Kas! Avasin juuri tietokoneen ensimmäisen kerran pariin päivään. Se on paljon, jos on kasvanut kiinni MacBookiinsa. Kapteeninkadulla on otettu uusi vuosi vastaan mutkattomissa merkeissä. Olen lukenut ja nukkunut. Järjestänyt kaappeja ja nurkkia. Poikaystävä on istunut ruudun äärellä ja mutissut maanisesti pohjapiirroksilleen. Iltaisin olemme katsoneet elokuvia, tehneet ruokaa, soittaneet musiikkia, käyneet kävelyillä. Saunavuoro. Puhtaita pyykkejä. Kerälle käpertyneitä koiria. Yhtenä iltana melkein lähdimme oluelle. Sitten teimmekin lämpimpiä leipiä.
Kun vuosi vaihtui, joku seisoi eteisessä samppanjapullo kädessä, toinen kaivoi kenkiään, kolmas haki koneelta oikeaa kappaletta ja minä nuuhkin koirani korvia. Juno oli huomattavasti kiinnostuneempi keittiön pöydälle unohdetusta sipsikulhosta kuin Tähtitorninmäeltä taivaalle singotuista raketeista tai yhteislauluun puhjenneesta juhlaseurueesta. Yhtä tilanteen tasalla oleva siskonsa kipitti ympäri asuntoa kuolattu kumikana suussaan ja etsi epätoivoisesti henkilöä, joka suostuisi heittämään sitä.
Kolme tuntia myöhemmin kaikki olivat lähteneet ja koirat nukahtaneet selälleen sänkyyn. Poltimme ikkunasta tähtisädetikkuja, niitä pidempiä, ehdottomasti paras tapa päättää vanha vuosi ja aloittaa uusi. Poikaystävä näytti miten tulen voi tartuttaa moneen kohtaan yhtäaikaa. Päätin, että pimeässä sähisevät ja säihkyvät kipinät Kapteeninkadun yllä olivat maailmankaikkeuden lähettämä merkki siitä, että alkavasta vuodesta tulee vielä päättynyttäkin parempi. Tai ehkä vain kauniita kipinöitä, mutta yhtäkaikki hyvä tapa viettää uuden vuoden ensimmäinen, yllättävän äänetön aamuyö.
Tänäänkin on ollut kaikessa tavallisuudessaan hyvä päivä. Mikko imuroi ja minä pesin lattiat. Kannoimme sisään maton, joka oli parin parvekkeella vietetyn viikon jälkeen ehkä juuri ja juuri tuulettunut. Sen jälkeen paistoimme letut ja saimme pöytään muuttokuorman kanssa kaupunkiin saapuneita yllätysvieraita. Turkulaissyntyinen poikaystävä opasti toista turkulaista: “Täällä Hesassa ei ole jokilaivoja, mikä on oikeasti vähän ongelma”. Pöydän turkulaisenemmistö nyökkäili. Helsinkiläistynyt vähemmistö hukutti järkytyksensä Hesa-sanan käytöstä lettuihin siroteltuun sitruunaan ja sokeriin. (Se on stadi! STADI!)
No better way to start a new year than sparklers.
☊ THE CURE – LOVECATS
Letut sitruunalla ja sokerilla – silkkaa parhautta!
Älä!
Kuten pari aiempaa kommentoijaa jo sanoikin, olet todella loistava kirjoittaja. Voisin lukea tekstejäsi vaikka miten pitkään.
Kuulostat myös niin onnelliselta, olen todella iloinen puolestasi :).
Kiitos kaunis, ihana kuulla että tykkäät!
Voi vitsit että näistä teksteistäsi tulee hyvä fiilis. Tavallisia asioita puettuna sanoiksi ei-niin-tavallisesti. Ihanata :)
Voi kiitos Nina!
Minua ilahduttaa ihan hirveästi fiiliksesi, joka kirjoituksestasi huokuu. Toivottavasti löydät tuon saman onnellisuuden elämässäsi uudelleen ja uudelleen (:
Oh, toivon myös! Kiitos, että luet.
Kirjoituksiasi on kiva lukea, vähän hymyä sateiseenkin päivään!
Hei Elina, ihana kuulla! Tule toistekin!
Ketään teistä en tunne, mutta tunnen haikeutta ja iloa tätä lukiessani. Turun taakse jättäminen, jokilaivat, Hesa-sanan käyttö…mutta niin siinä ystävät ja onnellinen uusi vuosi alkamassa. Ja junatkin (ainakin näin vähälumisina aikoina) kulkee. Ihanaa uutta vuotta!
Anteeksi Johanna vastauksen viive, ja kiitos samoin! Ihana kuulla, että tykkäsit jutusta.
Toistanpa itseeni taas, mutta: sinä nainen osaat kirjoittaa! Näitä on niin kiva lukea.
Ooh, kiitos kommentista kaunokainen!
Metsästysrodun hyviä puolia kaupunkioloissa: kuorsaa tyytyväisenä sohvalla vaikka pihalla kerrostalojen välissä ammuttaisiin sarjatulta.
No niinpä.
Hakaniemessä on jokilaivoja! Kesäsesonkina jopa 3.
Relandersgrund auttaa pahimpaan jokilaivahätään :) Testattu ja hyväksi havaittu jo kahden kesän ajan. Koehenkilö keskivaikeaa turkulaisuutta sairastava.
Tämä pitää testata heti kun jokilaivakausi alkaa.
AINIIN! Kiitos muistutuksesta. Tämä tärkeä tieto tavoittanee mainitun turkulaisen tätä kautta.