Terveisiä remonttipölyn keskeltä! Sekä meillä että Hangon kirjeenvaihtajallamme Annalla on ollut viime kuukausina remontti päällä, joten ajattelimme näin vertaistuen hengessä koota ajatuksia kymmenen kysymyksen muodossa. Kuvat ovat Annan ja valokuvaajapuoliso Parkkosen arkistoista, koska meidän remppakuvia olette jo nähneet tällä tontilla aivan riittämin (ja ollaanpa rehellisiä, märkätilojemme tilalla olevasta hiekkakuopasta ei kovin esteettisiä kuvia saa toisin kuin tästä upeasta pankkiprojektista).

1 ~ Kerro kohteesta!

Anna: Ostimme vuonna 1903 rakennetun vanhan pankin Hangon Bulevardilta ja kunnostamme ammattilaisten avulla siihen itsellemme työtilat, gallerian ja avoimen, luovan tilan toivottavasti monenlaiseen yhdessäoloon. Talo on kaunis kuin pieni korurasia, mutta hommaa riittää. Onneksi, kuin ihmeen kaupalla paljon vanhaa on säilynyt: julkisivun kaiverrettu graniittipaasi, vanhoja ovia, kuparikatos, koristeellinen tuulikaappi, puiset ikkunapenkit… Ja onhan meillä dynamiitin kestävä pankkiholvikin!

Stella: Kirjoitin tovi sitten aiheesta pidemmin, joten tiivistän: ostimme Jarnon kanssa Itä-Helsingistä 70-luvun rivitaloasunnon, jota olemme toukokuun lopusta saakka kunnostaneet itsellemme uudeksi kodiksi. Ensimmäinen yhteinen oma koti.

2 ~ Tunnelmat juuri nyt?

Anna: Välillä olen täynnä onnea ja odotusta ja välillä vihaan pahoinvointi kurkussa koko rotiskoa, joka on nielaissut kaiken muun elämän ammottavaan kitaansa. Silti päällimmäisin tunne on innostus ja kiitollisuus. Ajatella, että me saamme pelastaa tämän talon.

Stella: Jännittää hulluna pääsemmekö jouluksi uuteen kotiin vai ei! Jos raksajumalat ovat puolellamme eikä tule yhtään etenemisestettä, meillä on jouluaattoon mennessä toimiva keittiö ja kylpyhuone ja siis ylipäänsä KOTI, johon voimme vihdoin muuttaa. Alkaa olla vähän kisaväsymystä ilmoilla, meillä on ollut monta isoa projektia päällä viime kuukausina ja ollaan tehty todella pitkää päivää.

3 ~ Mikä on ollut parasta?

Anna: Ihmiset. Vanhana hapannaamana en uskonut sanovani näin, mutta on ollut jotenkin todella nostattavaa miten monet ovat halunneet auttaa meitä tai muuten kannustaneet projektissa eteenpäin. Parasta on myös seistä pienen salin alkuperäisillä lattialankuilla ja tuntea lähes 120 vuoden havina ympärillään: Hangon kautta lähti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa 250 000 toiveikasta siirtolaista rahtilaivalla kohti Pohjois-Amerikkaa ja pankkimme rakennettiin varta vasten emigranttihotellin pihapiiriin palvelemaan heidän viimeisiä asiointejaan kotimaassa. Jos seinät osaisivat puhua!

Stella: Ihmiset meilläkin! Jouduimme meistä riippumattomista syistä odottamaan piinallisen pitkään, että pääsemme rempan kanssa vauhtiin, ja ilman urakoitsijamme joustoa ja lähes yliluonnollista tehokkuutta emme olisi nyt näin lähellä muuttoa. Jarno on viettänyt niin paljon aikaa hänen kanssaan, että niillä on jo ihan omat inside-jutut. Myös ystävien apu ja tuki on ollut korvaamatonta. He ovat pitäneet päätämme pinnalla ja auttaneet näkemään kokonaisuuden niissä hetkissä, kun horisontti on ollut kaikkien päätösten, rahanmenon ja jatkuvasti muuttuvien aikataulujen keskellä hukassa.

