Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.
“Mulla ei ole mitään päällepantavaa” -kriiseillä ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa mitä vaatekaapissa todellisuudessa on. Olen siitä kävelevä esimerkki.
Olen tehnyt vaatekaappini hiomisesta taiteenlajin. Sieltä löytyy mustaa, harmaata ja valkoista simppeleistä t-paidoista neuleisiin ja mekkoihin. On monikäyttöisiä neuletakkeja, pillifarkkuja, nahkahame – ihan jokainen perusvaate, jonka nainen voi suinkin tarvita päästäkseen seitsemänä päivänä viikossa ulos mitenkuten säädyllisesti pukeutuneena. Ruodin jatkuvalla vimmalla vaatekappaleita, jotka ovat kulahtaneet käyttökelvottomiksi tai joita en enää käytä. Hyllyt ovat suurinpiirtein järjestyksessä ja vaatteet löytyvät suurinpiirtein sieltä mistä pitäisikin. Vaatekaappiprojektini tavoite on ollut yksinkertainen: ei enää aamuisia vaatekriisejä, kun ihan kaikki sopii kaikkeen.
Ja ihan kaikki kyllä sopii kaikkeen. Mutta kaikki ei vaan aina sovi minulle.
Esimerkkiaamu: tahdon ylleni harmaan villapaidan. Ei luulisi olevan ongelmaa, niitä on kaapissa monta. Tutkitaanpa!
Harmaa villapaita numero 1 = vähän nyppääntynyt enkä ehdi metsästää nypynpoistajaa, tulisi nuhjuinen olo. Harmaa villapaita numero 2 = jotenkin ihan väärät nyanssit tämän päivän tunnelmiin. Harmaa villapaita numero 3 = muuten kiva, mutta ei asetu tänään kivasti ja sitäpaitsi resorit alkoivat juuri ärsyttää. Harmaa villapaita numero 4 = tummanharmaa! EI tule mitään! En voi käyttää tänään tummanharmaata villapaitaa!
Olen kuin kolmevuotias, joka heittelee vaatteita ympäri huonetta ja kiljuu. Vain sillä erotuksella, että olen kaksikymmentäkuusi.
Kymmenen vuotta myöhemmin: mikään ei ole muuttunut. Harmaita villapaitoja on edelleen kaapissa ja yhä osuu vastaan niitä päiviä, kun MIKÄÄN niistä ei käy.
Ah. Nämä arkistojen helmet.
“Ja ihan kaikki kyllä sopii kaikkeen. Mutta kaikki ei vaan aina sovi minulle.” Osuvia kiteytyksiä jo vuosikymmen.
Hahaha! Näitä on tulossa vielä vaikka ja kuinka, mutta en ole varma ovatko ne kaikki niin kovin osuvia.
Keep ’em coming! Myös ehkä pari asukuvaa aikojen alusta?
Mä teen työkseni pukeutumisneuvontaa, ja kun olen saanut mm asiakkaikseni heitä, joilla ei ole aamuisin löytynyt kivaa päällepantavaa; olenkin lanseerannut Aamu-ajatuksen, jossa meidän oma nahkapukumme “säteilee” jo valmiiksi ja silloin myös löytyy helpommin se ulkoinenkin “timantti” kannettavaksi ☀
Säteilevä nahkapuku! IHANA! Varmasti totta kyllä.
Kiitos. Olen pitkän aikaa kuvitellut että se täydellinen ”french wardrobe” tai joku muu tyylikäs ratkaisu lopettaisi kuvailemasi kaltaiset päivät mutta ilmeisesti näin ei ole. Tulee aina päiviä ”kun emme tiedä millaisia meidän tulee olla” . Tätä syytä käytän aina kun en löydä (todellakin riittävästi varustellusta, huh,) vaatekaapista sitä oikeaa yhdistelmää ;)
Kyllä se kuratoitu vaatekaappi helpottaa elämää! Mutta ei mikään taida poistaa niitä vaatekriisejä kokonaan. Huoh.
”Kun emme tiedä millaisia meidän tulee olla” on kyllä loistavasti sanottu!
Hehehe! Niiiin tuttua.
Onneksi en ole ainoa! :D
Kuulostaa tutulta. Tälle ei siis ole tulossa loppua? ;)
Ei ole.
Tuttua täälläkin, voi surkeus
Taitaa olla universaali ilmiö.