Syksy on ollut siitä(kin) ihana, että olen saanut painella pitkin katuja poikkeuksellisen pitkään lempitilassani, jalat paljaina kengissään. Kiitän lämpimillä leveysasteilla vietettyä lapsuuttani siitä, että sukaton elämä maistuu huolettomuudelta. Tilaan lisää näitä vuosia, kun paljasjalkaisten sesonki kestää pidempään kuin villasukkakausi!
Mutta mikään ilo ei kestä ikuisesti. Alkuviikosta kaivoin sukat ensimmäisen kerran kaapista – siitä tietää, että talvi tulee. Toinen takuuvarma merkki on, että ensimmäisen kerran tänä syksynä on kylmä, vaikka varustautuisi viidellä villakerroksella. Tiedättehän sen luihin ja ytimiin tunkeutuvan kylmyyden, joka iskee kuin jääkausi joka vuosi. Parissa päivässä tai viikossa kesänrippeissä roikkuva sielu tulee tolkkuihinsa ja keho tottuu taas laskeviin lämpötiloihin.
Aamulla satoi kaatamalla kun puikkelehdin palaveriin. Kiitin jumalia niin sukista, sateenvarjoista kuin Kutsuplussasta. Kotimatkalla hain aurinkorasvaa ja säkillisen mäykkymuroja, nääpät (ja pinkki lohikäärme) nimittäin lähtivät matkan ajaksi kolmannen siskonsa luo hoitoon. Niin kivaa, että trio saa temmeltää kimpassa yli viikon! Palvelusväki ei välttämättä ole aivan yhtä innoissaan. Heille veimme varmuuden vuoksi viiniä, siitä on apua silloin kun tuo kolmen kopla aiheuttaa mekastuksellaan keskivaikeaa hermokireyttä.
Myönnetään – en ole ollenkaan pahoillani siitä, että hyppään huomenna Eevan kanssa lentokoneeseen. Satakoon Suomessa vaikka saavista kaadettuja sammakoita, Santorinin saari odottaa. Luvassa työtehtäviä, niiden lomassa toki lomailua. Blogi päivittyy tavalliseen tapaan myös matkan aikana, kuullaan siis pian Kreikan saariston suunnasta.
Photos of me by Mikko Rasila
☊ THE RADIO DEPT – LOST AND FOUND
No kyllä, Santorin! Itsellä lähtö huomenna Dublinin aurinkoiseen ja kesäiseen… eiku. Mutta matkailu on parasta.
Juoskaa kiljuen avojaloin merenrantaan ja nauttikaa. Minä laitan silmät kiinni ja kuvittelen, että kirkasvalolamppu on aurinko♥ Ihanaa matkaa!
Kiitos kaunis – nautitaan! Ja tuodaan mukanamme aurinkoa.
Tästä ei valitettavasti voi tykkäillä kovin paljoa, koska ihmiset lentävät aivan liikaa verrattuna maapallon kestokykyyn, suomalaisen hiilijalanjälki on jo muutenkin kolme kertaa liian suuri.
Suunnitelkaa tulevaisuudessa junamatkoja ja toivoisin niin paljon lentämisen järkevöittämistä ja sen laskemista, paljonko se tosiaan päästöjä tekee, tämä on tulevaisuutta, lupaan!
Pisteet kuitenkin siitä, että tässäkin blogissa ympäristöystävällisempään suuntaa olen ollut havaitsevani. Ja hyvää reissua kuitenkin, mutta miettikää myös tätä teemaa :) Yksi pitkä lentomatka vuodessa aiheuttaa omakotitalon lämmityksen verran päästökuormaa, ihan tajutonta. Voisiko muut Stellan lukijat pohtia lentämisensä järkevöittämistä?
Tämä aihe ansaitsee pidemmän vastauksen kuin ehdin nyt kirjoittaa. Palaan tähän paremmalla ajalla!
Ihanaa reissua! Jään innolla odottamaan kuvia ja tarinointia Santorinilta.
Jee, kiitos! Kuvia ja tarinoita luvassa.
Mahtavaa matkaa! Välittänette Eevan kanssa meille hieman Välimerellistä lämpöä ja hehkua, kiitos.
Tuomme aurinkoa mukanamme!
Oijoi! Aurinkokateus iskee täällä Helsingin harmaassa, mutta ihanaa matkaa teille! Odotan niin virkistäviä kuvia, kuin tarinoitakin.
Tulossa on! Saa kertoa, jos on erityisiä toiveita mielessä.
Sun parhaat jutut on aina niitä, joissa kirjoitat sen hetkisistä fiiliksistä. Mukana saa olla kommelluksiakin, koska ne ovat keiton suola.
Kerro siitä mikä on sinusta Santorinilla parasta ja miksi sinne kannattaa mennä. Millainen olo ja tunnelma paikasta tulee. Vinkit hyvistä paikoista omin sanoin ja tietysti kuvin, ruoka- ja juoma highlightit, kohtaamiset paikallisten kanssa. Toivottavasti sellaisia osuu kohdalle myös henkilökunnan ulkopuolella.
Kieli pitkällä odotan kuvia niin maisemista, kuin niistä fiilistä luovista tilanteista. Siten, kuin muustakin elämästä kuvaat ja kirjoitat. Kuvasi ja tarinasi ovat aina niin hyviä.
Nauttikaa ja kiitos raporteista jo etukäteen!
Ehkä loppuyhteenvetona olisi kiva kuulla, kävisitkö, tai etkö kävisi uudelleenkin ja miksi.