Sen näki jo keittiön ikkunasta: aamusta oli tulossa niin kaunis, että kävelylle kannattaisi napata kamera mukaan. Järjestelmäkameran operoiminen kädet jäässä ja kahden koiran kiskoessa vastakkaisiin suuntiin ei ole kiitollisinta hommaa, mutta en todellakaan malttanut olla taltioimatta tätä kauneutta parin ruudun verran.
Tornionjokilaaksossa eletään niitä päiviä, kun ei oikeastaan ole enää syksy, mutta ei ihan vielä talvikaan: taitetta, jossa luonto vaipuu päivä päivältä enemmän uneen. Joinakin aamuina on sumu, toisina kuuraa, joka säkenöi ruohonkorsissa ja oksissa ja saa koko maiseman kimaltamaan valkoisena. Lammikoiden päällä on ohkainen kerros riitettä, kuin ohutta lasia. Joki on kohmeinen, näyttää virtaavan päivä päivältä hitaammin. Reunoilla ritisevä jää kurottuu joka yö pidemmälle.
Tänä aamuna tuntui kuin aika olisi seisahtunut. Ei tuullut, lehtikään ei liikahtanut, kaikki oli jähmettynyt paikoilleen kuin valokuvaan. Ei ollut edes erityisen kylmä, vaikka yöllä oli selvästi ollut pakkasta.
Jostain syystä juuri tällaiset päivät palauttavat mieleen eniten muistoja ensimmäisistä vuosista Suomessa. Kaikki talven tuloon liittyvä oli niin uutta, se kuinka kuuran kuorruttama nurmikko rapisi kenkien alla, kuistin ikkunaan piirtyi valkoisia kukkia ja koko maailma hiljeni. Jäätyneet lammikot, sormia nipistelevä yöpakkanen vielä aamullakin. Ennen muuta tuoksut: tulitikun rikinkatku, palava puu, ensilumen tuoksu joka leijailee ilmassa jo ennen kuin se todella tulee.
Elämme kummallisia aikoja. Olin yksin aamukävelyllä koirien kanssa, koska Jarno oli juoksulenkillä. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Ehkä jonain aamuna minäkin lähden mukaan. Kotiin päästyämme keitimme riisipuuroa, iltaan mennessä kattila oli kaavittu tyhjäksi. Siinä nyt ei ole mitään kummallista, jos ei lasketa sitä, että riisipuurokausi tuli korkattua epätavallisen aikaisin.
Mutta jossain itää uudenlaisia ajatuksia, uusia yhteyksiä, tunne siitä että kaiken ei tarvitse olla aina samalla tavalla kuin ennen.
Joutsenista yksi ehti lähteä ennen kuin tartuin kameraan, toinen on kuvassa jo matkalla. Ne lähtivät yksitellen pitkällä matalalla nousukiidolla, neuvottelivat mennessään suunnasta. Mutta sen kuulee, että ne ovat vielä maisemissa, viimeisiä päiviä tai viikkoja ennen lähtöään lämpimimmille leveysasteille. Laulujoutsenen erottaa kyhmyjoutsenesta sen torvimaisesta äänestä, jota se päästää lentäessään. Tornionjokilaakson torvisoittokunta kokoaa rivejään ennen suurta muuttoa ja esiintyy joenuomassa harva se päivä.
Kun läksimme pohjoiseen, pakkasimme pakuun muiden matkatavaroiden lisäksi telkun. Päätimme jo etukäteen, että tällä Lapin reissulla ei remontoida, vaan otetaan iisisti, nukutaan pitkään, saunotaan ja ollaan kyljellään sohvalla. Asiaan saattaa liittyä myös akuutti koukuttuminen muutamaan syksyn sarjaan. Kaksin katsomme sarjoja usein läppäriltäkin, mutta silloin kun katsomossa on useampi, iso ruutu on kiva.
Pirtissä on nykyään kaksi sohvaa ja hyvä niin, koska meitä on täällä kaksi leveästi loikoilevaa koiraa ja kolme ihmistä, me ja ystävämme Mikko. Vihreä samettisohva on 50-luvun tanskalaista vintagea, toinen sivustavedettävä puusohva, joka on ollut talossa jo ennen meitä. Olemme täyttäneet sen tyynyillä ja ristineet sen Nebulaksi, mukaillen superluksusta designsohvaa, joka maksaa melkein kymppitonnin. Meidän Nebula on vähän vaatimattomampi, mutta silti tilava ja mukava eli se paikka, josta eniten kinataan. Joku huutaa NEBULA! yleensä jo matkalla kaupasta tai saunasta, vaikka ennen sohvalle kellahtamista olisi vielä tiedossa kaikenlaista illallisesta koirien ulkoilutukseen.
Olemme Jarnon kanssa olleet HBO Nordicin suurkuluttajia vuosien ajan, sillä tuhansia laadukkaita sarjoja ja leffoja sisältävästä suoratoistopalvelusta löytyy takuuvarmasti jotain sopivaa joka tilanteeseen. Kesäkuussa kirjoitin The Handmaid’s Talesta, jonka kolmas kausi piti meitä otteessaan alkukesän ajan. Tällä kertaa on luvassa paljon toivottu nippu sarjasuosituksia, jotka ovat hurmanneet meidät viime aikoina. Listaa laatiessa tuli huomattua, että kaikki tämän hetken parhaat sarjat todellakin löytyvät samasta osoitteesta!
✖Euphoria
Instagramiani seuraavat eivät ole voineet välttyä tiedolta, että Euphoria on parasta mitä on tehty aikoihin! Draken tuottama sarja on visuaalista ilotulitusta, jonka hahmot ovat juuri niin villejä, surullisia, sinisilmäisiä, sekaisin ja täynnä elämää kuin teinit nyt keskimäärin. Rakastan sarjan irrallisuutta, Labrinthin tekemää musiikkia, absurdeja yksityiskohtia jotka tekevät tunnelmasta epätodellisen, kimaltavia silmämeikkejä ja kerrontaa, joka vuorotellen hidastuu ja kiihtyy. Jos rakastit Buz Luhrmanin elokuvaa Romeo + Juliet, rakastat tätä. Euphoria on silti tiukasti kiinni internet-ajassa, maailmassa joka voi olla kasvavalle ihmiselle samaan aikaan kaunein mahdollinen ja väkivaltainen painajainen. Hirveimmätkin asiat esitetään pelottavan kasuaalisti.
Zendaya tekee todella hienon roolisuorituksen sarjan päähenkilönä, 17-vuotiaana Rue Bennettina, joka taistelee mielenterveysongelmien kanssa ja yrittää saada elämäänsä raiteilleen huumevierotuksessa vietetyn kesän jälkeen. Parasta on silti Hunter Schaferin tulkitsema lumoava Jules, the new girl in town, joka uppoutuu romanssinkatkuiseen ystävyyteen Ruen kanssa. Yhdessä he ovat silkkaa taikaa.
Ensimmäinen kausi on eetterissä (vain kahdeksan jaksoa, nyyh) ja kakkoskausi kuulemma tekeillä. En oikeasti malta odottaa. Kaikissa tämän kirjoituksen kuvissa telkussa pyörii muuten Euphoria. Kurkkaa yltä myös sarjan traileri.
✖ Succession
Uusin sarjaihastuksemme! Sarja keskittyy mediamoguli Logan Royn perheen maailmaan, jossa keskiössä ovat raha, valta ja sen väärinkäyttö sekä yleinen juonittelu. Yksikään sarjan sinänsä erittäin hyvin rakennetuista henkilöhahmoista ei ole kovin tykättävä, itseasiassa ne ovat toinen toistaan kamalampia. Erityisen kiinnostavaa on miten sarjassa mennään tapahtumien taakse ja näytetään mitä ökyrikkaan perheen kulisseissa tapahtuu ja millä tavoin raha vaikuttaa lopulta kaikkeen. Dialogi on raisuudessaan viihdyttävää, varsinkin sisarussarjan nuorimmaista näyttelevä Kieran Culkin pistää parastaan. Olemme menossa kakkoskauden alussa ja meno vaan paranee. Aivan hirveää ja armottoman koukuttavaa.
✖ Babylon Berlin
Volker Kutscherin dekkareihin perustuva rikosdraama Babylon Berlin sijoittuu 20-luvun lopun kuohuvaan Berliiniin ja kuvaa natsien valtaannousuun johtaneita yhteiskunnallisia olosuhteita. Harvoin historiallisista sarjoista tulee käytettyä sanaa herkullinen, mutta sitä tämä neo-noir -henkinen jännityssarja on, sopii nautiskeltavaksi jakso kerrallaan kuin pitkän illallisen jälkeinen cocktail. Saksan kaikkien aikojen kallein draamasarja on kahminut monta palkintoa enkä ihmettele, se on tehty pökerryttävän hyvin. Toisen jakson 11-minuuttinen tanssikohtaus berliiniläisellä klubilla on unohtumaton. Aikakautensa värikkäin suurkaupunki tarjoaa monipuolisen miljöön juonenkäänteille: kokeileva taidemaailma, poliittisen ääriajattelun nousu, järjestäytynyt rikollisuus ja huumeet, hypnoosin suosion kasvu, naisten vapautuminen ja mitä näitä nyt on.
