Yearly Archives: 2018

Jarno Jussila ~

Fiilaan, höylään (ja rakastan vain)

35

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Nivea men 

Olen peruslaiska mies ja rakastan kaikessa helppoutta ja tehokkuutta. Tykkään tietysti pitää itsestäni huolta ja tuntea oloni raikkaaksi, mutta en halua uhrata siihen liikaa aikaa tai vaivaa. Oma puoliskoni peilikaapista on hyvin pelkistetty. Suoritan säännöllisesti pieniä ristiretkiä tyttöystävän puolelle ja olen itsenäisellä päätöksellä julistanut yhteiseksi kaiken paitsi hammasharjat ja höylät. Karvojen ajeluun löytyvät kamat pitää tietysti olla omasta takaa.

Olen kehittänyt toimivan konseptin parhaaseen mahdolliseen päivänaloitukseen: kahvi mukaan kylpyhuoneeseen, musiikki päälle puhelimesta ja suihkuun. Tykkään hoitaa puhdistautumisriitin perusteellisesti ja tehokkaasti: kun kerran olen suihkussa asti, pesen, saippuoin ja sheivaan sitten ihan huolella, jotta sitä ei tarvitse taas ajatella ennen seuraavaa kertaa. Kun on puhdas olo ja raikas fiilis, mieli on korkealla ja olen valmis kohtaamaan kaiken, jonka päivä tuo eteen.

Nykyään yhä suurempi osa miehistä ajaa parran lisäksi ihokarvoja myös muualta kehosta. Modernin miehen trimmaukseen on monia syitä: karvoista on monesti haittaa urheillessa, omasta hygieniasta on helpompi pitää huolta ilman karvoja ja onhan se nyt vaan esteettisempää, kun kroppa ei rehota kuin ryijy. Oma karvoitukseni on ryijymäisen runsas lähinnä päässäni, mutta silti koen kropan säännöllisen siistimisen lisäävän itseluottamusta. Pieni itsetuntobuusti ei ole kenellekään meistä pahitteeksi.

Nivealta tuli juuri kauppoihin kolme tuotetta, jotka sijoittuvat täydellisesti juuri sinne mun hyllypuoliskolleni. Body Shaving -sarja on optimoitu miesten karkeammalle iholle ja tarkoitettu käytettäväksi suihkussa. Otin tuotteet testiin ilolla, sillä ihoni on herkkä ja ärtyy sheivauksesta todella helposti. Mikään ei ole kamalampaa kuin punoitus ja kutina, joka on tullut valitettavan tutuksi, kun olen käyttänyt aiemmin karvoja ajellessani jotain sattumanvaraista saippuaa… Jos aina sitäkään.

Body Shaving Gel (rivissä keskimmäisenä) levittyy helposti, tarttuu hyvin märkään ihoon eikä huuhtoudu heti veden mukana pois, joten höylähommissa ei tule hoppu. Rintakarvoitukseni on kuin haja-asutusalue, jonka sheivaus on paljon nopeampi hoitaa suurin, tasaisin vedoin kuin leikkimällä Where’s Waldoa.

Otan tuotetestauksen vakavasti ja se tulee mielestäni suorittaa aina perinpohjaisesti, joten innostuin ajelemaan geelin avulla myös sääreni. Kuinka muuten mistään voi olla mitään mieltä? Sileää tuli! Alan ymmärtää naisia paljon paremmin.

Oma lempparini kolmikosta on Shaving Stick, joka on yksinkertaisuudessaan todella innovatiivinen. Se on kätevä nopeaan ja tarkkaan siistimiseen varsinkin suihkussa, sillä tuotetta on helppo levittää yhdellä kädellä höylä toisessa kädessä. Stick-ihminen hykertää onnesta – tykkään eniten puikoista, koska ne ovat käytännöllisiä eivätkä sisällä vuotavia nesteitä. Tästä eteenpäin nakkaan Shaving Stickin käsimatkatavaroihin, jotta reissussa ei tarvi tuntea oloaan rölliksi. Samalla kun karvat saavat kyytiä, puikko suojaa ihoa ärsyyntymiseltä.

Ajon jälkeiseen elämään tarkoitettu After Shave Lotion hoitaa viimeisen voitelun eli rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa. Pumppupullo on näppärä käytössä, voide imeytyy hyvin eikä jätä tahmeaa oloa. Tämä on ollut rehellisesti sanottuna ensimmäinen kerta kun olen käyttänyt kroppaani jotain after shave -tyyppistä tuotetta ja olen vakuuttunut, koska aiempi kutina on kadonnut eikä iho ole enää ollenkaan ärtynyt.

Kaiken kaikkiaan kova kolmikko. Kyse ei ole suuresta sijoituksesta, jokainen tuote maksaa alle kuusi euroa. Kaupan päälle saa hyvän tuoksun. Miehet, suosittelen lämpimästi. Naiset, jos kumppanisi on karvainen nallekarhu jonka toivot innostuvan mukaan shaving gameen, hanki nämä vihjeeksi kylpyhuoneeseen.

Päivän kuuma kysymys tietysti kuuluu aionko ajella sääreni toistekin? Ilman muuta! Karvattomat jalat on otettu myös perheen sisällä hyvin vastaan. Tyttöystävää tosin vähän nauratti, mutta luulen, että hän on vain kateellinen sileistä sääristäni.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Stella Harasek ~

Kolme hyvää asiaa

13

Ystäväni, naapurini ja kollegani Arttu heitti minua kutkuttavalla haasteella. Rakastan listoja, mutta tämä lista oli jostain syystä tosi vaikea laatia, en tiedä miksi! Kyse ei suinkaan ole siitä, etten näkisi hyviä asioita ympärilläni, niitähän on valtavasti. Ehkä oli haastavaa poimia niistä ne juuri nyt ajankohtaiset asiat, kun eletään ihan alkuvuotta ja niin moni kuvio on vielä kesken tai vasta alkamaisillaan.

Sandin punainen nahkarotsi kävi meillä kuvauslainassa ja käytin sitä tietysti koko päivän. Kyllä, sisällä.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

✖ Inspiraatio. Huomaa, että päivät pitenevät taas – ja toki lämpimille leveysasteille suuntautuneilla reissuillamme on ollut osuutensa asiassa. Valolla on aivoja´ herättelevä vaikutus ja pienen talvihorroksen jälkeen päässä sinkoilee tällä hetkellä holtiton sekamelska ajatuksia, ideoita ja punaisen langan päitä, joihin tekee mieli tarttua ja alkaa keriä auki. Kun nyt osaisi vaan olla astumatta siihen ansaan, että yrittää tehdä kaikkea ja lopulta ei ehdi taas mitään. Jos aihe kiinnostaa, kirjoitin juuri inspiraatiosta ja sen ylläpitämisestä arjessa.

✖ Sänkyyn kannettu aamukahvi. Siitä on tullut meillä tapa, joka toivottavasti jatkuu vielä pitkään, koska se on ylivoimaisesti paras tapa aloittaa päivä. Luksusta, tiedän! Jarno on rivakampi nousemaan aamuisin kuin minä, ja kolistelee useimmiten jo keittiössä silloin kun minä vasta raotan silmiäni ja pohdin kannattaako tänään herätä vai ei. Yöpöydälle ilmestyvä kahvi on tärkeä, se ratkaisee joka kerta pulman heräämisen hyväksi.

✖ Yrittäjän vapaus. Olen ollut yrittäjä yli viisitoista vuotta, mutta silti on melko tuore juttu, etten ole riippuvainen toimistorytmeistä eikä kukaan ei odota minua aamuisin mihinkään. Tätä autuutta on takana nyt kaksi vuotta enkä vieläkään pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan olen joka päivä onnellinen siitä, että saan vapaasti päättää milloin ja missä teen työni. Useimmiten työskentelen kotona, mutta toisinaan sujautan läppärin kassiin ja painelen lähikahvilaan – siellä saa usein aikaan enemmän kuin kotona, jos on keskittymiskyvytön olo ja huomaa harhautuvansa jatkuvasti aivan muihin asioihin. Yrittäjän vapaudella on myös kääntöpuolensa, mutta säästetään tarinat niistä johonkin toiseen kertaan.

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

✖ Kuulen usein, että olen hyvä kuuntelija, jolle on helppo puhua vaikeistakin asioista. Tuntemattomatkin ihmiset alkavat helposti kertoa elämästään, jos sopiva tilanne sattuu kohdalle. Olen jutellut taksikuskin kanssa hänen aviokriisistään ja ravintolan tarjoilijan kanssa hänen sairastavasta koirastaan, kerran päädyin täysin sivullisena lohduttamaan tanssijaa epäonnistuneiden kenraaliharjoitusten jälkeen. Olen empaattinen, mutta uskon sen johtuvan myös siitä, että olen vilpittömän kiinnostunut muista ihmisistä ja kaikesta inhimmillisestä.

✖ Visuaalisuus. Olen aina ollut vahvasti visuaalinen eikä kukaan varmasti yllättynyt, kun menin opiskelemaan taidetta ja graafista suunnittelua. Visuaalisuus on ollut koko aikuisikäni keskeinen osa työtäni ja on sitä yhä etenevässä määrin. Visuaaliset konseptit syntyvät päässäni vikkelästi, olipa kyse sitten viinitalon markkinointikuvista, blogipostauksen kuvituksesta, lehtijutun tarinankerronnasta tai siitä miltä haluan tämän blogin graafisen ilmeen näyttävän.

✖ Intuitiivisuus. Vaistoni on aina ollut herkkä, mutta en ole aina osannut kuunnella sitä ja luottaa siihen – olen myös melko rationaalinen ja se puoli minussa on hallinnut joskus aika voimakkaalla otteella. Kun lopetin asioiden pakonomaisen järkeistämisen, intuitioni havahtui kuin horroksesta ja alkoi taas kuljettaa minua.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

✖ Ystävät. Suurin osa suvustani on kuollut tai kaukana, joten ystävät ovat olleet perheeni niin kauan kuin muistan. Olen melko introvertti – tuttuja ja kamuja on paljon, mutta läheisiä ystäviä minulla on lopulta melko vähän. He ovat auttaneet ja tukeneet minut läpi elämäni vaikeimpien hetkien ja toivon osaavani olla vastaavasti heille läsnä. Tekisin heidän vuokseen mitä tahansa.

✖ Rohkeus kulkea omaa tietä. Olen kiitollinen siitä, että olen uskaltanut tehdä elämästäni minun näköiseni – ja tietysti siitä, että minulla on aina ollut tukiverkosto, joka on auttanut ja kannustanut. Omalta ja oikealta tuntuvien valintojen tekeminen ei ole aina ollut helppoa tai itsestäänselvää, mutta hyvät kokemukset ovat kasvattaneet luottamusta siihen, että on viisaampaa kuunnella itseään kuin toteuttaa ympäristön odotuksia.

✖ Uuden oppimisen jano. Olen kroonisesti kiinnostunut oikeastaan ihan kaikesta. Rakastan sitä, että elämä heittää säännöllisesti polulleni uusia projekteja, ilmiöitä ja ihmisiä, jotka haastavat käsitykseni, opettavat uutta ja näyttävät maailmasta uusia näkökulmia, joita en olisi ilman heitä hoksannut. Minusta on ihan tervettä tuntea itsensä välillä hölmöksi, silloin aina muistaa kuinka paljon on vielä asioita, joista ei tiedä tai ymmärrä. En malta odottaa mitä kaikkea uutta eteeni osuu tänä vuonna.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

✖ Työkuviot tasapainottuvat. On tosi hyvä mieli Asennemedialle siirtymisestä ja blogiliitosta Jarnon kanssa – molemmat ovat päätöksiä, joiden tarkoitus on vapauttaa energiaa ja tehdä elämästä parempaa ja kevyempää. Tänä vuonna aion vihdoin oppia luottamaan siihen, että työt tulevat tehdyksi ja elämä menee eteenpäin, vaikka otan rennommin enkä yritä pitää jokaista lankaa jatkuvasti käsissäni.

✖ Olen pikkuhiljaa oppinut sanomaan ei. Tuo pieni mutta tärkeä sana on ollut ratkaisevassa asemassa kroonisen kiiresuman purkamisessa, sillä ilman sitä kalenterini pursuilisi yhä asioita, jotka eivät tunnu tärkeiltä, mutta joista en ole kehdannut kohteliaisuuttani kieltäytyä. Kaikkien ei tarvitse tykätä minusta eikä minun tehtäväni tässä elämässä ole olla mieliksi kaikille, jotka haluavat minusta jotain, tai suostua asioihin, joihin aikani tai mielenkiintoni ei riitä.

✖ Auki olevat suunnitelmat. Kaikenlaista ideoita ja toiveita tietysti on, mutta en ole oikeastaan lyönyt tälle vuodelle lukkoon vielä muuta kuin alkuvuoden työt ja maaliskuussa häämöttävän matkan. Tuntuu vapauttavalta, että mitä tahansa voi vielä tapahtua, kun kalenterissa on toistaiseksi enemmän tyhjiä sivuja kuin aikatauluja.

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

✖ Ehdottomasti ihmiset. Olen tavannut blogini kautta paljon mahtavia tyyppejä, joista osasta on tullut myöhemmin ystäviäni. Vaikea enää kuvitella elämää ilman heitä.

✖ En voi tietenkään olla mainitsematta teitä! Minusta tuntuu, että olen superonnekas, sillä minulla on ihan poikkeuksellisen fiksut lukijat. Teidän ansiosta täällä on loistava keskusteluilmapiiri ja vinkit, ideat ja inspiraatio virtaavat jatkuvasti molempiin suuntiin.

✖ Olen niin iloinen siitä, että tämä on työni, sillä tämähän on aivan huippukiva duuni. Tekemistä on välillä todella paljon ja tavallaan olen aina töissä, mutta toisaalta työ on luonteeltaan omaehtoista ja saan kirjoittaa asioista, jotka kiinnostavat ja inspiroivat minua. Sopii hyvin itsenäiselle ja itsepäiselle ihmiselle, joka nauttii oman visionsa toteuttamisesta.

KOLME BLOGGAAJAA JOIDEN TOIVON VASTAAVAN KYSYMYKSIIN

✖ Anna palaa, Anna on yksi Suomen parhaista blogeista, viihdyttävä, älykäs ja samaistuttava – lukulistalle sassiin, jos ei ole jo! Palan halusta tietää mitä Anna vastaisi näihin kysymyksiin.

✖ On kova ikävä, joten olisipa ihana kuulla myös Doritin vastaukset Paikka auringossa -blogin puolella.

✖ Aamukahvilla on varmasti monille teistä tuttu paikka. Henriikan valoisat jutut saavat minut aina hyvälle tuulelle ja kiinnostaa kovasti mitä tälle listalle päätyisi.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

Blogiliittoja

84

Mikä olisikaan parempi hetki julkistaa uutisia kuin talven pahimman lumimyrskyn jälkeinen liikennelakkokaaos? EI MIKÄÄN! Seuraa siis tiedotusluontoista asiaa – on nimittäin kaksi uutista, joihin molempiin liittyy yhdistyminen.

Blogini täytti viime syksynä vuosikymmenen. Se on nuoressa blogimaailmassa pitkä aika, oikeastaan ikuisuus, koska blogini sai alkunsa ihan ensimmäisten kaltaistensa joukossa. Siitä vuosikymmenestä olen kirjoittanut ammattimaisesti, siis työkseni, melkein yhdeksän vuotta. Muutin viisi vuotta sitten edellisen työnantajani sivuilta takaisin omilleni, omaa nimeäni kantavaani osoitteeseen, ja olen vastannut blogini kaupallisista kumppanuuksista siitä saakka itsenäisesti. Se oli oikea siirto: olin kaivannut omaa vapauttani, sitä että saisin päättää itse kaikista omaan blogiini liittyvistä asioista ja toteuttaa yhteistyöt omilla ehdoillani. Viestinnän ammattilaiselle se oli myös luonteva veto, sillä markkinointikuviot olivat minulle työni kautta enemmän kuin tutut.

Kolikon kääntöpuoli on tullut kuluneen viiden vuoden aikana tutuksi: varsinaisen bloggaamisen lisäksi taustalla tapahtuvaan työhön kuluu tajuttoman paljon tunteja ja energiaa, kun kaikki asiakkaiden tapaamisesta tarjousten tekemiseen, aikataulutukseen ja raportointiin tehdään itse. Olen silti kokenut oman itsenäisyyteni niin tärkeäksi, etten ole oikeastaan edes harkinnut muuta vaihtoehtoa.

Moni on ehkä hoksannut, että olen tehnyt viimeisen vuoden aikana jonkin verran yhteistyötä Asennemedian kanssa, vaikken ole osa Asenne-jengiä. Se oli alkuun ujo kokeilu, joka sai jatkoa, sillä yhteinen sävel Ullan kanssa löytyi nopeasti. Olemme molemmat yrittäjiä, joita ajaa sama vimma, halu viedä eteenpäin omaa visiota, toteuttaa omaa näkemystä ja tehdä se mahdollisimman hyvin. Molemminpuolinen kunnioitus ja toisen osaamisen arvostus on tehnyt yhteistyöstä mutkatonta.

Asennemedia ei ole blogiportaali, vaan agentuuri, joka vastaa edustamiensa bloggaajien kaupallisista kumppanuuksista. Ero saattaa asiaan perehtymättömän korvaan kuulostaa pieneltä, mutta todellisuudessa se on merkittävä. Jokainen blogi pyörii omassa itsenäisessä osoitteessaan ja jokainen bloggaaja pyörittää omaa bisnestään, jonka taustajoukoissa Asennemedia toimii. Oma päätösvalta ja visio ei ole uhattuna, vaan sitä tuetaan.

Nyt on koittanut oikea hetki virallistaa suhde ja heittäytyä kokonaan Asennemedian riveihin. Ei vaan ollut enää mitään syytä olla heittäytymättä, sillä tiedän etten menetä itsenäisyyttäni tai joudu tinkimään muusta tärkeästä. Olen tosi innoissani – se tarkoittaa, että pääsen osaksi lahjakkaiden kollegoiden joukkoa, mutta ennen muuta se tarkoittaa, että saan jatkossa keskittyä entistä enemmän siihen mitä eniten haluan tehdä, kirjoittaa ja valokuvata. Muutos ei tule näkymään teidän suuntaanne kovin dramaattisena, luultavasti näette sen lähinnä hyväntuulisuutena rivien välissä. Valitsen jatkossakin omat kumppanini ja yhteistyöt, joihin lähden mukaan. Markkinointi & Mainonta teki muuten tänään aiheesta haastattelun, jos kiinnostaa lukea.

