Kaupallisessa yhteistyössä Lapponia, sisältää arvonnan
Yksi kevään kiintoisimmista projekteista tipahti työpöydälläni tovi sitten, kun sain kuulla silloin vielä salaisen uutisen, että Martin Bergström on liittynyt Lapponian nimekkäiden korusuunnittelijoiden joukkoon. Ruotsalaisella suunnittelijalla on juuria myös Suomessa, sillä hän asuu ja työskentelee puoliksi Helsingissä. Bergström on moderni multilahjakkuus, joka on suunnitellut muotimallistoja, sisustuksia ja kalusteita, kuvittanut ja stailannut, työskennellyt teatterin ja lavastustaiteen parissa ja tehnyt kaiken omalla tyylillään, joka kyseenalaistaa kertakäyttökulttuurin ja ammentaa satoja vuosia vanhoista valmistustekniikoista. Yhteistyö Lapponian kanssa on suunnittelijalle varmasti luonteva askel, sillä molemmat tunnetaan rohkeasta muotoilustaan.
Tykkään kovasti Bergströmin tekemisistä ja olin yhteistyöuutisesta valmiiksi innoissani, mutta sitten näin ensimmäisen hänen suunnittelemensa Lapponia-kokoelman ja rintani oli haljeta. Korut ovat voimakkaita ja orgaanisia, lähes abstrakteja, enemmän hopeasta sorvattuja taideteoksia kuin koruja. Oksidoitu pinta saa aikaan sävyvaihtelut, jotka korostavat pinnan rosoisuutta. Korut näyttävät samaan aikaan siltä, etteivät ne ole tästä maailmasta että siltä, että ne olisi voitu kaivaa jostain maan uumenista, tiivistyneenä vuosituhansien aikana ytimeen, jonne valo ei ole koskaan päässyt.
The Kuu Collection -kokoelma on saanut inspiraationsa kalpeasta kuusta ja pohjoisen tummista taivaista. Kuu on kuulemma kiehtonut Bergströmiä aina:
Se on mystinen elementti, joka vaikuttaa suuresti arkeemme. Kuu säestää vuorovesien jatkuvaa vaihtelua, vuodenaikoja ja tunnelmia, jotka vaikuttavat elämään maapallolla enemmän kuin ymmärrämme.
Allekirjoitan. Ihanaa, että Lapponian avaruusteema jatkuu – varsinkin niin kauniilla koruilla, että avaruustutkijaa hengästyttää.
Ehkä muistattekin, että aloitin viime joulukuussa yhteistyön Lapponian kanssa avaruusaiheisen korukokoelman tiimoilta. Viimeistään silloin tajusin, että aitoihin koruihin kannattaa panostaa. En muutenkaan ole teinivuosista toivuttuani ollut rihkaman ystävä. Olen viime vuosina luottanut koruhankinnoissa aitoihin materiaaleihin kuten hopeaan, ja valinnut pieneen korukokoelmaani vain sellaisia koruja, joita voi käyttää vuosia, mieluiten loppuelämän. Siellä on pientä ja siroa, suurta ja massiivista, vintagekoruja ja uutta – erilaisia koruja erilaisiin tilanteisiin. Ja kuten muissakin pukeutumiseen ja asustamiseen liittyvissä hankinnoissa, myös koruissa alkuperä ja tuotantoon liittyvät olosuhteet ovat alkaneet kiinnostaa.
Kerroinkin viimeksi, että Lapponia kuuluu niihin harvoihin suomalaisyrityksiin, joiden tuotanto on yhä täällä: Lapponia valmistaa kaikki korunsa käsityönä omassa Helsingissä sijaitsevassa tehtaassaan. Pääsin viime syksynä vierailemaan paikan päällä ja pää meinasi räjähtää, kun näin omin silmin seppien salin: se on täynnä viherkasveja, työkaluja ja suuria työpöytiä, joiden äärellä korusepät sorvaavat, takovat ja puristavat hopeasta ja kullasta muotoja. Muottien valmistus ja korujen valaminen tapahtuu nurkan takana omissa saleissaan ja jokaisesta työvaiheesta vastaavat siihen erikoistuneet käsityöammattilaiset. Korut on tehty kierrätetystä hopeasta ja kullasta ja ne kestävät hyvin huollettuna omistajansa koko loppuelämän, siirtyäkseen sen jälkeen seuraavien sukupolvien iloksi. Tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä kertakäyttömuodin kanssa.
