Olen kuullut koirista, jotka ottavat riemulla vastaan jokatalvisen ilmiön nimeltä ensilumi. Meillä sen sijaan asuu koira, joka kyylää kaikkialle laskeutunutta valkeutta oven takaa ja päätyy siihen, että pissahätä ei oikeastaan ollutkaan niin akuutti. Instagramissa joku epäili, että sitä vaan hävettää esiintyä villapaidassa, mutta paidastaan se tuntuu pitävän, sukeltaa siihen melkein mielellään. Se on se kylmä valkoinen vuodenaika, joka vetää mäyräkoiran mielen matalaksi.
Lämpötilat ovat alkaneet laskea uhkaavasti sisätiloissakin. Viime talvena oli niin kylmä, että laahustin aamuisin kylpyhuoneeseen kääriytyneenä peittooni. Tästä talvesta taitaa onneksi tulla helpompi. Kiitos jumalille käytännöllisestä ja käsistään kätevästä miehestä, joka tajuaa ilmata patterit, tiivistää ikkunat ja huomaa, että kylpyhuoneessa on lattialämmitys. Niin: olen asunut tässä asunnossa puolitoista vuotta miettimättä kertaakaan mikäs vipu siellä vessan seinässä sojottaa. Kun kylpyhuoneen lattia yksi aamu hohkasikin jääkylmän sijaan lempeää lämpöä, ensimmäinen reaktioni oli, että alakerrassa palaa ja pitää soittaa palokunta. Ajatella, että tälläisellä havaintokyvyllä varustetuille ihmisille annetaan ajokortteja, yliopisto-opiskelupaikkoja, projektinjohtotehtäviä ja lupia toteuttaa isoja remontteja. Tai ehkä parempi kun ei ajattele.
Mäyräkoiran pahin lumimasennus menee onneksi melko nopeasti ohi pienellä puistoilulla. Pian se muisti, että vastasataneessa lumessa on oikeastaan aika kiva kipittää ja siitä löytyy monta mielenkiintoista hajua, kuten lähikortteleiden koirien teksut. Jokainen viesti tutkitaan tarkkaan, mutta kaikkiin ei arvonsa tunteva neitokainen viitsi vastata. Silti parasta on kun pääsee takaisin sisään ja voi aloittaa samban, joka tarkoittaa, että koiran mielestä on ruoka-aika. Koiran mielestä ruoka-aika on jokaikinen kerta sen jälkeen kun on käyty ulkona. On kehittynyt viiden vuoden aikana melko sulavaksi sambaajaksi, pylly heiluu ja häntä pyörii kuin propelli.
Ymmärrän kylmää inhoavaa koiraa kyllä, ensimmäiset pakkaset hiipivät minullakin luihin ja ytimiin. Olisin ihan valmis vetäytymään talviunille ja laudoittamaan ovet ja ikkunat umpeen seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Nukkuisin paljon ja uneksisin keväästä, mutta silloin kun olisin hereillä, kirjoittaisin ja lukisin, valokuvaisin ikkunoihin hiipiviä kuurankukkasia ja paistelisin uunissa chiliperunoita (olisin tietysti neuvokkaana talvehtijana ostanut keittiön kulmakaapin täyteen juureksia, lämmittäviä mausteita ja säilykkeitä).
Nyt on muuten pieni huoli tuosta matalasta lumenvihaajasta. Keskiviikkona se vielä juoksenteli lumessa, mutta eilen alkoi aristella selkäänsä ja muuttui vaisuksi ja huonovointiseksi. Ei loikannut enää lempilepakkotuoliinsa kun keitimme aamulla kahvit, ei tullut sohvalle kainaloon kun kellahdimme siihen iltapäivällä. Annoimme sen levätä illan ja yön, olikin aamulla jo paljon parempi, mutta veimme silti eläinlääkäriin. Sai kipulääkityksen ja kolmen viikon riehumiskiellon, hyppiä ei saa vaikkei sattuisikaan. Lepakkotuoli kannettiin pois keittiöstä, peitosta tehtiin korvaava pesä jonne koiran ei tarvitse loikata. Sormet ristiin, että selkä paranee levolla eikä pahempia oireita tule. Potilas toki ottaa tilanteestaan kaiken irti ja uskoo vakaasti, että selkä paranee kaikkein parhaiten syömällä juustoa.
