Takaisin töissä

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

Syksy on saapunut kaupunkiin – vannoutuneinkaan kesän lapsi ei voi enää väittää muuta, kun lehdet putoilevat puusta ja aamuisin alkaa olla koleaa. Paluu arkeen on koittanut ja se tarkoittaa vähän puolivallattoman kesän viettäneelle yrittäjälle paluuta myös säännöllisen työrytmin ääreen. Olen aloittanut! Kalenteriin on merkattu tapaamisia, kuvauksia ja syksyn ensimmäiset deadlinet, myös seuraavien kuukausien reissuaikataulut ovat selvillä ja liput ostettuina. Eikä ahdista, tuntuu pelkästään hyvältä. Syksyssä on aina uusien alkujen taikaa, mahdollisuus tehdä asioita toisin kuin ennen: paremmin, rennommin, vaivattomammin.

Kesäihminen tai ei, olen samaa mieltä lähes koko muun maailman kanssa siitä, että syksy on pukeutumisen kannalta kaikkein inspiroivinta aikaa. Kiinnostaa neuleet ja nilkkurit, kaikenlaiset hatut ja huivit, hyvinistuvat housut, vaatteet joissa on ryhtiä mutta vielä hiven kesän rentoutta. Juuri nyt on meneillään pukeutumisen kannalta kaikkein kiitollisin hetki, ne taianomaiset viikot kun tarkenee vielä tovin paljain nilkoin ja takiksi riittää trenssi tai nahkarotsi. Poimin Nanson juuri nyt myyntiin saapuneista (ja ihan pian saapuvista) syysvaatteista omat suosikkini syksyyn ja kokosin niistä kaupunkikelpoisia asuja, joissa on töihinpaluuteemaan sopivat skarpit vibat.

Olen siitä onnekas, että työssäni ei ole pukukoodia. Niinä päivinä kun naputan tietokonetta kotona voin tehdä työni vaikka yöpaidassa, mutta puen kyllä useimpina kotitoimistopäivinäkin nykyisin ihan oikeat vaatteet, koska työteho on kummasti ihan toinen, kun olo on skarppi ja aikaansaava. Silloin kun lähden ihmisten ilmoille kuvauksiin tai tapaamisiin, haluan olla tyylikäs rennolla twistilla. Aikuinen ja ammattimainen, mutta en tylsä. Omannäköinen astetta hillitymmällä otteella – en halua, että olemukseni tai vaatteeni huutavat huomiota, vaan toivon, että ajatukseni saavat tilaa ja tulevat kuulluksi. Jätän siis työpäivinä kimaltavimmat paljettijakut ja kaikkein reikäisimmät farkut kaappiin ja valitsen kokonaisuuksia, joissa on hiljaista särmää ja persoonaa.

Perusasuni – eli aina, kun en jaksa tai ehdi keksiä mitään muuta – on farkut ja t-paita. Nanson valkoinen Tasku-paita on ihanan fresh kaikkien kesäisten pellavapaitojen jälkeen. Tuon mittasuhteiltaan täydellisen klassikkopaidan lisäksi myös Viistasku-pillifarkut ovat vilahdelleet kuvissani ennenkin, tykkään niiden napakasta mallista ja siitä, että ne ovat silti niin mukavat, että niissä voisi nukkua. Tällä kertaa puin päälle mustien sijaan tummansiniset: tuo syvän musteensininen on melkein musta, mutta asteen tuoreempi. Lahkeita käärimällä saa paljaat nilkat esiin niin kauan kuin niitä tekee vielä mieli vilauttaa. Kenkävalinnoilla on helppo vaikuttaa asun tunnelmaan: mokkaiset hapsunilkkurit antavat potkua yksinkertaiseen asuun.

Niin, eipä sitä peruspäivinä oikein muuta tarvitse kuin napakasti istuvat farkut ja skarpin valkoisen t-paidan. Nahkarotsi vielä niskaan niin on valmis mihin vaan. Tuulettomina päivinä tarkenee vielä pelkällä paidalla ja rotsilla, viileämpinä puen väliin villapaidan.

