Enemmän elämää

Kaupallinen yhteistyö: MasterpassTM by Mastercard

Rakastan tapahtumia. Energia tiivistyy, kun ihmiset kokoontuvat saman elämyksen äärelle. Livemusiikistakin saa aina vähän enemmän irti kuin levyltä kuuntelemalla. Liittyy varmasti siihenkin, että monet esitykset, keikat ja festarit tulee koettua hyvässä seurassa eikä yhdessä vietetty aika mene ikinä hukkaan. Yksinkin on hyvä, mutta usein varsinkin jaetuissa kokemuksissa on taikaa.

Harmi vaan, että olen surkea käymään tapahtumissa. Usein havahdun vasta siihen, että liput on loppuunmyyty, tai näen somesta kuinka kaikilla muilla on hauskaa tapahtumassa, jonne minunkin oli tarkoitus mennä, mutta näköjään unohdin. Onneksi työ kuljettaa moniin tapahtumiin, ja aina on niitä keikkoja ja festareita, joihin päädyn puolisattumalta sen enempää suunnittelematta. Mutta jos alan muistella, ei niitäkään ole viime vuosien kiireiden keskellä liikaa ollut. Monena iltana on ollut helpompaa jäädä kotisohvalle kuin alkaa viime tingassa metsästää lippuja – jos niitä on enää edes saanut.

Tänä keväänä ajattelin petrata ja varata hyvissä ajoissa etukäteen liput tapahtumiin, joihin haluan mennä. Kun liput on hankittu ja päivämäärät kalenterissa, tulee varmasti mentyä, ja halutessaan saa seuraakin mukaansa, kun on hyvissä ajoin kyselemässä. Kokosin pienen listan lähikuukausien kiinnostavista tapahtumista! Listan lopussa vinkkaan myös uudesta maksutavasta, joka helpottaa lippuhankintoja.

TAMPERE FILM FESTIVAL 7. – 11.3.

Olen jo parina vuonna miettinyt, että olisipa hauskaa ajoittaa viikonloppu Tampereella samaan syssyyn Tampereen elokuvajuhlien kanssa. Olin nimittäin opiskeluvuosinani muutamankin kerran tapahtumassa töissä, kuten melkein kaikki elokuva- ja taidekoulumme opiskelijoista. Tein siellä melkein kaikkea: kirjoitin kuvaustekstejä nettisivuille, käsittelin kuvia, naputin tiedotteita, myin lippuja ja mikä tärkeintä, join kaljaa kansainvälisten vieraiden kanssa. Viikko oli aina ikimuistoinen, mutta leffoja kerkesin muilta kiireiltäni nähdä aivan liian vähän. Ehkä olisi jo korkea aika osallistua tapahtumaan ihan vaan elokuvan ystävänä, popparit kainalossa? Kenties teemme Jarnon kanssa retken vanhaan kotikaupunkiimme, tai houkuttelen vanhan Lontooseen muuttaneen opiskelukaverin seurakseni.

MAMMA MIA -MUSIKAALI Helsingissä alkaen 4. toukokuuta

Kehuttu klassikkomusikaali kiinnostaa! Nostalgiassa on vastustamatonta imua, äitini hyräili Abba-kappaleita kun olin pieni. Olisi ihanaa nähdä pitkästä aikaa viihdyttävä show, jossa saa vapaasti heittää aivot narikkaan ja tempautua mukaan tarinaan. Musikaali nähdään Helsingissä noin kuukauden verran toukokuun alusta kesäkuuhun alkuun, joten sieltä löytyy varmasti hyvin vielä passeli päivämäärä.

HELSINKI LIT 25. – 26.5.

Helsinki Lit kuuluu niihin tapahtumiin, joista olen intoillut siitä saakka kun se perustettiin pääsemättä vielä kertaakaan paikalle. Olisikohan tämä se kevät, kun tilanne korjataan? Sekä sieluni että talven kohmettama pääkoppani kaipaavat uutta ajateltavaa. Kansainvälinen kirjallisuusfestivaali järjestetään Savoy-teatterissa, jonka lavalla kotimaiset kijailijat ja ajankohtaiset ulkomaiset kirjailijat kohtaavat erilaisten keskusteluiden merkeissä. Ohjelmisto julkaistaan kokonaisuudessaan vasta myöhemmin alkuvuodesta, mutta tiedossa on jo, että yksi kansainvälisistä vieraista on italialainen Domenico Starnone, joka kuuluu kotimaansa nykykirjallisuuden tunnetuimpiin ja palkituimpiin nimiin.

