Kahden musadiggarin parisuhteessa on mahtavaa, että toisen suosikeista voi löytää itselleenkin uutta kiintoisaa kuunneltavaa – vaikkakin joskus vähän viiveellä. Jarno on soittanut koko viikonlopun yhtä vanhaa suosikkiani, australialaista The Temper Trapia. Olen vain vähän loukkaantunut siitä, että hän innostui siitä kuultuaan sitä Mikon luona eikä kotona, jossa olen soittanut sitä noin 836552 kertaa. No, ehkä kaikki ne kerrat tarvittiin, jotta huomiokynnys vihdoin ylittyi.
Samaan aikaan olen itse vihdoin innostunut Jarnon vanhasta lempparista, amerikkalaisesta folk rock -yhtyeestä nimeltä Edward Sharpe and The Magnetic Zeros, jonka maailma ammentaa niin musiikin kuin tyylin puolesta 60- ja 70-luvun vaihteen hippiliikkeestä. Onhan näitäkin biisejä kuunneltu täällä sen miljoona kertaa, mutta nyt vasta hetki oli oikea ja minä tarpeeksi vastaanottavaisella tuulella innostumaan yhtyeestä, jonka kappaleita olen kutsunut aiemmin leirinuotiorallatuksiksi. Sitähän niistä monet ovat, mutta juuri nyt se ei jostain syystä enää ärsytä minua. (Ja ei, Mikon ei tarvinnut soittaa tätä minulle! Saatana!)
Bändin syntytarina on vähintäänkin mielenkiintoinen. Amerikkalainen muusikko Alex Ebert erosi tyttöystävästään, lopetti biletyksen Los Angelesin yössä ja meni huumevierotukseen. Siellä hän alkoi kirjoittaa kirjaa messiaanisesta hahmosta nimeltä Edward Sharpe, joka oli lähetetty maan päälle pelastamaan ihmiskunta, “but he kept getting distracted by girls and falling in love”. Sellaista sattuu. Edward Sharpesta tuli pian Alex Ebertin alter ego, jonka ympärille syntyi ensin kappaleita ja pian sen jälkeen Ebertin kavereista koottu yhtye. Itseasiassa kavereita vain tuli ja tuli, kunnes yhtyeessä oli yli kymmenen henkeä. Yksi heistä oli Ebertin uusi tyttöystävä, Jade Castrinos, laulaja hänkin. Parisuhde kesti yhtyeen kolmen ensimmäisen albumin ajan, toistaiseksi viimeisimmäksi jääneen pitkäsoiton yhtye julkaisi vuonna 2016 ilman tutuksi tullutta toista vokalistiaan.
Mutta tämä kappale, Desert Song, on yhtyeen vuonna 2009 julkaistulta esikoiselta. Niin kappale kuin musiikkivideo on omaelämänkerrallinen, sillä videon alussa nähtävä kurkkulaulaja on Ebertin isä ja kyllä, vauva hänen sylissään on Alex Ebert itse.
☊ EDWARD SHARPE AND THE MAGNETIC ZEROS ~ DESERT SONG
Ihana biisi!
Niin mustakin!