Rakastan neulemekkoja, ne ovat maailman helpoimpia ja ihanimpia vaatteita viileinä aamuina kun pitää saada nopeasti jotain lämmintä ja pehmeää itsensä ja maailman väliin. Villis-mekko on täydellinen valinta: merinovillan ja puuvillan sekoitus on ohut, mutta tiheä ja lämmin. Rentoon työpäivään pukisin tennarit tai nilkkurit seuraksi, asiallisempaan toimistoympäristöön korkojen kanssa.

Tunikoilla ja lyhyillä mekoilla pärjää pitkälle syksyyn, kun pukee ne kapeiden housujen päälle. Tykästyin lokakuun alussa kauppoihin saapuvan Selja-tunikan graafiseen fiilikseen: muhkea ribbineulos antaa laatikkomaiselle leikkaukselle ilmettä. Mennään tunikan alta vilahtaviin housuihin ihan kohta.

Ei syksyä ilman huiveja: ne paitsi lämmittävät, myös täydentävät simppelit työasut. Ihastuin Kuiske-huivin materiaaliin, se on unelmanohut ja sataprosenttista villaa. Huivi saapuu tunikan lailla kauppaan vasta lokakuun alussa, mutta hyvää jaksaa hetken vielä odottaa.

Mustat kapeat housut tekevät työpukeutumisesta sata kertaa helpompaa, sillä ne sopivat suunnilleen kaikkeen: tunikan alle kuten äskeisissä kuvissa, t-paidan tai muhkean neuleen kaveriksi, tai suosikkiyhdistelmäni, väljän neuleen ja sen alle puetun kauluspaidan seuraksi, niin että kauluspaidan helma saa vilkkua neuleen alta. Kapeat housut myös näyttävät hyvältä niin korkojen kuin matalien kenkien kanssa, joten asusta saa mitä tahansa rennosta ja urbaanista tiukan asialliseen tai tarvittaessa jopa semijuhlavaan. Poimin Nanson valikoimista Juttu-housut, joiden kapea leikkaus on samaan aikaan särmä ja seksikäs. Mietin hetken pitäisikö ottaa isompi koko, jotta ne istuisivat rennosti – sekin takuulla toimisi – mutta päätin sitten, että nyt rokataan näitä lanteitanuolevia pillimallisia pöksyjä. Jarno sanoi, että näytin Charlien enkeliltä, enpä tiedä siitä mutta ajatus naurattaa yhä.

Paksut ja kutisevat poolot eivät inspiroi, mutta Nanson ohut Rib-poolo tuntuu päällä ihanalta ja näyttää raikkaalta varsinkin noiden kapeiden housujen parina. Poolosta löytyy myös todella kaunis vaaleanharmaa versio. Vinkkinä muuten, että mitoitus on melko niukka! Minulla on poolosta ylläni S-koko, joka on minulle juuri 70-lukulaisen tiukka – sopii etsivätyttöteemaan.

Kuvauspäivinä tulee tehtyä paljon muutakin kuin painettua kameran laukaisinta – juoksentelen, kannan ja roudaan, nostan, kumarrun ja välillä konttaan. Vaatteiden pitää olla rennot ja helpot, sellaiset joissa on helppo liikkua eikä tule vilu muttei toisaalta kuumakaan. Kerrospukeutuminen on siis avainsana, se sopii syksyyn muutenkin kun kelit saattavat vaihdella paljon päivän mittaan.

Näin Tuttu-neuletakin Nanson showroomilla jo kuukausia sitten ja olen odottanut sormet syyhyten, että se tulisi kauppoihin, koska se on ihanin vaatekappale hetkeen! Muhkea neulos on 100% villaa, ei kutise eikä kiristä, koska malli on rento ja alle mahtuu helposti esimerkiksi väljä kauluspaita. Valitsin näihin kuviin tuon ruskean neuleen, mutta se löytyy myös mustana (tuotetiedoissa lukee tummansininen, mutta minun silmään se näyttää kyllä puhtaalta mustalta).

Tähän kuvaan tiivistyy se mitä rakastan syyspukeutumisessa: kevyet kerrokset kohtaavat muhkean villan ja paljaissa ranteissa on vielä kesän rusketusta. Raikasta, rentoa ja lämmintä. Tässäkin asussa on muuten nuo samat kapeat Juttu-housut, ne taipuvat tosiaan ihan kaikkeen.

