Pysytään kotona

Yleensä elämme tähän aikaan kevään kiireisimpiä viikkoja, mutta yhtäkkiä ei ole kiire mihinkään. Outoja, valoisia, pitkiksi venyviä päiviä. Illoissa on uudenlainen tunnelma, sama riehakkuus kuin viidentenä joululomapäivänä, kun on vietetty jo vähän liikaa aikaa samojen seinien sisällä.

Pidämme silti kiinni rutiineista, sillä ne luovat turvaa epävarmassa tilanteessa. Itseasiassa on paljon helpompi pitää kiinni rutiineista, kun kalenteri on tyhjentynyt kiireistä. On aikaa ajatella, kuulostella mitä mieli ja keho kaipaa.

Heräämme aamuisin samaan aikaan kuin aina. Mutta normaalisti Jarno veisi kärsimättömän koiran aamukävelylle ja sillä välin minä keittäisin yöpaidassani kahvia, valmistelisin koiran hartaasti odotetun aterian ja avaisin tietokoneen tarkistaakseni päivän aikataulun ja vastatakseni akuuteimpiin sähköposteihin.

Nyt puemme päälle heti herättyämme ja lähdemme yhdessä koiran kanssa lenkille. Kävelemme rivakasti, hiki tulee nopeasti. Välillä hölkkäämme. Kuntoni on surkea, mutta tuntuu silti hyvältä liikkua, saada sydän hakkaamaan ja kohisemaan korvissa. 

Pysymme poissa ihmisten reiteiltä, kiertelemme kaupungin eteläisiä katuja, vaellamme rantoja pitkin. Ensimmäiset kukat ovat työntyneet mullasta Merisatamanrannassa, en tiedä miksi yllätyn, ehkä ajattelin että kevään tulo on pysäytetty poikkeustilan ajaksi. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, kalliot ovat rannassa tutuilla paikoillaan, aallot lyövät hiekkarantaan. Meillä on yhä kaikki tämä.

Autiot korttelit keskellä kirkasta arkiaamupäivää näyttävät absurdeilta. Kuin kaikki olisivat yhtäkkiä kadonneet maailmasta. Kierrämme satunnaiset vastaantulijat viiden metrin päässä, hymyilemme anteeksipyytävästi ja he hymyilevät takaisin. Siitä tulee hyvä mieli, tunne siitä että olemme kaikki tässä yhdessä, vaikka fyysisesti olemme kauempana toisistamme kuin koskaan.

Olemme peruneet Lapin reissumme. Tai siirtäneet, sillä lähdemme kyllä sitten kun voimme. Kuka tietää milloin. Toukokuussa? Kesäkuussa? Toivottavasti viimeistään juhannuksena. Mutta kukaan ei tiedä.

Olin tietysti lukenut uutisista, että kotimaan matkailua olisi hyvä välttää, mutta olin ajatellut hajamielisesti, ettei se koskenut meitä. Emme me olleet lähdössä Leville pääsiäislomalle, vaan kakkoskotiimme aloittamaan tämän kesän kunnostusprojekteja ja tekemään töitä. Viettämään siellä ne ainoat viikot, kun meillä oli tänä keväänä mahdollisuus olla siellä. Ei se ole meille matkailua, vaan elämää – vietämme talolla neljänneksen vuodesta ja toivomme tulevaisuudessa voivamme olla siellä vielä enemmän.

Ajattelimme, että käymme Helsingissä tankkaamassa ja ruokakaupassa, ajamme pohjoiseen ilman turhia pysähdyksiä ja pysymme omissa oloissamme lähtemättä talolta mihinkään. Siellä emme näkisi kuukaudessakaan niin montaa ihmistä kuin Punavuoressa yhdellä ainoalla kauppareissulla korttelin päässä sijaitsevaan kauppaan. Emme tapaisi naapureita, edes perheenjäseniä. Jos loputkin työmme peruuntuisivat, voisimme jäädä sinne pidemmäksi aikaa, olla paremmassa eristyksissä kuin kaupungissa olisimme. Jos silti sairastuisimme, emme jäisi kuormittamaan paikallista terveydenhuoltoa, jolla on tarpeeksi tekemistä paikallisväestön hoitamisessa, vaan ajaisimme takaisin Helsinkiin hakeutumaan hoitoon.

Mutta sitten luin lisää uutisia, näin kuvia ihmisistä jotka juhlivat Kallion baareissa ja Lapin hiihtokeskuksissa kuin maailmanlaajuinen pandemia ei koskettaisi juuri heitä lainkaan, tunsin kuvotusta, tunsin itseni typeräksi ja mietin millaisen viestin se välittää, jos lähdemme kesken tällaisen tilanteen ajamaan maan läpi pohjoiseen. Tottakai meillä oli siellä sovittuja töitä ja talven yli kylmänä seisseellä talolla olisi ollut paljon tehtävää, mutta maailmassa peruuntuu nyt paljon isommat asiat kuin meidän työt, meidän raksa.

Me emme ole poikkeusyksilöitä, meidän syyt eivät ole tärkeämpiä tai parempia kuin muiden. Me voimme perua suunnitelmamme, kuten toivottavasti kaikki muutkin tekevät, ja jäädä kotiin odottamaan, että pahin on ohi.

Vaikka emme pelkäisi sairastumista itse, nyt on ajateltava omaa nokkaansa pidemmälle, katsottava kokonaisuutta: terveydenhuollon kantokyky ei kestä, jos sairastumme kaikki yhtäaikaa. Taudin leviämistä ei voi estää, mutta voimme tuntuvasti hidastaa sitä pysymällä kotona ja pitämällä etäisyyttä toisiimme. Näin poikkeustila on nopeammin ohi, kuolleita tulee vähemmän, taloudellinen kriisi lyhenee eikä meidän toivottavasti tarvitse viettää kesäpäiviä sisällä ulkonaliikkumiskiellon takia. Sillä sellainenhan tännekin tulee, jos emme nyt ymmärrä pysyä poissa baareista, hiihtokeskuksista ja ostoskeskusten avajaisista.

JÄÄDÄÄN SIIS KOTIIN, JOS SUINKIN VOIMME!

Pääministerin vetoomus ei koske vain oireilevia, sillä virus leviää myös oireettomana. Se koskee ihan kaikkia. Välttämällä turhaa liikkumista ihmisten ilmoilla suojelemme niin itseämme ja läheisiämme kuin riskiryhmässä olevia ja eturintamassa taistelevia. Niitä, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä etätöitä, vaan heitä tarvitaan työpaikoillaan, jotta maailma pyörii kaiken tämän keskellä.

Eturintamassa taistelevat. Puhumme kuin olisimme sodassa ja siltä se tuntuu, kun kuuntelee hallituksen tiedotustilaisuuksia. Valmiuslaki on otettu käyttöön ensimmäisen kerran Suomen historiassa rauhan aikaan.

Ajattelen hoitohenkilökuntaa, joka oli kroonisesti ylikuormittunut jo ennen tätä, opettajia jotka pitävät tihenevän poikkeustilan keskellä oppitunteja lapsille, joiden vanhemmat palvelevat yhteiskunnan tukirakenteita eivätkä voi jäädä kotiin.

Ajattelen omaa hyväosaisuuttani: minun ainoa tehtäväni tässä sodassa on pysyä kotona. Kauniissa, viihtyisässä kodissani, jonka jaan elämäni rakkauden ja pienen koiran kanssa. Mikään tästä ei ole itsestäänselvyys. Minun ei sentään tarvitse olla ihan yksin. Ja toisaalta koti ei ole kaikille perheensä kanssa asuville hyvä tai turvallinen paikka.

Taloudellisesti emme ole pulassa ainakaan muutamaan kuukauteen, selviämme kyllä kukkaron nyörejä kiristämällä ja olen toiveikas sen suhteen, että keksimme jotain palkkatöitä peruuntuneiden tilalle. Mutta mietityttää mitä kaikkea on edessä sitten kun tästä selvitään.