Kaudet 1-2 (yhteensä 16 jaksoa) ovat nyt saatavilla HBO Nordicissa.
✖ Big little lies
Meillä kesti kauan havahtua tähän sarjaan, vaikka kaikki sitä suosittelivat. Lopulta ahmimme molemmat kaudet ennätysajassa – superkoukuttava! Näyttelijäkaarti on ällistyttävä: Nicole Kidman, Reese Witherspoon ja Meryl Streep loistavat kaikki tässä tummassa, mustan huumorin täplittämässä draamassa. Tästä ei kuulemma ole luvassa kolmatta kautta, joten nautiskele niin kauan kuin voit!
✖ Here and now
Löysimme vasta tovi sitten tämän viime vuonna ilmestyneen sarjan, josta on tehty valitettavasti vain yksi, mutta sitäkin timanttisempi tuotantokausi. Six Feet Under -sarjan luojien uusi yhteiskunnallisesti valveutunut draama keskittyy perheeseen, jossa amerikkalaisen pariskunnan eri kolkista maailmaa adoptoidut lapset aikuistuvat ja etsivät paikkaansa kukin omalla tavallaan. Tapahtumat alkavat, kun perheen nuorin poika, Daniel Zovatton näyttelemä hurmaava Ramon, alkaa nähdä näkyjä ja päätyy terapiaan. En paljasta enempää juonesta, mutta katso tämä, jos olet kiinnostunut numerologiasta tai psykologiasta, näet kaikkialla luvun 11:11. tai haluat spekuloida ajatuksella millaista olisi kasvaa aikuiseksi osana Angelina Jolien ja Brad Pittin adoptiolapsilaumaa.
✖ Chernobyl
Chernobylin vuonna 1986 sattuneen ydinonnettomuuteen keskittyvä minisarja on kaikessa painajaismaisuudessaan aivan älyttömän hyvä, mutta varoituksen sana: se pilaa takuuvarmasti yösi, sillä sarjan nähtyään on mahdotonta olla ryhtymättä ekstensiiviseen googletutkimuseen selvittääkseen kaiken onnettomuuteen liittyvän. Aihe on hirvittävyydestään huolimatta todella kiinnostava. Sarja on voittanut sikamaisen paljon palkintoja, täysin ansaitusti. Toki saanut kriitikkiäkin, sillä kaikki yksityiskohdat eivät kuulemma vastaa todellisia historiallisia tapahtumia, mutta sitäkin suuremmalla syyllä kannattaa siis googlata, opin itsekin paljon uutta!
Melkoinen lista, mutta eihän tämä vielä tähän lopu! True Detectiven kolmas kausi oli mieletön! Suosittelen.
Olen katsonut viime aikoina myös The Affairin viidettä kautta. Säästelen jaksoja sellaisiin hetkiin kun olen yksin kotona, sillä se ei ole Jarnon suosikki, mutta itse olen jäänyt täysin koukkuun, vaikka en varsinaisesti pidä yhdestäkään henkilöhahmosta.
Kiinnostaisi myös nähdä start-upien stressaavaan maailmaan sijoittuvan Silicon Valleyn kuudes ja viimeinen kausi, edelliset ovat olleet todella viihdyttäviä!
Muita aiempia HBO Nordic -suosikkejani: Lena Dunhamin tähdittämä Girls, freudilaisia seksimyyttejä romuttaneesta tutkijaparista kertova Masters Of Sex ja Westworld, joka oli todellakin something else.
Jarno on innoissaan tämän syksyn uutuuksista, kuten tänään ensi-iltaan tärähtänyt Watchmen: vaihtoehtoiseen historiaan sijoittuvan sarja seuraa lainsuojattomina kohdeltavia oikeuden puolustajia. Nimekkäitä näyttelijöitä riittää Jeremy Ironista Don Johnsoniin. Kiinnostaa kuulemma myös 4. marraskuuta alkava scifisarja His Dark Materials, jonka vaihtoehtoisessa todellisuudessa jokaisella ihmisellä on sieluaan ilmentävä eläinhahmo. Jarnon eläinhahmo olisi kuulemma haukka, jolla on maailman nopein syöksynopeus. Vähän semmonen fiilis, että tähän aiheeseen tullaan vielä palaamaan kun sarja alkaa.
Mitäs olette katsoneet viime aikoina? Löytyykö lisää suosituksia listan jatkeeksi?
Ernest Hemingway in A Moveable Feast, 1964
