Sodassa syysapatiaa vastaan kaikki keinot ovat sallittuja. Tällä viikolla olen ottanut koko arsenaalin käyttöön. Tehnyt koko päivän töitä sängystä. Pukeutunut säihkemekkoihin ja kimaltaviin paitoihin melkein joka päivä siinä toivossa, että kimallus vie huomion pimeydestä. Pohtinut postiin lähtemistä, jäänytkin pussailemaan peiton alle. Elänyt pakastepizzalla ja kompensoinut kourallisilla vitamiineja. Mennyt nukkumaan kymmeneltä, noussut tasan kaksitoista tuntia myöhemmin. Vaikea sanoa onko mistään ollut mainittavaa apua. Päivät valuvat ohi sameina ja harmaina eikä niitä erota toisistaan.
Juhlimme eilen ystävän syntymäpäiviä ja päädyimme loppuillasta täpötäyteen karaokebaariin. En tajua miten ne ovatkin aina niin tukossa? Vaikka koko muu kaupunki olisi autio ja kaduilla kaikuisi, Yökyöpelin, Anna K:n ja Restroomin edessä on ikuinen jono. Saimme säkällä yhden kappaleen jonon jatkoksi, se oli Summer Wine jonka ystävän ystävä esitti yhdessä Jarnon kanssa. Jos ei nyt ihan Nancy Sinatran ja Lee Hazlewoodin veroinen esitys, niin melkein. Voi kesä, melkein liikutuin kun ajattelin että sieltä se taas tulee. Kuin vuorovesi. Tai roseeviinisesonki. Lasken öitä lentokoneen lähtöön: vielä viisi. Kun tulen takaisin, on melkein joulu eikä mene enää kauaa, kun päivä pitenee taas.
Olemme tässä miettineet. Elämää, joka voisi olla mitä vain. Jossain toisaalla, jotain muuta. Mitä jos viettäisimmekin ensi talven jossain auringossa? Pakkaisimme koiran ja kamerat, lähtisimme jonnekin pois. Ei aavistustakaan minne menisimme ja mitä tekisimme, mutta onhan tässä koko talvi, kevät ja kesä aikaa päättää.
Minne sinä menisit?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Voi mitkä kengät, mistämistä??
Haha! Hapsunilkkurit ovat Sam Edelmanin, ostettu Zion alelaarista viime kesänä x
Kapkaupunkiin ehdottomasti , vuokraisin talon ja nauttisin auringosta siemaillen hyvää ja edullista viiniä. Täällä on hintalaatusuhde kohdallaan, uskomattomat maisemat , ystävällisiä ihmisiä ja koirista pidetään melkeinpä enemmän kuin ihmistä.
Täydellinen konsepti. Asutko onnekas siellä, vai oletko käymässä?
Olen käymässä, mutta käyn usein, joten paikka on tullut tutuksi vuosien saatossa. Suosittelen lämpimästi :)
Kiitos vinkistä! Kyselen sulta sitten suosituksia ja reissuvinkkejä, jos ja kun pääsen sinne saakka xx
L. Cohenin innoittamana/jalanjäljissä Kreikkaan.
Oi kyllä! Kreikka toimii aina.
Koita Tel Avivia. Koirat saa tulla (lähes) joka baariin ja ravintolaan, ihmiset ihania, valoa riittää, rantaa koko kaupungin mitalla, muotia, taidetta ja musiikkia.
Oi! Kuulostaa ihanalta. Korvan taakse tämä vinkki.
Oi mistä on tuo ihana pipo?
Minä lähtisin talveksi Balille!
FWSS:n villapipo on Beamista!
Menisin kotiin ♡ Missä ikinä se onkaan. Uskon, että kun on oikeasti, ihan siellä, missä sydän ja sielu kuukuvat toisilleen, siellä on mielikin aina aurinkoa täynnä. Ei tunnu pimeys, ei kaamos, ei mikään harmaus mahdu ihon alle, ei viereen muu kuin onni ja kauneus. Olen aina ollut yön lapsi. Mua ei koskaan masenna ns ulkoiset asiat. Rakastan valoa ja pimeyttä yhtälailla. Kummatkin tarvitsevat toisiaan. Kuten kaikki vastakohdat. Vaan kun tietää olevansa väärässä paikassa, tai ajassa, miten vain, niin sydän on vähän syrjällään, ja se tuo sen ikuisen varjon tuohon silmän nurkkaan, jota sitten olen paikkaillut lentämällä jonnekin muka kauas. ☆
Kaikkein ihaninta ja kauneinta matkaa sulle ja teille ♡
No olipa ihanasti kirjoitettu. Samaistun moneen asiaan. Kiitos kaunis, matkasta tulee ihana, täytän tämän blogin auringolla ja valolla xxx
Lukisin tätä blogia vaikka kirjoittaisit sitä mistä vaan <3
Ihanasti sanottu xx
Voi, juuri haaveilen matkasta ihan minne vain…mutta oikeasti talven voisi viettää Toscanassa. Nauttisin Chiantista.
Ihan juuri jouluksi voisin tulla Suomeen suurin piirtein neljäksi päiväksi, mutta jo uutta vuotta ottaisin vastaan jossain lämpimässä.
Juuri nyt, kun tiedän, että lomaan on vielä 15 työpäivää, väsyttää aamuisin enemmän kuin koskaan…mutta uuden vuoden jälkeen alkaa jo helpottaa..
Toscana! Oooh. Joo-o. Allekirjoitan. Ihanaa, että se loma häämöttää jo horisontissa – jaksetaan vaan, sieltä se tulee x
Joo, nämä päivät ovat niin kaukana kaikesta tavanomaisesta talvesta. Oikeastaan ei tarvitsisi tulla koko talvea, vaikka lumi on se, joka antaa valoa. Ja kun tarkemmin miettii, lähtisin talvea “pakoon” vaikka Sodankylään tai Muonioon, tai Kilpisjärvelle. Äh, etelä-Ranska olisi kai se varsinainen elämänilon lähde. Ei olisi lunta, jäätä eikä niin pimeääkään!
Niin, lumi toisi valoa jos sitä olisi! Toisaalta ei sentään ole kovin kylmä. Etelä-Ranska voisi kyllä kiinnostaa.
Nämä kuvat ovat todella kauniita!
Kiitos x
Mikä ajatus! Mä lähtisin varmaan jonnekin Jenkkeihin. Kalifornia kiinnostaa.
Ooh! Ei hullumpi vaihtoehto.