Muualla syntyneeksi ja maapallon toiselta puolelta saapuneeksi maahanmuuttajaksi olen yllättävän kiintynyt pohjoiseen kotimaahani, joka täyttää tänään sata vuotta.

Asioita, joihin ihastuin Suomessa heti: Lapin karu luonto, pohjoisen metsät ja niiden asukkaat, salmiakki ja Lauantai-karkkipussi, porot joiden pörröistä turkkia teki mieli silittää, potkukelkkailu (potkurilla mentiin talvisin kouluun jos myöhästyttiin bussista), hyvänmakuinen hanavesi, Tornionjoki jonka yli pääsi soutamaan puuveneellä Ruotsiin, ruisleipä kermajuustolla ja suolakurkulla, pikkuveljen heittäminen lumipalloilla.

Asioita, joita aloin arvostaa vasta myöhemmin nähtyäni aikuisin silmin vähän muutakin maailmaa: ilmainen koulutus ja terveydenhoito, sosiaaliturva, pitkät äitiyslomat, kahvi, luonnon puhtaus ja läheisyys, kaikkialla toimiva internet, sujuva julkinen liikenne, kaikki ne mahdollisuudet joita saamme, jos vaan osaamme, pystymme ja haluamme tarttua niihin.

Asioita, joita en vieläkään ymmärrä: mämmi. Ja muutama muu juttu, jotka liittyvät yleiseen asenneilmapiiriin ja arvomaailmaan.

Paljon on vielä paranettavaa, mutta meillä on nyt jo enemmän kuin suurimmalla osalla maailman ihmisistä.

Isoisäni oli yksi heistä, jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta. Hän kuoli juuri ennen kuin synnyin, mutta kaikki suvun sotajutut kantautuivat korviini isoäidiltäni ja äidiltäni. Ne tuntuivat pitkään pelkiltä kirjan sivuilta luetuilta tarinoilta, kauan sitten tapahtuneilta asioilta, joilla ei ollut paljoakaan tekemistä minun elämäni ja maailmani kanssa. Vasta aikuisena ymmärsin, että minun maailmani oli mahdollinen juuri heidän ansiostaan, ja että he olivat sotaan lähtiessään ihan samanlaisia arkea eläviä, elämässään eteenpäin pyrkiviä, samanikäisiä ihmisiä kuin minä nyt. On ihan turha miettiä pystyisimmekö me samaan mihin he pystyivät silloin – heiltä ei kukaan kysynyt, mutta onneksi he tekivät sen silti. Me saamme nyt vain nauttia tuloksista ja pyrkiä valinnoillamme kohti vielä parempaa Suomea, jossa kaikilla olisi tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja lähtökohdat elämään katsomatta syntyperään, seksuaaliseen suuntautumiseen tai geeniperimään.

Paljon onnea, Suomi! Kohotan maljan täältä tropiikista, pian nähdään taas.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA