Nykyään kun olen ihminen, jolla on liikuntaharrastus ja mitenkuten kunniallisen kansalaisen vuorokaudenrytmi, olen alkanut arvostaa aiemmin hyljeksimääni ateriaa nimeltä aamiainen. Usein huomaan myös sopivani aamiaistapaamisia lounastreffien sijaan niin ystävien kuin työtovereiden kanssa. Varhaisista herätyksistä en varsinaisesti nauti vieläkään, mutta pakko myöntää, että aamuissa on tietynlaista taikaa. Etenkin, jos niihin sisältyy asiallinen aamupala.
Aamupalat on viime viikkoina nautittu akuutin keittiön puutteesta johtuen useimmiten kodin ulkopuolella. Parhaita ovat paikat, joihin saa viedä koiria – senkun pukee farkut ja yöpaidan päälle villatakin, patistaa uniset eläimet aamukävelylle ja painelee matkan varrella aamiaiselle. Kahvi maistuu kahta paremmin kun on kävellyt parin puiston läpi sen luo. (Kuten tarkkasilmäiset kenties huomaavat, paljon mainostetut kofeiinilakkoni eivät ole tähän asti pitäneet viikkoa kauempaa kerrallaan. Uusi yritys ehkä heti jo huom… ensi viik… ensi kuussa.)
Parasta varhaisissa aamuissa: voi syödä kaikessa rauhassa, unohtua lehteen, kirjaan tai keskusteluun – ja sen jälkeen on vielä koko päivä edessä. Vaikka aamiaisen jälkeen alkaisi minuutilleen miinoitettu ohjelma, koko päivään tulee rauhallisempi rytmi, kun sen alku on kiireetön. Tämän ymmärtämiseen on mennyt melkein koko elämä. Olen nimittäin tähän asti kuvitellut, että ihminen on tehokkaimmillaan, kun ponnahtaa suoraan sängystä työntouhuun, mutta se on yksi länsimaisen kulttuurin suurimmista huijauksista. Ihminen on tehokkaimmillaan hyvintankattuna, hyväntuulisena, saatuaan aloittaa päivänsä kahvin äärellä ja kelloa katsomatta.
Kuvat ovat Kasarmintorin laidalle avautuneesta The Cockista, joka tekee aivan liian varhaisista aamuista vähän parempia aukeamalla jo aamuseitsemältä. Olen syönyt aamiaislistan lähes läpi ja suosikkini on paahtoleipä, jonka päälle on pinottu avokadoa ja pinjansiemeniä. Hyvä kaveri kahville, usein tilaan kylkeen vielä mehun. Vähiten suosikki: chia-puuro. Olen yrittänyt, mutta ei. Anteeksi maailma, mutta chiasiemenet eivät ole minun juttuni.
Puurosta puheenollen: olen löytänyt toisen aamiaispaikan, jossa on hyvä ja halpa puuro, sitä perinteisestä sorttia. Otan kameran mukaan kun piipahdan siellä seuraavan kerran, näette sitten.
Nyt on kyl pakko varaa tonne pöytä ja mennä testaamaan.
Suosittelen. Aamiaiselle ei tosin tarvitse varata pöytää, senkun kävelet sisään ja istut alas.
Kunnon, rauhassa nautittu aamiainen on tosiaan ihan paras tapa taata itselleen hyvä päivä. :-) Kun on vatsa täynnä, ei viitsi stressata pienistä.
Niinpä!
Niin herkullisen väristä, ja kuvat..! :)
Tuo tiiliseinä vei nyt sydämen..! Olen tampereella, ja haaveillut juurikin ns oman paikan avaamisesta, ja siellä pitää olla tiiliä :)! Tai, ainakin tulevassa kodissani.. !
Kiitos inspiksestä ;))
Tuo tiiliseinä on ihana! Kiitos itsellesi kommentista, kiva kun tykkäsit.
Itsehän olen ollut lapsesta asti ihan aamiaisfani! Osittain myös varmaan pakosta, koska en pysty edes poistumaan kotoa ellen syö aamupalaa, ilman sitä iskee huono olo.
Mihinköhän asti The cockissa tarjoillaan aamiaista?
Heippa, luulisin että kymmeneen!
Ihana tuo kenkäkuva jossa on pylly <3
Äläpä! Minunkin suosikkini.
En vielä jokunen vuosi sitten syönyt koskaan aamiaista, mutta nykyään se on pakko saada, muuten kiukkukerroin aka Hangry äityy liian pahaksi. Aamiaistreffit on ihan parhaita! meillä on tapana ystävän kanssa käydä ainakin kerran kuussa jossain uudessa paikassa aamiaisella ennen toimistolle menoa, viimeksi käytiin The Cockissa. Avokadotoast <3
Ihana tapa! Kiukkukerroin on kyllä kuvaava sana, tunnen monta etenkin miespuolista henkilöä, jotka kärsivät siitä ;)
NÄLKÄ!
AINA!
Itsehän voisin syödä päivässä kolme aamiaista, joten toivotan kaikki hyvät aamiaismestat lähikulmille erittäin tervetulleiksi! Noi avokadoleivät on taivaallisia, mutta tykkäsin kyllä myös chiapuurosta (koska kookos). Puuropostausta odotellessa :)
Haha! “Toinen aamiainen” on tunnettu konsepti ystäväpiirissäni, joten ymmärrän. Puuropostaus tulossa!
Aamiaiset ovat ihan parhaita! Etenkin sellaiset rauhalliset. Ehkä pitäisi opetella heräämään vielä vähän aiemmin, että saisi arkisinkin vietettyä hiukan mukavampi aamiaishetki. Kauniita kuvia ja puuropostausta odotellessa!
Niinpä! Kun vaan malttaisi nousta vielä vähän aiemmin, niin olisi aina ihana aamu.