Kippis Asenne-jengiin liittymiselle – ja siirrytään yhdistymisuutiseen osa kaksi! Ette ole voineet välttyä tutustumasta pitkätukkaan, joka on vilahdellut täällä blogissa jo pitkän tovin. Puhun tietysti Pohjanmaan pojasta, kumppanistani ja työparistani, joka on viimeisen kahden vuoden aikana kuvannut kanssani lähes jokaisen tämän blogin postauksen kuvat.

Hän on kirjoittanut siinä sivussa omassa blogissaan postauksia aina kun on muilta töiltään ehtinyt, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua vähän kummalliselta jakaa asioita ja voimavaroja kahteen eri osoitteeseen. Kirjoitimme jokatapauksessa samoista seikkailuista, julkaisimme yhdessä otettuja valokuvia, matkustimme yhdessä ja työskentelimme tiiviinä tiiminä. Kun meille selvisi, että seuraajistammekin suurin osa ovat yhteiset, päätimme, että parasta keskittyä jatkossa kahden kanavan sijaan yhteen yhteiseen. Näin molemmille jää aikaa ja energiaa myös blogeihin liittymättömiin projekteihin – ja siihen kuuluisaan vapaa-aikaan, jota ei ole kummallakaan ollut liikaa. Uskon, että nämä molemmat heijastelevat vain ja ainoastaan positiivisesti myös tälle tontille.

Jarno liittyy siis tästä päivästä alkaen toiseksi kirjoittajaksi rinnalleni, ja siirtyy samalla Asennemedian riveihin kanssani. Toinen kippis! Tämähän on oikeastaan kahden liiton sijaan kolmen kimppa.

Jarno ottaa tästä eteenpäin rinnallani suuremman ja näkyvämmän roolin, joka tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että blogi päivittyy jatkossa useammin, kun täällä on äänessä yhden sijaan kaksi. Jos haluatte jatkossakin lukea ainoastaan minun juttujani, se onnistuu helposti klikkaamalla sivupalkissa olevan profiilikuvani alla olevasta linkistä. Jos taas haluatte tarkastella erikseen Jarnon kirjoituksia, klikkaatte linkkiä Jarnon kuvan alta.

Päästetään vielä mies kertomaan uutisesta omin sanoin!

Moi, Jarno täällä – se pitkätukkainen tyyppi Stellan kuvista. Avaan suuni täällä ensimmäistä kertaa ja voin kertoa, että jännittää. Teitä lukijoita on täällä tietääkseni melkoinen määrä! Toivon olevani teille sen verran tuttu, että kahvit eivät mene väärään kurkkuun Stellan uutisesta.

Jännityksestä huolimatta tuntuu luontevalta jatkumolta, että tarinamme ja kuvamme löytyvät tästä eteenpäin yhdestä osoitteesta. Perusmeno pysynee ennallaan, mun juttuni tulevat vain täydentämään teille tuttua sisältöä. Olen kirjoitellut omaa blogia vuosikausia, mutta nyt on edessä kasvun ja kehityksen paikka, kun kirjoitukseni julkaistaan tästä eteenpäin taitavan tyttöystäväni tekstien joukossa: täytyy alkaa luottaa omaan ääneen ja pitää kiinni siitä. Olla vertaamatta itseään muihin, ottamatta turhia paineita. Mun ääneni saa kuulostaa multa, toivon että tekin pidätte siitä. Vanhat postaukseni löydätte nyt täältä Stellan arkiston joukosta, ne muuttivat tänne kommenteineen.

Teen parhaani lunastaakseni paikkani kakkoskirjoittajana Stellan rinnalla ja olen pelkästä mahdollisuudesta kiitollinen. Näen jo silmissäni paljastuspostauksia kulissien takaa – KATSO KUVAT HUIPPUBLOGGAAJAN SALATUSTA ELÄMÄSTÄ! Hmm… näen myös kuinka nukun sohvalla siitä eteenpäin.

Huhupuheet salatusta elämästä ovat ehkä vahvasti liioiteltuja, mutta saan kuulemma silti paljastaa jotain. Jos olette aina halunneet tietää Stellasta jotain sellaista mitä ette ole kehdanneet kysyä häneltä, nyt on koittanut teidän tilaisuus: kysy mitä haluat, minä vastaan! Pidätän tietysti oikeuden sivuttaa hölmöilyt, mutta tehän olette muutenkin liian fiksuja sellaiseen. Kysymyksiä kerkeää jättää ensi viikon alkuun asti, sen jälkeen kokoan ne yhteen ja julkaisen vastaukset. Kommenttilaatikko on siis teidän.

Stella täällä taas! Jännittää vähän millaisia kysymyksiä keksitte esittää, mutta oikeasti tulin vielä sanomaan, että kiitos kaikille, kun olette mukana. Toivon, että näiden muutosten myötä blogista tulee entistä viihtyisämpi ja elävämpi paikka sekä meille että teille. Kiitokset myös postaustoiveita jättäneille, joukossa oli monta inspiroivaa aihetta, joita nappaan työn alle heti ensi viikosta alkaen. Vielä kerran kippis ja kimallusta perjantaihinne!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

Mikä inspiroi arjessa?

12

Kaupallinen yhteistyö, Iittala ja Asennemedia

Minulta on toivottu pitkään juttuja luovuudesta ja inspiraatiosta, mutta siitä on niin paljon sanottavaa, etten ole tiennyt mistä edes aloittaisin. Lupaan, että tänä keväänä tartun näihin asioihin isommin! Nyt sain nimittäin oivan tilaisuuden ottaa varaslähdön aiheeseen, sillä Iittala haastoi minut pohtimaan mikä minua inspiroi arjessa, miten löydän inspiraation työpäiviini ja miten ruokin luovuuttani kiireisen arjen keskellä. Aah mikä aihe! Olen pohtinut viime aikoina paljon juuri näitä asioita, joten tähän oli helppo heittäytyä ilomielin mukaan.

Aihe on paitsi minulle, myös Iittalalle ajankohtainen, sillä Iittala on luonut kokoelman uusia kuvioita tutun mukin muodossa. Iittala Graphics -sarjan muotokieleltään vahvat, persoonalliset printit ovat antaneet Heikki Orvolan suunnittelemalle Aika-mukille uuden, elävän ilmeen. Sarjan neljä mukia sopivat käyttöön niin sellaisenaan vaikka aamukahvikuppeina kuin osana isompaa kattausta. Kuvitusten takaa löytyy neljä kansainvälistä taiteilijaa, jotka ovat saaneet pistää luovuutensa kehiin: lopputulokset ovat todella erilaiset keskenään, mutta niitä yhdistää raikas ja moderni ote pohjoismaiseen suunnitteluun.

Tykkään kovasti, sekä Iittalan yhteistyöstä kansainvälisten taiteilijoiden kanssa että itse lopputuloksesta. Valkoisilla perusastioilla on aikansa ja paikkansa astiakaapissa, mutta ihastuin ajatukseen, että esimerkiksi kahvimukeina voisi olla jotain aivan muuta. Jotain persoonallista, minimalististen astioiden rivistä erottuvaa, joka toisi aamuihin ja työpäivän kahvitaukoihin ripauksen uutta inspiraatiota. Kahvin suurena ystävänä arvostan myös mukin suurta kokoa: useimmat aamut yksinkertaisesti vaativat vähintään tuon 0,4l kokoisen kahvimukin. Iltaisin tulee juotua paljon teetä, siihenkin isokokoinen muki on omiaan.

Nelikosta oli helppo poimia oma suosikki: ihastuin heti Bostonissa vaikuttavan Christopher DeLorenzon suunnittelemaan mustavalkoiseen Shaped/shifted -mukiin. Se on graafinen tulkinta luonnosta, jossa näkyy ihmisen kädenjälki: puoliabstraktissa sommitelmassa kohtaavat orgaaniset muodot ja geometriset kuviot. Tykkäsin erityisen paljon designin ajattomuudesta. Se voisi yhtä hyvin olla 50-luvun retroklassikko, 70-luvun keramiikkaa tai peräisin vaikka 60-luvun psykedeelisestä taideskenestä. Sopii hyvin kotiimme, joka on muutenkin rento sekamelska eri vuosikymmenten vaikutteita, värejä ja kuvioita. Kannattaa kurkata myös muut Graphics-sarjan mukit, niiden värit ja printit piristävät takuulla aamiaispöytää. Varsinkin surrealistinen Anemone on unenomaisella tavalla ihana (ja puhuttelee minua myös siksi, että koirani koko nimi on Juno Anemona).

Oma työni on luonteeltaan luovaa: kirjoitan, kuvaan ja konseptoin. Inspiraatio ja ideat saisivat mieluiten virrata vapaasti ihan joka päivä, mutta hetkittäin varsin kiireisen arjen keskellä se ei ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi on erilaisia keinoja pitää sitä yllä. Ehkä näistä havainnoistani on iloa teillekin, vaikka ette puuhailisi päivissänne samanlaisten asioiden parissa – luovasta ajattelusta ja inspiraatiosta on hyötyä meille kaikille niin työssämme kuin arjessamme, vaikka emme olisi graafikoita, valokuvaajia tai kirjoittajia.

Ei ole ollenkaan yhdentekevää millä tavalla aloittaa päivänsä, aamulla on nimittäin tapana määrittää koko päivän kulku. En ole koskaan ollut mikään aamuihminen ja epäilen, että siksi arkeni olikin ihan liian kauan stressaava ja kaaoottinen. Nyt kun en ole enää sidottu toimistoelämään, vaan työskentelen pääasiallisesti kotoa ja vastaan itse aikatauluistani, voin vaikuttaa niin paljon enemmän siihen millaisia aamuni ovat.

En mielelläni sovi mitään menoja aamuihin, olen hitaasti käynnistyvää tyyppiä ja aloitan päiväni mieluiten ilman aikaisia lähtöjä tai palavereita, joissa pitää esimerkiksi puhua. On kiireisiä päiviä, kun täytyy vaan avata tietokone heti kun saan tiirikoitua silmät auki, mutta rennompina aamuina tykkään juoda kahvini kaikessa rauhassa, valita fiilikseen sopivaa musiikkia soimaan, selata lehtiä, kurkkia ikkunasta miltä maailma tänään näyttää ja virittäytyä päivään.

Ympäristön visuaalisuudella ja tunnelmalla on merkitystä. Mieli pysyy virkeänä, kun tila ympärillä ruokkii eikä tukahduta luovuutta. Tykkään, että tila on tuuletettu ja valo saa liikkua vapaasti. Ikkunoissamme ei ole verhoja lainkaan – anteeksi vastapäisten talojen asukit, mutta en halua blokata sitä vähää valoa, jonka Suomessa saamme!

Keräilen ympärilleni inspiroivia asioita. Vaihtuvaan näyttelyyn kuuluu useimmiten kirjoja, kuvia ja tekstinpätkiä, mutta joskus muutakin, erikoisen mallinen esine, kivi, harvinaisella tavalla haalistunut väri, kirpparilta löytynyt maalaus. Niiden energia pitää ilmapiirin latautuneena.

Myös viherkasvit ruokkivat luovuutta ja hyvää ilmapiiriä, niitä onkin meillä lähes joka huoneessa. Onneksi Jarno pitää ne hengissä ja hyvinvoivina, koska kuolleina retkottavilla vehkoilla ei valitettavasti ole samanlaista vaikutusta (olen testannut).

Keskittyminen ei onnistu, jos tila on sotkun vallassa. Asioiden ei suinkaan tarvitse olla sotilaallisessa järjestyksessä, päinvastoin – pöydillämme vallitsee usein pieni luova kaaos, kun meneillään oleviin projekteihin (ja päähänpistoihin) liittyvät paperit, kirjat ja tavarat ovat levällään ympärillämme. Pyrimme kuitenkin pitämään laskut, kuitit, laturit, piuhat ja muut valokuvaavan työparin arkipäivään kuuluvat roinat poissa pinnoilta. Aina se ei onnistu ja mieli alkaa taas vaeltaa levottomana. Silloin täytyy pitää pieni siivoushetki, että saa taas keskittymiskyvystä kiinni.

Tärkeintä on taide! Musiikki, kirjat, elokuvat ja kuvataiteet ovat minulle jatkuvan luovuuden ja inspiraation lähde.

Joskus käy niin, että musiikki aiheuttaa odottamatta hillittömän inspiraatiopiikin ja avaan tietokoneen keskellä yötä. Usein myös etsin ihan tarkoituksella sopivaa musiikkia päästäkseni kirjoitus- tai kuvankäsittelyvireeseen: musiikilla voi helposti määrittää oman mielentilan ja päivän teeman. Voisin kirjoittaa aiheesta kymmensivuisen esseen, mutta ehkäpä syvennyn tähän tarkemmin toisella kerralla.

Jos työn alla on uuden visuaalisen konseptin ideointi, selaan monesti taidekirjoja, muotilehtiä ja vanhojen levyjen kansilehtisiä. Silloin tällöin tongin ideoita myös Pinterestistä. Sieltä löytyy nimittäin ilmeisimpien trendijuttujen lisäksi muutakin silmän- ja sielunruokaa: vanhoja valokuvia, taidetta ja graafisen suunnittelun helmiä keikkaflaijereista kirjojen taittoon. Parhaita ovat luovasti kuratoidut kuvakokoelmat, joista voi saada uusia ajatuksia erilaisten visuaalisten elementtien yllättävään yhdistelyyn.

Elokuvat ruokkivat luovuutta monella tasolla: niistä tulee poimittua niin tunnelmia, visuaalisia elementtejä kuin ajatuksia kirjoittamiseen. Hyviä elokuvia ei tule liikaa vastaan, mutta inspiroiviksi osoittautuneita leffoja voi onneksi katsoa monta kertaa uudestaan, koska niistä löytää jokaisella kerralla jotain uutta.

Luin juuri, että Christopher DeLorenzon taiteellinen työ perustuu filosofiaan, että mikä tahansa voi johdattaa uuden äärelle: kaikki johtaa johonkin, kun on vaan sille avoin. Hän inspiroituu itse erityisesti elokuvista ja kirjallisuudesta.

Yksi parhaista tavoista saada luovuus valloilleen on sulkea tietokone ja ottaa käteen kynä tai sivellin. Ihan sama vaikka piirtely tai maalaaminen ei liittyisi varsinaiseen työhön tai tehtävään mitenkään, tarkoitus onkin tyhjentää päästä turha stressi ja häly, ja tuupata ajatukset uusille radoille.

Pidän usein muistikirjaa lähellä ja suttaan sen sivuille sanoja, lauseenpätkiä ja kuvia. Eniten tykkään kuitenkin maalaamisesta, sillä väreillä on mieleen valtava, alitajuinen voima. Saatan työstää värejä vaikka sormin, pyrkimättä sen kummemmin mihinkään tiettyyn lopputulokseen. Tuntuu vaan hyvältä täyttää valkoista pintaa väreillä ja piirtää esiin muotoja, sekoitella sävyjä, luoda kuvioita ja tekstuureita raapimalla, kaapimalla tai hankaamalla. Kun on viettänyt tunnin värien keskellä, mieli on kirkas ja autuas kuin valkoinen aamuvalo ja siellä on taas tilaa ihan uudelle. Maalaamisella on myös voimakas terapeuttinen vaikutus, mutta se onkin taas ihan toinen tarina.

Inspiroidun jatkuvasti myös muista ihmisistä. Asioita ei kannata pyöritellä loputtomiin omassa päässä, jos ne eivät tunnu etenevän: monesti suunta selkeytyy parhaiten puhumalla muiden kanssa. Kysyn usein muiden mielipiteitä, kaikkein useimmiten tietysti Jarnon, sillä teemme paljon töitä yhdessä, mutta myös ystävien, kollegoiden, ihmisten joiden mielipiteitä ja näkemystä arvostan. Keskustelun lomassa saa usein ihan uusia ideoita ja näkökulmia, toiset ajatukset saattavat vahvistua, toiset muuttua tai unohtua. Ja vaikka olisi ihan eri mieltä keskustelukumppaninsa kanssa, on jokatapauksessa saanut heijastuspintaa ajatuksilleen.

Joskus ei vaan lähde, vaikka kaikki olisi kohdallaan. Mailaa puristamalla ei synny mitään hyvää, parasta mitä silloin voi tehdä on nousta ja puuhata vähän aikaa jotain ihan muuta. Venyttelen, pyörittelen niskaani, juon vettä. Maanittelen koiran mukaan vilttinsä alta ja käyn vähän ulkona jaloittelemassa. Pää saa happea ja ajatukset tuulettuvat. Sen jälkeen on kummasti taas uutta virtaa. Varsinkin kunnon hikiliikunnan jälkeen ideat säkenöivät! Haluaisinkin tänä keväänä alkaa käydä aamutreeneissä, sillä se on loistava tapa aloittaa työpäivä.

Luovuuden ja inspiraation ylläpitämisestä ei lopulta tarvitse tehdä mitään isoa operaatiota. Kyse on oikeastaan pienistä asioista. Siitä, että ihan tavallisen työpäivän keskellä pidetään fiilistä yllä soittamalla musiikkia, kootaan ympärille asioita joista tulee inspiroitunut olo, juodaan kahvi mukista joka saa ajatukset laukkaamaan, avataan muistilehtiö silloin kun kaivataan uusia ideoita tai näkökulmia, puhutaan ja pallotellaan ajatuksia muiden ihmisten kanssa. Pidetään silmät ja korvat auki, sillä kaikessa voi piillä kauneutta tai jotain muuta kiinnostavaa – ja mikä tahansa voi johtaa johonkin uuteen.

Heräsikö ajatuksia tai muita vinkkejä? Miten ruokitte itse luovuuttanne arjessa? Kommenttiloota on teidän, kuten aina.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

A Simple Beautiful Truth

2

Hmm… Tilasiko joku lunta? Sitä näemmä tulvii nyt tupaan niin ettei ovea saa auki. Mutta ei se mitään, käynnistetään talven lumisin torstai hyväntuulisella videolla, jonka jälkeen ei enää harmita, vaikka lumi menisi lahkeiden sisään, työmatka kestäisi puolitoista tuntia tai parkkipaikaa ei löytyisi koko loppuviikkona. Brittiläisen Wild Beastsin letkeä popbiisi on poiminto muutamien vuosien takaa, mutta kuulostaa minusta yhä aivan tuoreelta. Saa tanssia mukana!


