Hei siellä! Elossa ollaan, vaikka välillä on vähän epäilyttänyt. Viikonloppu sujui parhaalla mahdollisella tavalla: ilman ainuttakaan mainittavaa suunnitelmaa. Asioiden sopiminen vapaapäiville tuntuu jotenkin uuvuttavalta – mistä sitä voi monta päivää aiemmin tietää mitä huvittaa tehdä iltayhdeksältä lauantaina? Viime lauantaina huvitti näköjään nukkua, sillä simahdimme vahingossa ennen kymmentä ja heräsimme puolilta päivin sunnuntain puolella. Univelka, hmm?
Joko mainitsin, että koirien sänkylisenssi on peruuttu? Mäykkymuijat ovat toisinsanoen saaneet porttikiellon sänkyyn. Not naming any names, mutta se on ollut toisille meistä traagisempi käänne kuin toisille. Pakko myöntää, sitä kummasti nukkuu paremmin, kun kukaan nelijalkainen ei yritä keskellä yötä vallata tyynyjä itselleen tai potkia kaksijalkaisia lattialle. Sängyn laidalla halailu on sentään ihan sallittua.
Jos on sunnuntaiaamuna toimeliaalla tuulella – mitä ei toki tapahdu kovinkaan usein – voi kipaista lähileipomoon ja hakea sieltä puolikkaan Grand Blancin. Se on Fazerin juureen leivottu leipä, jota myydään onneksi myös puolikkaina ja sitäkin pienempinä paloina. Se on nimittäin val-ta-va, en tiedä millaisiin suurperheiseen niitä kannattaisi ostaa kokonaisina. Maistuu parhaalta paahdettuna, voin ja hyvän juuston kera. Sanan “hyvä” voi korvata myös ilmaisulla “mikä tahansa jääkaapista löytyvä”, sillä kauppaan asti ei kykene kukaan sunnuntaiaamuisin.
Kisajännitys on vetänyt miehen mietteliääksi. Katsoimme finaalin kavereiden kisakatsomossa ja muistin taas miksi en katso jääkiekkoa. Aivan sama onko oma joukkue voitolla vai häviöllä, hermoni ovat hiutuneet riekaleiksi pelin puoliväliin mennessä. Täytyy joskus kertoa teille salatusta jääkiekkomenneisyydestäni (kuten siitä, että vietin vuoden jääkiekkolukiossa ennen kuin anoin ja sain turvapaikan tamperelaisesta taidelukiosta).
Tuo ihana nainen ilmestyy tuon tuosta ovelle ja tuo mukanaan (täydellisen tukkansa lisäksi) milloin kahvia ja pullaa, milloin viiniä. Jollain taianomaisella tavalla aina juuri sitä mitä siihen tilanteeseen tarvitaan. Joskus teemme ruokaa – pilkomme uuniin perunoita chilin kanssa, tai työnnämme sinne pakastepizzan. Nälkäisenä ei nirsoilla. Silloin ei mennä siitä mistä aita on matalin, vaan siitä missä aitaa ei ole.
Helsingin vihreät viikot: ne alkukesän päivät, kun kaikki on hetken ajan epätodellisen vihreää. Pidän tästä tunnelmasta juuri ennen kuin sävyt tummenevat ja tuoksut syvenevät kohti keskikesää. Ihmiset uskaltautuvat ulos ensimmäisiä kertoja t-paidoissa ja sandaaleissa, terassit täyttyvät. Ilmassa on epäuskoa, iloa ja tiheneviä toiveita. Ihan kuin koko kaupunki olisi yhtäkkiä enemmän elossa.
Meillä on soviteltu viime päivinä käytettyjä mokkatakkeja, vanhoja vintagemattoja ja uusia ajatuksia. Niitä pitää testata ennen kuin tietää toimivatko ja tuntuvatko omalta. Jotkut solahtavat samantien paikoilleen kuin olisivat olleet siinä aina.
Hetkonen – sängyssä oleskelua ilman lisenssiä! Koira numero kaksi katsoi tilaisuutensa tulleen ja loikkasi toiveikkaana kainaloon, mutta valokuvaaja hääti sen takaisin lattialle heti tämän ruudun jälkeen.
