialla. Kukin tavallaan.

2016-05-06-stellaharasek-morning-52016-05-06-stellaharasek-morning-22016-05-06-stellaharasek-morning-32016-05-06-stellaharasek-morning-42016-05-06-stellaharasek-morning-62016-05-06-stellaharasek-morning-72016-05-06-stellaharasek-morning-8

Aurinkoa perjantaihinne!

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Saarivappu

Onkohan se joku entisten baarimikkojen syndrooma, että vappu ja muut valtakunnalliset kemut eivät oikein innosta? Se tuntuu yhdistävän varsin monia meistä, jotka olemme aikoinaan viettäneet tiskin tuolla puolen juuri ne päivät kun koko muu kansa on laskettu vapaaksi.

Viime vuoden vappuna muutin, eikä harmittanut muu kuin se, että minä ja muuttolaatikkoni saimme väistellä vapunviettäjiä Ullanlinnan kaduilla. Onneksi oli universumin lyhyin muuttomatka. Urakan jälkeen makasimme Mikon kanssa reporankoina petaamattoman patjan päällä, kun muuttomme virallisena kalustetassuttajana toiminut turkulainen ystävämme (käyttäkäämme hänestä vaikkapa salanimeä E. Kolu) vajosi hitaasti epätoivoon. Hesassa asuvat eivät ymmärrä kuulemma mitään vapunvietosta eikä se sillä hetkellä – tai meikän kohdalla muutenkaan – ollut kovin kaukana totuudesta.

Tänä vuonna pakenimme kotikulmien vappuhumua Suomenlinnaan. Se oli viisas valinta, sillä ystävät olivat pistäneet kahden kodin ja yhteisen puutalopihan voimin pystyyn aivan ihanat juhlat! Grillikauden korkkaamisen, tuoreiden munkkien ja jaloissa kipittävän koiralauman myötä alkoi pikkuhiljaa valjeta miksi tästä vappuhommasta niin kovasti vouhotetaan. Mistä sen tietää, vaikka seuraavaksi innostuisin juhannuksesta!

2016-05-04-stellaharasek-vappu-12016-05-04-stellaharasek-vappu-22016-05-04-stellaharasek-vappu-32016-05-04-stellaharasek-vappu-42016-05-04-stellaharasek-vappu-52016-05-04-stellaharasek-vappu-62016-05-04-stellaharasek-vappu-192016-05-04-stellaharasek-vappu-72016-05-04-stellaharasek-vappu-82016-05-04-stellaharasek-vappu-92016-05-04-stellaharasek-vappu-102016-05-04-stellaharasek-vappu-112016-05-04-stellaharasek-vappu-122016-05-04-stellaharasek-vappu-132016-05-04-stellaharasek-vappu-142016-05-04-stellaharasek-vappu-202016-05-04-stellaharasek-vappu-152016-05-04-stellaharasek-vappu-162016-05-04-stellaharasek-vappu-172016-05-04-stellaharasek-vappu-18

Kävi tietysti klassiset, viimeinen lautta tuli ja meni ilman meitä. Siitä vaan tietää, että oli kivaa – eli oli kiire lillua saunan lauteilla ja poreammeessa. Todistusaineistona on valokuvia, ehkä jätetään ne nyt julkaisematta. Saimme onneksi yösijan, ison siskonpedin, johon mahtui neljä ihmistä ja saman verran koiria. Sitä aamuista unen tuoksua… eli löyhkää (Mari haluaa, että korjaan tähän, että tuoksuimme saippuakuplilta… uskoisiko tuota). Kiitos ja anteeksi! Lautta vei seuraavana päivänä takaisin maihin. Kauppatorilla oli hyvä keräillä voimia aamukahvin äärellä ennen kuin lähdimme kahlaamaan serpentiinin ja ilmapallojen läpi kotiin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Villapaitavampyyri

Mikä lämpö! Minä se painelen mustanpuhuvassa univormussani kuin auringonvaloon ajettu vampyyri, mutta nahkatakki ja neule eivät ole liioittelua. Varjossa on vielä viileää ja vilu tulee viimeistään illalla heti kun aurinko katoaa kattojen taakse. Nest Factoryn omasta mallistosta saamani alpakkavillapaita on vaatekaappini uusin tulokas ja käsinkudottu Perussa reilun kaupan periaatteilla.