4 ~ Mikä vaikeinta?

Anna: On tosi raskasta olla koko ajan jotenkin hirmuisen valppaana ja koittaa välillä naureskelustakin huolimatta toteuttaa omia näkemyksiään. Päätimme yrittää vähäisestä osaamisestamme ja kokemuksestamme huolimatta ennemminkin entisöidä vanhaa vaalien kuin ihan vain perusrempata, niiltä osin kuin se on mahdollista ja niiltä osin kuin vanhaa on jäljellä. Emme tajunneet yleviin periaatteisiin sitoutuessamme miten paljon nämäkin päätökset vaativat aikaa, rahaa ja osaamista, mutta ne tuntuvat oikeilta silloinkin kun ne tuntuvat vaikeilta.

Myös takaiskut syövät naista ja miestä. Vintin lattian eli alakerran katon 11 lahoa hirttä nakersivat kassaa ja yksi jätelautakasaksi osoittautunut lattialankkuhankinta puolestaan nakersi luottamusta. Rakennusalalla on tällä hetkellä kovan kysynnän vuoksi villin lännen meininki.

Stella: Isot ja kalliit päätökset, jotka pitää tehdä maallikkona ilman rakennusalan ammattitaitoa. Olemme tietysti konsultoineet ammattilaisia, mutta hekin ovat usein keskenään eri mieltä, sillä kaiken voi tehdä monella tavalla priorisoiden eri asioita. On pitänyt vaan päättää kenen näkemystä kuuntelee ja toivoa parasta.

5 ~ Mitä olet oppinut?

Anna: Olemme oppineet valtavasti eritoten Maamustan Annilta. Anni tekee vanhojen arvorakennusten väritystutkimuksia ja muutenkin opastaa rakennuksen alkuperään ja aikakauteen koskevissa kysymyksissä, kestävän kehityksen vinkkelistä. En enää oikein muista kuinka tietämätön alussa olinkaan, nyt pidän itseäni tapani mukaan tietysti jo ihan perinnerakentamisen asiantuntijana ja keskustelen sujuvasti mm. kokoliitista, holkkalistoista, uusrenesanssin väreistä ja tikkurappauspohjista. Oikeasti olen tietysti vasta raapaissut pintaa, mutta tähän kaikkeen jää kyllä koukkuun. Ainoa ongelma on se, että mitä enemmän oppii, sitä vaikeampaa on pitää suunsa kiinni kun näkee vanhojen talojen kaltoinkohtelua. Satavuotias talo ei koskaan ole huonosti rakennettu.

Uusien pintakäsittelymateriaalien osalta Suomen Luonnonmaalit* on ollut ihana löytö: nykyinen maaliteollisuus on monelta kantilta poikkeuksellisen paljon ympäristöä kuormittava ala, mutta vaihtoehtoja ON! Suomen Luonnonmaalien tuotteet ovat kautta linjan luonnonmukaisia ja ympäristöystävällisiä. Raavittuani muovimaaleja seinistä monta kuukautta olen tullut uskoon tämän asian osalta.

(*Teemme yhteistyötä Suomen Luonnonmaalien kanssa ja saamme tuotteista alennusta.)

Stella: Tunnistan kaiken mitä sanot! Samoja oivalluksia ja ajatuksia on herännyt Lapin talon hissuksiin etenevän kunnostuksen kanssa. Mitä tulee tähän kaupunkikodin remonttiin, tiedämme nyt 70-luvun rakentamisesta hyvin paljon enemmän kuin puoli vuotta sitten, joskin minä olen lähestynyt asiaa teoreettisesta näkökulmasta ja Jarno hyvin konkreettisesta. Urakoitsijamme on opettanut Jarnolle paljon uutta ja hän on ollut kaikesta aivan mielissään, sillä tykkää tehdä käsillään ja on siinä luontaisesti hyvä ja nopea oppimaan.

6 ~ Mikä on ollut inspiraationa?

