Kaupallinen yhteistyö Adlibris
Olen lukenut viime kuukausina enemmän kuin vuosiin ja se tekee minut kuplivan onnelliseksi! Yöpöydällä keikkuva kirjapino ei ole yhtään pienempi, mutta siinä olevat kirjat vaihtuvat. Luen myös e-kirjoja, kun olen liikenteessä: raitiovaunumatkat ja pankissa jonottamiset sujuvat nykyään sukkelaan, kun taskusta löytyy aina kiinnostava kirja.
Valitin joskus, että aikani ei riitä lukemiseen, mutta sittemmin huomasin, että vuorokauden tunnit riittävät kaikenlaiseen, kun lopettaa turhan somessa roikkumisen. Ehdin silti harvoin lukea tuntikausia kerrallaan, mutta lueskelen pitkin päivää: muutaman sivun siellä ja toiset täällä. Iltaisin luen sängyssä kirjaa somevirran selaamisen sijaan – pelkästään se on tehnyt elämästä niin paljon parempaa.
Lukemisella on nimittäin samanlainen välitön elämänlaatua parantava vaikutus kuin kävelyllä käymisellä. Molemmat samaan aikaan rentouttavat ja sysäävät ajatukset liikkeelle. Sekä kävellessä että lukiessa horisontti suoristuu ja mieli kirkastuu.
Lukemisella on muutenkin valtavasti positiivisia vaikutuksia. Lukeminen on halvin ja nopein tapa siirtyä ajassa ja paikassa. Se laajentaa maailmankuvaa ja opettaa empatiaa. On myös tutkittu, että lukeminen vahvistaa sosiaalisia taitoja, parantaa keskittymiskykyä, vähentää stressiä ja edistää jopa terveyttä hidastamalla ikääntymisen haittoja. Eihän sitä tällaista lukiessaan ajattele – vaikutukset ovat väistämättömät, olipa niistä tietoinen tai ei. Itse luen ehkä eniten viihtyäkseni, inspiroituakseni ja oppiakseni.
Kun aikoinaan pääsin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä, olin äimänä siitä, että minulle maksettiin opintotukea lukemisesta. Sellaisten kirjojen lukemisesta, joita olisin jokatapauksessa lukenut.
Yhteistyö Adlibriksen kanssa on enemmän kuin luonteva: olen ostanut sieltä vuosien varrella monet, monet kirjat. Laaja valikoima palvelee vaativaakin makua, hinnat ovat edulliset ja tilaaminen on vaivatonta. Vaikka mietin nykyään tarkoin mitä tarvitsen, kirjojen kohdalla en vastusta heräteostoksia – monet kiinnostavimmista kirjoista olen klikannut ostoskoriin äkillisen inspiraation vallassa keskellä yötä. Eikä ne koskaan ole virhehankintoja.
Rakastan kirjoja ja meillä onkin niitä siellä sun täällä, kirjahyllyjen lisäksi ikkunalaudoilla ja pöydillä. Osa saa pysyvän paikan kodista, mutta kierrätän paljon myös eteenpäin: kirjat, joita en enää tarvitse tai aio lukea toista kertaa. Ystävien kesken on tapana myös lainailla ja vaihdella kirjoja ristiin.
(Jumaloin kirjastokonseptia ja haluaisin olla kirjastoihminen, mutta en ole. Tulee kalliimmaksi maksaa myöhästymismaksuja kuin ostaa kirjat omaksi. En pysty sitoutumaan rajallisiin laina-aikoihin ja myös kirjojen palauttaminen on toisinaan liian tuskallista.)
Tutustuin Adlibriksen syksyn kaunokirjallisiin uutuuksiin ja poimin sieltä luettavaksi italialaisen Elena Ferrenten esikoisteoksen. Amalian rakkaus on julkaistu alunperin kaksikymmentä vuotta sitten, mutta siitä on julkaistu nyt uusi suomenkielinen laitos. Ferrante on Italian tärkeimpiä nykykirjailijoita ja monille tuttu maailmanlaajuista mainetta niittäneestä Napoli-sarjastaan, josta olen itse ehtinyt lukea vasta ensimmäisen osan.