2016-05-03-stellaharasek-outandabout-022016-05-03-stellaharasek-outandabout-03

Pidän neuleen väljästä leikkauksesta, pystysuorasta saumasta sekä edessä että takana ja ennen muuta valuvasta alpakkaneuloksesta. Tuntuu siltä kuin kulkisi ulkona kääriytyneenä lempivilttiinsä, ja sehän ei voi olla huono asia. Kevyt neulos ja vajaamittaiset hihat sitäpaitsi sopivat kevääseen ja alkukesään kuin kesälomahaaveet ja valkoviini.

2016-05-03-stellaharasek-outandabout-042016-05-03-stellaharasek-outandabout-05

Harmaita neuleita ei vaan voi olla tarpeeksi. Tämä ei ole vitsi! Olen kirjaimellisesti rakastanut rikki suurimman osan vanhoista suosikeistani, joten uusille alkaa olla tilaa. Ja huutava tarve, koska – halusinpa myöntää tämän tai en – vietän harmaissa paidoissa suurimman osan ajastani. Turvavaate mikä turvavaate. En taistele vastaan, niitäkin tarvitaan.

Kuvat Jarno Jussila

Sokeriaddiktin tunnustuksia

Yhteistyössä Oral-B, sisältää arvonnan

Oral-B haastoi minut paljastamaan sokerisimmat suosikkini – siis ne herkut, joita en voi vastustaa, vaikka vastuullisena aikuisena tiedän varsin hyvin mitä sokeri hampailleni tekee. En tosin tiedä voiko tätä kutsua kohdallani varsinaisesti “haasteeksi”, sillä suosikkeja ei ollut vaikea valita. Isompi haaste oli olla syömättä kaikkia kerralla heti sen jälkeen kun kuvat oli otettu. Köh.

Mennäänpä asiaan. Katsotte seuraavan kuvasarjan sitten ihan omalla vastuulla, en ota vastaan reklamaatioita kenenkään äkillisestä sokerinhimosta. Onneksi olette ehkä saaneet vappuna tankata munkkeja ja vaahtokarkkeja.

2016-04-26-stellaharasek-sokerisetsuosikit-1

Suunnittelen aina aloittavani päivän tervehenkisesti vihermehulla, mutta huomaan silloin tällöin eksyneeni itseltäni salaa Brooklyniin tilaamaan aamiaiseksi bagelin tuorejuustolla ja hillolla. Kantakuppilaani ovat koiratkin tervetulleita, joten kätevästi voi vaikka aamukävelyn varrelta poiketa Viiskulmaan newyorkilaisten lempiherkun ääreen. Siis jos sen pystyy syömään kahden nälkäisen katseen edessä.

2016-04-26-stellaharasek-sokerisetsuosikit-2

Jos et tiedä mikä on salmiakkikola, ota selvää. Maailma ei ole sen jälkeen entisensä. Tätä suolaisenmakeaa herkkua saa ainakin Fredrikinkadulta karkkikaupasta nimeltä Roobertin herkku. Ihana paikka, jossa saattaa vähän lähteä järki. Älä mene nälkäisenä.

2016-04-26-stellaharasek-sokerisetsuosikit-3

Brooklyn Cafesta löytyy bageleiden lisäksi kaupungin ainoa kuppikakku, josta pidän. Se onkin sitten petollisen hyvä. Punaisessa pikkukakkusessa on vaniljaa, tuorejuustoa ja ihan varmasti jotain huumetta. Ostan joskus ystävän kanssa tälläisen puoliksi siinä harhaisessa kuvitelmassa, että voisin jakaa sen, mutta voin kertoa – not gonna happen.

2016-04-26-stellaharasek-sokerisetsuosikit-4

Olin sanomassa, että valkosuklaa kaikissa muodoissaan on salainen paheeni, mutta sitten muistin, ettei se ole salaisuus kenellekään. Nämä valkosuklaapallerot ovat peräisin Roobertin herkusta. Niissä on sisällä pistaasia, mutta niissä voisi olla vaikka styroksia ja söisin niitä silti. Koska valkosuklaa.

2016-04-26-stellaharasek-sokerisetsuosikit-5

Roobertin herkusta löytyy myös toinen ei-ollenkaan-salainen paheeni, kaupungin parhaat irtokarkkilaarit. Parasta on, että sieltä saa jellybeaneja, tuoreita ja pehmeitä. Valtavasta valikoimasta saa kauhoa pussiin juuri niitä makuja, joita haluaa – minun tapauksessani vain kahta, lakristia ja kirsikkaa.

