Yhteistyössä Fullsteam Records, sisältää arvonnan
Maaliskuusta näyttää tulevan hyvä kuukausi. Lempiranskalaiseni Yann Tiersen saapuu 4. maaliskuuta kaupunkiin esiintymään ihan vain minulle. No, voi olla että Kulttuuritalolla on paikalla muitakin kuin minä, mutta ei nyt keskitytä epäolennaisuuksiin.
Tekin, jotka ette ole kuulleet Yannista aiemmin, olette todennäköisesti kuulleet hänen musiikkiaan Amélie-elokuvan soundtrackilla. Yann sekoittaa sikinsokin ranskalaista folkia, hypnoottista taidesurinaa, keinuvia chansoneita ja postrockia tavalla, josta on sen kerran kuultuaan vaikea erehtyä. Yksi suosikeistani on tosin yksinkertainen pianokappale, Comptine d un autre été.
44-vuotias muusikko ja säveltäjä on ehtinyt tehdä toki paljon muutakin kuin hittielokuvan musiikin – ainakin yhdeksän studioalbumia, useita livelevyjä ja epäilemättä monia hurmoksellisia kiertueita, joista en ole surukseni (aiemmin!) päässyt osalliseksi. Instrumentaalikappaleiden joukossa on kuultu niin Yannin kuin useiden vierailijoiden laulua – levyillä on esiintynyt mm. Jane Birkin, Cocteau Twinsin Elizabeth Fraser ja Tindersticksista tuttu Stuart A. Staples. Yannin oma karhea ääni on silti suosikkini.
Huolimatta siitä, että kämppäkaverini, poikaystäväni ja monet ystävistäni osaa Pariisissa tilata viinilasillisensa ranskaksi, itse en osaa ranskaa sanaakaan eikä minulla ole aavistustakaan siitä mitä Yannin kappaleissa lauletaan. Olen siis ottanut erivapauden kuvitella niihin mitä haluan. Tulkintani riippuu päivästä ja parisuhdepoliittisesta tilanteesta – joskus romanttisia, joskus raakoja ja rumia sanoja siitä millaista on löytää rakkaus, menettää rakkaus tai hukata itsensä rakkauteen. (Sillä ei kai hän muusta voi laulaa kuin rakkaudesta?! Jos laulaa, en halua tietää siitä mitään.) Viime aikoina tulkintani ovat olleet melko ruusuisia. Ihan kuin Yann tietäisi ja laulaisi silloin sanansa pehmeämmin.
Minulla on ilo julistaa arvonta, jossa onnekas voittaja saa liput itselleen ja avecilleen ensi viikon keikalle 4.3 Kulttuuritalolla. Olet mukana arvonnassa kertomalla miksi juuri sinun pitäisi voittaa. Voittaja julkistetaan sunnuntaina – arpaonnea!
Yann Tiersen + support Tiny Feet @ Helsinki 4.3.2015
Kulttuuritalo, Sturenkatu 4, Helsinki
Liput ennakkoon 37,50€ Tiketistä
koska haluan.
No, huh! Ihana Yann Tiersen! Amelie elokuvan soundtrack on ehkä täydellisin, eikä maailma ollut entisellään, kun sen löysin. On aikoja, kun en mitään muuta musiikkia kuunteliskaan. Sopii kaikkeen ja just siihen vallitsevaan fiilikseen. Näillä perheenpyörittämisroposilla ei juuri keikoilla oo käyty, mutta oispa täydellistä voittaa liput. Halkeen pelkästä ajatuksesta. Oo, onni, kerrankin läsnä!
Koska Yann Tiersenin musiikki on paras keino kuvitella itsensä kulkemassa Pariisin katuja ja istuskelemassa pariisilaisissa kuppiloissa. Ja kukapa ei olisi maaliskuisena iltana mieluummiin Pariisissa kuin kylmänkoleassa Helsingissä kaikkien arkikiireiden keskellä?
Oi, Yann on mieheni suuri suosikki, mutta kuuntelen kyllä herran tuotantoa itsekin mielelläni. Miehen synttärit on sopivasti viikonloppuna, joten tämä keikka voisi olla kiva ennakkosynttärilahja :)
Miten ihmeessä olen voinut missata tämän? Ihan mahtavaa musiikkia jota tahdon kuulla vaan lisää ja lisää. Ja livenä kaikki on parempaa.
Haluaisin voittaa liput ja viedä mieheni kiitokseksi nauttimaan hyvästä musiikista. Toivon itse parhaillaan isosta leikkauksesta, rakkaani on pyyteettömästi hoitanut minua reippaan viikon eikä kertaakaan ole valittanut vaan saan hyvää hoitoa hymyn ja suukkojen kera. Myös itselleni tekisi pieni hengähdystauko hyvää.
Nyt jos koskaan kaipaan musiikin eheyttävää taikaa. Josko rakkauden hoodeille paluu onnistuisi Tiersenin sävelin.
Yann Tiersenin musiikki saa minut aina hymyilemään! Harrastin ja valmensin nuorempana taitouintia, jossa tulkitaan musiikkia vedessä “tanssien”. Yannin kappaleista sain paljon inspiraatiota koreografioihin ja ne tuovat aina mieleen uintiaikojeni tähtihetkiä. Olisi unelmien täyttymys päästä paikan päälle kuulemaan kappaleita, joista tulee mieleen niin hurjan paljon muistoja. Iho olisi luultavasti kananlihalla koko keikan. ^^
Kun Yann Tiersen soi, kaikessa on taikaa. Herra vain kilistelee lelupianollaan, ja harmaa arki saa äkkiä värit.
Opiskelen musiikkia ja Yann Tiersen tekee juuri sitä mitä itse haluaisin. Pianotutkinto tapahtuu parin viikon päästä, jossa soitan muunmuassa tämän mainion fransmannin teoksen Rue des Cascades. Keikan voisi siis sanoa edistävän opintoja! Opiskelijan kukkarossa ei juurikaan kilise eikä kahise, varsinkaan kun opiskeltava ala on musiikki – siispä lippujen voittaminen on melkolailla ainoa keino keikalle pääsemiseen. Keväisen koulu-, pääsykoe- ja työnhakuinfernon keskellä olisi päästä kuulemaan kun Yann ulkoistaa päänsisäiset äänensä meidän kuolevaisten kuultaviksi.
Voi, koska tää kevät on jotenkin kiireisempi ja vaativampi mulle opiskelujen suhteen kuin keväät aiemmin (mikä on ihan hyväkin juttu), niin kaikki lepo-, hengähdys- ja ihastelutauot arjen keskellä ovat tarpeen. Tää konsertti antais mulle niin paljon voimaa! :)
Koska olin unohtanut musiikin voiman olessani huonossa suhteessa. Nyt toipuessani suhteesta, alan löytää musiikin uudelleen. Tämä konsertti olisi jälleen yksi askel kohti oikeaa suuntaa.
En edes muista milloin olisin ollut keikalla viimeksi. Veisin mukana miekkoseni jota nään vain viikonloppuisin tai harvemmin.
Koska olisi ihanaa saada hengähdystauko raskaiden viikkojen jälkeen, ja ottaa rakas ystäväkin vielä seuraksi hengittämään.
Koska Yannin musiikki on lohduttanut korvalapuissa, kun vanhemmat on riidelleet olohuoneessa, soinut ensirakkauteni taustalla ja lääkinnyt kaukokaipuuta.
Jos voittaisin liput veisin miehen tähän konserttiin. Istuttaisiin siellä käsikädessä, välillä varmaan silmät kiinni. Konserttia tarvitaan siihen, että voi hengähtää musiikin äärellä lähellä toista.
Koska tällä hetkellä olen tuskaisen ihanan raasvasti (ehkä vähän epätoivisen) rakastunut ihan väärään mieheen! Jolla ei taida olla hajuakaan koko asiasta. Voisin mielihyvin tässä olotilassa tarvita epätoivoisesta rakkaudesta kertovia lauluja! Ja ei, en osaa sanakaan Ranskaa, mutta onhan se nyt selvä mistä nämä laulut kertovat?!?
