Kesällä kaikesta tulee yksinkertaisempaa. Kaverit saa koolle ilmoittamalla, että cocktail hour alkaa kello kuusi. Juuri uunista nostettu mansikkapiirakka auttaa asiaa – seitsemään mennessä tupa on täysi ja puheensorina kuuluu avoimista ikkunoista pihalle saakka. Kaikkina muina vuodenaikoina samaan tarvittaisiin kuukauden varoitusaika.
Päähänpistosta pystytettyjen illanviettojen ohella – ja niitä saumattomasti sivuten – onnea on lähellä asuvat ystävät. On niin helppoa piipahtaa viinilasilliselle tai kipaista katetun pöydän ääreen, kun matkaa on vain kortteli tai kaksi. Tein safkaa, kuuluu vakioviesti, tulkaa syömään jos on nälkä. Useimmiten on – tai nälkä ainakin tulee, kun kuulee mitä kattilankannen alta löytyy.
Kyläilyn ohella on muitakin asioita, joista tulee mutkattomat kolmenkymmenen asteen helteellä. Illan- tai viikonlopun viettoa ei tarvitse sen kummemmin suunnitella: tunnit kuluvat vilvoitellessa ikkunan äärellä, vertaillessa rusketusrajoja ja pohtiessa menisikö jäätelölle vai uimaan (jos ei osaa päättää, voi tehdä molemmat).
Se mansikkapiirakka! Hyvää oli ja valmistaminen on kuulemma helppoa kuin heinänteko – tekijän tontilta löytyy ohje.
Strawberry pie must be one of the best things to do on a lazy Saturday.
Hei ja jotenkin minustakin tuntui tärkeältä antaa vähän palautetta, koska samoja olen kovasti pohtinut kuin Della. Ehkä joissakin tapauksissa ihan kunnon tauko olisi ihan paikallaan, jos se auttaisi uudistumaan? Luen blogeja noin kerran viikossa, ja tämän blogin kohdalla olen nyt viime kuukausina muutaman kerran ollut epävarma, että enkö minä juuri lukenut tämän jutun, vaikka päivämäärien mukaan se ei mahdollista.
Tosiaan blogisi on aikaisemmin inspiroinut minua eli pettymyksestä tässä jurputan.
Toivottavasti tosiaan jatkossa saat voimia vähän uudistua tai ainakin laajentaa postausten aiheita.
Kun ennen tuntui, että tässä blogissa voi olla vastassa mitä vaan (inspiroi ja kiinnosti), nyt tosiaan tietää jo ennalta, mistä seuraava postaus kertoo.
Ehkä tilanteen lukijan näkökulmasta tekee vielä ärsyttävämmäksi se, että seuraan myös mm. Eeva Kolun blogia ja te postaatte ihan samoista kaupallisista kampanjoista, samoista illanvietoista ja samoista teemoista (treenaaminen, downshiftaaminen, samat ruuat ja juomat ja LEIKKOKUKAT).
Ehkä voisitte kirjoittaa blogia yhdessä?
Anteeksi, jos tämä meni kamalan nurinan puolella, en halunut loukata, mutta tuntui tärkeältä ja helpottavalta jakaa ajatuksia.
Olet kuitenkin mennä vuosina ollut minulle inspiraation lähde, ja jos tosiaan on uusia tuulia tulossa niin odotan niitä innolla.
Hei Jane, kiitos kommentistasi eikä hätää, et loukannut. Kuten aiemmassa vastauksessani totesin, syksy ja uudet ideat auttanevat asiaa. Leikkokukat ja liikkuminen tosin pysyvät mukana jatkossakin – blogi elää kuitenkin minun mukanani eikä toisinpäin ;)
En näe blogin tulevia tuulia niinkään uudistumisena, enemmänkin rehellisyytenä ja avoimuutena asioissa, joista minun on ollut vaikea kirjoittaa. Aika näyttää kiinnostaako suunta sinua ja muita.
Kiitos, kun pysyt mukana!
Kiitos rakentavasta suhtautumisesta kommentiini! Se on sinänsä ihmeellinen juttu, että samaan aikaan on mielestäni ehdottomasti parasta, että kerrot ottaneesi lomaa stressaavan kevään jälkeen, ja toisaalta täällä itsekkäästi kejään monipuolisempaa sisältöä.. No, pääasiallinen mielipiteeni on se, että bloggajan oma hyvinvointi on kaikilla tavoin tärkein, koska niin kliseistä kun se onkin, niin on paljon vähemmän annettavaa jos itse voi huonosti. Tästä huolimatta, jään toki odottamaan tulevaa myös mielenkiinnolla :)
Haha! No worries, kyllä sinä blogin lukijana saat mielipiteesi ja toiveesi ilmaista. Omalla vastuullani se on tasapainottaa elämäni niin, että kaikelle minulle tärkeälle jää tarpeeksi aikaa. Sitä tässä koko ajan tehdäänkin. Kiitos kommentista ja huippujuttu, että jäät langoille!
Aivan ihanat kuvat! Oot niin oikeassa kaikesta.
Kiitos kaunis!
Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella (kuulostipa viralliselta ja kliseiseltä, mutta menköön), mielestäni blogisi on vähän ikvällä tapaa toistanut itseään jo pidemmän aikaa. Tarkoitan, että melkein ainoa asiat joista olet viime aikoina kirjoitellut ovat joko 1) yhteistyö-/mainospostaukset 2) elämän yksinkertaisuus ja helppous kun kaikki mitä elämäänsä tarvitsee löytyy kotikulmilta. Blogissasi tapasi olla ehkä enemmän sisältöä ja asioita jotka herätti ajatuksia ja jotenkin… inspiraatiota.
Samaan aikaan olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinä päätät blogin sisällön ja suunnan. Silti en jostain syystä osannut pitää mielipidettäni omanani.. Ehkä se sitten on niin, että vaan kaipailen sitä mitä blogi joskus (ja tottakai edelleen parhaimmillaan) on :))
Ja mielestäni bloggajallakin on täysi oikeus ottaa esim. kesälomaa bloginsa kirjoittamisesta -työstähän se kuitenkin käy jos asian kunnianhimoisesti tekee. En usko, että lukijakuntakaan kaikkoaa vaikka ilmoittaisi, että nyt tarvisen kuukauden loman, elokuussa tavataan.
Hyvää loppukesää ja toivon, ettei kommenttini nyt pahastuttanut mieltäsi! Se ei ollut tarkoitukseni! :)
Hei Della, kiitos kommentistasi! Asiallinen palaute kiinnostaa aina, joten älä suotta arastele jättää sitä.
Olen itseasiassa ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että blogi on viime aikoina toistanut itseään. Se johtuu työntäyteisen kevään aiheuttamasta ajanpuutteesta ja väsymyksestä – ja siitä, että olen lomaillut kunnolla nyt ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Päässä ei yksinkertaisesti liiku muuta kuin humisevaa onnea auringosta, kuumista kallioista ja siitä, että on kerrankin aikaa olla ihmisten kanssa.
Jossain määrin kyse on myös siitä, että olen etsinyt oikeita tapoja kirjoittaa mielessä viime kuukausina olleissa asioista. Se alkaa ehkä pikkuhiljaa hahmottua.
Kehitysideoita blogin suhteen on muutenkin pulpahdellut viime viikkoina lomailun lomassa, joten eiköhän tämä tästä vielä monipuolistu, kun pääsen toteuttamaan niitä.