Viikon hyvä uutinen on, että työhuone on vihdoin toimintakunnossa! On valo ja patteri päällä, pari tauluakin seinällä, palmu huojuu nurkassa ja odottaa sopivankokoista saviruukkua. Työpöytäkin löytyy, vaikka onkin vähän väliaikaisratkaisu: se on se sama joka meillä aiemminkin oli, kunnes muutti kesällä pois, vain palatakseen nyt takaisin. Naurattaa tämä ystäväpiirissä esiintyvä tavaroiden paluumuuttelu, joka ei suinkaan ole ensimmäinen sarjassaan. Pöytä on valitettavasti vähän pieni kahdelle ihmiselle, jotka pakonomaisesti pinoavat ympärilleen läppärin lisäksi kirjoja, papereita, muistilappuja ja kahvikuppeja, mutta se ongelma ratkeaa sitten kun keittiöön löytyy uusi puinen ruokapöytä nykyisen tilalle. Silloin alkaa kaikkien aikojen pöytätetris: se ruokapöydän tehtävää palveleva pukkijalkapöytä muuttaa työhuoneeseen, työhuoneen pöytä muuttaa vierashuoneeseen ja vierashuoneen minikokoinen kirjoituspöytä muuttaa makuuhuoneeseen. On se hyvä, ettei tule kotona aika pitkäksi.
Perjantaihin kuuluu pienen selkäsärkypotilaan (juustolla) lääkitsemisen lisäksi viikon sukulaisvisiitti numero kaksi: alkuviikosta kävi toinen äiti pohjoisesta, tänään samalta suunnalta saapuu se toinen. Pakkasessa on pohjoisesta saakka kannettuja mustikoita ja karpaloita, talouden isoimpaan kattilaan tehty porokeitto riitti kolmeksi päiväksi. Saa nähdä syntyykö keittiössä seuraavina päivinä jotain pohjalaisia perinneherkkuja. Rento viikonloppu (ja ruokakaupassa käynti) on onneksi hyvä tapa aloittaa laskeutuminen talviunille.
Mitä teille kuuluu?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Meillä on äärimmäisen vaarallinen (?) karkeakarvainen Pullukka Ulla aca Kajssa, jolla on noita kipukohtauksia ollut pari. Siuntion eläinlääkärissä ollaan saatu erittäin hyvää hoitoa, johon on kuulunut myös akupunktio. Neiti on ollut kuin mittarimato kippurassa lääkäriin mennessä ja pois lähtiessä selkä on suorana, mutta lepopotilaana. Nuo kohtaukset aina säikäyttää, koska leikkaus on aina 50/50 mahdollisuus. Tässä linkki onnistuneesta tapauksesta http://www.playadelbergs.fi/suomi/Paivakirjat/fi_halvaus_2011.htm
Pitäkää juustot ja namit minimissä, niin nääpän selkää ei rasita ylipaino ja kun neiti on kunnossa ja ulkoilulupa, niin metsään hyppyjuoksua harrastamaan (> lihakset nivelien ympärillä vahvistuu toisin kuin asfalttikäpöttelyssä). Oikein isot sylkytykset Junolle ja kärsivällisyyttä ja hoivahermoa henkilökunnalle!
Kiitos kun jaoit kokemuksia! Joo, siksipä juuri neiti onkin laihiksella, että paino pysyisi kurissa eikä rasittaisi selkää. Metsäreissulle mennään heti kun lääkäri antaa luvan, sitä odotellessa ollaan sohvalla ja otetaan iisisti. Rapsuja sinne pullukalle! xxx
Sun kirjoituksista ja kuvista tulee niin levollinen, hyvä olo. Kiitos kun kirjoitat!
Hei kiitos itsellesi, ihanaa kun luet xxx
Oon lueskellut tässä vanhoja postauksiasi, ja silmään on iskenyt kaikki upeat hatut joita päässäsi on silloin tällöin ollut. Osaatko suositella jotain tietyn merkkisiä hattuja näin talveksi? :) Hankinnassa olisi nimenomaan ei-löysälierinen hattu!
Moikka Nora, en itseasiassa tällä hetkellä omista kuin kaksi hattua, molemmat olen saanut lahjaksi Jarnolta. Toinen ainakin on Minimumin. Mutta hei, tsekkaappa tää: https://www.facebook.com/johnnysgothattitude/
Kiinnostelee kovasti nuo hatut!
Ihana kirjoitus, luin koissu-kohdat miehellekin. :•) Täällä pötkyläkoira on onnessaan lumesta, sitä pitää kaivaa oikein kaksin käpälin kauhealla vauhdilla naama virneessä. Se tosiasia, että kaivamisen tuloksena kaaressa lentää enemmän multaa kuin lunta on toissijainen. Se on se ensilumesta hullaantuminen joka on päällimmäisenä.