Minun pitäisi voittaa liput, koska oma parisuhdepoliittinen tilanteeni on tällä hetkellä yhtä kipeä ja kaihoisa kuin Yann Tiersenin musiikki. Koska bretagnelainen mielenmaisema tuntuu suomalaisittain tutulta, ja koska 10 vuotta sitten tapaamani brestiläinen Denoual on edelleen yksi viehättävimmistä miehistä jonka olen koskaan tavannut. Ja koska valssit voittavat, lopulta aina.
Olisi ihan loistavaa kuulla Yann Tierseniä livenä ja lumoutua täysin :)
Seurustelin Amelien ilmestymisen aikoihin ensimmäisen poikaystäväni kanssa ja rakastuminen oli taianomaista.. nostalgiamatka noihin aikoihin olisi ihana :).
Ihana Yann. Toivoisin että voitan, koska muutin juuri Helsinkiin, kaikki tuntuu aika kolkolta ja tekisi mieli vain kietoutua tuollaiseen musiikista tehtyyn lohtupeittoon. Enkä ole käynyt kulttuuritalossa koskaan. Tai nähnyt Yannia livenä. Nämä kaikki kommentit on huikeita. Pidin erityisesti tuosta “koska taisin juuri rakastua” <3
Toivoisin nappaavani liput, jotta voisin antaa ne surullisia aikoja elävälle ystävälleni. Ottakoon hän mukaan kenet haluaa, minua ei tarvitse tässä onnessani piristää!
Olen vasta hiljattain tajunnut tämän tyyppisen musiikin hienouden. Ja nyt kuljen aina raitiovaunumatkat töihin kuunnellen Youtubesta piano- ja viulukonsetttoja, usein silmän kiinni. Jotenkin ne nostaa siitä tilanteesta irti ja olo kevenee.
Vuosi sitten maaliskuussa minut jätettiin yllättäen. Omaisuus jakoon ja sydän palasiksi. Pitkään aikaan itäiseen kantakaupunkiin ei voinut mennä edes läpikulkumatkalle – ensimmäisen kerran itkin hysteerisenä raitiovaunussa kun ohitin entisiä kotimaisemia.
Vuosi sitten ajattelin, etten enää ikinä voi nauraa, nauttia tai edes hengittää. Kappas, kesän jälkeen tuli uusia romahduksia. Tuntui välillä hyvältä. Välillä kurotin tähtiin, välillä vajosin ytimeen.
Nyt, vuoden jälkeen, tuntuu että tasapaino on löytynyt. Palasina olen edelleen, olen varmasti osaltaan aina, mutta tuntuu, että nyt hengittäessä ilma pääsee perille ja kiertää koko kehon. Päätä ei enää pakota.
Eron jälkeen rahatilanne on niin huono, että millään ei olisi rahaa lippuihin. Jos voittaisin, menisin paikalle, istuisin silmät kiinni, välillä ehkä vilkuilisin. Nauttisin. Hengittäisin. Hymyilisin.
haluaisin yllättää ranskalaisen mieheni lipuilla ja samalla kiittää häntä taas yhden suomalaisen talven sietämisestä.
Koska se olisi parasta. Hyllystä löytyy kaikki herran vanhemmat levyt, täytyykin pyyhkiä pölyt pois ja kuunnella pitkästä aikaa. Pääsee muistoissa kymmenen vuotta taaksepäin aikaan ilman tätä kaikkea säätöä.
Ah yann tiersen. Liput keikalle olisivat paikallaan, sillä olen kärvistellyt yksipuolisen rakkauden aiheuttaman, lähes kehollisen surun kanssa läpi talven. Myönnän että olen ehkä myös itkenyt kotimatkoilla kallion kaduilla juuri tierseniä kuunnellen.. Aveciksi voisin ottaa tuskailussa tukeneen ystävän.
Valoisaa viikonloppua!
Muutamme viikonloppuna Helsinkiin, ja tämä olisi meille ihana tapa juhlistaa sitä. :)
Tiersenin musiikki kuljettaa kaltaiseni kotiäidin kauas kakkavaippa-arjesta.
Keikka toisi onnea ja inspiraatiota äärimmäisen stressaavan tilanteen keskelle.