2016-04-26-stellaharasek-sokerisetsuosikit-6

Anton & Antonin mantelicroissant, tarvitseeko tätä edes esitellä? Ranskasta rantautunut herkku on niin makea, että silmät tippuu päästä, mutta marsipaanin ja kaikkien muidenkin mantelisten herkkujen suurena ystävänä sitä on vaan silloin tällöin saatava. Nautitaan kuuman kahvin kanssa ja sohitaan kaverit haarukalla kauemmas.

***

Siinä oli tunnustusta kerrassaan. Jos vielä yhden asian tunnustan, niin ostin tätä kuvausta varten sitä marsipaaniakin, mutta se katosi parempiin suihin ennen kuin ennätti kameran eteen. Hups.

Takaisin haasteen esittäjään! Hampaideni hyvinvoinnin onneksi pelastaa SmartSeriesin sähköhammasharja, jonka sain Oral-B:lta kokeiluun. Elämäni ensimmäinen sähköhammasharja, ja vielä älykäs sellainen. Vaikka elän symbioosissa kamerani, linssieni ja tietokoneeni kanssa, olen vähän tekniikkakammoinen kaiken muun suhteen – en halua kerätä kotiini kauheasti laitteita ja teen kaiken minkä voin mieluummin vanhanaikaisesti kuin sähköisesti. Tämä kaveri on kuitenkin vakuuttanut ja jää takuulla vakikäyttöön. Syyksi riittäisi jo se, ettei purukalusto ole ikinä ollut näin puhdas, mutta myönnän, tykkään myös siitä, että laite ymmärtää hajamielistä. Sarjan sähköhammasharjojen kaveriksi kehitetty älypuhelinsovellus nimittäin kertoo kauanko kannattaa harjata, huomauttaa jos harjaa tohkeissaan liian kovaa ja muistuttaa esimerkiksi hammaslangan käytöstä. On käynyt nopeasti ilmi, että kaikilla osa-alueilla oli petraamisen varaa – taisi olla korkea aika tarkistaa rutiineja. Alan ymmärtää, että tekniikka on todellakin ystävä. Ehkä sitä uskaltaa jatkossakin heittäytyä herkkuhetkiin, kun tietää, että kylpyhuoneen kaapissa on ykkösluokan ase huolehtimassa hampaista herkuttelun päätteeksi. KÖH.

2016-04-26-stellaharasek-sokerisetsuosikit-oral-b-8

Potkaistaanpa kampanjan tiimoilta arvonta käyntiin. Kerropa kommenttilootan puolella – mikä on sinun suosikkiherkkusi ja miksi? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yksi Oral-B PRO 7000 White SmartSeries -sähköhammasharja, jonka arvo on 269€. Muista sähköpostiosoite, sen näkee vain onnetar. Vastausaikaa on ensi viikon keskiviikkoon eli 11. toukokuuta asti. 

Toukokuun toinen

Juuri nyt on kaikki maailmassa mallillaan. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja samaa onnea on luvattu seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Puiden unenpöpperöiset silmut ojentautuvat kohti valoa ja harkitsevat selvästi heräämistä. Koirat sen sijaan ovat uuvuksissa viikonlopun vappuhulinoista ja vetelevät sikeitä löytämässään aurinkoläntissä. Kahvia on vielä tilkka ja jossain soi Freen Be My Friend. Raukea maanantai, ilmeisesti muillakin kuin meillä, sillä kukaan ei soita eikä esitä kysymyksiä.

2016-05-02-stellaharasek-toukokuu-12016-05-02-stellaharasek-toukokuu-22016-05-02-stellaharasek-toukokuu-52016-05-02-stellaharasek-toukokuu-32016-05-02-stellaharasek-toukokuu-72016-05-02-stellaharasek-toukokuu-62016-05-02-stellaharasek-toukokuu-92016-05-02-stellaharasek-toukokuu-8

Sanonpa vaan, että onneksi helvetillinen huhtikuu on takana. Uskon ja toivon, että toukokuusta tulee parempi. Hyvä alku ainakin, happi alkaa hitaasti taas kulkea tässä lämmössä nojaillessa. Aurinkoa alkuviikkoonne, kaunokaiset!