☊ WILD BEASTS – A SIMPLE BEAUTIFUL TRUTH

Stella Harasek ~

Vähän vaaleampi

8

Kuten jotkut teistä ehkä muistavat, lopetin pari vuotta sitten hiusteni jatkuvan vaalentamisen ja annoin oman värin kasvaa esiin. Vaalennetut latvat tumman tyven kanssa loivat liukuvärjätyn surffilookin, josta kirjoitinkin silloin paljon toivotun jutun. Halusin pois värjäyskierteestä ja siinä totisesti onnistuin, sillä olen tainnut sen jälkeen käydä Dandyssa vain muutaman hassun kerran. Sen on välillä kyllä hapsottavasta habituksestani huomannutkin, että reuhkani viimeisimmistä treffeistä Markon kanssa on kulunut aivan liian kauan – niinpä sovin pitkästä aikaa tärskyt Viiskulmaan. Sanon vaan, että AAH! Olin melkein unohtanut miten ihana koko peilikuvaa kirkastava vaikutus kampaajakäynnillä on.

Oli alkanut viime aikoina tuntua, että johan sitä enemmän tummaa kuin vaaleaa tukkaa on tullut tässä tovin katseltua. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta vaihtelu virkistää, teki taas mieli olla pitkästä aikaa vähän vaaleampi. Sävy on tehty tuttuun tapaan rennoilla raidoilla, tyvi on tuttuun tapaan yhä tumma ja omaa väriä löytyy yhä runsaasti sieltä vaalennettujen suortuvien joukosta. Pituuttakin lähti kymmenisen senttiä.

Mitä, ettekö huomaa hiuksissani mitään eroa entiseen?! No, ette ole ainoita. Olisi pitänyt ehkä napata nämä kuvat heti kampaajakäynnin jälkeen kun ne oli suoristettu sileiksi ja taivutettu sen jälkeen lyyrisille laineille – voi että ne olivat ihanat, näyttivät hetken ihan fiktiivisen henkilön hiuksilta. Ehkä sellaisen Stellan, joka silittää vaatteensa, petaa sänkynsä, meikkaa joka päivä ja huomaa, jos villapaitaan on tullut reikä. Silloin jokaikinen vastaan talsinut tuttu kiljaisi OOH KÄVIT MARKOLLA! (Kyllä, he kaikki tuntevat Markon nimeltä, koska suurin osa tuttavapiiristäni käy Markolla myös.)

Mutta uudet ne jokatapauksessa ovat, vaaleammat ja freesimmät kuin pitkään aikaan! Parasta piristystä talveen, kun tuntuu että harmaata naamaa ei kohta enää erota seinästä. Ja tiedän, tiedän – olemme olleet puolet talvesta ihan muilla mailla, mutta räntä raapii rusketuksen naamasta alle viikossa (Mikolle kiitos tästä kovin kuvaavasta ilmaisusta). Koko Meksiko tuntuu jo ihan unelta, mutta onneksi on kuvat muistuttamassa, että siellä me olimme, ihan hetki sitten.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

Viisaan vinkit verkko-ostoksille

10

Kaupallinen yhteistyö: MasterpassTM by Mastercard

Varsinkin näin alkuvuoden alennusmyyntien aikaan verkkoshoppailu on monille tuttua puuhaa, enkä ihmettele yhtään: aleryysiksessä tungeksimisen ja kyynerpäiden väistelyn sijaan valikoimia voi selata kaikessa rauhassa kotisohvalta, bussimatkalla tai vaikka lounastauolla. Tuotteiden vertailu on sitäpaitsi todella paljon helpompaa verkossa kuin kipittämällä kaupasta toiseen, eikä kaikkia kauppoja välttämättä omalta kotipaikkakunnalta löydykään.

Yhteistyössä MasterpassTM by Mastercardin kanssa laadin vinkkilistan nettishoppailuun. Jos et ole vielä kuullut Masterpassista, ei hätää – et ole pihalla, keksintö on vaan melko uusi. Masterpass on online-ostoksille tarkoitettu digitaalinen maksutapa, jolla voi kerätä kaikki korttitiedot yhteen turvalliseen paikkaan. Masterpassia käyttääkseen ei tarvitse välttämättä olla Mastercardia, se toimii nimittäin muillakin korteilla.

Kyseessä on siis eräänlainen digitaalinen lompakko. Enää ei tarvitse kaivella lompakkoa eteisessä lojuvan laukun pohjalta ja naputtaa maksutietojaan numero kerrallaan, tai sählätä verkkopankin tunnuslukujen kanssa – riittää, kun avaat digitaalisen lompakkosi ja hyväksyt sieltä maksun.

Masterpass toimii tällä hetkellä pankkien mobiilisovellusten Nordea Payn, Aktia Walletin ja Loyo Payn kautta. Itse olen Nordean asiakas, joten sen jälkeen kun olen valinnut verkkokaupassa maksutavaksi Masterpassin, kirjaudun Nordea Pay -sovellukseen ja hyväksyn sieltä maksun. Siinä se! Ei tunnuslukujen kanssa sähläämistä, ei pankkikortin pitkien numerosarjojen näppäilemistä tai lompakon metsästämistä laukun pohjalta. Jos omistat Android-puhelimen, voit maksaa Masterpassilla myös fyysisissä kaupoissa – superhelppoa, kun kaikki toimii saman sovelluksen kautta.

Masterpass leviää kovaa vauhtia: se toimii tällä hetkellä 38:ssa eri maassa ja mukana on yli 340 000 verkkokauppaa, joista monille ovat varmasti tuttuja esimerkiksi Intersport, Lindex ja Lippu.fi.

Seuraa kymmenen omien kokemusteni (lue: kantapään kautta opitun) pohjalta poimittua vinkkiä kuinka tehdä verkko-ostoksia turvallisesti, helposti ja hauskasti – eli mahdollisimman vaivattomasti ilman turhaa säätöä.

1 ~ Valitse maksutapa viisaasti.
Masterpassia on helppo suositella monestakin syystä: se on selvästi vaivattomin tapa hoitaa maksu ja lisäksi se tarjoaa saman turvan mahdollisten ongelmatilanteiden varalle kuin luottokorttimaksut.

2 ~ Vertaile hintoja.
Tismalleen sama tuote saattaa maksaa eri verkkokaupassa vähemmän, joten vertailu todellakin kannattaa – varsinkin aleaikaan prosenteissa saattaa olla paljonkin eroja. Tarkista samalla hinnan lisäksi toimituskulut, sillä ne voivat vaihdella isosti. Myös palautusoikeuden suhteen on vaihtelevat käytännöt: toiset verkkokaupat tarjoavat ilmaisen palautuksen ja saattavat jopa noutaa tuotteen kotoasi, toisissa palautus maksaa.

3 ~ Muista tullimaksut.
Jos tilaat Euroopan ulkopuolelta, muista tullit, jotka lävähtävät esimerkiksi Amerikasta tai Australiasta tehtyjen tilausten päälle – ne voivat nimittäin kasvattaa ostosten loppusummaa yllättävän paljon. Jos teet superedullisen alelöydön tai bongaat jotain kauan etsimääsi mitä et mistään muualta saa, tullimaksut eivät välttämättä haittaa, mutta ne on hyvä huomioida etukäteen. Itse haluan päästä mahdollisimman helpolla, joten suosin useimmiten eurooppalaisia verkkokauppoja.

4 ~ Ole alehaukka!
Skarppi sellainen, tietysti: älä anna halpojen hintojen sokaista, vaan osta ainoastaan tavaraa, josta olisit kiinnostunut ilman alennustakin. 

(Monet sanovat, että alesta kannattaa ostaa vain asioita, joista olisi ollut ehdottomasti valmis maksamaan täyden hinnan, mutta olen eri mieltä. Olen törmännyt moniin ihaniin asioihin, jotka ovat olleet normaalihintaisina kipukynnykseni tai budjettini yläpuolella, mutta reilun alennuksen jälkeen tilanne onkin ollut ihan toinen.)

Moniin verkkokauppoihin voi muuten tallentaa tuotteita suosikkilistalle ja saada sähköpostiinsa ilmoituksen, jos ja kun tuote tärähtää aleen. Suosittelen laiskalle, joka ei jaksa käydä joka viikko väijymässä hintatilanteen kehitystä.

Ajankohtaa voi optimoida: parhaat päivät ostaa verkosta ovat kuulemani mukaan keskiviikko, torstai ja perjantai. Silloin suurin osa verkkokaupoista lisää uusia tuotteita aleen tai kasvattaa aleprosentteja.

5 ~ Mieti etukäteen mitä tarvitset.
Verkko-ostoksilla voi hetken huumassa tulla kaikenlaisia päähänpistoja. Sitä voi yhtäkkiä huomata, että vaatekaapista muuten puuttuukin puuterinen tekohöyhenpuuhka tai että hologramminhohtoiset tolppakorot ovat juuri se mitä talvigarderoobiin tarvitaan. Hutiostokset voi välttää helpoiten pohtimalla etukäteen millaisille asioille on tarvetta ja (ihan oikeaa) käyttöä, ja rajaamalla laajoista valikoimista erilaisten filttereiden avulla silmiensä eteen vain kriteereihin sopivat vaihtoehdot.

