Ystäväni ja kämppäkaverini meuhkaavat milloin mistäkin. Aiheeksi kelpaa melkein mikä tahansa poninkarvaisista suihkusandaaleista kriittisen tärkeään kysymykseen siitä mitä treenin jälkeen syödään ja kuinka paljon syödään ja eihän ruoka nyt vaan lopu kesken ja MITÄ SITTEN JOS LOPPUUKIN. Erityisesti viimeksi mainittu asia on huolettanut viime aikoina kun ihmiset, joilla on aina nälkä, ovat kohdanneet haasteen nimeltä elämä ilman keittiötä.
On yksi aihe, josta on kuitenkin puhuttu viime viikkoina vielä enemmän kuin ruoasta – nimittäin uusi kirja, josta alkoi ensimmäisenä meuhkata Eeva ja seuraavaksi Mikko. Yhtenä iltana kirja osui kotona käsiini, kun pakenin kämppiksen huoneeseen välttelemään veroilmoituksen tekoa. Mikä tahansa voittaa veroilmoituksen, joten ahmaisin sen siltä istumalta.
Kyseessä on tietysti japanilaisen Marie Kondon kirja nimeltä Konmari – Siivouksen elämänmullistava taika. Lievästä maanisuudestaan huolimatta se vahvisti, kirkasti ja kiteytti kaiken mitä olen aina aavistanut, tajuamatta vaan viedä sitä tarpeeksi pitkälle. Tiesin jo, että tavaroissa(kin) vähemmän on enemmän ja karsia kannattaa kovalla kädellä. Kirjasta löytyi vihdoin viisaita vastauksia myös siihen miten kaaos pidetään kurissa sen jälkeen, kun kamat on karsittu minimiin. Kuka tahansa kanssani asunut voi vahvistaa, että tämä jalo taito ei varsinaisesti kuulunut vahvuuksiini. SIIS AIEMMIN.
Kapteeninkadun kollektiivinen valaistuminen johti siihen, että myimme, annoimme ja kierrätimme omaisuudestamme puolet pois ennen muuttoa. Tarpeettomaksi jääneitä, tehtävänsä täyttäneitä ja rikkirakastettuja tavaroita, joita emme enää halunneet kantaa uuteen kotiin. Niiden seassa oli monta esinettä, joka oli ollut rakas joskus, mutta kantoi mukanaan enää muistoa siitä. Yhtäkään ei ole tullut ikävä. Muutama päivä myöhemmin oli vaikeaa edes muistaa mistä kaikesta olikaan juuri luopunut. Ei näköjään mistään tärkeästä.
Jos joku on nyt huolissaan värivaloja vilkuttavan dinosauruslampun kohtalosta, voin kertoa, että se kuului säilytettävien tavaroiden vähälukuiseen joukkoon. Niiden, jotka tuottavat iloa. Koska mikä muu tehtävä voisi värivaloja vilkuttavalla dinosauruslampulla olla.
Eeva on oikeastaan sanonut jo aiheesta kaiken järkevän, lukekaa jos ette ole lukeneet. Kiinnostuneille kuuma vinkki: Elisa Kirjasta saa ladattua teoksen todella edulliseen tarjoushintaan 13. toukokuuta asti. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön vinkki. Olen alkanut todenteolla innostua e-kirjoista, sillä luuriin ladatut kirjat eivät vie kotona tilaa. Marie Kondo olisi minusta ylpeä. Lisäpisteitä siitä, että e-kirjoja on niin paljon helpompi lukea peiton alla kun poikaystävä haluaa nukkua.
Suosittelen aiheesta innostuneille “jatko-opinnoiksi” hiljattain ilmestynyttä opusta Leppoisa opas huusholliin (Henriksson & Leinonen). On loistava! http://www.intokustannus.fi/kirja/leppoisa_opas_huusholliin/
Minä en siivoa nykyään koskaan.
Paras vinkki stressittömään arkielämään on: Palkkaa siivooja! Se vapauttaa niin suuresta jatkuvasta alitajunnan nalkutuksesta, että on ollut paras rahankäyttöpäätös mitä olen tehnyt vuosiin! Perusonnellisuustasoni on noussut selvästi. Ikinä ei tarvitse töistä kotiin palatessa ajatella, että niin, siivotakin pitäisi, vaan ei jaksaisi… Kun ei ole enää tarvis.