“Parisuhdepoliittisen tilanteen” vuoksi, olisipa tässä kaunis, lohduttava, herkkä, ihana kohta kevääseen. Matkustaisin pohjoisesta asti :)
Nyt perhana! Olin ihan innosta piukeana kun saatiin häälahjaksi lippupalvelun lahjakortti. Meinasin että ihanaa, nyt päästään vihdoinkin seuraamaan jotain kulttyyririentoja keväällä ennen Helsingistä poismuuttoa.
Mutta pah! En ollut tajunnutkaan, että eri lipunmyyntilafkat myyvät lippuja ERI keikoille! Nämäkin on tiketin, voi HÖH! Josko siis vaikka arpaonni suosisi :)
Oh, olisipa ihanaa päästä Yann Tiersenin keikalle! Olen aivan ihastunut hänen pianokappaleisiinsa. Olen kuunnellut muutakin tuotantoa jonkun verran, mutta se on huomattavasti tuntemattomampaa. Vaikka arpaonni ei suosisikaan, haluan kiittää, kun muistutit tämän ihanan artistin olemassaolosta.
Minun pitäisi voittaa liput, sillä Yannin musiikki on kertakaikkiaan pysäyttävää ja haluan päästä kokemaan Yannin konsertin rakkaan mieheni kanssa.
Koko perheemme on Ranska-friikki. Olen asunut Ranskassa, ja tutustuin jo silloin Yannin tuotantoon. Amélie on mieheni ja minun yksi lempparielokuvistamme – ilman Yannin musiikkia koko elokuva ei olisi niin vaikuttava kuin se nyt on.
Konsertti olisi Elämys.
Tutustuin Tierseniin sitä tavanomaisinta runotytön polkua pitkin, eli muodostamalla jonkinasteisen riippuvuuden Amelie-elokuvaan. Otin selvää kaikista hänen albumeistaan, musiikillisista rötöstelyistään ja seurannut hänen uraansa sittemmin aktiivisesti. Opiskelen säveltämistä, ja Tiersenin musiikki on ollut valtava vaikuttaja omalla taiteilijan polullani. Pääinstrumenttini on viulu, mutta soittohuoneen flyygelin äärellä olen viime vuosina ottanut läheisyyttä aiempaan hyvään tuttuuni, pianoon, soittamalla Tiersenin kappaleita – Amelie-elokuvasta tuttuja herkkiä pimputuksia tietenkin. Kahdella eri soittokerralla kaksi eri ihmistä ovat harjoitelleet viereisessä luokassa Tiersenin kappaleita, toisella niistä harjoittelimme samaa biisiä eli tuota musiikillisen neronleimauksen siivittämää Comptine d un autre été -kappaletta. On uskomaton lahja elämältä, että kun istahtaa ensimmäistä kertaa uusien nuottien ääreen ja on AIVAN VARMA, ettei IKINÄ tule oppimaan sitä kyseistä kappaletta, niin HAH, nyt puoli vuotta myöhemmin (amatööri kun kuitenkin olen), osaan kappaleen ja saan sen soittamisesta mielettömän väylän ilmaista tunteita ja iloa elämääni. Sitä on vaikea aavistaa, kun ensimmäisiä kertoja pähkäilee soittohuoneessa nuotin äärellä, ja edessä on tie hiuksia halkoen, turhautuen ja aina lopulta, kuten harjoittelemisella on tapana – onnistuen.
Musanarkkari kun olen ja sillä tavalla lyyrisesti kehittymätön, en juuri keskity sanoitusten sanomaan vaan laulettuun kieleenkin aina musiikkina, instrumenttina. Ja ranskan kieli on yksi kauneimmista instrumenteista.