Olen itse vähän liiankin helposti innostuvaa sorttia, joten hillitsen päähänpistojani moodboardin avulla silloin kun olen metsästyspuuhissa. Minulla on Pinterestissä kansio, johon tallennan pidempään mielessä pyörineet potentiaaliset hankinnat sekä ilmeiset puutteet, kuten uudet farkut rikkirakastettujen tilalle. Moodboardin avulla on helppo hahmottaa myös speksejä sille millaiset farkut sitä ostaisi: inspiroiko nyt liehulahkeet, rento porkkanamalli vai olisiko eniten käyttöä tyylipuhtaille mustille pilleille?

6 ~ Osta tavaroita itsellesi…
…äläkä sille tyypille, joka toivoisit salaa olevasi, oli se sitten 10 kiloa laihempi, kymmenen senttiä pidempi tai täysin erilainen pukeutuja kuin sinä. Tämä on nettishoppailussa se virhe, johon itse olen sortunut kerta toisensa jälkeen: se mekko, joka näyttää upealta verkkokaupan 180-senttisen mallin päällä, ei todennäköisesti näytä ihan samalta minun päälläni. Tai jos sattuu olemaan farkuissa ja villapaidassa viihtyvää sorttia, ei välttämättä kannata ostaa röyhelökauluksista fuksianväristä mekkoa, vaikka se olisi stailattu kuinka ihanasti jonkun muun Instagram-kuvassa. 

Verkosta ostaessa on viisainta pysytellä malleissa ja väreissä, joita käyttää muutenkin. Vaatekaapin villit kortit ovat asia erikseen, jos tiedät mitä olet tekemässä. (Hmm… huomaan palaavani aiheeseen puuterinen tekohöyhenpuuhka.)

7 ~ Käytä mittanauhaa. 

Tiedä mittasi, sillä se on paras ja oikeastaan ainoa tapa varmistaa, että saat postissa oikeankokoisen vaatteen. Monien verkkokauppojen tuotetiedoista löytyy nykyisin mitat, joissakin jopa mainitaan minkäkokoinen malli esittelee vaatetta kuvissa. 

Mittanauha kannattaa pitää lähellä myös muilla kuin vaateostoksilla: jos olet etsimässä sopivaa leikkuulautaa tai sohvapöytää, tarkista tarkat mitat ennen kuin tilaat. Tuotekuvista ei saa usein minkäänlaista käsitystä tuotteen oikeasta koosta, joten tsekkaamalla koon säästyt yllätyksiltä.

8 ~ Secondhand on vaihtoehto verkko-ostoksillakin.
Tämä ei ehkä päde sukkaostoksilla, mutta jos etsit täydellistä nahkatakkia tai kaunista sohvaa, kannattaa ehkä tarkistaa saisitko toiveidesi mukaisen tuotteen edullisemmin käytettynä – ja olisiko se jopa persoonallisempi ja ekologisempi vaihtoehto kuin ostaa se uutena kaupasta?

9 ~ Ole tarkka materiaalien kanssa. 

Verkkokaupassa et pääse hypistelemään miltä tuote tuntuu, joten ole erityisen tarkkana tuotekuvauksen kohdalla. Kannattaa myös tarkistaa pesu- ja hoito-ohjeet: kuivapesua vaativat vaatteet tai jatkuvaa huoltoa kaipaavat keittiötavarat kannattaa ehkä jättää väliin, jos on yhtä laiska kuin minä. Ostin kerran tammisen leikkuulaudan ja huomasin vasta sen saavuttua, että se pitäisi öljytä joka kolmannen käyttökerran jälkeen. Jäi öljyämättä.

10 ~ Kaikki shoppailu on hauskinta ilman huonoa omatuntoa.
Osta vain tavaraa, jonka tiedät tulevan käyttöön. Sijoita viisaasti: panosta laatuun ja ajattomuuteen hetken hurman ja ohimenevien trendien sijaan. Rinnakkaisten kokojen tilaamisen sijaan näe vähän vaivaa selvittääksesi oikean koon ja tilaa vain se: vaikka verkkokaupalla olisi ilmainen palautusoikeus, turha palautusrumba ei varsinaisesti ole ekoteko.

Keksittekö listan jatkoksi vielä muuta? Omia vinkkejä saa vapaasti tuupata jakoon kommenttilootan puolella!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

God save our young blood

4

Poiminta musiikkimaailman alkuvuoden uutuuksista, jos sillä saisi tähän harmauteen vähän säihkettä! Lana Del Rey ja BØRNS ovat lyöneet hetkeksi hynttyyt yhteen ja saaneet aikaan euforisen syntikkapop-raidan nimeltä God save our young blood. Poptriviaa: Lana on mukana toisellakin uuden albumin kappaleella taustalaulajana ja hänen siskonsa vastasi albumin kansivalokuvauksesta. Perheprojekti!

Kappale on lohkaisu BØRNSin tammikuun puolivälissä julkaisulta Blue Madonna -albumilta, joka pitänee ottaa kuunteluun seuraavaksi. Artistinimen takana on 26-vuotias amerikkalainen laulaja-lauluntekijä nimeltä Garrett Borns, jonka androgyyni falsetti ja glam rock -vaikutteilla maustettu psykedeelinen pop hurmasi indiemusiikin ystäviä Electric Love -sinkullaan joitakin vuosia sitten.


☊ BØRNS FEAT. LANA DEL REY – GOD SAVE OUR YOUNG BLOOD

Stella Harasek ~

Talvi-illan uusi suosikki

19

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Apetina

Palasimme Meksikosta viikko sitten ja paluu arkeen on virallisesti alkanut. Lähdimme matkaan niin aikaisessa vaiheessa tammikuuta, että tuntuu siltä kuin uusi vuosi alkaisi kohdallamme vasta nyt. En tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, koska haluan tänä vuonna tehdä elämästäni rennompaa, en monimutkaisempaa. Suunta on ollut ilman lupauksiakin selvä: haluan pitää itsestäni parempaa huolta, nukkua enemmän, syödä säännöllisemmin ja fiksummin. Asioita, joita olen sivunnut monesti viime vuoden kirjoituksissa – ja joihin palaan tämän vuoden puolella varmasti vielä monta kertaa.

Ehdottomien linjausten sijaan koitan opetella tekemään asioita ilon ja hyvän mielen kautta: siksi, että haluan, sen sijaan että yritän puoliväkisin pakottaa itseni parantamaan tapojani. Pakottaminen ei tunnu koskaan johtavan muuhun kuin siihen, että alan kapinoida itse keksimiäni rajoituksia vastaan – syön aamupalaksi sipsejä ja valvon aamuviiteen jonkun sarjamaratonin parissa, vaikka seuraavana aamuna on tärkeä työpäivä. Olen vasta pääsemässä alkuun, mutta aavistelen jo, että tämä lempeä lähestymistapa parempaan arkeen tulee toimimaan minulle paremmin kuin tiukat säännöt.

Yksi alkuvuoden tärkeimmistä toiveista on syödä monipuolisemmin, tehdä enemmän ruokaa itse ja latoa lautaselle enemmän kasviksia. Vähän liian usein on tullut nimittäin turvauduttua noutoruokaan tai kuitattua illallinen voileivällä, vaikka keho huutaa oikeaa, ravitsevaa ruokaa.

Apetinalla on käynnissä tammikuinen kampanja, joka kannustaa armollisuuteen ja panostamaan kurinalaisten ruokavalioiden sijaan siihen, että joka päivä voi tehdä pieniä, fiksuja valintoja oman hyvinvointinsa eteen. Silloin ei ole katastrofi, jos aina ei mene nappiin: pitkässä juoksussa on parempi olla itselleen kannustava kuin ankara. Varsinkin maanantaisin tuntuu usein vaikealta pitää kiinni fiksummista elämäntavoista: tekee mieli tilata pizza, vaikka uusi viikko kannattaa tietysti aloittaa ravitsevalla ruoalla, joka ruokkii niin sielua kuin kehoa.

Tähän kampanjaan oli helppo lähteä mukaan, koska Apetinan juustot ovat minulle tosi tuttuja vuosien varrelta. Apetina Snackeihin minulla oli läheinen suhde silloin kun kävin vielä päivätöissä kodin ulkopuolella ja kokosin itselleni usein lounassalaatin työpaikan keittiössä.

Ajattelin osana kampanjaa jakaa ohjeen lämpimään salaattiin, jota teemme usein silloin kun laiskottaa ja tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään monimutkaista, mutta tekee silti mieli jotain hyvää ja terveellistä. Kylmä salaatti ei välttämättä inspiroi talvi-iltaisin, tähän aikaan vuodesta kasvikset ovat parhaimmillaan lämpimänä – varsinkin nautittuna juuston kera. Juusto on oikeastaan ainoa maitotuote, jota käytän yhä silloin tällöin.