Anna: Olemme aina pitäneet rosoisista pinnoista, mutta ehkä ruotsalaisen stailistin ja sisustussuunnittelijan Marie Olsson Nylanderin perheen talo Sisiliassa jotenkin vielä antoi lopullisen luvan luottaa omaan visioon. Palazzo Cirillon vaiheita on seurattu Husdrömmar Sisilien-ohjelmassa jo kahden kauden verran, mm. Yle Areenassa. Kolmaskin kausi on jo tekeillä. (Hauskaa, löysin tätä kirjoittaessani Palazzo Cirillon alkuperäisen myynti-ilmoituksen kuvineen!) Toinen inspiraation lähde on provencelaisen, alunperin kori- ja rottinkipaja Atelier Vimen estetiikka, jonka äärellä läähätän Instagramissa.

Stella: Olemme halunneet säilyttää ja osin palauttaa asunnon alkuperäisen 70-luvun bungalow-tunnelman, pienellä japanilaisella twistillä. Ei ole mitään tiettyä inspiraationlähdettä, enemmänkin sekalainen kokoelma elementtejä ja erilaisia tunnelmia. Inspiroi kerroksellisuus, yksinkertaiset kaakelit vanhoissa kylpyhuoneissa, 70-luvun arkkitehtuuri, japanilaisten asuntojen seesteinen tunnelma, 60- ja 70-luvun California cool, Don ja Meg Draperin koti Mad Men -sarjassa, menneiden vuosikymmenten lomakylät, haalistuneet rantapyyhkeet. Tietyt väriyhdistelmät kiinnostavat myös, esimerkiksi lämpimän puun ja kirkkaan sinisen yhdistelmä. Alvar Aallon Munkkiniemen kodista olemme poimineet idean tummasta ruokailutilan takaseinästä. Kokonaisuuden kannalta on onni, että sisustusarkkitehdiksi opiskeleva ystävämme Annika on ollut tukenamme tärkeissä valinnoissa, sillä minulla on välillä taipumus innostua niin monista asioista, että lopputuloksesta on vaarassa tulla boheemi sekamelska ilman punaista lankaa. Sisustus nyt toki saakin rönsyillä, mutta tykkään, että kodin mittasuhteet ja pinnat muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.

7 ~ Eniten väsyttää…

Anna: Ehkä se, että silloinkin kun emme tee asioita remontin eteen, ajattelemme että tämänkin ajan voisi käyttää vaikka pesemällä vanhoja lankkuja. Tekeminen ei lopu, aivot eivät lepää. En muista aikaa ennen remppaa enkä osaa kuvitella elämää sitten kun kaikki on valmista. No, vanhan talon (talojen) kanssa ihan valmista ei tietysti tule ikinä.

Stella: Byrokratian aiheuttama odottelu ja epämääräinen välitila, joka on kestänyt tätä kirjoittaessa lähes puoli vuotta. Olemme asuneet vaihtuvissa evakkokämpissä ja vaikka olemme sopeutuvaisia emmekä valita pienestä, jatkuva kamojen pakkaaminen ja purkaminen, pienissä neliöissä asuminen kahden koiran kanssa ja loputtomalta tuntuva odottaminen on ollut kyllä uuvuttavaa.

8 ~ Koetteleeko remontti parisuhdetta?

Anna: Kyllä koettelee! Parkkonen yritti yhtenä aamuna kiertää kätensä vyötärölleni ja suudella niskaa, mutta purskahdin itkuun ja sanoin, että nähdään remontin jälkeen. Olemme väsyneitä ja stressaantuneita, toimimme hyvin eri tavalla tämmöisissä isoissa projekteissa. Kolistelemme kyynärpäitä ja sarvia yhteen silloin kun emme koteloidu omiin villisti pyöriviin remppakeloihimme.