You are why I’m staying up


PHORIA – UNDONE

Tukka takussa, hymy herkässä

Tiedättekö viikot, jotka tuntuvat vähintään viideltä? Takana on yksi niistä. Ei haitannut yhtään heittää sille heipat ja loikata Suomenlinnaan lauttaan kuohuviinit kilisten kassissa. Aurinko yllätti liittymällä seuraan! Olin varautunut perinnesuomalaiseen vappusäähän erinnäisillä villakerroksilla, mutta lammasloimessa tulikin kuuma. En valita.

2016-05-01-stellaharasek-vappu-kuv-jarnojussila-12016-05-01-stellaharasek-vappu-kuv-jarnojussila-22016-05-01-stellaharasek-vappu-kuv-jarnojussila-32016-05-01-stellaharasek-vappu-kuv-jarnojussila-5

Autuas auringonpaiste senkun jatkuu – lämpöä ja lempeä vappusunnuntaihinne!

Kuvat minusta Jarno Jussila

Meikkipussin suosikit

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää arvonnan

Kirjoittelen harvakseltaan kosmetiikasta – kuulemma liian harvoin. Siksi kenties saankin paljon kyselyitä siitä mitä meikkipussistani löytyy. Olen tehnyt tovin yhteistyötä luonnonkosmetiikan verkkokauppa Naturellen kanssa ja sen tiimoilta olen löytänyt viime aikoina monta uutta suosikkia. Nyt onkin siis loistohetki raottaa tätä salaisuuden verhoa, kun on ajankohtaista sanottavaa aiheesta!

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-1

Taidattekin tietää, että meikkaan arkisin vähän, jos ollenkaan. Laiskana kiinnostaa ennen muuta helppous: meikit on saatava naamaan muutamassa minuutissa, koska kärsivällisyys – ja taidot – eivät riitä mihinkään monimutkaiseen. Olen myös nirso: kun meikkaa vähän, jokaisen tuotteen täytyy toimia. Iholta rullaantuvat voiteet ja varisevat ripsivärit lentävät välittömästi roskiin.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-2

Tykkään arkisin (ja oikeastaan muulloinkin) luonnollisesta lookista. Haluan, että iho näyttää iholta, hyvältä ja hehkuvalta, mieluummin kuulaalta kuin mattapintaiseksi puuteroidulta. En halua olla photoshopattu versio itsestäni, vaan elävä, hengittävä ja kuten Kirsikka sanoisi, fresh. Meikin ei tarvitse olla näkyvä, sellainen että siihen kukaan kiinnittää huomiota. Sama kuin vaatteissa: minä tahdon loistaa, vaatteideni ja meikkini ei tarvitse.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-3

Tärkeysjärjestys meikkaamisessa on:
1. Hyvät kulmat, koska ne tuovat kasvoihin ryhtiä. Jos en ehdi mitään muuta, meikkaan kulmat, koska se tekee minusta vahvan ja voittamattoman.
2. Varjot piiloon silmien alta, sillä mikään määrä unta ei vie mustia silmänalusiani pois. Rakastan vieläkin edesmennyttä Olivia-lehteä siitä, että toimitus julisti  viime vuonna mustat silmänaluset trendikkäiksi. Olin kerrankin muodin huipulla! Toivottavasti tuo trendi jatkuu yhä.
3. Hiton hyvä iho. Minulla on onnekseni meikittäkin hyvä iho, joten tämän kohdan voi skipata, jos on kiire tai laiskuuskohtaus.
4. Jos on aikaa taikoa ihosta tasaisempi, on aikaa myös poskipunaan. Olen tajunnut sen merkityksen vasta viimeisen vuoden aikana. Ihan aavistus poskipunaa tekee koko ilmeestä paljon freesimmän ja elävämmän – varsinkin talvikuukausina, kun kasvoissa on vain yksi väri ja se on harmaa.
5. Musta ripsiväri piirtää katseen esiin. Jos oikein panostan, piirrän vielä rajauksen tai levitän koko luomelle jotain nudesävyä – päivään vaaleaa, iltaan tummempaa.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-4

Naurattaa aina kun puhutaan juhlameikistä – ihailen niin paljon naisia, jotka osaavat loihtia itselleen ihania juhlalookeja! Itse meikkaan juhliin aivan samalla tavalla kuin arkisinkin, lisään vain silmämeikin määrää: pari ylimääräistä kerrosta ripsiväriä, mustemmat rajaukset. Ennen tein aina sumusilmät, nyt on alkanut kiinnostaa yksinkertaiset mustat kissarajaukset – siinä on jotain 70-lukulaisella tavalla simppeliä ja seksikästä.

