✖ SAN JUAN, PUERTO RICO
Kävimme ensimmäisenä päivänä kuljeskelemassa lähikaduilla. Seuraavasta kuvasarjasta löytyy teemat “Mikko Rasila ensimmäistä kertaa tropiikissa”, “Stella Harasek löytää minuutin sisällä ensimmäisen Jeepin” ja “Jarno Jussilalla kestää keskimäärin viisi sekuntia muuttua rantapummin näköiseksi”.
Ocean Park on hämmentävä yhdistelmä paikallisten rantaparatiisia, hylätyille rantatonteille rapistuvia huviloita, taivaalla säksättäviä koptereita, pastellisävyisiksi maalattuja pikkutaloja ja kaltereilla varustettuja kiskoja, joiden lukitut ovet avataan vasta kun sisäänpyrkivä asiakas on arvioitu luotettavan oloiseksi. Kapeilla kaduilla ajelee sulassa sovussa ränsistyneitä pick-up-autoja, Jeeppejä, joista puuttuu ovia ja valtamerilaivan kokoisia, kiiltäväksi hangattuja maastureita. Kaikkia edellämainittuja kuntoon, merkkiin ja malliin katsomatta yhdistää se, että ne kuulee kuuden korttelin päästä, koska ne ajavat ikkunat auki (tai no, toiset ilman ovea) ja soittavat räppiä sadan desibelin volyymilla.
Edellisellä reissulla kuulin tämän jutun kirjoittamisen jälkeen paikallisilta, että alue on ollut aikoinaan varakkaiden asuinseutu, eräänlainen San Juanin Eira, jonka huviloiden keskelle oli rakennettu kaupungin vuokra-asuntoja siinä toivossa, että merimaisemansa äärellä aamukahviaan juova eliitti oppisi itseään vähävaraisemmilta nöyryyttä ja suhteellisuudentajua, ja eliitin käytöstavat ja kunnianhimo puolestaan tarttuisi tavallisen kansan syviin riveihin. Suunnitelma ei ole mennyt ilmeisesti ihan nappiin. Ocean Park Beachin tuntumassa olevat kadut ovat idyllisen kauniit ja rauhalliset (jos ei ala liikaa miettiä sitä miksi ne kaikkein parhaimmilla paikoilla sijaitsevat huvilat on tyhjennetty ja unohdettu oman onnensa nojaan) mutta parin korttelin päässä alkaa tunnelma muuttua.
Katselin jo viimeksi noita hiekkarannan ääreen hylättyjä huviloita – joista on kaksikymmentä metriä mereen – ja mietin, että saisikohan tästä halvalla itselleen bed&breakfast-projektin, tulisikohan vatsahaava kaupan päälle ja kuinkahan monta mäyräkoiraa pitäisi hankkia vahtimaan tiluksia. Jätetäänpä tämä vielä toistaiseksi ajatuksen asteelle.
Mielettömät kuvat! Ja tuo pieni musta pantteri Jeepissä on ihan huippu.
Se oli supersuloinen minipantteri! Joskaan ei kovin sosiaalinen, ei tykännyt kun tultiin hengaamaan SEN jeepin luo.
Hei mistä tuo sun täydellinen harmaa(?) t-paita on?
Hei paita todellakin on täydellinen! Se on Gant Ruggerin, peräisin BomeR Lifestylestä Mannerheimintien alusta. Miesten osastolta siis, ja juuri siksi just oikealla tavalla rento.
Upeita kuvia! Oletteko nyt jo Viequesissa?
Kiitos! Ollaan juu, blogin postaukset tulevat pikkuisen perässä!
Ihana rantapummi ja ihana Mikko!
No niin ovat, ihania molemmat!