Lapponiasta puhuessa tekee aina mieli ottaa puheeksi firman yli 50-vuotinen historia, sillä Lapponia on tehnyt kaikki viimeisten vuosikymmenten cooleimmat korut. Monet ovat niittäneet kansainvälistäkin mainetta, kuten Yoko Onon tunnetuksi tekemä akryylistä ja hopeasta valmistettu pallosormus tai Planetaariset laaksot -kaulakoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa vuonna 1977. Se tuli viime syksynä juhlavuoden kunniaksi uudelleen tuotantoon ja näyttää yhä ajankohtaiselta – siitä tunnistaa ajattoman muotoilun.
Mutta mennään Bergströmin suunnittelemiin uutuuksiin. The Kuu Collection -kokoelman korut eivät ole muutenkaan ihan konventionaalisia ja ne onkin tarkoitettu puettavaksi ja yhdisteltäväksi vapaasti omalla tyylillään. Kokoelmaan kuuluu esimerkiksi viisi erikseen myytävää korvakorua, joita käyttää yksitellen tai yhdistellä mielensä mukaan saman tai eri korviksen kanssa.
Martin Bergströmin suunnittelemien korujen lisäksi kokoelmaan kuuluu Lapponian ikoninen ketju, jonka on suunnitellut Björn Weckström, Lapponian muotokielen luonut korutaiteilija ja kuvanveistäjä. Se on Bergströmin tapa kunnioittaa Lapponian perintöä ja Weckströmin työtä samalla, kun Lapponia menee taas uuden malliston myötä isoin harppauksin eteenpäin. Juttelin tästä juuri ystäväni Mikon kanssa, joka sanoi osuvasti: rakastan, että kerrankin suomalainen firma ei vaan roiku siinä mitä joskus oli jonkun muun tekemänä tai sanomana, vaan menee etiäppäin niin että ryminä käy. Just niin!
Hopeinen kaulakoru on kokoelman suurin ja kaunein, kuin taideteos jota voi kantaa kaulassaan. Näyttävän korun yhdistäminen yksinkertaiseen vaatteeseen on helpoin tapa pukeutua juhlaan, mutta en tiedä raaskisinko pitää näin huikean kaunista korua pelkässä juhlakäytössä. Halusimme muutenkin Jarnon kanssa näissä kuvissa näyttää miten Bergströmin suunnittelemat korut istuvat melko rentojen, arkistenkin vaatteiden kanssa – t-paidan, simppelin topin, villapaidan, farkkujen. Näissä oksidioiduissa hopeakoruissa on sen verran asennetta, että ne toimivat minusta kaikkein ihanimmin juuri näin.
Tikkumallinen korvakoru on superhieno. Parhaiten se pääsee tietysti oikeuksiinsa sitomalla hiukset kiinni, mutta tykkään myös siitä miten se vilahtelee avonnaisten hiusten lomasta tai hatun alta.
Rannekoru on henkilökohtainen suosikkini tästä kokoelmasta: se solahtaa ranteeseen kuin kuuluisi siihen. Pidän siitä miten se liikahtelee eleiden mukana, valahtaa ranteeseen tai kyynärvarteen.
Kokoelmaan kuuluu myös toinen kaulakoru, joka on hiukan hiljaisempi. Toimii hyvin t-paidan kanssa: yksinkertaiset t-paita- ja farkkuasut näyttävät kaikkein eleganteimmilta, kun niihin yhdistää aitoja hopea- tai kultakoruja.