Mennäänpä niihin tuotteisiin! En käytä näitä kaikkia samaan aikaan tai joka päivä, vaan sekoittelen ja sovellan tilanteen mukaan. Joskus vain jotain, silloin tällöin enemmän.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-52016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-6

Juuri Naturellen valikoimiin saapuneen Hynt Beautyn kulmaväri on täydellisen värinen ja muutenkin täydellinen, sillä sen levittäminen siveltimellä on helppoa, nopeaa ja lähes tunarivarmaa. Se piirtyy pehmeästi ja sillä on siksi melkein mahdotonta mennä pieleen. Tuntuu, että kulmakynistä irtoaa aina liian terävää jälkeä ja vaikka kuinka olisi varovainen, päätyy näyttämään siltä, että on piirtänyt itselleen ihan uudet kulmakarvat. Kulmaväristä on käytössä ruskeanharmaa sävy Taupe, joka toimii uskoakseni melko monelle luonnollista ilmettä tavoittelevalle.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-7

Amerikkalaista Gressaa on tainnut moni kosmetiikan ystävä odottaa Suomeen jo kauemmin. Merkin Minimalist-meikkivoideseerumi oli pakko ottaa kokeiluun ihan vaan siksi, että ystäväni Katja on hehkuttanut sitä niin paljon. En ihmettele enää yhtään miksi. En tykkää paksuista meikkivoiteista, annan mieluummin ihon epätasaisuuksien (kieltäydyn käyttämästä sanaa virhe) näkyä kuin pakkeloin ne piiloon. Nyt ei tarvitse enää tehdä kompromissia, sillä Minimalist peittää kaiken aivan parilla pikkutipalla. Ohut kerros riittää tekemään ihosta tasaisen, ja mikä parasta, puteliin pakattu seerumi on – Katjan sanoin – ihoa hoitava vitamiinipommi. Iho näyttää nopeasti levitetyn kerroksen jälkeen terveeltä ja hehkuvalta silloinkin kun se ei herätessä IHAN ollut sitä.

Saman merkin Lumiere-pigmenttiseerumi tarjoaa sekin sekä värin että suojan. Olen käyttänyt sitä poskilla ja huulilla, tykkään sen superohuesta koostumuksesta, joka sulaa ihoon. Oranssiin taittava Amelie on suosikkisävyni, se on kevääseen ja kesään ihan ykkönen: näyttää raikkaalta pikkuhiljaa päivettyvällä iholla. Todella riittoisa tuote kuten meikkivoideseerumikin, kun ihan mitättömillä pikkutipoilla pärjää.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-8

Hyntin kulmavärejä voi käyttää myös silmärajausten tekemiseen – siksi omistan sen sekä ruskeana että mustana. Mustalla värillä saa siveltimen avulla nätit kissasilmät, onneksi on tullut aikoinaan sen verran maalattua että sivellin pysyy kädessä.

Sitten on nuo samaisen merkin rajauskynät, joiden päässä on rajauksen häivytykseen tarkoitettu työkalu. Ei tarvitse tehdä kuten minä ennen: häivyttää sormin ja sen jälkeen huomata, että tuli häivyttäneeksi väriä samalla vähän poskeen, otsaan ja valkoiseen t-paitaan. Hups.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-9

Hyntin peitevoiteen teho tuli todistettua kertalaakista, kun pikkutippa riitti peittämään ranteeni pikimustan tatuoinnin! Eipä tarvitse varmaan sen enempää vakuutella, että peittää kyllä ne mustat silmänalusetkin. Käsittämättömän riittoisaa kamaa, ja Hyntin siveltimen avulla ohuen kerroksen levittäminen sujuu sukkelaan. Nuo Hyntin tuotteet ovat kaikkinensa ihan ässää tavaraa, joten ymmärrän hyvin miksi tätäkin amerikkalaismerkkiä on odotettu kieli pitkällä Suomeen. Ihanaa, että sitä saa nyt Naturellesta (verkkokaupassa on tällä hetkellä ensimmäiset tuotteet, mutta lisää on kuulemma luvassa aivan lähiaikoina).