Kerran viikossa tai kahdessa, koti ihmeenkaltaisesti puhdistuu työpäivän aikana. Ja se kummasti motivoi pitämään muutenkin paikat siisteinä ja järjestystä yllä, eihän sitä siivoojaakaan kehtaisi päästää kamalaan sotkuun :D
Kaikille tavaroille pitää olla paikkansa ja turhat roinat motivoituu karsimaan kuin itsestään. Samalla tulee tuettua kansantaloutta ja työllisyyttä. Ei ole ollenkaan niin kallistakaan kuin moni ehkä luulee. Tämä vapaus on ollut joka ikisen euron arvoista!
KYLLÄ! Loistava päätös. On meilläkin käynyt silloin tällöin siivoaja ja käy varmasti uudessakin kodissa sitten kun vaan saadaan remppa siihen pisteeseen, että täällä kannattaa siivota. Siivoajan käyttäminen ei ole kuitenkaan meillä ratkaissut ajelehtivan tavaran aiheuttamaa kaaosta, siihen nuo Marie Kondon vinkit ovat olleet omiaan.
Kiitos vinkistä! Luin tästä kirjasta aiemmin tosiaan Eevan blogista ja kiinnostuin jo silloin, ja nyt vielä sinun hehkutuksesi jälkeen olin jo niin utelias, että halusin ehdottomasti lukea sen itsekin :) Ostin kirjan Elisa Kirjasta vinkkauksesi ansiosta, ja luin sitten samantien alusta loppuun, ja nyt en malta odottaa että pääsen aloittamaan hommat! :D Superiso kiitos että jaoit tämän jutun blogissa!
Hei jee, ihana kuulla että suosituksesta oli iloa! Tsemppiä projektiin, siitä tulee niin hyvä fiilis!
Kiitos alevinkistä! Olen kaavaillut tätä kirjaa jo jonkin aikaa ja nyt vihdoin sen ostin e-kirjana. Nyt vaan harmittaa, että työt ja aikuisopinnot häiritsevät vapaa-aikaa (aka kirjan ahmimista ja järjestelyä). Muutto ihanaan kotiin edessä parin viikon päästä ja sitä ennen riittää karsimista ja “konmarittamista”, vaikka muutenkin olen karsinut tavaraa raskaalla kädellä. Kirja tosin antaa vielä uuden raikkaan näkökulman tavaroista luopumiseen. Osa kirjan ajatuksista on mulle hiukan liian ‘diippiä ja huuhaata’, mutta lähtökohtaisesti ajatukset on herätteleviä.
Onnea muuttoon ja konmariointiin! Joo, osa kirjasta meni munkin mielestä hörhöilyksi, mutta ne voi sivuuttaa suosiolla ja keskittyä siihen mikä tuntuu itselle olennaiselta.
Haha, itselläni on matkalla kotiin, netti tilauksena. Itselläkin on liikaa kamaa ilmeisesti koska paikat on jatkuvassa sotkussa. :D Mutta itse ajattelin luopua jopa dinosta, systerin koirat luulee sitä leluksi muovin hajun takia. Ehkä se löytäisi muualta turvallisemman kodin.
Hahahha, ymmärrän! Dino kiertoon, varmasti löytää rakastavan kodin.
Helsingin kaupunginkirjaston Helmetin varausjonoista….olen odotellut kirjaa jo useamman viikon ja tilanne näyttää nyt tältä: “Varauksia 754, kappaleita 95″….jaa-a taidan ostaa opuksen. Muutkin on tykännyt :o)
Apua! Menisin ostoksille, kirja irtoaa tuolta Elisa Kirjasta nyt alle kympillä…
Ostin kirjan perinteisestä kirjakaupasta ja luen sitä parhaillaan. Pientä naurun hyrinää aiheutti mielikuva itsestäni silittelemässä sukkahousuja vaatehuoneessa. En silittele :) mutta turhasta tavarasta aion päästä eroon viikonloppuna, kun on aikaa ja malttia..odotan innolla.
Haha! En ajatellut minäkään ryhtyä silittämään sukkahousujani. Mutta kirja on täynnä hyviä pointteja, kun sivuttaa ne, jotka tuntuvat itselle tarpeettomilta.