Amalian rakkaus on vimmainen kertomus äidin ja tyttären monimutkaisesta suhteesta, perhesalaisuuksista ja miesten ja naisten välisestä vallankäytöstä. Tarina sijoittuu Napolin kaoottisille, kiihkeille kaduille, jotka ovat miesten valtakuntaa ja naiselle usein ahdistava, jopa väkivaltainen paikka. Latautunut tunnelma säilyy loppuun asti.
En paljasta enempää polveilevan kirjan juonesta, mutta tarina alkaa koukuttavasti, kun roomalaisen sarjakuvataiteilija Delian syntymäpäivänä hänen äitinsä Amalia hukuttautuu. Pidän paljon siitä miten vangitseva tarina kerii itseään auki, paljastaa itsensä pala kerrallaan Delian torjuttujen muistojen noustessa pintaan. Lukija ymmärtää asioita samaan tahtiin kuin Delia, joka vuoroin sulautuu Amalian persoonaan, vuoroin rimpuilee siitä irti. Tarinassa on surullinen alavire, sillä Delia ei koskaan todella tuntenut salaperäistä äitiään. Monet Amalian varjelemista salaisuuksista sisältävät avaimia myös Delian oman henkilöhistorian ymmärtämiseen.
Toisin kuin realistiseen kerrontaan perustuvassa Napoli-sarjassa, Ferranten esikoisteoksessa on ripaus maagista realismia. Delia havainnoi ympäristöään kuin verhon tai sumun läpi – kaiken yllä leijailee painostava, epätodellinen tunnelma, aavistus siitä että mitä tahansa voi tapahtua. Lukija saa tulkita mikä tarinassa on totta ja mikä unta.
Syksyn tietokirjauutuuksista valitsin luettavakseni amerikkalaisen Austin Kleonin Varasta kuin taiteilija -teoksen, joka tarjoaa jokapäiväisiä työkaluja oman luovuuden kehittämiseen. Tartuin piirroksilla ja käsinkirjoitetuilla teksteillä varustettuun opukseen pienellä varauksella, mutta ytimekkäästi kirjoitettu, viihdyttävä teos tempaisi nopeasti mukaansa. Kirja ei ole tarkoitettu vain taiteilijoille tai luovaa työtä tekeville, vaan kenelle tahansa luovemmasta ja hauskemmasta elämästä kiinnostuneelle.
Sen ydinajatus on, että ainutlaatuisia ideoita ei ole, joten kannattaa ottaa vaikutteita, kerätä inspiraatiota ja ravistella siitä omannäköinen sekoitus. Pidin tästä lähtökohdasta: on lohdullinen ajatus, että maailmassa ei voi enää keksiä mitään todella omaperäistä, kaikessa on kyse vain olemassaolevien aineksien yhdistämisestä omannäköisellä tavalla. Kleon lainaa kirjailija Jonathan Lethemia: Kun ihmiset pitävät jotain “omaperäisenä”, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä he eivät vain tunnista viittauksia alkuperäisiin inspiraationlähteisiin.
“Hyvä taiteilija ymmärtää, että kaikki on peräisin jostain. Kaikki luova työ rakentuu sille, mitä on ollut aikaisemmin.”
Kirjoittajana, jonka oma luova kirjoitusprojekti on takkuillut vuosia milloin uupumuksen, milloin huijarisyndrooman vuoksi, teos tuntui minulle täsmäräätälöidyltä. Myös huijarisyndrooma mainitaan. Ah miten tuttu aihe, tunne siitä, että ihan just jään kiinni siitä etten oikeasti osaa mitään ja olen huijannut ihmisiä kaikki nämä vuodet! Kaikista niistä tavoista, joilla olen omaa kirjoittamistani sabotoinut, kiinni jäämisen kauhu on ollut merkittävin. Kirja ei tarjoa ratkaisuksi mitään monivaiheista paranemisprosessia, vaan luottaa ytimekkään imperatiivin voimaan: “Olet valmis. Ala luoda.”