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-102016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-11

Olen viime vuosina vaihtanut pikkuhiljaa peilikaappini ja meikkipussini lähes koko sisällön luonnonkosmetiikkaan, mutta hyvän ripsivärin löytäminen on ollut kiven takana. Olen käynyt läpi lähes jokaisen vaihtoehdon löytämättä sellaista, joka näyttäisi hyvältä ja sen lisäksi vielä pysyisi ripsissä eikä varisisi päivän mittaan poskille. RMS Beautyn tuuheuttava ripsiväri voittaa tämän sarjan kirkkaasti – Mikko sanoisi, että rahat pois ilman pyssyä. Tykkään hulluna sen pehmeästä, viuhkamaisesta jäljestä: ripsistä tulee tuuheammat joka vedolla, paakkuuntumatta tai takertumatta toisiinsa. Ei varise, on jopa itkunkestävä – tuli toissapäivänä testattua. Ihan loistotuote, en luovu. Merkiltä löytyy myös erotteleva ripsiväri, jota en ole vielä malttanut testata, kun olen tykännyt tästä niin kovin.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-132016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-14

RMS Beautyn pohjustustuotteet sopivat suurpiirteiselle, sillä niiden käyttö sujuu helpoiten sormin tai suurella siveltimellä, eikä ole niin justiinsa miten niitä kasvoilleen sekoittelee, sillä ne sulautuvat saumattomasti toisiinsa. UnCover-Up on voidemainen meikkipohja, josta saa juuri niin läpikuultavan tai peittävän kerroksen kuin haluaa. Ehdoton lempituotteeni on MasterMixer, jota voi käyttää sadalla eri tavalla – sekoitettuna meikkipohjaan, tuomaan kuultoa sen alle tai päälle, taikomaan hohtoa poskipäille… You name it. Living Luminizer on valovoide, joka toimii vähän samalla tavalla. Sipaisen sitä usein poskipäille ja kulmaluulle, joskus sekoittelen sitä noihin muihin tuotteisiin, jos haluan vielä tavallista kuulaampaa jälkeä.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-15

En ole huulipunaihminen, mutta silloin harvoin kun käytän huulipunaa, tykkään yhdistää sen lähes nudenaamaan – ei rajauksia, ei välttämättä edes ripsiväriä. Luonnolliset sävyt kiinnostavat, sellaiset jotka osuvat mahdollismman lähelle huulten omaa sävyä. Axiologyn huulipuna on pakattu niin nättiin hylsyyn, että sitä tekee mieli käyttää ihan käyttämisen ilosta – mattakultainen metallihylsy on yksinkertainen ja ylellinen. Lempisävyni on Devotion, joka sulaa huulille ja huijaa kaikki kuvittelemaan, että minulla vain sattuu olemaan luonnostaan todella suukoteltava suu.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-16

Tata Harperilla on paitsi maailman tehokkaimmat seerumit, myös hulluhyvää kosmetiikkaa. Omat suosikkini ovat heleänsävyiset voiteet, jotka sopivat sekä huulille että poskille: Volumizing Lip and Cheek Tint sulaa ihoon aidonnäköiseksi hehkuksi. Näitä nättejä pikkunappeja on myös kiva kantaa mukana kassissa – naama freesautuu kummasti kun sipaisee poskipäihin ja huulille hiukan sävyä ennen siirtymistä töistä vapaalle. Niihin seerumeihin täytyy kyllä palata erikseen.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-10

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, RMS Beautyn voidemaiset luomivärit nimeltä Eye Polish. Näillä saa aikaan kuultavaa, lähes kiiltävää jälkeä. Ennustan, että näistä tulee tulevan kesän suosikkituotteet – utuiset luomet pukevat rusketusta, vai voiko joku muka vastustaa kosteaa katsetta? Lempisävyni ovat nudesävyinen Myth ja vielä vaaleampi Lunar.

2016-04-27-stellaharasek-naturelle-meikit-18

Jos alkoi kiinnostella, koodilla STELLA2016 saa 15% alennuksen Naturelle.fi:n koko valikoimasta (poislukien May Lindstromin tuotteet) 15. toukokuuta asti.

Avataanpa samalla arvonta aiheen tiimoilta! Käy kurkkaamassa Naturelle.fi:n valikoimat ja kerro mitä tuotetta haluaisit testata ja miksi. Valintasi voi olla meikkituote, tai ihan mikä vain. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme 50€ lahjakorttia verkkokauppaan. Vastausaikaa on ensi viikon loppuun eli sunnuntaihin 8. toukokuuta saakka. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, sen näkee vain onnetar. Arpaonnea!

