Voisin sanoa sanasen siitä millaista on aloittaa viikko kirjanpitokaaoksen keskeltä, tehdä kaksitoistatuntista työpäivää huitoen uhkaavasti alkavaa flunssaa loitommalle ja seistä bussipysäkillä keskellä ei-mitään märissä sukissa miettimässä kumpi tapahtuu ensin, bussin saapuminen vai varpaiden kohmettuminen kuolioon. Mutta bussi tuli, varpaat pelastuivat ja olen yhä tolpillani, joten taidan sittenkin kirjoittaa sanasen tammikuun valosta. Se on nimittäin joka päivä erilainen mitä hämmentävimmillä tavoilla. Yhtenä päivänä sokaisevan kirkasta, toisena himmeää ja hohtavaa, kolmantena mattapintainen kuin nurkistaan nuhjaantunut postikortti.
Istuin eilen raitiovaunussa matkalla kotiin kaupungin halki, kun iltapäivä alkoi taittua kohti iltaa. Ensin hattaranvärisiä pilviä, jotka hymisivät taivaalla hyväntuulisina kuin pilkaten helsinkiläisiä, jotka harppoivat jäätyneillä kaduilla sinisin huulin. Sitten huurteisin vesivärivedoin maalattu taivaanranta ja vaaleanpunainen valo. Yhtäkkiä alkoi sataa lunta, suuria lihavia lumihiutaleita, jotka putosivat pehmeinä Kauppatorin ylle. Ravintolalaivan sirkusvalot loistivat mattapintaisessa maisemassa. Ei ainuttakaan valokuvaa, kamera oli (tietysti) jäänyt kotiin ja täyteen ladatusta luurista (tietysti) loppunut akku kylmän keskellä. Sådant är livet, sanoisi äitini lakoniseen tapaansa.
Nämä kuvat ovat kodin lähikortteleista, Kapteeninpuistikosta, Kaivopuistosta ja Merisatamanrannasta. Koirat rakastavat niitä kaikkia. Jos puistoissa on hiljaista, sidomme siskosten hihnat hetkeksi yhteen ja annamme niiden juosta. Eivät ne koskaan halua yhtäaikaa samaan suuntaan, ei ainakaan niin monta sekuntia kerrallaan, että pääsisivät karkuun. Jännä juttu muuten, että dramaattisella tassujen nostelulla ja uikutuksella tehostettu kylmään kuoleminen loppuu sillä sekunnilla, kun (näennäinen) vapaus koittaa.
Tunnustettakoon tässä vaiheessa, etten ole varma johtuuko kuvissa hehkuva taivaanranta tammikuun valosta vai kämppäkaverini paljettihousuista, mutta sama se, kyllä kelpaa ulkoilla kun kaikkialla kimaltaa ja hohtaa. Loppuviikon ajattelin silti viettää varustautuneena varasukilla.
Helsinki dressed in a selection of pretty pales.
☊ BAT FOR LASHES – DANIEL
hello darlings!
anteeksi myöhäinen vastaus, housut on teetetty vaatesuunnittelija jaakko mäkisellä. jos moiset pöksyt tai joku muu kiinnostelee niin jaakon yhteystietoja voi kysellä joko minulta tai stellalta inboxin puolella.
mikko
Pystykorvaisia mäyränakkeja! En cestä!
No niitäpä niin!
Voi morjes, mitkä housut! Nyt on taas kaikki nähty! :D Toivottavasti valkotakkiset eivät hakeneet ;)
No hei, Ullanlinna! Nobody cares!
Elukoiden kuvat on parhautta, ja koirista saa just tuollaisia mahtavia tilannekuvia usein! Kissanpennut ovat toinen varsin kuvauksellinen ryhmä.
Ja nuo paljettihousut on puhdasta parhautta!