Minun tulisi siis päästä Tiersenin konserttiin, koska arvostan häntä säveltäjänä ja muusikkona yhtenä suurimmista. Sanottua jo tulikin, että hänen aikaansaamansa inspiraatio on ollut kohdallani mittaamatonta. Flow-festivaalilla näin mestarin livenä vuonna 2009, kokemus oli unohtumaton. Siitä on jo kuusi vuotta aikaa, joten haluaisin ehdottomasti verestää muistojani uudelleen ja ulkoilmafiilistelyn sijaan keskittyneesti konserttisalissa. Voi jösses miten pitkä kommentti, meneeköhän tällainen edes läpi seulasta? :D
Koska olen rakastanut ranskan kieltä ja pianomusiikkia niin kauan kuin muistan. Kuuntelin pienenä pianomusiikkia ja se kuulosti aina siltä kuin mielentilani ja edelleen piano on se soitin, joka saa kylmät väreet menemään pitkin selkää ja ajan pysähtymään. Lisäksi en ole ikinä ennen kuullutkaan Yannista joten haluaisin ehdottomasti kuuntelemaan ja tutustumaan tähän ilmeisen upeaan artistiin!
koska en ikinä voita arvonnassa
Koska Yann Tiersen on taianomainen ja koska olen kuluttanut lukemattomia tunteja opetellen soittamaan hänen piano-biisejään! :)
Koska taisin juuri rakastua.
Haluan ihanan Yannin keikalle, koska tarvitsen pehmeän paluun arkeen kun palaan Suomeen vietettyäni rakkaan lapseni kanssa helmikuun aurinkoisessa Espanjassa. Olen luvannut hemmotella itseäni ja läheisiäni koko vuoden. Ja seuraavat vuodet.
Koska fanitan Yann Tierseniä, mutta vielä enemmän häntä fanittaa yksi ystäväni, joten olisipa huippua yllättää hänet ja mennä yhdessä konserttiin. Toivotaan että onni potkaisisi.
Koska missasin Tiersenin jo Nykissä viime vuonna, esiintyi samana iltana, kun lento lähti kotiin. Ja koska rakastan Tierseniä ja tämä konsertti oli mennyt minulta täysin ohi. Miten on muuten mahdollista, että tällainen kaikenlaisen median suurkuluttaja ei ole törmännyt ainoaankaan mainokseen?
en ole pitänyt yhtään vapaailtaa tosi pitkään aikaan kouluhommistani! ja viimeksi näin yannin lähes 10 vuotta sitten ranskassa, olisi kiva palata takaisin “nuoruuteen” :)
Koska työhaku ja gradu ja kauan kaivattu vapaailta!
!!! yann ja amélie, molemmat saavat edelleen, yli kymmenen vuoden fanituksen jälkeen, askeleen ja sielun keveämmäksi.
siksi, koska 2009 flowssa esiintynyt yann veti settinsä, niin huonosti miksattuna, että tahtoisin kuulla häntä uudelleen keikalla, jolla kaikki olisi ok.
Minun vuoro järjestää treffi-ilta! Eihän me toki mitenkään kilpailla, mutta jos kilpailtaisiin, tämä voittaisi viime kerran. Ihanaa!
Ihan vain siksi, että tuon esinsimmäisen pätkän (eli Amelie-biisin) päälle pistettyäni kyynyleet tulivat silmiin. Se on niin kaunis ja voi, täynnä muistoja. En edes hetkellisesti muistanut Tiersenin olemassa oloa, vaikka äijä kuuluukin olennaisena osana kevätsoittolistalleni, ennen kuin luin tämän postauksen. Ihanaa! Ja niin olisi varmasti keikkakin. Ei voi muuta, kun lopettaa todeten: <3!
Koska muutamme tässä kuun vaihteessa, kaiken pakkaus- ja roudaushässäkän loppusuoralla olisi ihana päästä nauttimaan muustakin kuin kolmen kodin järjestelystä ja loputtomasta siivoamisesta. Je voudrais y aller!
Koska Amélie on maailman ihanin elokuva! Sitä ei voi olla katsomatta saamatta tunnetta: https://www.youtube.com/watch?v=m5TwT69i1lU
Mutta Yan Tiersenin musiikki täydentää elokuvaa aivan mahtavalla tavalla.
Ensi viikolla olisi avomiehen synttärit ja sitä ennen vielä parisuhteemme vuosipäivä. Siinä jo syitä pieneen rentoutumiseen hyvän musiikin tahdissa. Suurin syy, miksi haluaisimme keikalle, olisi kuitenkin stressinlievitys! Ottaisimme varmasti molemmat (luin mieheni ajatukset, heheh) mielellämme pienen aikalisän tämän kevään stressaavasta elämäntilanteesta.
