Sattumanvarainen lista tällä viikolla ilahduttaneista asioista!
Aika harvoin tulee käytyä tapahtumissa, vaikka kivoja kemuja riittäisi useita joka viikolle, joskus jopa samalle päivälle. Nostan hattua kollegoille, jotka edustavat minua ahkerammin – onhan se osa työtämme, tavata ihmisiä, seurata ilmiöitä. Olen itse laiskistunut sen verran, että osallistun lähinnä niihin tilaisuuksiin, jotka todella, todella kiinnostavat tai ovat erityisen spesiaalit. Finnairin ja Finavian yhteistyönä tuotettu Match made in Hel kuului molempiin. Torstai-iltana nähty spektaakkeli oli trilogian päätösosa, toinen järjestettiin viime vuonna ja ensimmäinen vuosi ennen sitä. En ole reissujen takia päässyt paikalle aiempiin, niinpä tämä oli visusti kalenterissa jo hyvissä ajoin.
Itsehän olin ihan tohkeissani, kun kokoonnuimme lentokentän VIP President -terminaaliin. Ei tarvitse varmaan erikseen selventää, etten ollut käynyt siellä aiemmin – kuten ei varmaan suurin osa muistakaan kutsuvieraista. Presidentti lähtee kuulemma sieltä työmatkoilleen aivan alvariinsa. Hän ei varmaankaan joudu seisomaan check-in -jonoissa, kuten me tavalliset kuolevaiset.
Tiesimme illasta vain sen, että luvassa olisi elokuva. Kun meidät ohjattiin alkumaljan jälkeen lentokenttäbussiin, aloimme aavistaa mihin päätyisimme leffaa katsomaan, ja olimme oikeassa – lentokonehalliin! Kuvittakoon nämä illan mittaan napatut kuvat tätä listaa.
Ilonaihe numero kaksi: syksyn kuviot ovat olleet pitkään auki, mutta nyt suunnitelmat alkavat yksi kerrallaan selkiytyä. Luvassa on töiden ja remontin lisäksi kotimaan matkailua, nimittäin pari reissua pohjoiseen, yksi piipahdus Hämeenkyröön ja yksi viikonloppuretki ystävien luo Hankoon. Syksyinen Hanko on aihe, josta olemme puhuneet jo ainakin pari vuotta saamatta sitä aikaiseksi, joten olen ihan supermielissäni siitä, että se on nyt lyöty lukkoon. Koirat viihtyivät viimeksi niin hyvin että pääsevät tälläkin kertaa mukaan. Hiekkarannalla lojumiseen sopivia säitä ei taida enää silloin olla, mutta sittenpähän kuljeskellaan syystakeissa.
Se, että remonttimme ole muutaman ensiaskeleensa jälkeen sanottavammin edistynyt, ei ole itsessään ilonaihe, mutta se on, että kotona on kaikesta huolimatta ollut kiva olla ja asettua kesän jäljiltä arkeen. Makuuhuone näyttää ihanalta, muut huoneet ovat niinsanotusti kesken eli kaaostilassa, mutta ei se mitään. Tämä on välivaihe, ei se ole niin vakavaa. Olemme kokkaileet silti kotona enemmän kuin aikoihin, kokeilleet uusia ohjeita, syöneet ystävien kanssa vähän liian pienen pöytämme ympärillä ja väistelleet törröttäviä nauloja. Elämä alkavan remontin keskellä on täynnä mahdollisuuksia opetella suhtautumaan elämän epätäydellisyyksiin tyynesti, osana matkantekoa virheiden sijaan. Ah tätä henkisen kasvun määrää, joka meillä on tänä syksynä vielä edessä.
Juno-koira pelkää skeittilautoja enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Se on vähän kummallista ottaen huomioon, että mäykkyneitokainen asuu nykyään skeittaajan kanssa eikä mitään skeittilautoihin liittyvää pahaa ole tiettävästi koskaan tapahtunut, mutta yhtäkaikki – ohittava skeittaaja on near death experience joka johtaa poikkeuksetta paniikkiin, kiljumiseen ja dramaattiseen tärinään.
