Kaupallinen yhteistyö Torikorttelit

Palasimme viime viikonloppuna kaupunkiin Lapissa vietetyn kesän jälkeen. Olihan se melkoinen muutos, uinuttuamme kaksi kuukautta pohjoisen jokirannan hiljaisuudessa löytää itsensä kuumilta kaduilta väistelemästä autoja (ja niitä sähköistettyjä keppihevosia, joita pelkään kuollakseni). Nautimme suunnattomasti omasta rauhasta emmekä ikävöineet mitään, mutta kaupunkiin palatessamme muistimme toki kaiken hyvän ja inspiroivan mitä täältä löytyy – museot ja galleriat, raflat, terassit, jäätelökioskit ja rannat ja nämä kadut, tämä arkkitehtuuri. Kun on ollut vähän aikaa poissa, on helppo hetken ajan nähdä Helsinki samanlaisin ihastuksesta ymmyrkäisin silmin kuin silloin kaksikymppisenä, kun muutin tänne ja kaupunki välkkyi edessä samaan aikaan saavuttamattomana ja jyskyttävän todellisena.

Vietimme tiistai-illan Torikortteleissa etsiskellen kaikkein ihanimpia paikkoja näistä lämpimistä päivistä ja pimenevistä illoista nauttimiseen. Senaatintorin ja Kauppatorin väliin sijoittuva Helsingin historiallinen keskusta on monille tuttu, mutta harva tietää kuinka monia ja miten tunnelmallisia paikkoja kortteleiden sisäpihoille kätkeytyykään. Itsekin löydämme joka visiitillä jotain mitä emme ole aiemmin hoksanneet, vaikka kuvittelen meidän kolunneen kaikki paikat ja reitit moneen kertaan. Ja onpa siellä uusiakin paikkoja, hetki sitten auenneita, joita ei viimeisellä vierailulla vielä ollutkaan.

Elokuun loppuun saakka palveleva Senaatintorin jättiterassi on tainnut olla kesän hitti, mutta me suuntasimme pois väkijoukoista ja teimme terassikierroksen Torikortteleiden sisäpihoille. Vanhojen empiretalojen mukulakivisiltä sisäpihoilta löytyy kaikkein tunnelmallisimmat paikat, ja mikä parasta, niissä terassikausi myös jatkuu pitkälle alkusyksyyn, säiden niin vaatiessa lämpölamppujen ja vilttien avulla. Terassilla voi pistäytyä lounaalla, kahvilla tai viinilasillisella, tai unohtua istumaan iltaa pitkän kaavan kautta. Toivon monta sellaista iltaa nyt kun emme ole nähneet ystäviämme aikoihin.

Chapter (Aleksanterinkatu 22)

Moderni skandiravintola Chapterin terassi on vehreä ja viihtyisä, puiden ja pensaiden ansiosta suojaisa paikka. Sopii täydellisesti kahdenkeskiseen jutusteluun, vaikka on siellä jokunen isompikin pöytä. Ehdottomasti yksi Torikortteleiden kauneimmista terasseista! Myös annokset ja cocktailit hivelevät esteetikon silmää ja onneksi myös maistuvat yhtä hyvältä kuin miltä näyttävät. Sesonkeihin keskittyvät raaka-aineet tulevat läheltä, annokset ovat freesejä ja taidokkaita. Kiinnostaisi tulla tänne lounaalle.

Chapter TIETYSTI kasvattaa itse annoksissa käyttämänsä yrtit ja koristekukat.

Viinilista on hyvä, mutta suosittelen erityisesti cocktaileja: pelkästään niiden takia kannattaa piipahtaa Chapteriin. Minun valintani oli Grilled Citrus, koska sitruuna. Valitsen listalta aina sen, jossa on sitruunaa. Chapterin baarissa syntyy myös superhyvät mocktailit, ei suinkaan mikään itsestäänselvyys, tuntuu että niihin panostetaan valitettavan harvoissa paikoissa.

Olin pukenut päälle ohkaisen mustan mekon ja tuli kuuma. Ei tarvinnut illan hämärtyessäkään  kaivaa esiin kassiin pakattua rotsia. Kyllä se on vielä kesä, vaikka ajatukset alkavat suunnata kohti syksyä.

Sandwich Club (Sofiankatu 3)

Yksi Torikortteleiden uutuuksista on Sandwich Club, joka myy deli style voileipiä, bageleita ja itsetehtyä jääteetä. Täältä on helppo napata nopeasti purtavaa mukaan, mutta sisäpihalta löytyy myös pieni terassi, johon istahtaa hetkeksi omenapuun varjoon pitämään evästauon.