Kuulostaapa hurmaavalta! Antaisin keikan kihlapäivälahjaksi frankofiilille miehelleni.
Se olisi ihanaa.
Oui, lähtisin mielelläni! Mikä ihana palkinto tuo konsertti olisikaan valmistumiseni kunniaksi!
Meillä molemmilla oli hiljan helmikuussa syntymäpäivät ja aih mikä olisi sen ihanampaa kuin edelleen rakastuneina saada kuulla ranskaksi noin kauniita rakkauslauluja-oletan niin minäkin kuunneltuani vaikken osaa ranskaa, Amelien myös yhden jos toisen kerran nähnyt fani, HeidiS
Haluaisin epätoivoisesti voittaa liput, koska rakas tyttöystäväni täyttää maanantaina 28 ja olin miettinyt jo pääni puhki mitä ihmeellistä hänelle keksisin. Googlettelin netistä naiseni lemppari artisteja ja asioita ja päädyin blogiisi. Huomasin Tiersenin olevan Helsingissä keikalla ja päätin heti, että hommaan liput ja yllätän hänet. Rupesin etsimään sopivia lentoja Oulusta Helsinkiin ja kun suunnitelmat olivat jo lukossa tajusin, ettei lippuja konserttiin enään ole. Epätoivoisena kävin blogiasi uudelleen läpi ja tajusin kilpailun olevan ainut mahdollisuuteni lippuhin. Help me!
Miten mä oon tänkin missannut? Amelie on yksi lempielokuvistani ja rakastan sen musiikkia. Olisi todella hienoa päästä näkemään Yann Tiersen livenä. :)
Koska olen rakastanut Tierseniä kymmenen vuotta.
Mun pitäisi saada liput, koska mulla on ollut tosi hyvä päivä ja tieto siitä, että pääsen kuuntelemaan musaa livenä tekisi siitä vielä paremman. Ja koska mäkään en osaa ranskaa ja mäkin tykkään kuvitella tuntemattomaan kieleen kauniita sanoja. Ja tykkään musiikista. Sanoinko jo, että tykkään musiikista?
Kysyin juuri viereeni istahtaneelta puolisoltani, että lähtisikö hän katsomaan kanssani ensi viikkoisella lomallamme yllätykeikkaa, jos onni olisi lippujen suhteen myötä. Vastasi, että lähtisi, paitsi jos kyseessä on DJ Bobo. Joten oui, merci!
Koska juuri tätä kepeyttä ja kaunista tunnetta, joka nyt kaikuu läppäriltä, tarvitsisin. Tällä viikolla, vai tässä kuussa, olen ollut erittäin herkkä huomaamaan epäkohtia ja huonoa käytöstä. huomisesta eteenpäin voisin keskittuä taas kauniin ja lempeän huomaamiseen. Mukaan ottaisin siskon, rakkaan tai ystävän.
Konsertti olisi hyvä irtitotto tenttiin luvun keskelle. Ja itse osaan soittaa pianoa auttavasti yksi kätisesti, mutta kuullessani Comptine d un autre été -kappaleen oli se pakko oppia soittamaan, koska se on kauneinta kuulemaani musiikkia. Joten ei muuta kuin youtube päälle ja opetusvideo pyörimään, ja nyt kappale sujuu jo ihan mukavasti ulkomuistista. Joten ei olisi mahtavampaa kuin päästä kuulemaan kyseinen kappale livenä ja säveltäjän itsensä soittamana. : )
Luulen, että tämä olisi täydellinen tapa aloittaa kevätkausi! Rakastan Tiersenin musiikkia, sillä se tuntuu muuttavan luonnettaan kuvaamallasi tavalla kuulijan tuntojen mukaan.
Koska meissä kaikissa asuu pieni ranskatar ja omani pääsisi tässä niin oivasti kaipaamaansa kielikylpyyn!
Oioioi! I’m in. Pitkästä aikaa pääsen Helsingin-visiitille, ja mies mukanani. Olisi täydellistä viettää yhtä niistä harvoista vapaailloista kulttuuritalolla. :)
Koska silloin on rakkaan ystäväni synttärit. Ja koska olen vihdoin saanut itseni takaisin! Koska tahdon hukkua rakkauteen taas. Koska!
Oispa hienoa viedä mies keikalle.:) Meillä soi Yann usein ja seinällä komeilee Amelie-juliste kehystettynä. Tämä on siis miehen määrittämä osuus sisustuksesta. Olisi ihana yllätys ja piristys viikkoon!
Oi, herran keikalla tapahtuu maagisia mielen väräjämisiä. Ja muutenkin hauskoja asioita. Muutama vuosi sitten Tavastian keikan päätteeksi olimme ystäväni kanssa jo aikeissa loitota keskustan suuntaan kun artisti astahti ulos tupakalle. Ihan noin vain arkisesti ja näytti hieman vetäytyvältä. Ihmiset ihmettelivät ja kuikuilivat, mutta kukaan ei oikein uskaltanut lähestyä. Olin juuri ostanut unenomaisen kauniin, graafisen julisteen keikkamuistoksi ja tokihan nimikoukero siihen olisi kiva lisä. Ei kynää, ujostutti… Pikainen supinakierros muidenkin kunniottavan etäisyyden päässä seisoskelevien kesken tuotti lainakynän käteen ja uskaltauduin kysymään, josko hän voisi signeerata julisteen. Tarjosin julisteen alareunaa, jotta sommittelu olisi tasapainoinen, mutta hänpä napsautti nimmarin keskelle julistetta. Pieni sisäinen perfektionistini ähkäisee toisinaan vienosti kun silmä käy seinälle nostetussa taulussa, mutta muistaa sitten (tai ehkä juuri sen takia) mikä tässä olemisessa olikaan tärkeää.
Haluaisin keikalle, koska mielestäni musiikilliset elämykset ovat aivan paras keino irtautua arjesta. Ja vielä, kun esitettävä musiikkikin on näin kaunista :)
Viimeksi kun oikein kovasti toivoin päästä keikalle, enkä määritellyt musiikkia tahi artistia, päädyin Enrique Iglesiasin keikalle. Jotain tästä opin; pitää olla tarkempi toiveidensa suhteen, joten haluan Yannin keikalle, oh so bad! Let it be me!
Oi, kuinka tämä tuleva keikka olikin mennyt minulta ihan ohi! Jos arpaonni suosisi, menisimme konserttiin yhdessä tyttäreni (10v) kanssa – onko koskaan liian aikaista oppia rakastamaan tätä taianomaista musiikkia?
mä oon ite tällä hetkellä vaihossa englannissa ja siksi en ite pääsisi paikalle, mutta oisi ihana antaa liput äitille ja isille! yann tiersen on meän äitin ihan lemppariartisteja ja niinpä se on mulle nostalgista lapsuusmusiikkia (vaikka oon kyllä vähän lapsi vieläkin) kun kotona on aina soitettu :)
Parce que je parle français! Et parce que j’adore ses chansons. <3
Koska Yann on vaan n i i n hyvä. Tarvitaanko edes muita syitä?
Ooh! Onnetar, pick me! Siks että oon rakastanut Yannia pitkään, muttei olla koskaan tavattu.
Koska: Comptine d un autre été…
Haluaisin saada poikakaverin mukaan, tiedän että tykkäisi!
Koska minun on aika juuri nyt hukkua sinne rakkauteen, silmät kiinni ja irti päästäen!
Maailman parasta machoa keijukaismusaa :)
Koska Yannin musiikki menee niin syvälle, niin syvälle jonnekin, että en ole varma haluanko edes tietää mitä siellä on. Joka kerta kun kuulen pianon tapailevan Comptine d’un autre été l’après-midin ensisäveliä, muu maailma pysähtyy. Kaipaisin ympärillä olevan pysähtymistä, edes hetkeksikin. Ehkä siksi.
Aah, ihanaa! Tuliskohan keikasta yhtä keveä olo kun nähtyäni Amelien ekaa kertaa vuosia sitten? Sen tunteen tahtoisin takaisin, edes hetkeksi.
Tahtoisin liput, koska haluaisin viedä poikaystäväni nauttimaan hetkeksi hyvästä musiikista ja rauhasta.