En ole suinkaan keksinyt tätä ohjetta päästäni, vaan soveltanut sen varsin tunnetusta välimerellisestä herkusta. Olen käynyt muutamia kertoja Kreikan saaristossa ja rakastunut joka kerta enemmän kreikkalaiseen ruokaan, joka on samaan aikaan superhyvää ja superterveellistä. Viime keväänä Kreetalla tykästyimme molemmat uunissa haudutettuun fetaan, jonka kaveriksi pieneen valurautaiseen pannuun oli usein sujautettu chiliä, sipulia ja pari pikkutomaattia. Palasimme melkein joka ilta samaan ravintolaan syömään tuon yksinkertaisuudessaan nerokkaan annoksen, jonka kauhoimme leivällä pannun pohjalta viimeistä murusta myöten.

Uunissa haudutettu juusto on Kreikassa usein alkupala tai varsinaisen pääruoan lisuke, mutta halusin muokata siitä ruokaisamman version, joka toimisi sellaisenaan rentona ja helppona arki-illan ateriana. Siitä syntyi viime syksynä idea lämpimästä salaatista, johon juusto tuo makua ja täyteläisyyttä. En ole oikeastaan varma onko tämä alkuunkaan salaatti vai enemmän juustolla höystetty kasvispata, mutta sovitaan niin, että jokainen kutsukoon sitä miksi haluaa – pääasia on, että se on superhyvä ja sopii täydellisesti talveen.

Omaan lempiversiooni tästä salaatista tulee terttutomaatteja, jotka ovat maukkaita ja näyttävät viehkeiltä paahtamisen jälkeenkin, sekä perunoita, jotka tekevät salaatista ruokaisan ja täyttävän. Rakastan sipulia, joten sujautan mukaan myös punasipulia ja valkosipulinkynsiä – molemmat maistuvat taivaalliselta uunissa paahdettuna. Kaiken tietysti kruunaa juusto: Apetina Pala on mieto, välimerellinen juusto, joka saa uunissa sopivasti suolaisen, pehmeän tekstuurin. Se toimii myös oivana proteiinilisänä, jos haluaa vähentää lihaa tai ei syö lihaa ollenkaan. Salaatin juju on marinadissa: chili, hunaja ja sitruuna muodostavat koukuttavan yhdistelmän, joka saa kaapimaan vuoasta viimeisetkin pisarat.

Salaatti ei voisi olla helpompi ja rennompi valmistaa: tarkkoja määriä ei tarvita, vaan raaka-aineiden määrät ja suhteet voi arpoa vapaasti nälkäisten suiden ja oman maun mukaan. Tomaatteja ei tarvitse pilkkoa lainkaan ja perunatkin voi vain leikata puoliksi. Punasipulit paloittelin nopsaan neljään osaan, valkosipulinkynsiä sujautin vuokaan kokonaisina.

Salaattia on helppo myös varioida sen mukaan mitä sattuu löytymään kaapista. Siihen sopii melkein kaikki: olen itse kokeillut menestyksellisesti ainakin porkkanoita, paprikaa, fenkolia ja vihreitä papuja. Myös maustamisessa voi käyttää luovuutta ja valmiin salaatin voi koristella millä vaan tuoreella yrtillä basilikasta timjamiin.

✖ UUNIKASVIKSET JUUSTOLLA ✖

Apetina Pala (200g)
Reilu nippu terttutomaatteja
Pari kourallista pieniä perunoita
Pieniä punasipuleita
Kalamata-oliiveja
Valkosipulia

Marinadia varten tarvitset:
Mausteita oman maun mukaan (esimerkiksi oregano ja timjami sopivat salaattiin loistavasti)
Pari sitruunaa
Chiliä oman maun mukaan
Valkosipulia
Juoksevaa hunajaa
Mustapippuria
Suolaa
Oliiviöljyä

Tarjoiluun: tuoreita yrttejä (vaikka basilikaa) ja rapeakuorista leipää

Muutama vinkki ennen kuin aloitat:
✖ Jos et löydä pieniä pottuja ja punasipuleita, isotkin toki käyvät, leikkaa ne vaan sopivan kokoisiksi paloiksi.
✖ Salaattiainekset kannattaa latoa vuokaan sen verran väljästi, että kaikelle riittää tilaa paistua rauhassa, joten jos aiot tehdä ison määrän ruokaa, kannattaa ehkä käyttää vuoan sijaan peltiä.
✖ Tee marinadi isoon kulhoon, jotta mahdut kääntelemään aineksia siellä.

Sitten ohjeeseen! Pistä ihan ensimmäiseksi uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

Sen jälkeen aloita marinadista. Purista kulhoon parin sitruunan mehu, sekoita joukkoon hunaja, tilkka öljyä, pippuri ja suola. Pilko sekaan chili (säästä siemenet, jos toivot ylimääräistä potkua) ja valkosipuli. Sekoita ja maistele. Hunajaa lisäämällä saa marinadiin syvyyttä ja makeutta, chiliä lisäämällä tietysti enemmän tulisuutta.

Leikkaa pienet perunat puoliksi, tai jos ostit isompia, paloittele ne sopivan kokoisiksi lohkoiksi. Kippaa kulhoon ja sekoita marinadiin.

Kaiva kaapista laakea vuoka ja lado perunat siihen. Voit halutessasi ensin kaataa vuoan pohjaan tilkan oliiviöljyä, jotta perunat irtoavat siitä sujuvasti. Sujauta vuoka uuniin noin 20-25 minuutiksi ja anna sillä aikaa tomaattien, sipulin, juuston ja oliivien marinoitua kulhossa. Juuston voi joko leikata keskeltä kahdeksi samanpaksuiseksi viipaleeksi, tai murtaa rennosti lohkoiksi.

Kun perunat alkavat tuoksua taivaallisilta, mutta eivät ole vielä kypsiä, levitä varovasti loput ainekset niiden sekaan. Anna koko komeuden paahtua uunissa vielä noin 10-15 minuuttia, kunnes sipulit ja tomaatit alkavat kypsyä ja juusto pehmentyä. Laita lopuksi uuni vielä hetkeksi grillivastukselle, niin saat juustoon ja perunoihin rapsakkaat reunat. Nosta uunista kun ulkonäkö ja tuoksu on mielestäsi kohdallaan, tässä ei oikeastaan voi mennä vikaan.

Ripottele päälle tuoreita yrttejä ja tarjoile heti rapeakuorisen leivän kanssa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

Pitsiä ja paljaita olkapäitä

8

✖ PUERTO VALLARTA, MEXICO

Pakkasin Meksikoon repullisen vaatteita tietämättä yhtään mitä odottaa säiden suhteen. Tarkoitus oli lentää matkan aikana yhdeltä rannikolta toiselle ja tuohon maahan, iso kun on, mahtuu peräti kolme erilaista ilmastollista vyöhykettä. Mukana oli siis kaikenlaista farkkushortseista ja helletopeista pitkähihaisiin neuleisiin ja farkkuihin – ja onneksi oli, sillä kaikkia niitä lopulta tarvittiin, monesti jopa saman vuorokauden sisällä.

Päivisin lämpötilat kipusivat helposti kolmeakymmentä hipoviin hellelukemiin, mutta öisin saattoi olla vain viitisentoista astetta ja melko tuulista. Aamukahvin äärellä istuessa teki mieli riisua bikinisilleen, jos pöytä sattui osumaan aurinkoon, mutta jos olimme varjossa, hytisimme pitkissä hihoissamme ja hamusimme huivia lämmikkeeksi.

Yhdeksi matkan suosikkivaatteeksi kipusi kevyt pitsipaita, joka oli kevyiden hihojensa ja paljaiden olkapäidensä ansiosta sopiva melkein kaikkiin tilanteisiin. Mos Moshin* valkoinen pitsiunelma on vaatekappale, johon en ehkä puritaanisimpina vuosinani olisi uskonut pukeutuvani: se on naisellinen, jopa tyttömäinen tavalla, joka ei olisi millään sopinut silloiseen androgyyniin minimalismiini. Ilmeisesti (ja onneksi) niistä ajoista on tullut relattua ja oman tyylin sisällä mahtuu nykyisin leikittelemään muillakin elementeillä ilman, että minäkuva vajoaa identiteettikriisiin. Meksikossa tuo paita näytti sitäpaitsi niin paljon luontevammalta kuin kulahtanut bändipaitani, jonka toki pakkasin mukaan myös.

MOS MOSHIN FARKUT* & PITSIPAITA* DOTS
NAHKALAKKI MATKAMUISTO ROOMASTA
VARVASTOSSUT HAVAIANAS
*SAATU

Pitsipaita näyttää hyvältä niin pillifarkkujen kuin farkkushortsien kanssa ja toimii kauniisti myös nahkatakin alla, vaikka on toki parhaimmillaan silloin kun olkapäät näkyvät. En malta odottaa kevättä, kun näillä yhdistelmillä tarkenee Suomessakin! Siihen taitaa mennä vielä tovi, vaikka vankkumattomana optimistina olen tietysti alkanut heti tammikuun alussa odottaa selkää lämmittäviä auringonsäteitä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

Sunnuntain hyvät ja huonot

10

Sunnuntai-iltaa! Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut paremmin kuin minun. Meksikon matkan jälkeinen jetlag on tavoittanut minut vähän viiveellä ja sekoittanut muutenkin huteran rytmini. Iltapäivisin väsyttää, iltaisin ei. Valvon yöt ja saan unta vasta aamuseitsemän maissa, mutta viimeistään kymmeneltä on silti oltava tolpillaan, koska joka päivä – myös nyt viikonloppuna – on ollut kuvauksia, jotka on hoidettava vähäisen päivänvalon aikaan.