Uskon itsekin, että joskus elämässä tulee vastaan tilanne, jossa pitää lopettaa ikuinen analysointi ja ryhtyä vaan hommiin. Tulin tähän johtopäätökseen viime kesänä ja sen jälkeen kaikki on kummasti ollut helpompaa.
Pieni kirja on täynnä päteviä pointteja, ei mitään radikaalisti uutta, mutta eri alojen taiteilijoiden kokemukset ja havainnot on kirkastettu ja koottu selkeiksi vinkeiksi, jotka on helppo napata käyttöön.
Kirjassa lainataan useampaan otteeseen myös Patti Smithia, joka on paitsi loistava kirjoittaja, myös inspiroiva ihminen ja taiteilija, joka ei mystifioi tekemisiään, vaan suhtautuu työhönsä käytännöllisesti ja inhimillisesti. Smithilta Kleon poimii klassikko-oivalluksen fake it until you make it. Kun Patti Smith ja Robert Mapplethorpe alkoivat kuluttaa yhdessä New Yorkin katuja, he käyttäytyivät kuin taiteilijat kauan ennen kuin heistä varsinaisesti tuli taiteilijoita. Tämä on tietysti kärjistys, hehän olivat lahjakkaita ja tekemisen vimma oli olemassa, mutta ydinajatus on, että altistamalla itseään riittävän kauan oikeanlaisille vaikutteille, elämälle jota haluaa elää, siitä alkaa ennemmin tai myöhemmin tulla todellisuutta.
Ahmin helppolukuisen kirjan nopeasti. Sitten jätin sen työpöydälle näkyvälle paikalle, koska se on juuri sellainen opus, jota kannattaa silloin tällöin selailla muistin virkistämiseksi, kun tekeminen tuntuu tahmealta eikä ajatus kulje. Seuraavaksi aion pakottaa Jarnonkin lukemaan kirjan.
Myös Austin Kleon suosittelee lukemista: “On taianomaista olla kirjojen ympäröimänä.” Se on alkuperäislähteiden ääreen hakeutumista, oman inspiraationsa ruokkimista kaikkein ravitsevimmalla tavalla.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Mulla oli bookbeatin sovellus, totesin ettei se ole mulle sopiva. Luen paljon, siis paljon, mä pidän kirjojen tunnusta, kuinka se sopii käteen. Käsituntuma.
Pääsääntöisesti luen illalla, rauhoitun päivän jälkeen. Taustakohina, joka vie kuulon, hiljenee. Rakastan paperia, mustetta, tuoksua, kirjan painoa, taas sitä käsitutumaa.
Mä en halua kännykkää tai lukulaitetta makuuhuoneeseen.
Kaikki kunnia erilaisille sovelluksille, e-kirjoille ja sen sellaisille, lukeminen tehdään helpoksi ja se on mieletöntä, pisteet sille että tehdään kaikki helpoksi. Mä pysyttelen vielä toistaiseksi fyysisissä kirjoissa, koska se käsituntuma, takakansi ja koko, kertoo mulle kirjailijan lisäksi haluanko lukea kirjan. Ja kyllä, takakansi tiivistelmineen kertoo mulle paljon…
Taustakohina on hyvä sana! Ymmärrän hyvin tuon, ettet halua laitteita makuuhuoneeseen. Fyysisiä kirjoja ei voita mikään. Puhelimesta lukeminen on vaan superkätevää just silloin kun on liikenteessä, ei tarvi kantaa kirjaa mukana.
Ihana teksti! Näitä kirja/musiikki/elokuva-juttujasi on aina yhtä antoisaa lukea. :)
Hei ihana kuulla! Näistä on ihana kirjoittaa xxx
Kirjastolaitos meillä on upea, mahdollistaa minullekin (ei ole työttömänä varaa ostella kirjoja) jatkuvan lukuharrastuksen, joka pitää mielialani positiivisena. Yhteiskunnalle kiitos
Kirjastolaitos ON mieletön. Onneksi se on olemassa.
Kiitos tästä. Itse kuulun kirjaston kannatusjäseniin, uskon että myöhästymismaksuillani voidaan työllistää ihmisiä ja hankkia uusia kirjoja. Näen että tämä on eräänlaista sijoitus- ja hyväntekeväisyystoimintaa, johon tosin liittyy häpeää aina kun täytyy mennä kassalle poistamaan lainauskielto..