Kokoelmaan kuuluu useampi pyöreä rengasmainen korvis: on minirengas, keskikokoinen ja suuri. Kuvissa minulla on renkaista pienin, se on minimalistinen olematta yhtään tylsä.
Tykkään myös kovasti tästä korvakorusta, joka näyttää ihan kuun pinnalta pudonneelta palaselta. Toiseen korvaan voisi pujottaa tikkumallisen korun.
Nämä suuret renkaat olisivat ihanat pitkän mustan hellemekon parina. Hankkisin ehdottomasti kaksi, vaikka rengas on yksinäänkin näyttävä. Tässä voisi oikeastaan olla tämän kesän tyylilinja: kaikista yksityiskohdista riisuttuja mustia hellevaatteita ja Martinin rosoiset korut. Jalkaan simppelit sandaalit.
Vielä kerran se suurin ja kaunein – emme malttaneet lopettaa sen kuvaamista kun se säkenöi niin kauniisti ilta-auringossa. Tämä ylläoleva kuva on suosikkini koko kuvasarjasta.
Jos aidot korut kiehtovat, nyt kannattaa piipahtaa Instagramini (@stellaharasek) puolella, sillä sieltä löytyy nyt koruarvonta! Jaossa on 100€ lahjakortti Lapponian verkkokauppaan, jonka arvon onnekkaalle voittajalle perjantaina 18. toukokuuta – ei siis muuta kuin Instagramin puolelle osallistumaan.
Kertokaapa vielä: mitäs tykkäätte koruista? Mikä teitä on inspiroinut korurintamalla viime aikoina?
PHOTOS BY JARNO JUSSILA
Olen ostanut ensimmäisillä lomarahoilla juurikin Lapponian Helmen Synty kaulakorun. Ja edelleen 15 vuotta myöhemmin se on ihana ja käytössä.
Eikä, ihanaa! Näinhän se on, aidot korut kestävät aikaa ja käyttöä.
Mikä tahansa näistä olisi ihana saada, hinta vain on yli budjetin..
Voih, ymmärrän! Aidot korut maksavat. Toisaalta itse näen asian niin, että jos hankkii vähemmän mutta parempaa, voi yksittäisiin asioihin sijoittaa enemmän. Hinnat ovat toki silti suhteellisia.
Melkoisia pötiköitä. Ei miellytä itseäni vaikka kuinka keksisi lumoavia avaruustarinoita siihen ympärille. Silti se on vaan outo metallipötikkä. Ehkä korvanapit menis.
Haha! Nämä ovat niin makuasioita.
Henki salpautui näistä kuvista ja koruihanuuksista! Sinun kaulalla ja korvissa aivan upeat.
Minun suosikkikoru ollut vuosia hopeinen rintaneula: rautu jonka hopeaseppä Seppo Sankila tehnyt joskus 90-luvulla. Olen antanut sen rosoisen pinnan just tummua noin.
Hei ihanaa, että tykkäsit! Oi, kuulostaa ihanalta tuo rintaneula. Se ajan patina on just parasta.
Huikeat kuvat ja huikeat korut, ei voi muuta sanoa! Tuo isoin kaulakoru on mieletön, toivottavasti joku bongaa sen Linnan juhliin eleettömän mustan juhlapuvun koristeeksi.
Kiitos, ihanaa että tykkäät kuvista! Ja samaa mieltä, se sopisi sinne kuin nenä päähän.
WOW. Nää kuvat <3
♥♥♥
Ovatpa makeita, itselleni juuri hopeakorut ovat lähellä sydäntä. Näistä todellakin löytyy asennetta. Käytän aina isoäitini valkokultaista sormusta, ja lempikaulakoruni on kotoisin Kreetalta, nahkanyöri, jossa vanha, hopeinen kolikko, jossa Medusan kuva. Ja Medusan tarina onkin melkoinen ;)
Oi, kuulostavat ihanilta nuo sun lempikorut. Parhaita ovat just ne joihin liittyy tarina tai tunnearvoa.