Vetelen neljättä vuorokautta putkeen noin kolmen tunnin yöunilla, huojun ympäri asuntoa kuin horroksesta heräävä zombie ja jätän itselleni muistilappuja kuten “lataa kamera” koska omiin aivoihini ei ole tällä hetkellä luottamista. Päivät sekoittuvat ja valuvat toisiinsa, puhuminen tuntuu tahmealta ja ajattelemisella on turha edes yrittää kuormittaa koneistoaan. Tulee ihan muistoja mieleen – vähän tälläistä kroonisessa univajeessa tärisemistä meitsin elämä oli silloin kun olin töissä levy-yhtiössä, kirjoitin blogia öisin ja nukuin muutaman hassun tunnin ennen töihin lähtöä. Oi aikoja! Ei ole ikävä!

Kuin olo ei olisi muutenkin kamala, on vielä se aika kuukaudesta, kun kaikki on muutenkin niinsanotusti vaikeaa – ja kaiken kukkuraksi pahoinvoinnin kruunaa tavallista riehakkaampi hormonimyrsky. Olin nimittäin lääkärini suosituksesta siirtänyt e-pillereillä tätä kuukausittaista riemua, jottei siitä tarvitsisi kärsiä matkan aikana, mikä osoittautui valinnaksi, jota ei tarvitse tehdä toiste. Vuoto siirtyi kyllä, kuten oli tarkoitus, mutta vatsakivut, kylmä hiki, oksetus ja huimaus tulivat silti, kestivät koko kaksiviikkoisen pillerikuurin ajan ja nyt ovat nyt päässeet ihan toden teolla vauhtiin kun on vihdoin varsinaisesti niiden aika.

Olen siis hormonaalisen hurrikaanin riepottelema, jetlag-päissään pyörivä, Meksikon ajassa elävä ja kroonisesti pahoinvoiva silmäpussieläin, joka juuri nyt toivoo olevansa mies.

Nyt kun sain pahimman rutinan ulos systeemistä, voin kertoa että on tässä onneksi ollut kaikenlaista hyvääkin! Meille tuli perjantaina kavereita kylään, idea syntyi ihan vanhanaikaisesti edellisenä iltana ilman sen suurempaa aikataulutusta ja yhtäkkiä keittiö oli täynnä ystäviä. Oli kivoin ilta naismuistiin, vaikka olinkin välillä nukahtaa pöytään. Pöytä notkui meksikolaisista herkuista (ei, emme saaneet niistä vielä tarpeeksemme) ja sen tyhjennettyä pistimme takkaan tulen ja lojuimme vatsojemme vieressä pitkin poikin olohuonetta. Tuli ritisi, koirat nukkuivat kainaloissa ja polvitaipeissa. Puhuimme niitänäitä ja ajattelin, että olenpa onnekas, ympärillä ihan kaikki mitä kaipaan juuri nyt, nämä ihmiset ja tuhisevat elukat, tämä koti. Polttopuitakin piisaa vielä muutamaksi talviviikoksi – sellainen pikkuasia voi tuottaa odottamatonta onnea, jos sattuu olemaan vilukissa.

Eilen oli menestyksekäs kirppiskierros. Meillä on uusi sisustusprojekti, joka on oikeastaan aika paljon enemmän kuin pelkkä sisustusprojekti, mutta kerron siitä enemmän sitten kun ehdin paneutua siihen ajan kanssa. Pitää myös esitellä kirppissaaliit, koska en itse tiedä mitään parempaa (ja tavallaan pahempaa) kuin nähdä kuvia muiden parhaista löydöistä. Voi samaan aikaan iloita toisen kirppisonnesta että olla katkeransuloisen kateellinen siitä, etteivät ne osuneet omalle kohdalle.

Parasta tänään oli brunssi, josta nappasin nämä kuvat. Pääosassa olivat pannukakut, sillä mikä se sellainen brunssi on, jossa ei ole pannukakkuja? Se oli saumaton yhteistyö, minä tein taikinan ja Jarno paistoi yksi kerrallaan täydellisen pyöreät pikkupannarit. En käytä mitään tiettyä ohjetta vaan sekoittelen kulhoon vähän vaihtelevilla mittasuhteilla sitä mitä sattuu olemaan, mutta tykkään aina raastaa taikinaan vähän sitruunankuorta, koska siitä tulee ihan superhyvää.

Sitruunoita meillä on aina, mutta tänään oli muitakin sitruksia – nimittäin pomeloita, jotka ovat nyt sesongissa. Olen lukenut, että pomelot sisältävät paljon c-vitamiineja, tehostavat ihon kollageenituotantoa ja edistävät painonhallintaa, mutta oikeasti suurin ja tärkein syy syödä niitä on se, että ne maistuvat ihanilta. Pomelon hedelmäliha on kiinteämpää kuin sitrusserkuillaan ja sitä voi siis syödä huoletta vähän väsyneenäkin, kun ei ole riskiä saada kirpsakkaa suihkua silmäänsä sohiessaan hedelmää haarukalla.

Toivottavasti ensi viikosta tulee vähän virkeämpi ja helpompi. Blogissa on ainakin tiedossa vauhdikas viikko, on luvassa paljon asiaa ja yksi uutinenkin. Pistelen pomeloita naamaan ja koitan valmistautua. Voikaa hyvin kaunokaiset, palataan pian!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek ~

Arkistojen aarteet ~ Vilukissan selviytymisopas

12

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. On tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Talvi on virallisesti saapunut Helsinkiin – kaupungissa on lunta! MAASSA! Lumi on ihanaa ja tuo valoa, mutta ikävämpi juttu on, että sen kylkiäisenä tulee pakkasta. Palelen jatkuvasti, oli asteita sitten kaksi tai kaksikymmentä. Onneksi on olemassa muutama vinkki, joiden avulla talvesta on mahdollista selviytyä vilukissana.

1 ~ Varustaudu vähintään polvimittaisella takilla, jossa on huppu. Ostin kerran vyötärömittaisen talvitakin. HIRVEÄ VIRHE. Takissa on oltava tarpeeksi pituutta, jotta se lämmittää myös vilukissan takalistoa ja reisiä. Huppukin on pakollinen: pipon ja lämpimän huivin avulla hupun sisälle rakennetaan lämmin pesä, joka suojaa kasvoja Helsingin helvetilliseltä tuulelta. Elämä on liian lyhyt jäätyneen nenän tai korvien sulattamiseen (on kivulias ja kestää kauan).

2 ~ Kuulutko laillani ihmisiin, jotka hukkaavat joka talvi vähintään viisi paria hanskoja ja kulkevat lopulta kädet jäässä, koska eivät jaksa vaivautua ostamaan enää uusia? Hanki tavaratalon lastenosastolta klipsit, joilla hanskat kiinnitetään takin hihoihin. Eivät unohdu bussiin enää! Ihmeellisintä on, että kukaan ei naura, kaikki ovat vaan kateelliset.

3 ~ Jos et halua luopua lempimekoistasi talven tullen, pue kahdet merinovillaiset sukkahousut päällekkäin. Yksinkertaista ja nerokasta! Villasukkikset ovat ohuet, mutta lämmittävät yllättävän paljon. Hanki lisäksi ohkaiset, villaiset säärystimet, jotka saavat vilkkua rennosti rypytettyinä nilkkureiden varsista. Ehdottoman käytännöllistä ja söpöäkin indietyttömäisen introvertilla tavalla. Stockmann myy ohuita, mustia mohair-säärystimiä jotka ovat pelastaneet syksyni uusien puolisääreen ulottuvien prätkäsaappaideni kanssa.

4 ~ Laita ripsiväri vasta töissä. Siitä ei kuitenkaan ole enää mitään jäljellä sen jälkeen kun olet selviytynyt kotoa viiman ja räntämyrskyn läpi töihin – tai jos on, se ei ole enää ainakaan ripsissä. Helsingin merituuli vain nauraa vedenkestävien ripsivärien kestävyyslupauksille.

5 ~ Jättiläismäiset huivit ovat muodissa ja siitä kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki irti. Osta (tai jos olet käsistäsi kätevä, kudo) kolmemetrinen villahuivi ja kiedo se kaulan ja korvien ympärille niin monta kertaa kuin huivia riittää. Kruunaa löysällä, paksulla villapipolla joka saa jäädä lököttämään takaraivolle – ja tietysti sillä hupulla. Rento renttutyttö-look täydentyy pahvimukisella höyryävää kahvia, joka lämmittää käsiä ratikkaa odottaessa.

Kymmenen vuotta myöhemmin: mikään ei ole olennaisilta osilta muuttunut – palelen yhä joka talvi ja kääriydyn edelleen (osittain jopa samoihin!) jättihuiveihin ja huppuihin. Hanskoista olen oppinut vihdoin pitämään huolta. Takit ovat pidentyneet ja paksuntuneet: villakangastakeistani suurin osa hipovat pohkeita, ja lempitakkini on vuorenkokoinen kelsi, jonka läpi ei pääse mikään pakkanen. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa aikuistumista.

Ripsiväriä käytän talvisin nykyisin vain niinä iltoina, kun liikun paikasta toiseen taksilla. Se on silkkaa laiskuutta.