Hahahahaha! On se niinkin. Muistan tämän ensi kerralla kun alan taas kuvitella olevani kirjastoihminen ja marssin makselemaan myöhästymismaksusaldoani.
Luen innolla kirjavinkit ja talletan niitä. Kirjastoalan opiskelijana olen tekemisissä kirjojen kanssa koko ajan ja jaan lukuvinkkejä työskentelyn lomassa, lukupiirissä ja lukuvalmentajana. Välillä vaan tuntuu, että oma lukeminen junnaa samoilla raiteilla ja mm. blogeista saa itselle uusia ideoita lukemiseen. Tänä vuonna olen lukenut todella ennakkoluulottomasti ja löytänyt paljon uusia tarinoita ja maailmoja. Kirjasto on ilmainen tiettyyn pisteeseen saakka, tosiaankin tulee edullisemmaksi ostaa kirjat omaksi, jos niitä ei muista tai kykene palauttamaan ajoissa.
No seeps just! Oooo olis mahtava kuulla mitä olet lukenut viime aikoina ja mitä suosittelet muillekin?
Olen lukenut viime aikoina ihan valtavan määrän kirjoja ihan työtä varten, opiskeluni kun siis tapahtuu kirjastossa työssäoppien suureksi osaksi.
Vapaa-ajalla luen mieluiten kaikenlaista viihdyttävää, usein epätodellista ja mielellään jännittävää. Kunnon pakoa arjesta siis.
Viimeisin ajatuksiin jäänyt kirja on Blake Crouchin Pimeää ainetta. Päähenkilö Jason on ydinfyysikko, jonka ura ei ole niin menestyksekäs kuin hän ehkä toivoisi, mutta hän on suhteellisen tyytyväinen ja onnellinen isä ja aviomies. Eräänä iltana tapahtuu jotain, jonka seurauksena Jason päätyy toiseen todellisuuteen, jossa hän onkin menestyvä, mutta perheetön mies.
Kirjassa pohditaan erilaisten elämänvalintojen vaikutusta ja rinnakkaistodellisuuksia. Todella koukuttavasti kirjoitettu kirja jännityksen ja scifin ystäville. Kirjailijan aiemmistaWayward Pines kirjoista on tehty tv-sarja. Tästä on käsittääkseni tekeillä elokuva.
Toinen mieleen jäänyt kirja kesältä on J. Ryan Stradalin Keskilännen keittöt. Kirjassa on päähenkilönä huippukokki Eva, jonka illallisille jonotetaan ja joista maksetaan suuria summia. Kuka Eva oikeastaan on? Kirjassa jokainen luku on jonkun Evan elämässä olleen henkilön kertoma ja se kokoaa Evan elämän tapahtumia syntymästä nykyhetkeen. Kirjassa tärkeässä osassa on ruoka ja se sisältää myös reseptejä. Minusta herkullisinta kirjassa on mm. irvailu ruokatrendejä ja dieettejä kohtaan.
Näitä kahta kirjaa voin suositella lämpimästi.
Hei, taisin viimeksi kommentoidessani sanoa ettei minulta irtoa juttutoiveita tai -ideoita, mutta unohdin kirjat! En pysty ymmärtämään miten niin pääsi käymään edes… Kiitos siis tästä postauksesta ja lisääkin saa kirja-asiaa panna tulemaan. Tuo “Varasta kuin taiteilija” menee pitkänpitkälle lukulistalle, taannoin luin Sonja O:n koska olit sen maininnut jossain postauksessasi ja sitten se tuli vastaan kirjakaupassa uusintapainoksena.
Tuoreiden kirjavinkkien lisäksi lukisin lukemisesta muutakin mieluusti: luetko kirjoja moneen kertaan (ilmeisesti luet, Syysprinssin olet ainakin maininnut), mitä kirjoja ja miksi, tärkeimmät kirjat kautta aikain (joo, tiedän, valitse lapsistasi rakkaimmat jne) ja muuta sen sellaista.
Hahaha! Onneksi kirjapostauksia on tulossa ihan pyytämättäkin. Kiitos juttutoiveista, pistän nämä korvan taakse xxx
Jee, rakastan sun kirjapostauksia(kin)!
Mulla oli muutaman kuukauden ajan sellaisia opiskelujuttuja kesken, etten sallinut itseni lukea muuta kuin koulukirjoja tai suoraan aiheeseen liittyvää oheiskirjallisuutta (tämän on oltava kohdallani yksi ylimmistä itseruoskinnan muodoista). Urakan päätteeksi olin aivan pähkinöinä lähtiessäni sekä kirjastoon että kirjakauppaan. Luuhasin molemmissa epäilyttävän pitkään silmät säkenöiden, kunnes lopulta poistuin paikalta kassi täynnä kirjoja. Ahh!
Rakastan ostaa kirjoja omaksi, mutta olen myös erittäin innokas kirjastoihminen. Tai no, innokas lainaamaan, vähemmän innokas palauttamaan. Voin siis vain toivoa pulittamieni myöhästymismaksujen menneen hyvään tarkoitukseen! Ehkä joskus opin, todennäköisesti en.
Ryhdyin kerran kuuntelemaan Napoli-sarjan ensimmäistä osaa äänikirjana, mutta se jäi pahasti kesken todettuani, etten ole lainkaan äänikirjaihminen. Olen lukenut sarjasta valtavasti kehuja, mutta jostain syystä en ole itse tuntenut vetoa tarttua siihen eikä se, mitä äänikirjakokeilun aikana ehdin kuulla vielä tempaissut mua mukaansa. Saatanpa aloittaa tutustumisen Ferrenten tuotantoon tuosta esikoisteoksesta, maaginen realismi kuulostaa lupaavalta!
Jeeee ihana kuulla että rakastat!
Joo, kyllähän ne maksut menee hyvään tarkoitukseen. Mulla ei vaan ole varaa niihin summiin, joita syntyy kun lainaan kassikaupalla kirjoja joita en haluakaan palauttaa :D
Joooo suosittelen kyllä tuota esikoista! Äänikirjoja en olekaan itse testannut vielä, en osaa oikein sanoa mitä olisin mieltä, ehkä pitää kokeilla ja päättää sitten.
Kiva lukea kirjavinkkejä ja sitä, että muistuttaa lukijoille lukemisen helppoudesta ja kiinnostavuudesta. Lukeminen on minullekin hyvin tärkeä ja rakas harrastus. Ennen nukkumaanmenoa on saatava lukea edes muutama sivu, sekä lenkeillä kuuntelen äänikirjaa. Olen taas nimenomaan kirjastoihminen, käyn siellä ainakin kerran viikossa, ja nykyisin mukana on 1-vuotias tyttäreni joka myös on innokas kirjojen tutkija. Tällä hetkellä kuuntelen Sadan vuoden yksinäisyyttä, ja kirjana luen Asko Sahlbergin Amandan maailmat-kirjaa. Mukavaa ja lukurikasta syksyä. T. Iida
Hei ihanaa, että tyttäresikin on jo vihkiytynyt kirjojen maailmaan! Kiitos Iida ja samoin xxx
Oi ihanat kirjat! Rakastan lukea, rakastan kirjojen tuoksua ja sita milta oikea kirja tuntuu kadessa. Kesalla luin todella paljon ja roikuin vahemman somessa ja silla oli kylla ihanan rauhoittava vaikutus. Nyt lukuun on menossa Tollen “The Power of Now” Kun muuttaa ulkomailla maasta toiseen on aika kamalaa kun on pakko luopua joistain kirjoista koska rajattu tila kontissa.. Paatin etta enaa en luovu mistaan kirjoistani, ne seuraavat minua ympari maailmaa minne nyt sitten seuraavaksi olemmekaan muuttamassa!
Hahaha ymmärrän täysin! Paljon ympäri maailmaa matkustellut ja muuttanut äitini on kokeillut molempia, sekä kirjoista luopumista että mukana raijaamista, en ole varma kumpaa hän suosittelisi kokemustensa jälkeen. Pitääkin kysyä.