Kuvat minusta Jarno Jussila, takkikuvan otti Anni Taimisto
Voi hitsiläinen Stella miten kiva postaus. Mä fiilistelen sun tapaa katsella maailmaa ja kirjoittaa siitä ihan täböö. :)
Hei sinä ihana, kiitos! Onpa kiva kuulla, että tykkäät xxx
“Helsingin vihreät viikot: ne alkukesän päivät, kun kaikki on hetken ajan epätodellisen vihreää. Pidän tästä tunnelmasta juuri ennen kuin sävyt tummenevat ja tuoksut syvenevät kohti keskikesää.” <- Todella kauniisti sanottu!
Kiitos! xxx
Mä tykkään kans tuosta tämän vuodenajan vihreästä, se on niin uusien alkujen ja toivon väri, vaikkei niin uutta alkua olisikaan : ) tekee mieli vaan hyppiä ja huutaa jessjesss..
Tiedän tunteen! x
Mä niiiin tykkään tästä sun blogista… vaivatonta sanojen soljuntaa ja nuo täydelliset kuvat. Kiitos että jaksat postailla niin usein – joka päivä saan täältä hyvän fiiliksen….I don’t even have the words.
Kiitos kaunis ihanasta kommentista – niin kiva kuulla, että tykkäät xxx
Meillä unen laadun maksimoijana toimii makuuhuoneen ovi joka suljetaan iltaisin. Koira nukkuu yönsä sohvalla, mutta saa tulla päivällä sänkyyn. Aamu myös alkaa aina hyvin koiran ottaessa vastaan ovet avatessa. Välillä kyllä kylkeä kääntäessä kuulee tassujen pyörivän oven takana kovin tiuhaan..
Hahaha, se tuttu tepsutus on kyllä huippuääni!
Mun mielestä sekä sinä että sun tekstit ovat viime aikoina olleet (kaikesta huolimatta) jotenkin enemmän elossa ;)
Kiitos, ihana kuulla. Olet enemmän oikeassa kuin ehkä arvaatkaan.
Oih mistä sun ruskee rotsi, ja nuo farkut??
Secondhandia molemmat! Mokkarotsi on löytö Zadaan kautta, farkut ovat secondhand-kaupasta ja alkujaan Tiger Of Swedenin.
Minkä merkkinen rotsi on?
Piti käydä tarkistamassa, Mangosta on alkujaan.
Oih, mistä tuo punasävyinen matto on kotoisin? Niin kaunis!
:D Naurattaa kun aloitin oman kommenttini ihan samoin!
Great minds!
Matto on kuvauslainassa Nest Factorysta, http://nestfactory.com. Sieltä voi kysellä, palautuu lainasta parin päivän sisällä!
MITEN mäyränakit saa häädettyä sängystä? Olen itse luovuttanut jo aikapäiviä sitten – en usko että hyviä yöunia on enää mahdollista nukkua…
Koirankouluttaja! Kerro, jos tarvitset yhteystiedot.
Luin, että koiranloukuttaja. Mielessäni jo kuvittelin sänkynne ympärillä olevan jättimäisiä rotanloukkoja mäyriksiä varten. :D
HAHAHAHA! Tekisivät varmasti samantien närkästyneen eläinsuojeluilmoituksen.
Ihana juttu, ihanat kuvat, ihanat tunnelmat, mutta taas voiton vievät ihanat makkarakoirat <3
Ihailen rohkeuttasi häätää nakit sängystä. En usko, että monikaan on siinä onnistunut ;-)
Manaajan Tuijotus saa ainakin minut ihan pehmeäksi <3
Toivoisinkin kuvakollaasia Manaavista Katseista <3
Suurentaisin kuvan luultavasti seinälleni :-)
Vielä viimeiseksi: Kiitos että kirjoitat tätä blogia <3
Joo, kuvakollaasi Manaajista kuulostaa mahtavalta! Tai jopa kokonainen seinäkalenteri..? Tarttisin jonkun tuijottamaan syyllistävästi työhuoneen seinältä…
SEINÄKALENTERI! Jokaiselle kuukaudelle oma manaus. Mahtava idea.
Ostaisin.
HAHAHA! Uskaltaisitko teettää suurennoksen Manaajan tuijotuksesta?! Minä en.
Kiitos sulle, kun luet xxx
Voi miten ihanat kuvat!
Kiitos! xxx