Auts, en ole kirjaa lukenut, mutta meidän taloudessa silitettään ahkerasti. Myös ipanan vaatteet; mukaan lukien päiväkotivaatteet. Tein viime viikolla poikkeuksen ja viikkasin muutaman t-paidan sekä leggarit suoraan kaappiin. Eikä tuntunut missään :)
Omat vaatteeni on aina silitettävä; myös farkut. Olen saanut aikojen saatossa kummallisia katseita, kun olen sanonut etten voi käyttää silittämättömiä farkkuja :)
Haha! Voin vaan kuvitella miten ihanan huolitellulta näytät silitetyissä vaatteissa, omani kun ovat aina vähän rytyssä ;)
Hankin kyseisen kirjan Eevan postauksen innoittamana. Se oli muuten ensimmäinen ostamani e-kirja :) Ostin sen tosin Amazonista kun se oli siellä puolet halvempi kuin Elisalla. Ajattelin että sen lukeminen puhelimen ruudulta olisi kamalaa, mutta ei se ollutkaan. Aika näppärää oikeastaan.
Tuli kyllä niin oikealla hetkellä vastaan tuo kirja (niin kuin kirjoilla yleensä on tapana)! Nyt kun lusikat menivät jakoon ja edessä on muutto ensin kesäksi serkun nurkkiin ja sitten todennäköisesti johonkin pieneen yksiöön, Konmarin neuvot ja periaatteet tuntuvat suorastaan taivaan lahjalta tämän tavarakaaoksen keskellä :D
Huh, uskon! Just oikea hetki siis. Tosin luulen, että KonMarin neuvoille ei huonoa hetkeä olekaan. Tsemppiä kaaoksen taltuttamiseen. Sama havainto muuten, puhelimen ruudulta lukeminen ei ole yhtään hullumpaa vaan oikeastaan aika kätevää.
Hei, vinkki tarkanmarkan kanssalukijoille.
Ainakin Helsinkin kaupunginkirjaston Helmet-sivuilta tämän e-kirjan saa kirjastokortin omistavat ihan ilmaiseksi ja ilman varausjonoja!
Huippuvinkki, kiitos!
Hmm, kokeilin aamulla (tämän postauksen luettuani) mutta e-kirjasta(kaan) ei ollut kappaleita jäljellä vaan näytti 60 varausta?
No nyt on jono!
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1430367656544
voi hitsinhitsi. lukikohan Annamari tarkoituksella vinoon vai mikäköhän tässä nyt sitten on. kevyttä rullailua Annamarille ja muille loppuviikkoon. X
KEVYESTI RULLAILLEN!
Hmm… Jutun kirjoittaja on joko jättänyt kirjan lukematta tai sitten ymmärtänyt tahallaan väärin. Kirjassa ei todellakaan neuvota piilottamaan tavaroita varastoihin tai koko seinän kokoisiin kaappeihin. Idea on täysin päinvastoin se, että omistetaan vain olennaiset, aidosti iloa tuottavat asiat, joita on niin vähän, ettei niille tarvitse erikseen rakentaa säilytysratkaisuja saati vuokrata lisätilaa.
Kirjassa ei todellakaan myöskään kannusteta heittämään tavaraa pois, koska uutta on helppo ostaa tilalle. Kirjoittaja on irroittanut ajatuksen kontekstistaan, joka oli tämä: jos hyllyssäsi on kirjoja joita et ole ikinä lukenut, et todennäköisesti tule niitä ikinä lukemaankaan, joten ne kannattaa karsia. Jos tulisit katumapäälle ja huomaisit sittenkin haluavasi lukea jonkun noista kirjoista, saisit uuden kaupasta (ja silloin tulisit todennäköisesti jopa lukeneeksi sen). Tätä ei ole tarkoitettu niinkään käytännön toimintaohjeeksi, vaan enemmänkin lohdulliseksi ajatukseksi niille, joilla on vaikeuksia luopua turhanpanttina pölyä keräävistä kirjoistaan.
En näe, että millään tuossa kirjassa olisi juurikaan tekemistä sen kanssa onko rikas, keskituloinen vai köyhä.
Joo, tää olis ihan pakko lukee :)
Suosittelen lämpimästi.
Kiitos vinkistä, tää tuli nyt todella hyvään saumaan!
Sitä on näköjään liikkeellä!
Tää on vaan pakko lukea!
NIIN ON!
Olen tätä kirjaa jo katsellutkin (Eevan blogissa ja muualla). Tavaraa on kertynyt kotiin niin, että suorastaan ahdistaa. Kiitos Elisa Kirjan tarjousvinkistä, illalla käyn kirjan ostamassa!
Hei kiva kuulla, että vinkistä oli iloa – toivottavasti kirja inspiroi sua yhtä paljon kuin mua ja Eevaa!