Stella: Todella! Olemme yleensä hyvä tiimi paineenkin alla, mutta tämä vuosi on ylipäänsä ollut tosi raskas ja remontti on ollut vain yksi monista asioista, jotka ovat verottaneet voimiamme. Remontointi on jo itsessään stressaavaa puuhaa ja välillä on tullut riitaa niin typeristä asioista, että on itsekin tajunnut, että nyt kannattaisi vaan syödä, harjata hampaat ja mennä nukkumaan. Olemme sopineet, että emme ikinä ala rakentaa taloa, vaikka välillä tuntuu, että se olisi helpompaa kuin vanhan korjaaminen. Just nyt näin loppusuoralla on onneksi hyvä tsemppihenki päällä, vähät voimat on säästettävä kinaamisen sijaan itse tekemiseen.

9 ~ Puhutaanko rahasta?

Anna: Ei puhuta. En halua ajatella koko asiaa vaikka se olisi tietysti viisautta. Syöksyimme tapamme mukaan taas ihan pää edellä tähänkin suohon ja keräämme luumme sitten joskus myöhemmin. Olen kuullut, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat ja budjetoivat ja etenevät järjestelmällisesti, mutta me emme kuulu siihen sakkiin. En kuitenkaan halua nyt marista rahasta, näin pankkiirina…

Stella: Olen tehnyt aiemmin just noin, mutta tällä kertaa päätin, että nyt laskeskelemme kaiken tarkkaan etukäteen, että tiedämme paljonko menee mihinkin ja voimme tehdä valistuneita päätöksiä sen suhteen mihin panostetaan ja mistä nipistetään. Emme ole aiemmin tehneet näin isoa remonttia, ja tämä poikkesi edellisistä projekteista myös siinä, että suurin osa työstä (ja budjetista) uppoaa pintojen sijaan rakenteisiin, kuten putkien uusimiseen. Kaikkeen tylsään, mutta välttämättömään, mitä ei remontin valmistuttua näe. Olisi ollut hauskempaa törsätä se raha vaikka upeisiin kaakeleihin, mutta toki lämmittää, että nyt pistetään perusasiat kerralla kuntoon eikä niitä tarvitse sitten ajatella pitkään aikaan.

Mulla oli oikein excelit ja kaikki, mutta aika nopeasti totesin, ettei niistä ollut helvetinkään hyötyä. Putkiliikkeen hinta-arvio paukkui jo ensimmäisen viikon aikana, kun uusien viemäreiden vetäminen oli odotettua työläämpää. Sähkötöiden yhteydessä päätettiin uusia myös suurin osa pistokkeista ja valonkatkaisijoista, sillä osa oli huonommassa kunnossa kuin olimme luulleet. Suunnittelua ja budjetointia vaikeuttaa myös raaka-ainepula: meidän sauna rakennetaan nyt siitä puusta mitä onnistuimme neuvokkaan urakoitsijamme ansiosta (onneksi edullisesti!) saamaan. Jokainen isoa remonttia tehnyt tietää myös kuinka paljon yllätyksenä eteen osuvia päätöksiä joutuu tekemään lennossa. Tuntuu että ihan kaikki maksaa aina tonnin. Tai kaksi, tai kolme, tai viisi. Suurin säästö syntyy siitä, että Jarno on ollut viikkotolkulla täyspäiväisesti tekemässä remppaa meidän urakoitsijan kanssa. Onneksi on Jarno ja Lempi-Jani.

10 ~ Mitä odotat eniten?

Anna: Tällä hetkellä haaveilen lähinnä siitä, että myymme kaiken ja lähdemme kahdestaan seikkailemaan junalla ympäri Eurooppaa.

Stella: Mua naurattaa sun vastaus, koska me taas haaveillaan siitä, että myymme kaiken ja muutamme Lappiin, mutta ehkä sitä ennen nautimme hetken siitä, että meillä on täällä kaupungissa kaunis koti, jonka olemme hirveällä työllä remontoineet itsellemme täydelliseksi. Suuria toiveita sen suhteen, että muutto pois keskustasta ja uuden kodin lomakylätunnelma toisi arkeen uudenlaista selkeyttä ja rauhaa.

Toivotamme tsemppiä, kylmiä hermoja ja hyviä yöunia muille remontin parissa hikoileville!

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN & TOMI PARKKONEN