“Tosi hyvä snack” sanoo perheen virallinen (ei-vegaani) bagel-maistelija ja kiitteli runsaita täytteitä ja kapriksia.

Vahva suositus etenkin vegaaniruoasta kiinnostuneille, sillä listalta löytyy paljon vegaanisia vaihtoehtoja. Paikan erikoisuus on facon bacon eli seitanista tehty pekoni. Sopiva suola, koostumus muistutti uunissa paahdetun pekonin ja kebabin yhdistelmää. Tilasimme myös Mock Lox Bagelin eli klassisen logibagelin vegaanisen version, jossa lohi on korvattu porkkalalla.

El Fant (Katariinankatu 3)

Piipahdimme kahvila-viinibaari El Fantissa juomassa kaupungin parhaat kahvit ja maistelemassa porkkanakakkua, joka oli liian vastustamaton ohitettavaksi. Viihtyisä pikkupaikka tarjoilee kahvin, kakkujen ja viinin lisäksi aamiaista (joka päivä niin arkisin kuin viikonloppuisin) sekä arkisin lounasaikaan lupaavan oloisia poke bowleja, jotka on meillä vielä testaamatta.

El Fant jakaa Helsingin kaupunginmuseon kanssa sisäpihan, mielestäni yhden kauneimmista. Valkoinen museorakennus on upea. Kahvilapöydät on sijoitettu kaupunkiviljelmän viereen! Se on osa Helsingin kaupunginmuseon Kaupunkiruokaa -näyttelyä, jonka tiimoilta on luvassa syyskuussa mm. sadonkorjuujuhla.

Kaupunginmuseoon on muuten aina vapaa pääsy. Loistopaikka sadepäivän viettoon, paljon nähtävää ja tehtävää myös lapsille.

Vaelsa (Pohjoisesplanadi 9, terassille pääsee myös pujahtamaan Kaupunginmuseon sisäpihalta)

Italialaisesta Vaelsasta saa roomalaista pizzaa ja itsetehtyä pastaa, mutta juuri nyt olen eniten fiiliksissä Limoncello Spritzista, josta tuli välittömästi uusi lempijuomani. Sitä pitää ehkä testata kotonakin, ei pitäisi olla vaikeaa: siihen tulee limoncellon lisäksi proseccoa, soodaa ja viipale sitruunaa. Täydellinen yhdistelmä makeutta ja sitruksista kirpeyttä.

Pidimme myös alkupalalistalta löytyvästä uutuudesta, lohesta ja mummonkurkuista.

Vaelsan sisäpihan puuterinvärisistä kiviseinistä hohkaa niin kaunis valo, että heikottaa. Tulee pakkomielle ottaa kaikesta 4927 valokuvaa. Laitan niistä kuitenkin tähän vain muutaman.

Limoncello Spritz ja hänen monille tutumpi kaveri, Aperol Spritz.

Espa (Pohjoisesplanadi 17)

Listallemme päätyi yksi terassi, joka ei sijaitsekaan sisäpihojen suojassa, vaan keskellä kadun vilinää. Espan terassi on sijainniltaan uniikki, siitä näkee suoraan niin Kauppatorille ja Mantalle kuin Esplanadin puistoon. Aivan täydellinen spotti ohikulkijoiden katselemiseen, sellainenkin tarvitaan. Pidän siroista punaisista pöydistä, jotka eivät tuki rakennuksen kaunista julkisivua.

Espan lammasta sisältävä lihapiirakka on kuulemma torin toiseksi paras, ilmeisesti se paras on klassinen Kauppatorin lihis. Roseviini ja rasvainen lihapiirakka on odottamaton, mutta toimiva makupari. Lihiksestä on kuulemma tulossa syksyksi vegeversio eli sienipiirakka. Espasta saa myös kaupungin kauneimman salaatin. Kuva ei tee oikeutta.

Espa on astetta parempi kortteliravintola, joka tarjoilee mutkattomia annoksia hyvistä raaka-aineista. Upea terassi ja pienet purtavat ovat tulleet tutuksi, mutta en ole vielä ennättänyt pitkän kaavan illallisen ääreen, ehkä seuraavalla kerralla sitten!

La Boheme (Katariinankatu 14)

Säästimme Torikortteleiden uusimman helmen viimeiseksi, koska tätä on odotettu hartaasti: jo vuosien takaa tutun Samuli Simulan uusi La Boheme yhdistää vintagekaupan, taiteen, viinin, musiikin sekä Helsingin parhaat crepet. Siis kaikki parhaat asiat, sanoi Jarno ja on 100% oikeassa. Lisäksi sisäpihalla järjestetään kulttuuritapahtumia ja kuullaan elävää musiikkia.