Siksi arvostin erityisen paljon eilen meitä takaapäin skeittilaudalla lähestynyttä tyttöä, joka koiran huomattuaan loikkasi alas laudalta ja käveli ohitsemme lauta kainalossa. Kiitin häntä ja koirakin heilutti häntäänsä, kun uhkaava vaaratilanne oli ohi ennen kuin kunnolla alkoikaan. No tottakai, hän sanoi, eihän sitä viitsi toista pelästyttää. Voi että miten hyvä mieli voi tulla tuntemattomien ihmisten huomaavaisuudesta.
Iloitsen siitäkin, että syksy näyttää töiden osalta just sopivalta: duunien riittämisestä ei tarvitse stressata, mutta pahempia ruuhkia ei pitäisi syntyä. Syksy tuntuu useimmiten olevan vuoden kiireisintä aikaa, mutta ei kyllä haittaa, jos tästä syksystä tuleekin vähän tavallista rauhallisempi. Kaikkea muuta hässäkkää tulee nimittäin riittämään senkin edestä, tylsistymään tuskin ehditään. Pää pursuilee niin paljon ideoita, että jonkun pitäisi ehkä takavarikoida minulta puhelin ja internet ennen kuin ehdin pommittaa kaikkia ja pistää tuulemaan päähänpistojeni kanssa.
Juhlimme tänään läheisten vihkivalojen uusimista. Pariskunta on ollut naimisissa kaksikymmentä vuotta ja tahtoo yhä – aikamoista. Nykyään tuntuu, että vuosikymmenestä toiseen kestävät, vahvat suhteet ovat erobuumien keskellä poikkeus. Sitäkin suuremmalla syyllä ilahdutti nähdä kuinka luontevasti he olivat yhdessä, kuinka silminnähden onnellisina. Vaimolla oli yllään sama puku kuin kaksikymmentä vuotta sitten, juhlapaikan hääkyltitkin olivat samat. Pöydällä oli valokuva-albumi häistä, täynnä pokkarikuvia kaksikymmentä vuotta sitten vietetyistä juhlista. Vieraiden joukossa oli minun avecini hontelona viisitoistavuotiaana.
Anteeksi herra, teidän ei pitäisi seistä kiitoradalla.
Tällä viikolla on ehditty sekä edustaa mekossa ja koroissa ja painella asioilla repaleisissa farkuissa, varvastossuissa ja ohkaisessa neuleessa. Molemmissa vetimissä on ollut HIKI! Tänä iltana juhlin pelkässä ohuessa kesämekossa enkä tarvinnut mukaan ottamaani takkia lainkaan. Miten lohdullista, että kesä ei päättynyt kuin seinään, vaan liukenee alkusyksyyn kuin hunaja kuumaan veteen. Ihan kuin saisi pitää vielä hetken kiinni kesän riekaleista, kellua tutuksi tulleessa lämmössä, vaikka mieli on jo syksyssä.
Palataan vielä lopuksi viime torstaihin, sillä iloitsin myös näistä kuvista. Voisiko jengi olla mitenkään enemmän pähkinöinä siitä, että pääsee lentokonehalliin? Mielipide oli illan jälkeen melko yksimielinen: kyllä se leffakin oli hieno, mutta siis se lentokonehalli! Elokuvan voi muuten nähdä nyt netissä ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Tykkäsin tarinasta, se osui ajankohtaisiin aiheisiin kuten siihen miten luomme toisistamme mielikuvia ja kuinka paljon itsestään pitää jakaa, jos tekee julkista työtä. Samaa jakamisen teemaa sivusi tontillaan (liittymättä mitenkään tuohon elokuvaan tai tapahtumaan) myös Anna.
PHOTOS BY STELLA HARASEK, MIKKO RASILA & JARNO JUSSILA
“Miten lohdullista, että kesä ei päättynyt kuin seinään, vaan liukenee alkusyksyyn kuin hunaja kuumaan veteen.” NIIN ihana kielikuva! <3
Kiitos! xxx
Edelleen odottelen juttuasi lentomatkustamisesta ja sen ympäristöhaitoista. :)
Ja: ei ole tarkoitus syyllistää. Ja ei, et ole planeetan tilasta enemmän vastuussa kuin me muutkaan, nautinnonhaluiset kuolevaiset. (Ja joo: on ihan ok myös myöntää, että matkustaa ennen kaikkea hedonistisin perustein, sillä niinhän me kaikki. Totta kai jokainen haluaisi saada ainokaisesta elämästään mahdollsimman paljon irti.)
