Haloo, Jarno täällä pitkästä aikaa! Tahdon esitellä teille uuden tuttavuuteni, omaleimaista indiefolkia tekevän artistin nimeltä Lac Belot. Lac Belot ei ole uusi projekti, debyyttialbumi ABRACADABRA! julkaistiin jo 2018. Haluaisin sanoa, että ihan vaan pari vuotta sitten, mutta siitähän on jo kohta neljä vuotta. Onneksi musiikki on ajatonta. Ajattomalta kuulostaa myös Lac Belot.

Lac Belot on kuin vastaantulija, jonka kanssa klikkaa heti ja tuntuu, että olisi tuntenut aina. Upea levy piirtää kauniita maisemia ja leikkii hienosti dynamiikalla. Siitä on vaikea irroittaa yhtä kappaletta, se on kokonaisuus. Minulle se kertoo artistin kunnianhimoisesta suhtautumisesta musiikin tekemiseen ja tarinan kertomiseen.

☊ LAC BELOT ~ D’n’A

Törmäsin debyyttilevyn ensimmäiseen D’n’A -kappaleeseen sattumalta jonkun Spotify-soittolistan kautta. Harvoin tulee vastaan tällaisia biisejä. Siinä on taikaa, maalaa tuttuja maisemia, ruokkii ikuista nostalgian nälkää. Musiikki vei koko kehoa kuten joskus käy. Kappaleessa on syvyyttä, jonne harva musiikintekijä uskaltaa laskeutua. Arkaillen otin sitten kuunteluun koko albumin ja nyt soitan sitä toistolla.

En tiennyt kuka tai mikä. Oli vain albumillinen biisejä, joihin uppouduin. Leikin ajatuksella miltä artisti näyttää ja kuinka vanha hän on.

Joissakin biiseissä oli jotain perisuomalaisen tuttua: esimerkiksi kappaleessa Pale Moon Rabbit on kaunis synaoutro, joka muistuttaa mustavalkoista suomielokuvaa. Ajattelin kuitenkin, että ehkä hänellä on espanjalaista taustaa, koska hänen englannissaan on kiva notkeus ja rullaava R-kirjain. Mielikuvissani hän oli vanha ja viisas popliinitakkinen herrasmies, joka polttaa sikaria ja viettää aikansa ylimitoitetussa kotikirjastossaan. Se kaikki katosi yhdellä googlauksella. Arvasin, että niin käy, ja siksi tein sen vasta kun olin siihen valmis. Silloin sain selville, että espanjalaistaustainen popliinitakkinen sikarinpolttelija olikin nuori suomalainen mies nimeltä Jarno Takkumäki. Kaimani on vaikuttanut muun muassa loistavassa The Holy -yhtyeessä ja toiminut tuottajana Laura Moision palkitulla Ikuinen Valo -levyllä vuodelta 2015. Molemmat olivat mulle entuudestaan tuttuja, mutta jostain syystä Takkumäen oma tuotanto oli mennyt multa ohi.

Oliko tässä kirjoituksessa ylistyssanoja? Kyllä. Ovatko ne ansaittuja? Kyllä. Kannattaako kuunnella? Ehdottomasti.

Lac Belot on tietääkseni parhaillaan nauhoittamassa uutta levyä. On sopiva hetki perehtyä esikoiseen ennen kuin alkaa seuraavan albumin audiovisuaalinen sielunvaellus toiseen todellisuuteen.