Voi Juno-ressukkaa, toivottavasti olo kohenee pian. Myös lihapullat voisivat ehkä auttaa paranemisessa……? :•) ♡♡♡
Tässä taloudessa harrastetaan (tai no, köh, MINÄ harrastan) huonekalutetristä aina kun tulee tylsää. Mies kiljuu törmätessään pöytään/sohvaan/kaappiin että “Mitä helvettiä tää TÄSSÄ tekee?!?” . Mitään en myönnä……
Kyllä ne lihapullat kummasti auttavat voinnin kohentumisessa, jännä!
Hahah! Huonekalutetris on ihan parasta, mutta ymmärrän kyllä, että aivan kaikki perheenjäsenet eivät välttämättä ole siitä ihan yhtä innoissaan.
Paranemisia Junolle! <3 Ihanasti kirjoitettu teksti jälleen kerran. Uskomatonta, kuinka voi olla tuollainen taito sanoittaa tunnelmia ja elämää. Oli pakko jonkinlainen kommentti raapustaa, kun postaus piristi kahvin ohella heräämään tähän lumisateiseen aamuun.
Yhdyn täysin edelliseen puhujaan…hyvää sunnuntaita sinnekin ..minun alkoi ihanasti tämän tekstin myötä. Hienoa kun sinulla nyt lämmityskin toimii paremmin <3
Hei ihana kuulla – kiitos kun luit xx
Hei kiitos, Juno voikin jo paremmin, vaikkei oikein malttaisi olla sairaslomalla. Ihana kuulla, että juttu piristi, se on parasta mitä voi olla jos onnistuu jonkun päivää parantamaan!
Meidän lyhytkarvainen inhoaa myös kylmää ja märkää ja tuo inho talvea kohtaan vain pahenee koiran vanhetessa. Meillä mäykkyneiti kipuili selkäänsä kaksi vuotta sitten ja se määrättiin häkkilepoon. Kipuilu uusiutui muutaman kuukauden päästä ja diagnoosi tutkimusten jälkeen oli nivelrikko (onneksi ei välilevynpullistumaa) ja tuomio,; lopun elämäänsä koira on kipupotilas. Tuon klinikkakäynnin jälkeen tämä nyt 12 vuotias koira on elämäsä vedossa, yhtään kipupäivää ei ole ollut, eikä lääkkeitä ole tarvittu. Koira syö niveliä vahvistavaa glukosamiinivalmistetta ja omaan nukkumapaikkaan rakennettiin silta, jotta koira ei joudu hyppäämään. Näissä selkävaivaisten kipulääkityksissä ollaan kahta mieltä, toisaalta kivut pitää hoitaa pois, toisaalta lääkitys saa koiran kivuttomaksi ja liikkumaan/riehumaan. Toivotaan, että mäykkyneiti tulee kuntoon levolla, nämä selkävaivat ovat mäykynomistajilla aina mielessä.
Moikka Anna, anteeksi että vastaus kesti, vastailen näihin kommentteihin pitkin päiviä aina kun ennätän. Kiitos kun jaoit kokemuksia, onpa ihanaa kuulla että neiti on kunnossa kaiken jälkeen. Täällä on vointi jo parempaan päin, toivotaan että selvittiin nyt pienellä säikähdyksellä.
Voi Juno, rapsutuksia ja paranemisia!
Välitetään, kiitos!
Kiitos taas ihanasta ja piristävästä tekstistä :-) ja tsempit ja paranemiset pikku koirulille! Nauratti tuo lattialämmityksen huomaamattomuutesi. Mut on varustettu samanlaisella havaintokyvyllä :-D
Huojentava kuulla, etten ole ainoa! Kiitos, välitetään terkut koiralle xxx
En yleensä kommentoi, paitsi kerran aiemmin sen tein, vuosia jo blogiasi lukeneena. Aihe oli sama kuin nyt, samoin kommentti: voisit kai olla myös muumi (pätee Junoonkin). Pidän kovin blogistasi, ja tavastasi kirjoittaa. Kuten myös tyylistäsi. Pahoittelut mahd. kaksinkertaisesta postauksesta (yritin jo äsken). En näitä kovin harrasta.
Hei, huippua että kommentoit! Ja kiva kuulla, että olet lukenut niin kauan – kiitos. Voisin todellakin olla muumi, varmasti Junokin, sehän vähän näyttääkin Nipsulta. Lempeää talvea sinne xxx
Suukkoja ja sympatiaa pienelle lumenvihaajalle!