Mutta. Sinä olet ihminen, jota moni katsoo ylöspäin ja jonka valinnat ja tarinat saattavat yllättävänkin paljon vaikuttaa myös muiden tapaan katsoa tätä maailmaa ja elämää. Sinulla on vaikutusvaltaa – kenties enemmän kuin haluaisit ajatellakaan. Niinpä olisi mahtavaa, jos haluaisit käyttää sitä yhä enemmän ja vielä useammin siihen, että mahdollisimman moni lukija tulisi pohtineeksi omia kulutusvalintojaan kriittisesti.
Kiitos blogistasi – hyvää syksyä!
Moikka Anna K,
olen ihan samaa mieltä sun kanssa kaikesta!
Lentomatkustamispostaus on tulossa, julkaisen sen heti kun saan omat ajatukseni jäsenneltyä kasaan. Aihe kiinnostaa ihmisiä kovasti eikä tunnu järkevältä laittaa ulos puolivalmista.
Kiitos kun luet, ja ihanaa syksyä sinnekin xxx
Olen järkyttynyt ja surullinen että mainostat Finnairia ja influensoit sen puolesta että ihmiset saastuttaisivat ilmastoa vielä enemmän. Vaikea ymmärtää, eikö rakas, kuoleva planeettamme merkkaa mitään? Vaikka lämmin syksy onkin tavallaan ihana, on se myös jälleen yksi muistutus siitä, että alamme olla siinä pisteessä ettei eskaloituvaa ilmastonmuutosta pystytä enää juuri hillitsemään.
Melkoista mutkien vetämistä suoriksi. Ilmastonmuutos on tosiasia, mutta asiaa tuskin edistää Finnairin tilaisuuksissa työnsä puolesta vierailevien vaikuttajien syyllistäminen siitä.
Minusta taas on todella surullista, että nykyinen erittäin tervetullut kestävämpään elämäntapaan pyrkivä trendi on tuonut mukanaan niin paljon kommentointia ja kirjoittelua, jonka ainoa anti ekologisemman elämäntavan puolesta on syyllistäminen, ehdottomuus ja tuomitsevuus. Kaikki asioita, jotka eivät oikeasti kannusta ketään muutoksiin, vaan aiheuttavat enemmänkin suoranaista vastarintaa. Mikään mitä teet ei tule olemaan riittävästi, koska aina on joku, joka tekee paremmin. Mikään mistä luovut ei tule olemaan riittävästi, koska aina on joku joka on uhrannut enemmän. Onneksi kuitenkin löytyy myös paljon fiksuja ja asiaansa perehtyneitä kirjoittajia, joilla on tarjota ihan oikeasti neuvoja ja välineitä kestävämpään elämäntapaan siirtymiseen.
Kauniita kuvia ja upea mekko. Näytät jotenkin niin säteilevältä.
Just näin. Uskon, että kannustavassa ilmapiirissä syntyisi paljon enemmän päätöksiä kestävämmän elämäntavan puolesta, ja siitä uskaltaisi vaikuttajatkin puhua enemmän leimautumatta heti tekopyhiksi, koska eivät ole omistaneet aiheelle koko elämäänsä.
Kyllä! Juuri näin. <3
Kannustava ilmapiiri? Sitäkö tässä pitäisi kannustaa, että ylistät Finnairin tapahtumaa? Se on vaikuttamista -> lukijoille tulee hyvä fiilis Finnairista ja lentämisestä. Eiköhän Finnair sinut ja muut vaikuttajat sinne kutsunut just sen takia. Se ei ole mutkien vetämistä suoriksi. Kuinka tyhminä pidät lukijoitasi? Tätä blogia on ollut kiva lukea. Enää en ymmärrä.
Tottakai bloggaajilla on vaikutusvaltaa, mutta en pidä lukijoitani niin lampaina, että joku menisi ostamaan itselleen lentoliput tämän kirjoituksen inspiroimana. Ehkä Finnair saa tästä itselleen imagopisteen verrattuna kilpailijoihinsa. Tiedän, että lukijani ovat fiksuja ja aikuisia ihmisiä, jotka muodostavat asioista oman mielipiteensä. Alaikäisiä täällä ei käy nimeksikään.