Kuvat minusta Jarno Jussila

Vapaalla vaihteella

Vihreässä talossa pääsiäisenä vietystä viikonlopusta löytyi tukku tummanpuhuvia ruutuja: valo väheni ikkunoiden takana ja iltapäivässä syvenevät varjot piirsivät kauniita kontrasteja. Tuli näitä ruutuja katsellessa ikävä takaisin. Kukaan ei taida tietää mikä taika tuota taloa ympyröi, mutta siellä peltojen keskellä, havumetsän reunalla on jotenkin helppo hengittää.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-12016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-22016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-3

Olin pakannut reppuun pari jättipulloa viiniä, jonka olin saanut kokeiluun viikonlopun notkuvia herkkupöytiä ja nälkäistä pääsiäisseuruetta varten. Les Fumées Blanches Sauvignon on taloudessamme jo tuttu nimi, oma suosikkini on hyvin jäähdytetty rosee, melkein kaikki muut tykkäävät enemmän valkoviiniversiosta. Tilkka valkkarista taisi lorahtaa patoihin ja pannuihin, loppu meni safkan – ja sen jälkeisen lautapelisodan – seurana.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-42016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-52016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-6

YouTube-disko on klassikko: puhelin kytketään keittiöön kannettuun kaiuttimeen ja jokainen saa vuorollaan soittaa siitä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli kuunnella. Valinnoista ei tullut tällä kertaa edes kovin montaa kinaa. Joskus on joutunut ns. neuvottelemaan, kun yhdellä on meneillään italodiskohulluus, toinen tahtoisi heiluttaa nilkkaa suomi-iskelmän tahtiin ja kolmas luukuttaisi kaikkein mieluiten savunkatkuista 70-luvun rokkia. Kuten esimerkiksi Iggy Popin Raw Poweria kuusitoista kertaa putkeen.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-92016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-82016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-7

Pitkät koirat – Luna ja Juno – ja pikkukoirat – Pöljä ja Pahis – rakastavat mökkiviikonloppuja. Tupa on täynnä potentiaalisia torkkupaikkoja (lue: ihmisiä) eikä kellään ole oikeastaan parempaakaan tekemistä kuin rapsutella syliin änkeäviä eläimiä. Ei ole mitenkään tavatonta saada syliinsä kerralla koko lauma. Varsinkaan jos sattuu istumaan keittiön pöydän äärellä, kun siihen katetaan illallinen tai yöpala. He ihan vain katselevat.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-102016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-112016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-12

Vihreän talon isäntä on joko varma Trivial Pursuit -voitostaan tai huojentunut siitä, että sauna on kohta tarpeeksi kuuma kesken jo hävityn pelin pakenemiseen. Pientä pelitilanteesta huolestumista on ainakin havaittavissa allaolevassa kuvassa.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-142016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-132016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-15

Luna-koira on mäyräkoiramuijaksi melko kookas tapaus, mutta osaa viikata itsensä maailman pienimmäksi origamiksi silloin kun pääsee Mikon syliin. Kuono kaulakuopassa, tassut omistajan kämmenessä on turvallista torkkua. Tuota nukkuvaa eläintä katsellessa tulee vähän ikävä sitä kun oli viisivuotias ja sai simahtaa isän Jeepin takapenkille matkalla kotiin. Moottorin murina, auton ikkunoiden takana lämmin pimeä. Heräsin usein vasta siihen, kun isä kantoi minut pihan poikki sisälle.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-162016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-172016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-18

Huppumummo tarkkailee tilannetta ja on hieman kiinnostunut siitä, mitä kattilassa porisee. Ei vielä niin kiinnostunut, että luopuisi lämpimästä sylipaikastaan saati shaalistaan.

Voi tulisipa vappu jo. Toivon saavani viettää sen samanlaisissa merkeissä, ystävän pöydän ääressä, sekalainen määrä koiria kainalossa. Tällä kertaa tie taitaa viedä Suomenlinnaan, saarella kun asuu nykyisin muitakin rakkaita kuin keijuprinsessa perheineen.

Kirjoituksessa mainitun viinin vuoksi kaikkea muuta saa kommentoida paitsi alkoholia. Alkoholiaiheiset kommentit joudun siis poistamaan, pahoittelen! Muuten kommenttiloota on teidän.

Kuvat minusta ja mahdollisesti muutama muukin, Jarno Jussila