Turussa ei ole lunta, mutta pakkasasteita senkin edestä. Yritimme paeta kylmyyttä taloyhtiön saunaan, mutta julma talonmies oli jättänyt saunan lämmittämättä vuorollemme, ngh! Lohduttaudumme rasvaa tihkuvilla makkaraperunoilla, chilimajoneesilla ja kaljalla. Ja vilteillä ja villasukilla. Ja villahousuilla. Ja jaja.
Välitetty ja otettu ilolla vastaan – kiitos!
Yhhyh mikä pettymys, mutta onneksi oli noita lohdukkeita! xxx
Meillä kanssa yksi lyhytkarvainen lumen ja kylmän vihaaja, joka ei kuitenkaan ehdottomasti suostu ottaa askeltakaan takki päällä, toinen taas karkeakarvainen talven rakastaja! Toinen vetää hihna suorassa minua perässään ja minä taas vedän perässäni sitä toista, joka haluaisi viettää talvensa viltin alla sohvalla, mahtaa olla näky. Lepoa ja paranemista selkäpotilaalle❤️, meillä karkkari alkoi kipuilla alkuvuodesta ja sittemmin halvaantua toukokuussa, leikattiin Aistissa ja nyt päätön meno jatkuu taas entisellään. Sisukkaita ovat! Toivottavasti pieni saa levättyä selkänsä kuntoon!
Hahaha! Miten ne voivatkaan olla noin erilaisia? Olen kuullut aiemminkin, että karkeakarvaiset tykkäävät kylmästä enemmän, kai se turkki sitten eristää pakkasta paremmin. Ihana kuulla, että teillä on leikkauksen jälkeen kaikki sujunut hyvin. Täälläkin voidaan jo pirteämmin, mutta vielähän ei tiedä johtuuko se siitä että kipulääke vie kivut vai siitä, että selkä voi jo paremmin.
Voi ei, paljon tsemppirapsutuksia Junolle! Rudilla oli vähän samanlainen tapaus kesällä: aristi selvästi lannerankaansa ja oli muutenkin apaattinen ja kipeän oloinen. Saatiin myös kipukääkekuuri ja lepomääräys, jotka onneksi tepsivätkin. (kokeiltiin myös häkkilepoa mutta eihän se sopinut arvon mäyräneidin arvolle – sellaista marakattikäkättämistä ei kestänyt kenenkään kuulo saati hermot) Eiköhän siis teidänkin typy ole taas pian oma itsensä!
Kiitos Mari! Voih, samalta kuulostaa kuin meillä. Onneksi Rudi parani, toivotaan että täälläkin selvittiin säikähdyksellä. Oireet olivat lievät, mutta toki ne tulee mäykkyjen kohdalla otettua aika vakavasti.
Ei se pakkanen ja lumi, ne kestän kyllä, mutta liukkaat kadut! Aaaargh! Muutuin taas yhdessä yössä reippaasti etenevästä harppojasta hitaaksi köpöttelijäksi, koska pelkään liukastumista ja kaatumista niin paljon. Sympatiani ovat teidän koirulaisen puolella, itselläkin ongelmia selän kanssa ja varsinkin tuo kaatuminen tällä selällä olisi kohtalokasta. Toivottavasti koiruus paranee! Itse kaivan kaapista taas susirumat Icebugit nastoineen, niillä pysyy pystyssä. Eivät ole estetiikaltaan ihan samaa tasoa kuin vaikka Pistolit mutta ei tähän vuodenaikaan tyylipisteitä jaeta. Mukavaa viikonloppua! :)
JOO! Liukkaat kadut on ihan helvetistä. Ja joo, ei tähän aikaan vuodesta kannata enää tyylipisteitä miettiä, niitä ehtii sitten keväällä.
Juno <3 <3
xxx
Toivottavasti koirakamu toipuu!</3
Porosopasta tuli mieleeni Morriseyn keikan jälkeiset pohdintasi lihansyönnin epäeettisyydestä, uteliaana kiinnostaa että onko ruokavaliossasi tapahtunut muutoksia sen jälkeen?
No itseasiassa on! Kotiin ostetaan vielä vähemmän lihaa kuin aiemmin, ravintolassakin tulee yhä useammin valittua vegevaihtoehto. Lihaa tulee syötyä enää harvakseltaan ja hyvä niin. Pohdimme tässä jättäisikö lihan riistaa lukuunottamatta ihan kokonaan pois.
Voi Juno <3 Paranemisia pikkuiselle!!!
Kiitos, välitetään! x