SIDEWAYS 8. – 10.6.

Tässäpä toinen tapahtuma, jossa on käynyt suunnilleen jokainen ihminen, jonka tunnen, paitsi minä! Tänä kesänä se korjataan, sillä helsinkiläisen festivaalin pääesiintyjäksi on kiinnitetty The National (US) ja sitä ei sovi missata – olen nähnyt yhtyeen muutaman kerran ennenkin, joten tiedän liian hyvin mitä menettäisin. Poppoon uusin levy on ollut meillä tehosoitossa koko kevään. Kiinnostaa kovasti myös newyorkilainen Cigarettes After Sex (US), josta kirjoitin pari vuotta sitten. Artistikattauksesta löytyy muitakin kiintoisia nimiä, kuten MØ (DK), Deerhunter (US) ja kotimaiset SUAD (ihana), Pariisin Kevät ja Pyhimys. Kaupunkifestarit ovat muuten ehdottomasti paras festaroinnin muoto, kun yöksi voi fillaroida kotiin. Aah.

TAMMERFEST 19. – 21.7.

Tammerfest oli erottamaton osa kesää silloin kun opiskelin Tampereella. Luulin, että paikallinen kaupunkifestivaali kuuluisi osaltani jo menneisyyteen, mutta vähänpä tiesin, että tänä vuonna sinne on tulossa soittamaan Mew! Progehenkisestä popistaan tunnettu tanskalainen yhtye on ollut minulle vuosien varrella niin rakas, että olisin valmis hyppäämään junaan pelkästään tuon yhden keikan takia. Tammerfestissa esiintyy toki liuta muitakin artisteja, mutta parasta siellä on tunnelma, joka valtaa heinäkuun lämmössä keinuvan kaupungin. Joka paikasta kantautuu musiikkia ja kaikki on yhtäaikaa liikkeessä, ihmiset, hyvät aikeet ja loppua kohti kääntyvä kesä.

Poimin tapahtumat osoitteesta Lippu.fi, jossa on parhaillaan meneillään tarjous: tilauksesta saa 10 euron edun, kun ostokset maksaa Masterpass by Mastercardin avulla. Kirjoitinkin tovi sitten uudesta maksutavasta, joka mahdollistaa turvallisen ja entistä nopeamman tavan hoitaa verkko-ostokset. Varsinkin lippuostoksilla nopeus voi olla valttia.

MasterpassTM on Mastercardin kehittämä digitaalinen lompakko, maksutapa joka kerää korttitiedot yhteen turvalliseen paikkaan. Ei tarvitse enää naputtaa maksutietoja numero kerrallaan, tai sählätä verkkopankin tunnuslukujen kanssa – riittää, kun avaa digitaalisen lompakon ja hyväksyy sieltä maksun. Masterpassia käytetään pankkien mobiilisovelluksista Nordea Payn, Aktia Walletin ja Loyo Payn kautta. Masterpass toimii tällä hetkellä 38:ssa eri maassa ja mukana on yli 340 000 verkkokauppaa, kuten Intersport ja Lindex.

Onko teillä vielä festarisuunnitelmia kesäksi, tai muita tapahtumia merkattuna kalenteriin?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Se toisenlainen talvi

Talvisin on päiviä, kun vihaan Helsinkiä. Katuja, jotka ovat samaan aikaan loskaisia ja hengenvaarallisen liukkaita. Mereltä työntyvää viimaa, joka tunkeutuu vaatekerrosten läpi luihin asti ja saa silmät valumaan vettä. Pahin on se kolea ja harmaa, joka valuu taivaasta kattojen kautta katuihin: sillä ei ole nimeä, ei alkua eikä loppua, vain tasainen turruttava ankeus, joka sammuttaa arjesta ilon. Niinä päivinä mietin miksi asun täällä, kun voisin pakata elämäni ja muuttaa Australiaan, kuten vanhempani tekivät. Tai ostaa sen talon Italiasta, on sielläkin talvi, mutta ei sentään loskaa!