Ei, ei, ei! Miten olen missannut tämän täysin??? Minun pitäisi voittaa liput jo puhtaasti palkintona typeryystäni…
Because I love.
Amelien soundtrack soi hääpäivänä vanhassa raitiovaunussa jonka olimme tilanneet kuljettamaan meidät ja vieraat kirkosta hääpaikalle. Hääpäivästä tulee kohta kuluneeksi kolme vuotta. Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon iloa, surua, pettymyksiä ja rakkautta. Viime vuosi oli kaikista rankin. Luulen että todellakin tarvitsisimme muistutuksen siitä ihanasta päivästä kun lupasimme rakastaa ikuisesti. Musiikki jos jokin on loistava tapa matkustaa ajassa taaksepäin ja vaipua muistoihin.
Oi, Yann Tiersen on ehdottomia lemppareitani jo vuosien takaa. Viime aikoina olen soitellut repeatilla Monochrome nimistä biisiä, joka tuntuu jotenkin nyt puhuttelevan tämän hetkisessä hieman alakuloisessa elämäntilanteessa. Vaikka kovin haluaisinkin Tiersenin nähdä livenä, harmillisesti budjetti ei kuitenkaan oikein veny lipun ostoon, joten osuisipa arvonta kerrankin kohdalle!
Haluaisin liput kaverille ja itselleni. Olisi jo aika altistaa itsemme uusille sydänsuruille.
Oih! Sydän hypähti, minulta mennyt ihan ohi tämä keikka. Ehkä siksi että olen itse reissussa, mutta haluaisin ehdottomasti voittaa liput ja antaa ne exälleni jonka ansiosta aikoinaan youtube soittolistani täyttyi tämän artistin kappaleista. Niin kaunista musiikkia! Harmillisesti en itse pääsisi paikalle, mutta liput olisi kiitos hänelle. Ehkä hän voisi viedä keikalle jonkun muun ja jatkaa tämän ilosanoman levittämistä ❤
Allekirjoitan joka sanan mitä kirjoitit Yann Tiersenistä <3 Mun pitäis voittaa, koska olen käynyt kiivaita keskusteluja poikaystäväni kanssa siitä kuinka erilaiset meidän musiikkimaut on ja minkälainen musiikki meidän tulevassa yhteisessä kodissa soisi.. Turhauttavaa. Tämä on kuitenkin artisti, josta molemmat pitävät. Olisi ihana jakaa poikaystävän kanssa hetki, musiikin parissa, josta molemmat voisi nauttia :)
Poikaystävällä on synttärit edellisenä päivänä ja tää ois upee lahja. Viedä hänet siis kuuntelemaan Tierseniä.
Koska haluaisin elää Amelie-elokuvassa.
En ole koskaan aiemmin kuullut Yannin musiikkia.
Tai siis olen. Siinä Ameliéssa, mutten tiennyt kenen musiikkia se oli.
Olisi ihana lähteä kuuntelemaan näitä sulosointuja Kulttuuritalolle! Soinnut voivat siivittää elämäni ensimmäisen Pariisin matkan odottelua. Eivätköhän soinnut kanna toukokuuhun asti. :)
Olen tällä hetkellä jossain erittäin kummallisessa paikassa elämässäni, ja minua kiinnostaisi tietää, mitä Yann minulle laulaisi rakkaudesta. Itse kun en osaa sitä nyt tulkita.
Ah, avittaisi tässä loputtoman työkevään keskellä kuulla ja hengittää jotain kaunista!
Oih, pelastaisi kevään!
Oi, rrrrrakastan Amelien musiikkia! Toisi varmasti vastapainoa keikoille, joilla yleensä käyn. (Rokimpaa..) ja äiti-ihminen kaipaa välillä tuuletusta.
Hei jee! Kerrankin joku puhuu mun lempimusiikista! (joka on juurikin 100 kertaa katsotusta Amelié leffasta löydetty) Én väsy koskaan kattomasta Amelié leffaa tai kuuntelemaan Yannia. Ja samat sanat noiden sanojen ymmärtämisen kanssa..kuulostaa kauniilta ja tunteikkaalta, muuta kai ei tarvii ymmärtää? :)