Reippaana uuteen viikkoon! Olisinpa. Onneksi viikonloppuna sai sentään kuitattua akuutimmat univelat. Yksikään talouden asukas ei olisi silti halunnut nousta aamulla sängystä. Näitä päiviä, kun ei mennä siitä mistä aita on matalin, vaan siitä missä aitaa ei ole. Ollaan ihan hissunkissun, ei laiteta valoja päälle eikä puhuta mitään, niin kenenkään ei tarvitse oikeasti vielä herätä. Kahvin keittäminen pimeässä keittiössä – onnistuu. Hiusten peseminen – yliarvostettua. Hampaiden harjaaminen saa riittää, puhtaat vaatteet ovat jo uroteko.
Eiköhän se viikko tästä käynnisty, kun vaan lähtee ulos. Kohtaa kadut ja maanantainaamaiset kaupunkilaiset ja koittaa matkalla muistella missä päin Punavuorta se toimisto sijaitsikaan ja mitä siellä pitikään tehdä.
Onneksi tänään ei ole kuin yksi tapaaminen ja sitä varten ei tarvita silkkipaitaa tai salonkikelpoisia kenkiä. Aion rutistella toimistoassaria (yhtä niistä neljästä) ja haaveilla salaa sängystäni. Voi kylmä arki, joka pitää meidät erossa toisistamme.
Lämpöä maanantaihinne!
Kuvat Mikko Rasila
Ensinnäki, mahti asu! :)
Saa heti unelmoimaan, jostain yhtä rennosta ja istuu viimepäivien fiiliksiin, niinku koko postaus.
Viikot ennen joulua ovat töissäni hektisimpiä, mikä on hiukan ristiriidassa, juu, sen kanssa, että haaveet utuisista ajattomista hämäristä päivistä vuoteessa lukien ja elokuvia katsellen, silloin tällöin ulkona pistäytyen, käyvät yhä suuremmiksi ja kiihkemmiksi, mitä pidemmälle kohti vuoden loppua edetään. Mutta tolla asenteella mennään, päivä kerrallaan. Ihanaa, että osasit pukea sanoiksi nuo tunnelmat.
Samaistun! Hullukiireiset viikot ja pimenevät päivät, ei hyvä yhdistelmä. Onneksi joulu häämöttää jo nurkan takana. Tsemppiä sinne, kyllä tää klaarataan!
Tää kommentti, tai oikeastaan kysymys ei liity aiheeseen. Mutta oli pakko kysyä, että mistä hankitte ne huonekalujen suojasukat esim. tuolinjalkoihin rempan jälkeen? Olemme muuttamassa takaisin lievästi (n. puoli vuotta) venähtäneen remontin jälkeen; lattian kunnostamiseen meni niin kauan, että suojaus ois kova sana.
Kiitos hienoista kuvista ja upeista teksteistä blogissasi!
Hmm, ei meillä mitään suojasukkia ole ollut, ihan tavalliset huonekalutassut vaan? Niitä saa kaikista rauta- ja roinakaupoista, varmaan ihan Stockaltakin. Ja kiitos, ihana kuulla että oot tykännyt!
Tarkoitatko tällaisia? :-) http://www.akustiikkapalvelut.fi/tuotemerkit/silent-socks
Oho! En tiennyt että tuollaisiakin on.
Paljon kiitoksia tassu- ja sukkatiedoista :)
Maanantait ovat saatanan keksintö. Ihana paita, mitä matskua ja mistä?
Äläpä! Paita taitaa olla joku pellavasekoite, merkki muistaakseni Replay, taisin ostaa alerekistä jostain Isoroban pikkuputiikista.
Ok, suorittanen putiikkientiirailureissun kun seuraavan kerran olen hoodeilla. Kiitos. ♡ :)
Jee, metsästysonnea! Tuon neuleen olen hankkinut kyllä jo tovin sitten, mutta eihän sitä tiedä jos joku hajakoko olisi vielä hyllyssä, tai jos on muuta samanhenkistä.
Juu ja niillä suunnilla kuljeskelee muutenkin ihan ilokseen, löytyi neuletta tai ei. Tapani tuntien eksyn kuitenkin Perobaan, Pinoon tai muuhun vastaavaan lähes laittoman ihania juttuja kauppaavaan putiikkiin, ja raahaan kotiin “tuliaisina” peräkärryllisen tavaraa. Hei ihanaa reissua sulle, ota rennosti ja nauti! :)
Onpa kivat housut! Saako kysyä, mistä olet ne ostanut?
Ne on ihanat! Adidakselta ovat, löytynee ainakin nettikaupasta http://www.adidas.fi.
Maanantainaama täällä, moro:) Oli taas niin helppo samaistua tähän tekstiin. Puhtaat vaatteet on saavutus, jonka tavoitin osittain.
Mäkin kuulisin mielelläni sun mietteitäsi romanttisista suhteista: tutustumisesta, eroamisesta ja siitä, miksei se kestä. Tämä aihepiiri koskettaisi varmaan aika monia.
“tavoitin osittain” > huutonauru ja sympatiaa.
Hmm, aihepiiri on varmasti monille tuttu, laitetaan korvan taakse josko aiheesta syntyisi jotain sanottavaa.
joo, kiitos kaikille kommentoijillekin, ihan terapiaa näiden selailu ja vertaistuki :D
Terapiasta käy meitsillekin kuulla, etten oo ainoa!
Voi Stella, kerro millä ilveellä olet itsesi kammennut eteenpäin eron jälkeen.
Aika auttaa! Alkaahan erosta olla jo puolisen vuotta. Nyt painaa lähinnä pitkät työviikot ja lyhyeksi jääneet yöunet.
tsemppiä Stella, kiitos postaustesi hyvän mielen tunnelmista (ja välillä haikeiden hetkien)
Kiitos Nina kun luet!
xxx