Olen onnellinen siitä, että intuitioni varoitti alkuvuodesta lähtemästä mukaan isoon hankkeeseen. Nyt tuntuu onnenpotkulta sekin, ettei viime vuonna vireillä ollut toinen iso projekti toteutunut. Silloin turhautti, nyt olen kiitollinen siitä ettei elämässä ole kesken mitään kriittistä, ei mitään sellaista mitä ei voisi tavalla tai toisella edistää näissä poikkeusolosuhteissa. Muutenkin oli tarkoitus huhtikuussa lähinnä kirjoittaa ja nyt siihen on mitä optimaalisimmat olosuhteet.

Tuntuu kummalliselta, kun ensi kertaa vuosiin tulevaisuus on näin auki. Emme tiedä mitä tapahtuu ensi viikolla tai ensi kuussa, emme tiedä miten kesäsuunnitelmiin pitäisi suhtautua, kaikki roikkuu nyt ilmassa ja odottaa. Ihmiselle, joka on tottunut organisoimaan ja tuottamaan, tämä on oiva oppitunti siitä, että kaikkea ei voi hallita.

Teemme niitä töitä, joita on jäljellä, ja olemme niistä kiitollisia, sillä toisille ei ole jäänyt sitäkään. Ja samaan aikaan tiedostamme: vaikka kaikki menisi alta, meillä olisi silti enemmän kuin miljoonilla muilla tässä maailmassa. Miten tästä selvitään maissa, joissa elämä on nytkin yhtä selviytymistä?

Olen ollut yllättävän rauhallinen. Olisi kiva sanoa, että se johtuu jostain yllätysvalaistumisesta, mutta veikkaan, että se johtuu stressiä lievittävistä, hormoneita tasapainottavista pillereistä, joita aloin syödä alkuvuodesta. Olen oppinut äidiltäni vahvan taipumuksen katastrofiajatteluun eikä ole kyllä lainkaan tapaistani pysyä tällaisessa tilanteessa näin tyynenä. Olen tottunut sietämään epävarmuutta, mutta onhan tämä tilanne kaikilla tavoilla poikkeuksellinen – olen valvonut öitäni huomattavasti pienemmistäkin huolenaiheista. Hyvä näin. Nautin tästä niin kauan kuin sitä kestää, sillä kuka tietää mitkä ovat tunnelmat kahden viikon tai kuukauden kuluttua.

Somessa tulee vastaan yltiöpositiivisia näkemyksiä: monen mielestä pandemia on odottamaton siunaus, lahja meille kaikille. Sattuu päähän. Eivätkö he ymmärrä miten paljon inhimillistä kärsimystä se on aiheuttanut ja tulee vielä aiheuttamaan? Nyt jo yli kymmenen tuhatta kuollutta, pian satoja tuhansia tai miljoonia, jokainen heistä jonkun isä tai ystävä tai rakastettu. Sitäpaitsi uutiset Venetsian kanaaleihin palanneista joutsenista ja delfiineistä ovat fake news, hattaraa johon kaikki haluavat tällaisena aikana uskoa, koska ihmismieli on rakennettu niin.


You do not have to “make the most” of a global pandemia, netissä luki myös. Siihen oli helpompi samaistua. Et ole huonompi ihminen, jos et pysty näkemään näitä viikkoja hyvinvointiretriittinä ja herää joka aamu reippaana kuntoilemaan ja kehittämään luovuuttasi.

Ymmärrän kaikkia, joita ahdistaa. Se on inhimmillinen reaktio tilanteeseen, jossa kukaan meistä ei ole aiemmin ollut. Mielenterveystalon sivuilta löytyy vinkkejä, jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Ei jätetä muitakaan oman onnensa nojaan: soita läheisillesi, varsinkin niille jotka ovat kotona yksinään, jotka on lomautettu tai irtisanottu, joiden työt ovat menneet alta, jotka ovat alttiit ahdistukselle ja stressille, jotka pelkäävät oman tai läheistensä terveyden puolesta.

En usko, että tämä on siunaus, mutta ajattelen, että tämä on kaikesta huolimatta myös mahdollisuus. Elämme historiallisia aikoja, maailma on kohdannut ensi kertaa yhteisen vihollisen, jota ei voi ilmastokriisin lailla ignoorata. Ehkä tämä saa meidät vihdoin heräämään, katsomaan asioita uusista näkökulmista ja tekemään yhteistyötä, jotta meillä kaikilla olisi tulevaisuus?

Tämä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Ehkä opimme ajattelemaan miten voimme auttaa muita sen sijaan, että mietimme aina ensin sitä mitä itse saamme irti. Päästämään irti tarpeesta kontrolloida kaikkea. Löytämään iloa asioista, joita aiemmin pidimme itsestäänselvinä. Keskittymään olennaiseen. Ymmärtämään mikä on olennaista.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

26 thoughts on “Pysytään kotona

  1. Yllätys, että viittaat välitettävään ihmiseen ISÄNÄ, etkä naisena :D. Tämän takia varmaan riittää tätä välittämislässytystä, koska MIEHET kärsivät. Hauskaa on, että miehet itse pistävät naiset kärsimään ja haluavat poistaa naiset Aasian väestöstä. Kas kummaa kun runkkarit itse vähän kärsii niin johan inhimillisyys paistaa.

    Huomaa miten elät miehen alaisuudessa, etkä omista mitään omaa identiteettiä. Kaltaisesti muka-taiteelliset naiset jotka vain paasaa miehistä ja puhuu me-muodossa elämästään on lähinnä säälittäviä.

    Onneksi miehet kärsii tästä. Saadaan vähemmän väkivaltaa tänne maailmaan, vihdoin :). Kuinkas usein Spermella olet nähnyt että mies painottaisi inhimillistä kärismystä NAISTEN kautta? Ei koskaan, miehet ihan tarkoituksella vihaavat naisia.

  2. Kiitos Stella vastuullisesta esimerkistä ja hyvästä tekstistä.

    Yleensä typot eivät häiritse eikä niitä tässä blogissa paljoa tule vastaan, mutta tässä kohtaa merkitys muuttui sen verran hämmentävästi, että piti lukea kohta muutaman kerran läpi ja miettiä, mitä uutisia multa on oikein mennyt ohi: “Sitäpaitsi uutiset Venetsian kanaaleihin palaneista joutsenista ja delfiineistä ovat fake news”

    • Heippa, kiitos huomiosta! Suomi ei ole äidinkieleni, olen oppinut sen vasta muuttaessani Suomeen, joten tekstiin jää joskus pikkuvirheitä.

  3. Tämä on supertärkeä huomio: ”Me emme ole poikkeusyksilöitä, meidän syyt eivät ole tärkeämpiä tai parempia kuin muiden.” Tämä tilanne näyttää, kenellä on mielestään oikeus eri sääntöihin kuin muilla.

    • Jep, juuri näin. Nyt on tärkeää jokaisen ymmärtää, että rajoitukset koskevat ihan kaikkia.

  4. Syvällinen, ajatuksia herättävä ja tunteita pintaan nostattava kirjoitus. Palasimme juuri ennen rajoituksia takaisin Suomeen kuukauden synttärimatkalta Koh Lantalta. Huolissani luin uutisia nopeasti kehittyvästä koronasta. Hotellimme tyhjeni viimeisellä viikolla vieraista ja omassa pikku mökissämme tuntui, että olisimme jo paikan viimeiset vieraat. Meistä pidettiin todella hyvää huolta ja kiitoksena halusimme jättää siistijöille myös tavallista isommat tipit. Osa työntekijöistä lomautettiin jo ennenaikaisesti ja he palasivat kotiseuduilleen. Tuntuu pahalta…Matkasta johtuvat karanteenipäivät ovat kohta täynnä, mutta elämä jatkuu yhä kotona erossa ihmisistä. Huoli on kova vanhemmistamme ja nyt karanteenin päätyttyä ruokakassit haetaan hiljaisina tunteina ja jätetään oven viereen. Yhteyttä pidetään ainoastaan puhelimitse. Ajatukset ovat nyt Soten ammattilaisissa, toivotan heille terveyttä ja jaksamista myös henkisesti näinä raskaina aikoina!

  5. Tosi hyvä kirjoitus Stella! Uutiset luonnon elpymisestä ovat kyllä ihan totta, vaikka joukossa onkin ollut myös valeuutisia. Esimerkiksi Bergenin yleensä vilkkaassa satamassa on nähty miekkavalaita ja kalat ovat palanneet Venetsian kanaaleihin. Hiilidioksidipäästöt ovat myös laskeneet selvästi.

    Itse toivon, että pandemia kaikessa kauheudessaan toimisi jonkinlaisena herätyksenä meille kaikille. Haluammeko palata vanhaan? Kuluttamista ei voi enää jatkaa samaa rataa tämän jälkeen. On myös fakta, että ilmastonmuutos lisää tartuntatautien esiintymistä. Ainoaksi tämä pandemia siis tuskin jää, valitettavasti, jos mikään ei muutu.

  6. Kiitos tästä kirjoituksesta! Itse olen työvelvoitteen alla toimiva terveydenhuollon ammattilainen. Tilanne on hyvin vakava – ja töihin meneminen tässä tilanteessa todella ahdistaa. Olisipa mahdollisuus jäädä kotiin.

    Siispä te, joilla se mahdollisuus on: käyttäkää sitä! Tarvitsemme jokaisen panoksen. (Some)vaikuttajilta toivon tällaisia kirjoituksia ja hyvän esimerkin antamista tulevina viikkoinakin, jatkuvasti. Olemme vasta alussa, ja poikkeustilanne saattaa jatkua pitempään kuin moni osaa aavistellakaan.

  7. Minä komppaan muita, tosi hyvä kirjoitus! Monella bloggaajalla on nyt ollut hienoja kirjoituksia, kiitos siis sinullekin.

  8. Viisaita sanoja! Vaikutat ikäistäsi vanhemmalta ja kypsemmältä.
    Luen aina tyylikkäät postauksesi Nanson vaatteista, joita itsekin käytän.
    Tämä kuitenkin nyt paljon tärkeämpää sanomaa. Kiitoksin,

  9. Kiitos, kun näytät esimerkkiä. ❤️

    Valitettavan moni ei, sen havaitsin eilen aamulla ajaessani kotiin töistä, sieltä eturintamalta. Autoja tuli jonoittain vastaan suksiboksit ja moottorikelkat katolla. Takana oli toistaiseksi rauhallisin yövuoro aikoihin. Tyyntä myrskyn edellä. En varsinaisesti pelkää virusta itseään, vaan tulevaisuudessa häämöttävää riittämättömyyden tunnetta, ja niitä vaikeita päätöksiä, joita joudun tekemään. Ikävöin jokaisessa työvuorossa lapsiani.

    Pitäkää huoli toisistanne ja pysykää terveenä. Tästäkin selvitään.

  10. Kiitos Stella! Osaat aina kirjoittaa kauniisti ja oivaltavasti, mutta sen lisäksi myös toimit todella esimerkillisesti asemassasi vaikuttajana. Talonne sijaitsee synnyinpaikkakuntani naapurissa ja arvostan todella toimianne suositusten mukaisesti, vaikka päätös henkilökohtaisessa elämässä voikin olla vaikea. Itsekään en pääse tapaamaan perhettäni täältä Helsingistä pohjoiseen pääsiäisenä, junaliput on siirrettävä jonnekin tulevaisuuteen – kun tietäisi vaan minne. Olen todella huolissani vanhemmistani siellä ja lisäksi mummostani ja riskiryhmään kuuluvista sukulaisistani ylempänä Lapissa. Huolestuneena seuraan ihmismassan ryntäystä Lappiin ja pelkään, että mummolleni eli löydy tarvittaessa sairaalapaikkaa 200km päästä kotoaan, jos hän sattuu ikänsä ja sairautensa puolesta sairastumaan. Me ihmiset tuppaamme helposti ajattelemaan meillä olevan etuoikeus tehdä jotain, mikä muilta kielletään: kuten itsekin kirjoitit ”ajatellaan ettei se koske meitä”. Se on ehkä ihan luontaista nyky-yhteiskunnassa, että helposti hairahdumme ajattelemaan niin. Kiitos tekstistäsi, toivon tämän todella vetoavan myös niihin ihmisiin, jotka eivät vielä ole asiaa sisäistäneet.

  11. Kyllä. Pysykää kotonanne ketkä voitte. Itse olen hoitaja, jonka lapset opiskelevat nyt kotona. En voi jäädä kotiin heidän kanssaan, luovun edessä häämöttävästä, kovasti tarvitsemastani lomastanikin jos paska osuu tuulettimeen siihen mennessä tai sen aikana. Mutta se on pieni ja itsekäs murhe.
    Huolehditaan toisistamme.

    • Ihan viisas päätös. Mutta monet argumentit tässä ketjussa kommentoneilla kyllä ontuu. Juu, on hyvä että etelä-suomi ei muuta syrjäseuduille ja tuo mukanaan virusta joka kolkkaan. Oikeastaan ainoa syy miksi stella ja Jarnon kannattaisi jäädä Helsinkiin, on se että he saattavat olla vasta sairastumassa (itämisaika) tai oireettomia kantajia. Kauppareissuilla pohjoisessa saattaisi tartunnat heidän myötä lähteä leviämään. Mutta noi argumentit että nuoret helsinkiläiset vievät pohjoisen mummon tehohoitopaikan… enpä usko. Ihmiset tuntuvat unohtavan että korona on ihan todella hidas tappaja. Siinä ei käy niin, että yht’äkkiä olet keuhkokuumeessa ja sairaalaan on lähdettävä pillit soiden. Ei, varsinkin nuorilla perusterveillä sairaus alkaa flunssaoireilla. Kyllä siinä ehtii takaisin Helsinkiin ajella jos on järki päässä ja lähtee samantien kun ekat pikkuoireet alkavat.
      Olen lukenut suurinpiirtein kaiken mitä tästä taudista on tietoa saatavilla niin suomeksi kuin englanniksi, lääketieteellisiä artikkeleita myöten. Syy kiinnostukseen niin yksinkertainen kuin se että mulla on koronavirus. Olen noin stellan ikäinen ja asun etelä-euroopassa. Tässä on nyt jo 1,5 viikkoa podettu ja yhdestä hengitysahdistuskohtauksestakin selvitty höyryhengityksellä ja levolla. Nyt alan olla onneksi olla toipumassa. Hyvää vointia kaikille ja mikäli sairastutte, ei kannata säikähtää! Suurin osa meistä selviää tästä ihan hyvin.

      • Siinä Suomen läpi kotiin päin ajellessa, pikkuoireissaan pärskiessään onkin hyviä tilaisuuksia levittää tautia. Varmasti tulee matkalla tarvetta pysähtyä, vaikka vain vessaan ja tankkaamaan. Tehohoitoon on edelleenkin muitakin syitä kuin korona ja mitä enemmän väkeä on pienillä paikkakunnilla, sitä enemmän siellä potentiaalisesti tehohoitoa tarvitsevaa väkeä. Jos nyt vain me kaikki pysyttäisiin kotona ja jätettäisiin kaikki ei välttämättömät matkat tekemättä.

  12. Hieno kirjoitus ❤️
    Tärkeää ajatella läheisiä. Olla yhteydessä netin, w-up, puhelimen tai ihan perinteisten kirjeiden tai korttien välityksellä.
    Pakko ajatella, että kyllä tästä selvitään. Yhdessä.

  13. Ajatuksia herättävä! Olen kahta vuotta vaille 70, eli ihan kohta olisin minäkin riskiryhmää, kenties olen jo nyt. Meitä on kaksi jakamassa tätä kotia ja olemme ottaneet tavaksemme tehdä kävelylenkit raittiissa ilmassa niin kauan kuin se on vielä mahdollista. Sillä niin paljon piittaamattomuutta näkee mitä tulee hallituksen ohjeisiin, että ihme jos ei tässä vielä mennä kovempiin rajoituksiin. Joisenkin yltiöpäisestä suhtautumisesta kaikkiin rajoituksiin kärsimme kenties kohta me kaikki.
    Naurettavaa tai mitä, mutta kuitenkin pidän etäisyyttä kanssaihmisiin, pesen käsiäni usein ja noudatan ohjeita jotka meidän kaikkien hyväksi on annettu.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.