La Bohemen sisätilat ovat vielä Samulin mukaan “vähän vaiheessa”, mutta suosittelen silti piipahdusta, sellainen paikka nyt muutenkin elää ja muuttuu koko ajan. Sisältä on vaihtuva valikoima taidetta maalauksista veistoksiin, antiikkikalusteita, vintagemattoja, suomalaista lasisuunnittelua ja mm. lajitelma Suomessa tehtyjä niche-tuoksuja. Kaikkeen liittyy tarina, jonka saat varmasti kuulla, jos vaan kysyt (saatat kuulla, vaikka et kysyisikään).

La Bohemen juttu tähän aikaan vuodesta on taianomainen sisäpihaterassi, joka on aivan varmasti koko kaupungin tunnelmallisin. Keijuvaloin valaistut oksat, puuhun ripustetut valaisimet ja neilikat pienissä vintagemaljakoissa tuovat mieleen Pariisin, eikä vaikutelmaa lainkaan vähennä se, että terassilla soi haikea ranskalainen musiikki. (Niin haikea, että yksi asiakas oli puhjennut spontaanisti vuolaaseen itkuun, ymmärrän niin hyvin, nämä tummenevat illat aiheuttavat herkistymistä itse kullekin ja Samulin musiikkivalinnat ovat niinsanotusti suoraan ytimeen uppoavia). Aivan mieletön paikka, suosittelen ihan koko sydämestä.

Kaiken kukkuraksi La Bohemessa häärää Samulin KOIRANPENTU. Kyllä. Kaksitoistaviikkoinen Zorro viettää suurimman osan päivästään torkkuen kopassaan, mutta tervehtii mielellään koiraystävällisiä asiakkaita, millä tarkoitan, että juutuimme La Bohemeen koko loppuillaksi nuuhkimaan Zorron niskaa, silittämään silkkistä pentumahaa ja väistelemään naskalihampaita. Yhyyyyyyyyy. Mainitsinko jo sen herkistymisen. Meillä on muutenkin pentukuume.

Hillaa ja jäätelöä. Olisin voinut syödä näitä seitsemän.

Monet tuntevat Samulin luksusluokan crepeistään, joita hän paistoi muutamana kesänä Fredantorilla, yhtenä kesänä myös Tähtitorninmäellä. Nyt niitä saa La Bohemesta, ja jos et tiedä mistä puhun, kannattaa todellakin mennä maistamaan. Lettuja saa niin makeana ja suolaisena, raaka-aineet ovat aina tarkoin valittuja ja läheltä löytyneitä, ja Samuli osaa suositella jokaisen kylkeen täydellisen viinin (toki kahvia ja oluitakin saa). Aina saa pyynnöstä myös crepesin yksinkertaisimman ja jaloimman version, jossa on vain sokeria ja sitruunaa.

Kyllä, Zorrolla on omistajansa tavoin vino hymy!

Muistakaa myös Torikortteleiden oman korttelikinon Kino Engelin KesäKino, jonka ulkoilmanäytökset jatkuvat vielä syyskuun puoleenväliin! Näytökset järjestetään Cafe Engelin purjekankaalla katetulla sisäpihalla, jonne saa ennen näytösten alkua ostaa kahvilan puolelta viiniä ja leffaherkkuja. Leffavalikoima on huolella kuratoitu ja laadukas, siellä ei oikeastaan voi mennä pieleen ostipa liput mihin tahansa näytökseen.

Vinkkaan vielä meidän vanhoista suosikkipaikoista Torikortteleissa:
✖ Trillby & Chadwick, salakapakka josta saa hullun hyvät cocktailit, kunhan löytää oikean oven!
✖ Via Tribunali, kaupungin parasta napolilaista pizzaa, maista myös tiramisu
✖ Cafe Engel, klassikkokahvila jossa aika pysähtyy, rakastan pöytiintarjoilua, hopeisia kahvikannuja ja runsaita aamiaisia

Muita vinkkejä löytyy viimesyksyisestä kirjoituksesta!

Näillä kulmilla pyöriessä on kyllä helppo muistaa miksi alunperin rakastuin Helsinkiin. Kaduilla ja sisäpihoilla kimpoileva valo, raitiovaunujen kolina, rakennusten seinillä kiemurtelevat muratit ja köynnökset, sileäksi hioutuneet mukulakivet jalkojen alla. Pimeässä pulputtava suihkulähde. Nämä sakeat loppukesän ja alkusyksyn illat, kun ilma on tiheänä odotuksesta.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA