Siltä varalta, että ette ole hoksanneet, vinkkaan että YLE Areenassa on viimeistä viikonloppua käynnissä Naisten maaliskuu, johon on koottu laaja kattaus naisten ohjaamia elokuvia ja dokumentteja. Itsekin heräsin tähän vähän viiveellä, joten tiedän mitä katson tänä viikonloppuna! Kokosin listan teemakuukauden kiinnostavimmista ja jaan sen samaan syssyyn teillekin, sillä veikkaan, että monella on viikonloppuna tavallista enemmän aikaa. Huomioikaa, että osassa sisällöistä (kuten Orlandossa) katseluaika päättyy tänä viikonloppuna, mutta toisissa sitä on jäljellä viikkoja tai kuukausia. Kannattaa siis aloittaa niistä elokuvista, jotka katoavat palvelusta ensimmäisenä.

FAITHFULL (2017, Ranska)

Käheä-ääninen Marianne Faithfull on muusikko, legenda ja tyyli-ikoni, jonka värikkäistä elämänvaiheista riittää kerrottavaa. Faithfull singahti 17-vuotiaana katolisesta sisäoppilaitoksesta poptähdeksi kiihkeästi sykkivään 60-luvun Lontooseen. Menestystä seurasi äkkirakastuminen Mick Jaggeriin, heroiiniriippuvuus, alamäki ja kodittomuus. Lopulta uusi nousu, oman äänen löytäminen ja paluu musiikin ääreen: vuonna 1979 ilmestynyt Broken English -albumi oli käänteentekevä hetki Faithfullin uralla. Yli seitsemänkymppinen Faithfull tekee yhä musiikkia ja julkaisi pari vuotta sitten uuden levyn, jonka Nick Caven kanssa tehty kappale The Gypsy Faerie Queen on upea. Kilometrit kuuluvat, niinkuin pitääkin. Odotan kovasti tätä Sandrine Bonnairen ohjaamaa dokumenttia.

VIVIAN MAIERIN SALAISUUS (2013, USA)

Vivian Maierista tehty dokumenttielokuva on ehdottomasti nähtävä, sitä on kehunut niin moni. Tarina on superkiinnostava: Maier kuoli täysin tuntemattomana vuonna 2009 ja nousi kuolemansa jälkeen taidemaailman kohunimeksi arkistoista löytyneillä valokuvillaan.

Maier on ajankohtainen Suomessa tänä keväänä, sillä Valokuvataiteen museossa on esillä hänen omakuvistaan koostuva näyttely 24.5. asti. Saa nähdä ehtiikö pandemian sulkema museo aueta uudelleen yleisölle ennen näyttelyn päättymistä.

ORLANDO (1992, Britannia)

Piti ihan tarkistaa enkö muka ole koskaan kirjoittanut blogissa mitään Virginia Woolfin romaaniin perustuvasta Orlandosta, joka on sentään yksi vanhoista lempielokuvistani. No, melkein olin: löysin luonnoksista Woolfista kirjoittamani puolivalmiin tekstin, jossa sivusin myös tätä leffaa. Se kannattaa katsoa jo pelkästään pääosaa esittävän Tilda Swintonin takia. Jumaloin Swintonia! Ikuinen girl crush! Sally Potterin ohjaama elokuva on muutenkin katsomisen arvoinen: välkehtivä, kieppuva tarina kuljettaa katsojan 1500-luvulta 1900-luvulle. Kuningatar Elizabeth I antaa aristokraatti Orlandolle käskyn pysyä ikuisesti nuorena ja sen hän tekee, mitä nyt vaihtaa sukupuoltaan matkan varrella. Elokuva on hienon tarinan ja visuaalisen ilotulituksen ohessa tutkielma sukupuolesta, identiteetistä ja ihmisyydestä.

Orlando löytyy muuten Areenasta myös äänikirjana.

PIANO (1993, Australia/Uusi-Seelanti)

Uskokaa tai älkää, mutta en ole koskaan nähnyt Jane Championin ohjaamaa ja peräti kolmella Oscarilla palkittua klassikkoleffaa. Nyt on tilaisuuteni korjata tämä vääryys. Leffa on kuvattu Uuden-Seelannin hengästyttävissä maisemissa. En malta odottaa puolisoni kommenttiraitaa, hän nimittäin kiersi maata aikoinaan puoli vuotta ja kaikkia Uudessa-Seelannissa kuvattuja asioita säestää selostus. Mä oon ollut tuolla! Tuon vuoren päälle kiipesin! Tuolta hyppäsin laskuvarjolla!

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ (1998, Suomi)

Helvi Hämäläisen romaaniin perustuva porvarillinen avioliittodraama sijoittuu 1930-luvulle. En ole lukenut romaania enkä nähnyt Kaisa Rastimon ohjaamaa elokuvaa, näistä jälkimmäinen korjaantuu toivottavasti tänä viikonloppuna. Leffa on kuulemma visuaalisesti upea. Löysin Ylen sivuilta elokuvan taustoista kiinnostavan jutun. Kirja oltiin aikoinaan vähällä kieltää ja siitä julkaistiinkin aluksi vain sensuroitu versio.

BLUE NOTE RECORDSIN TARINA (2018, Sveitsi)

Olin aikoinaan töissä levy-yhtiö EMI Musicilla, joka hoiti Suomessa myös Blue Notes -levymerkin asioita. Jazzlevyjä tuli pyöritettyä työpöydällä melko paljon, vaikka harva niistä oli Suomessa myyntimenestys. Sophie Huberin ohjaama dokumenttielokuva Blue Note Records: Beyond The Notes on kuulemma tyylikäs, viihdyttävä ja melko ennustettavasti jazzin ystävien mieleen.

MESENAATTI (2013, Suomi)

Moni tuntee Tampereella sijaitsevan Sara Hildénin museon, joka on yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteen museoista. Mutta kuinka moni tietää kuka oli Sara Hildén?  Tamperelaisen bisnesnaisen ja taidekeräilijän tarinaa avataan hänet tunteneiden ihmisten kautta Pia Andellin ohjaamassa dokumenttielokuvassa. Vuonna 1993 kuollut Hildén vilahtaa itse dokumentissa vain välähdyksinä, sillä hän kaihtoi julkisuutta eikä antanut mielellään haastatteluita. Aavistelen, että dokumentti kiinnostaa ainakin modernin taiteen ja muodin ystäviä.

MARGARET ATWOOD: SANOJEN VOIMA (2019, Kanada)

Margaret Atwood on nyt kahdeksankymppisenä kirjailijana uransa huipulla, sillä hänen teokseensa perustuva Handmaid’s Tale -sarja kerää miljoonia katsojia ympäri maailman. Ohjaajat Nancy Lang ja Peter Raymont ovat seuranneet Atwoodia luontoretkiltä tv-kuvauksiin ja tehneet dokumenttielokuvan, jossa puhutaan luovuuden ohessa Atwoodin kasvusta kirjailijaksi, feministiksi ja aktivistiksi.

VIELÄ KOLME!

STAR SHAPED SCAR – Suomalainen dokumentti Vuosaaren prinsessasta.
KELET – OLE MITÄ HALUAT, HONEY! – Mallin urasta haaveileva nuori transnainen tekee historiaa.
AIKUISET – Viime vuonna julkaistu suomalainen sarja on täydellistä maratonivahdattavaa viikonloppuun. Jos teit kuten minä ja ahmit kaikki jaksot heti kun ne saapuivat, saatat ilahtua tiedosta, että Areenaan on saapunut viime ystävänpäivän kunniaksi uusi jakso.

KUVAT LAINATTU YLE AREENASTA JA ELOKUVANTEKIJÖILTÄ