Sitten tulee se päivä, kun Helsingin talvi näyttää toisen puolensa. Pakkanen kiristyy, maisema muuttuu valkoiseksi. Ilmassa on uutta energiaa, valo vetää ihmiset ulos kodeistaan. Koirat kirmaavat kinoksissa, kaupunkilaiset kaivavat sukset esiin. Aurinko saa kaiken kimaltamaan ja kun se laskee, horisontti hohkaa kaikkein utuisimmissa pastellisävyissä, kunnes tummuu sineen.

Silloin muistan taas kuinka ainutkertaisen kaunista täällä on. Kuinka ihmeellistä on, että voin lähteä kotioveltani ja olla viidessä minuutissa keskellä tälläistä maisemaa. Kävellä jäätyneen meren päällä, kiivetä saarille ja katsella kallioiden päältä avomerelle. Ei tälläistä ole missään muualla. Ja tämä valo! Kun sitä vihdoin on, sitä tulvii niin, että annan hetkessä anteeksi kaikki ne päivät, kun päivä ei koittanut ollenkaan.

Koiratkin rakastavat oikeaa talvea. Ne painelevat kuonot ja hännänpäät huurteessa, toppaviitat kahisten. Luna jahtaa Jarnon heittämiä lumipalloja ja pistää niitä päreiksi, Juno tutkii tuoksuja vastasataneesta lumesta ja loikkii kinoksissa kuin kettu. Luna-koira on siskoksista enemmän talvipeto, se ei kyllästy ollenkaan. Junoa alkaa pian palella, silloin se on nostettava vähäksi aikaa syliin tai matka ei jatku. Kun Lunankin tassut lopulta kohmettuvat, pääsee sekin hetkeksi lämmittelemään ennen kuin rimpuilee itsensä alas odottamaan seuraavaa lumipalloa.

Kuvat ovat viime sunnuntailta Liuskasaaresta, Uunisaaresta ja jäiltä niiden edustalta. Toivottavasti nämä täydelliset säät jatkuvat – ja kunpa tulisi takaisin se tyyppi, joka vielä muutama talvi sitten myi Uunisaaren kalliolla kojustaan kuumaa mehua ja makkaraa. Tai vielä parempaa, tulisipa joku, joka myisi siellä kahvia ja muurinpohjalettuja!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Call me by your name

Call me by your name (2018) oli juuri niin ihana kuin odotin paitsi ehkä vähän raukeampi, surullisempi ja onnellisempi. Kävin katsomassa sen sunnuntaina enkä ole vieläkään saanut riuhtaistua itseäni irti elokuvan tunnelmasta, en oikeastaan edes halua. Viipyilevä tarina ensirakkaudesta hiipi ihon alle ja jäi sinne surisemaan kuin laiskan kesäpäivän kärpänen.


☊ SUFJAN STEVENS – MYSTERY OF LOVE

Muita ajatuksia, joita elokuva herätti:
Sanokaa mitä sanotte, 80-luvun musiikissa on taikaa. Okei, tiedän, että tästä on yhtä moni täysin samaa kuin täysin eri mieltä.
Pakko saada talo Italiasta. Tämä on tosin jo monta vuotta vanha eikä mikään uusi ajatus.
Olisipa kaikilla meillä samanlainen isä kuin Eliolla.
Olisipa edes samanlainen kivestä muurattu uima-allas kuin elokuvan villassa, joka on muuten myynnissä – haluaisiko joku antaa minulle 2,7 miljoonaa dollaria?
Olisipa kesä.

Mietin myös, että Elion isällä oli monta oivaa pointtia, mutta eniten kolahti tämä: jos haluaa elää, oikeasti elää eikä vain ajelehtia automaattiasetuksilla päivästä toiseen, pitää olla valmis ottamaan vastaan koko se tunteiden kirjo, joka osuu omalle polulle. Ei vain ne ihanat ja positiiviset tunteet, vaan myös kipu, luopumisen tuska ja ikävä – kaikki kuuluvat tähän ihmeelliseen ilmiöön nimeltä elämä.

Ylläolevasta videosta löytyy katkelmia elokuvasta ja toinen Sufjan Stevensin elokuvaa varten sävelletyistä kappaleista. Kaunis, mutta se toinen on melkein kyllä kauniimpi.

Jos katsot tänä keväänä vain yhden elokuvan, katso tämä.