Koirat ovat mahtavia kuvauskohteita, mutta kuvaaminen on helpointa silloin kun ne nukkuvat – näistä ruuduista vain osassa oli koira ja silloinkin useimmiten vain hännänpää…
Toivottavasti teidän nakit pääsee kuitenkin välillä juoksemaan ihan vapaana…
Toki, koirapuistossa melkein päivittäin kun sää sallii.
Moikka! Ostaisin koska tahansa valokuvistasi kootun Helsinki- kirjan. Siitä muistaisin aina millainen pääkaupunkimme on parhaimmillaan. Kustannussopimus?
Ooh, melkoinen idea. En tiedä kestävätkö kuvani katselua ihan kirjaksi asti, mutta laitetaan ajatus muhimaan :)
Mahtava kirjoitus jälleen kuvineen paljettihousuineen!
Haha, kiitos sekä minun että paljettihousuisen kämppäkaverini puolesta!
Ja minä kun olin kommentoimassa, että olen jo useana päivänä kävellyt pää takakenossa ihastellen kuinka kauniilta mustat puiden oksat näyttävät tammikuista valoa vasten, mutta kyllä nämä paljettihousut ovat kerrassaan niin häikäisevät, että pakko ihailla vain niitä! :D Täydelliset koirien ulkoilutushousut!
NO ÄLÄPÄ!
Kuvat ja teksti, molemmat parhautta. Näinkin voi siis nähdä talvipäivän, kiitos!
Kiitos kaunis, kivaa kun tykkäät!
Huikeita kuvia! <3
Hei kiitos!
Ei haittaa vaikka kameraa ei ollut mukana, kirjoitit niin ihanasti että näin maiseman silmissäni!
Haha, hyvä!
Terhi-(kukkahattu)täti se täällä ihmettelee, että vaikka housut toki hienot ovatkin, niin varmasti tällä säällä melko kylmät. Ja voi Mikko, missä ovat rukkasesi? Ei ihme, että näytät vähän(?) palelevalta. Pisteitä kuitenkin lämpimän näköisestä piposta ja kaulahuivista :) Myös Stellan ajatukselle varasukista täti nyökyttelee tyytyväisenä ;)
Ja hei, ei tietenkään silloin palella, kun päästään vapauteen. Silloin pidetään hauskaaaaa…..! On ne hassuja.
Haha! On Mikolla rukkaset, eivät vaan sattuneet kuvanottohetkellä olemaan kädessä.
Apua, repesin tuon viimeisen kuvan vasemmanpuoleisen koiran ilmeelle ja asennolle! Miten suloisia voivat pienet eläimet ollakaan! Ja hienoja kuvia sulla jälleen, tammikuun valossa on jotain vangitsevaa.
Juu, nuo höntit otukset ovat kyllä kuvauksellisia! Kiitos Tinttu, kiva kuulla että tykkäät kuvista.
Täällä myös pelätään talousasioiden kaaoksessa, kunpa alkuvuosi olisi jo ohi, I feel you! Kauniita kuvia tietenkin.
Kiitos, sympatiaa sinne myös!
Samantekevää, millaista tammikuun valo on ja mistä se tulee (tulkoon sitten vaikka paljettihousuista), pääasia ja ihaninta on se, että sitä on!
On muuten ihan mahtavat paljettihousut. Itse haaveilin joskus paljettitakista, mutta josko sittenkin housut… Tai molemmat?
No JOO, se unohtui tietty mainita, että NYT SENTÄÄN ON VALOA.
Ja minä tietysti äänestän SEKÄ paljettihousuja ETTÄ takkia. Less is more but more is better!
Herranen jestas miten hienot housut! Onko kämppäkaveri antanut tietoon, mistä tuollaisia saa?
Ne taisivat olla teetetyt, Mikko kertokoon itse jos haluaa!
Kiitokset vastauksesta! Ehkäpä tyydyn ihailemaan ja arvostamaan housujumalien taidonnäytettä kuvissa.
Uskoisin, että hra Rasila eksyy lähiaikoina kommenttilootaan ja vastailee ehtiessään!
Ihanaa jos näin käy & kiitos!
Minuakin kiinnostaa!