Matkailu on aina ollut yksi tämän blogin keskeisistä teemoista. Olen kasvanut paljon matkustaneiden ja ympäri maailmaa asuneiden vanhempieni myötä liikkuvaan elämäntapaan ja niin maailman koluamisesta tuli minullekin intohimo. Muiden samanhenkisten ihmisten tavoin olen joutunut viimeisen vuoden parin aikana kyseenalaistamaan elämäntapani, kun laajalle levinnyt lentopäästökeskustelu on herättänyt tosiasioihin. Se on jo vaikuttanut tuntuvasti omaan suhtautumiseeni ja valintoihini: en ole esimerkiksi lentänyt mihinkään melkein puoleen vuoteen eikä minulla nytkään ole lippuja varattuna mihinkään. Ero on valtava verrattuna vuodentakaiseen, kun työskentelimme matkailualan yrityksen lähettiläinä ja olimme käytännössä koko ajan reissussa. Lopetimme sen, ja ironista on, että kukaan ei ole edes huomannut. Hyviä asioita ei huomata, mutta ihan kaikesta mahdollisesta keksitään kyllä kritisoitavaa.
Aiemmin tehdyistä reissuista on vielä paljon julkaisematonta materiaalia, joten matkajuttuja on tulossa, vaikka uusia reissuja ei ole tiedossa. Suoraan sanottuna hirvittää julkaista niitä, mutta tuntuisi hölmöltä jättää ne jakamatta. Ehkä kaukomatkoilta kirjoitetut matkajutut riittävät jollekin reissuksi eikä ole pakko itse lähteä. Ja toisaalta ehkä ne kannustavat ihmisiä lähtemään mieluummin kerran vuodessa kauas pidemmäksi aikaa sen sijaan, että pyrähtäisi joka toinen viikonloppu johonkin lähikohteeseen. Olemme itse pyrkineet tekemään reissuillamme mahdollisimman viisaita ja vastuullisia valintoja, ehkä voimme osaltamme kannustaa muitakin ajattelemaan näitä asioita.
Haluan myös pohtia täällä matkustamisen tulevaisuutta, lentomatkailun ekologisuutta ja sitä miten matkailusta voisi tulla vastuullisempaa (vai onko se edes mahdollista). Nämä ovat niin isoja aiheita, etten aio sukeltaa niihin ennen kuin koen, että oma faktapohjani on riittävällä tasolla. Se olisi nykyisessä ilmapiirissä laskuvarjohyppy ilman varjoa. Sitä odotellessa saa nyt toistaiseksi riittää, etten tällä hetkellä matkusta.
Lentopäästökeskusteluun otan – kuten olen monta kertaa sanonut – laajemmin kantaa heti kun saan omat ajatukseni järjestykseen. Tässä on viime kuukausina ollut vähän muutakin mielessä, kuten esimerkiksi muutto ja kaksi remonttia, enkä ole mikään mielipideautomaatti, joka sylkäisee suustaan loppuun asti ajatellun ja jäsennellyn esseen aiheesta kuin aiheesta sillä sekunnilla, kun joku keksii sitä toivoa. Tottakai voisin kirjoittaa aiheesta jonkun nopean ja geneerisen lätinän, jossa toistelen samoja asioita, jotka muut ovat jo sanoneet enkä sitten kuitenkaan muuta mitään ajattelussani tai toiminnassani, mutta mieluummin kypsyttelen asiaa rauhassa, jotta tiedän mitä oikeasti siitä ajattelen ja mihin konkreettisiin muutoksiin olen valmis. Kyse on kuitenkin omaan identiteettiin, maailmankuvaan ja elämäntapaan juurtuneista asioista, jotka ovat kytkeytyneet erottamattomalla tavalla myös työhöni. Niitä ei ihan noin vaan käännetä kokonaan ympäri.
Kannustavalla ilmapiirillä tarkoitan sitä mitä sanoin: olisi helpompi puhua vastuullisista valinnoista (ja varmasti helpompi myös tehdä niitä) jos ilmapiiri ei olisi näin negatiivinen ja syyllistävä. Tottakai vaikuttajilla on vastuu työssään esiintuomistaan valinnoistaan, pystyä tarvittaessa puhumaan niistä ja kohtaamaan mahdollisen kritiikin. Tuntuu silti hurjalta kuinka bloggaajista on nyt leivottu syypäitä koko ilmastomuutokseen ihan kuin missään muussa ammatissa ei oltaisi tekemisissä ympäristöä kuormittavien alojen kanssa. Tämä ei ole enää hetkeen ollut rakentavaa kritiikkiä, vaan hyökkäämistä, joka kummallista kyllä tuntuu kohdistuvan eniten juuri niihin, jotka sentään yrittävät kyseenalaistaa omia tottumuksiaan, pyrkiä kohti parempaa ja puhua vastuullisemmista valinnoista.
Bloggaajat ja somevaikuttajat ovat seuraajamääristään ja vaikutusvallastaan huolimatta vain yksi pieni palanen valtavassa koneistossa. Vaikka kaikki bloggaajat lopettaisivat matkustamisen kuin seinään, ilmastomuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan paljon suurempaa työntövoimaa.
Täällä yksi lukija, joka on huomannut, että lentojutut ovat vähentyneet! Olen lukenut tätä blogia useamman vuoden ja nauttinut matkajutuista. Nyt nautin mökkijutuistanne ja inspiroidun niistä. On tullut jopa mieleen, että olisi hauska pystyä käyttämään joskus rahaa ja aikaa vanhempieni sukumökin remontointiin ja tehdä siitä lomapesä ja vähentää muuta matkailua. Taidat olla siis mielipidevaikuttaja, halusit tai et. :D
Ymmärrän kyllä runsaan lentomatkailun kritiikin, mutta tuntuu, että se kohdistuu joskus blogimaailmassa kummasti niihin ihmisiin, jotka yrittävät elää muuten ekologisesti. Jos blogisi kohdeyleisö ei olisi tiedostavais-hedonistista (kuulun myös tähän ryhmään) vaan pelkästään hedonistista, ei kritiikkiä tulisi niin paljon. Mutta toki vaihtoehtoja on hyvä pohtia. Minusta liikkeelle ei tarvitse lähteä mistään suuresta kaiken kattavasta lentokirjoituksesta (johon sisältyisi bloggaajan säkkiin pukeutumista ja tuhkassa kieriskelyä aiemman lentomatkailun vuoksi) vaan ihan vain esimerkiksi vaihtoehtoisten matkustustapojen miettimisestä. Varmasti myös lukijoiltasi löytyisi hauskoja kokemuksia jaettavaksi interreileistä ja Siperian-radoista ja roadtripeistä!
Asun itse manner-Euroopassa ja olen matkustanut Suomeen sukuloimaan sekä lentämällä, laivalla että maanteitä pitkin. Muut matkamuodot vievät lentämistä enemmän aikaa, mutta muuten niissä on ihana matkanteon tunne ja tulee nähtyä tosi sympaattisia AirBnB-paikkoja ja pikkukaupunkeja. Helsinki-Travemünde-lautta on myös kätevä manner-Euroopan-matkoihin. Siitä sitten pääsee vaikka Amsterdamiin tai Pariisiin.
Jos on hieman rahaa laittaa ilmastonsuojeluun, tämä vaikuttaa kiinnostavalta: http://leostranius.fi/2018/08/henkilokohtaisen-hiilijalanjaljen-kompensointi-hiiliporssi/
Minusta ympäristöjuttujen suhteen olisi myös tärkeää, että tulevaisuuden kannalta oleelliset asiat eivät jäisi identiteettipolitiikaksi ja yksilönvalinnoiksi vaan niitä säädeltäisiin lailla ja uusiutuvia energiamuotoja tuettaisiin vielä enemmän. Sähköautojen leviämistä, Tallinnan ja Helsingn välistä junatunnelia ja supernopeita junia odotellessa!
Hei saako kysyä mistä upea mekkosi on?
Tottakai saa kysyä! Se on Filippa K:n parin vuoden takaisesta mallistosta.
Oi ihanat kuvat!!
Kiitos, itsekin tykkäsin!
Mielenkiintoisiin paikkoihin pääset,vain hiukan kateellinen..
No totta kyllä! Työn luontaisetuja.