Matkajutut jatkuvat vielä tovin, mutta minä palasin jo Helsinkiin. Ristiriitaiset tunnelmat! Ehdottomasti parasta kotiin paluussa: pieni perheeni, joka on pitänyt poissaoloni ajan kodin pystyssä. Juno on – paitsi hyvin kiintynyt Jarnoon – myös hyvin loukkaantunut siitä, että hylkäsin hänet moneksi viikoksi. En ole siis vielä hirveästi saanut neitokaista helliä, mutta pian koittaa se hetki, kun se kipuaa kerälle vatsani päälle eikä anna liikkua mihinkään.
Kotiin paluussa kamalinta: TÄMÄ HALVATUN PIMEYS! Herään aamuisin kahdeksalta – se on monien ystävieni mittapuulla varsin myöhäinen aika herätä – ja ulkona on siihen aikaan niin säkkipimeää, että tuntuu yöltä. En saa itseäni tajuihini koko päivänä, eikä johdu jetlagista. Mikolta juuri kuulin, että tänään on talvipäivänseisaus – tästä ei siis pääse enää kuin yhteen suuntaan. Sanonpa vaan, että on jo korkea aika.
Jaksetaan vielä hetki tätä ikiyötä, ihan kohta valkenee.
PHOTO BY JARNO JUSSILA
Mutta missä se toinen koiruli on? Ja kissa?
Nekin vilahteli aiemmin postauksissa, mutta ei ole enää näkynyt. :/
Kissa oli (???) random-vierailija, ja Luna puolestaan Mikon koira.
Kissa ei ollut sentään ihan satunnainen vieras, mutta päätyi sittemmin toiselle omistajalleen.
Juno-koira on minun ja Luna Mikon. Siskokset asuivat yhdessä silloin kun mekin jaoimme kodin.
Kissavieras oli Jarnon entisestä elämästä, päätyi sittemmin toiselle omistajalleen.
Sarastuslamppu on ollut meillä talven aamujen pelastus. Ilman sitä sängystä nouseminen ennen ysiä tuntuu mahdottomalta… Luksusta herätä valoisaan huoneeseen!
Olen miettinyt sarastuslampun hankintaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkä pitää varustautua ensi talveksi.
Tää on talven paras päivä! Kohta paistaa kevätaurinko ❤️!
ÄLÄPÄ!
Arvaakko että kun tää päivä (yö?!) on eletty, tattadaa: alkaa oleen jo “melkein” kevät meikäläisen biologisessa kellossa ♡♡♡♡ Aattele, valoa kohti mennään taas!! Pelkkä ajatus saa veren kohisemaan korvissa, ja sydämen kohti taivaita! ☆ Ja, tiiän niin tasan tarkkaan, miltä tuo ikuinen ristiriita, pujottuneiden varjojen lailla, kantapäiden takana aina tuntuu…
Enpä voisi nyt enempää olla Samaa Mieltä! Jaksetaan ♡
Juu meikällä sama ajanlasku, nythän onkin jo kevät kun on tammikuun kolmas!
Mikko tiesi! Tänään on tosiaan talvipäivänseusaus, joka tarkoittaa sitä, että aurinko siirtyi Kauriin merkkiin. Se tarkoittaa, että aurinko on nyt eteläisellä pallonpuoliskolla kauriin kääntöpiirissä, mutta tulossa vähitellen kohti pohjoista. Tämän pimeämmäksi ei enää täällä pohjolassa mene, vaikka menee vielä kuukausi, että sen oikeasti huomaa, mutta silti. Joulukuun aamuherätykset on karseita! Voit kuvitella, jos kello herättää 6.30 saati 5.30 että nukuttaako vielä… Onneksi kohta saa kääriytyä vilttiin, katsella joko jouluisia tai ei jouluisia ohjelmia ja syödä suklaata hyvällä omallatunnolla.
Siis talvipäivänseisaus, painovirhe perhana. Onneksi kohta on loma!
Haha! Toivottovasti olet saanut levätä xx
JUURI NIIN! Kiitos vielä tieteellisistä täsmennyksistä!