Justiinsa-paitapusero on ollut kesällä kovassa käytössä eikä se pääse vieläkään kaappiin lepäämään. Rakastan rentojen kauluspaitojen ja villapaitojen tai neuletakkien yhdistelmää. Niin helppoa ja näyttää aina hyvältä.

Perjantaisin on mekkopäivä. No ei aina, mutta usein, koska monesti sovin perjantaina treffit töiden jälkeen ja tapaan ystäviä elokuvan, ravintolaillallisen tai viinilasillisen äärellä. Töistä on helppo jatkaa suoraan vapaalle, kun valitsee aamulla ylle yksinkertaisen mustan mekon, joka toimii niin työpalavereissa kuin illalla kaupungilla. Nappi-tunika on saatavilla lokakuun alusta. Tykästyin sen nostalgiseen malliin: edessä on napitus, hihat hiukan pussittavat ja helmaa on pyöristetty.

Etsiväteema jatkui vähän vahingossa. Olen ihan sen näköinen, että varjostan jotakuta. Solkinilkkurit ja hattu tekevät simppelistä asusta kiinnostavan ja klassinen trenssi sopii melkeinpä kaiken päälle. Pidän myös mustan yhdistämisestä ruskean eri sävyihin, ne pehmentävät kokomustaa asua ja tuovat siihen syystunnelmaa.

Pitkähihainen tunika toimii hyvin kapeiden housujen kaverina, jos lyhyeen helmaan yhdistetyt sukkahousut ovat omaan tyyliin tai työympäristöön liian räväyttävät. Koleina päivinä kietoisin vielä kaulaan pehmeän huivin täydentämään syyslookin: jos kaipaat väriä, kokeile vaikka tiilenpunaista huivia.

Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä kuviin päätyneet suosikkini (lukuunottamatta niitä lokakuussa kauppaan saapuvia) ja muutama muu valintani Nanson syysmallistosta ovat 15% alennuksessa keskiviikkoon 20. syyskuuta asti. Näet kaikki kerralla klikkaamalla tästä.

Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille! Onnetar valitsi voittajiksi nimimerkit Tinskil, J. ja Mönkkeli. Voittajiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

Loppuun tietysti arvonta! Kerrohan kommenteissa mikä kuvissa näkyvistä vaatekappaleista on suosikkisi – ja miksi. Saat toki halutessasi valita suosikkisi myös Nanson verkkokaupasta. Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon torstaihin 21. syyskuuta saakka, muista sähköpostiosoite. Arvontailoa ja lämpimiä syyspäiviä!

PS. Kiitos kaikille edelliseen arvontaan osallistuneille – teitä oli taas huikeasti! Voittajat on arvottu ja heihin ollaan yhteydessä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Tunnelmaa torstaihin

Päivän biisi on arkistojen helmi muutaman vuoden takaa: amerikkalaisen Grizzly Bearin pehmeästi keinuva indierock on täydellinen sateiseen torstaihin. Suosittelen yhtyeen muutakin tuotantoa, tätä tunnelmointia on tehty meidän haikean musiikin ystävien iloksi monta levyllistä. Jarno vähän mutisee, koska on edelleen The War On Drugs -psykoosissa ja haluaisi kuunnella mieluummin niiden uusinta levyä kolmatta viikkoa toistolla. Sarjassamme “asioita, joista musiikkidiggarit kotona kinaavat”.


GRIZZLY BEAR – YET AGAIN

Kukkia ja koiria

Sunnuntaina julkaisemani pentukuvat saivat suuren suosion, mutta ei tämä koirakuvatulva suinkaan vielä tähän loppunut! Skippaa siis suosiolla tämä kirjoitus, jos nakinmuotoiset eläimet eivät saa mustaa sydäntäsi pamppailemaan. Seuraa nimittäin kuvia ja muistiinpanoja viime viikonlopun varrelta, kun meillä oli oman Juno-koiran lisäksi kaksi lainakoiraa viettämässä viikonloppulomaa.

En voinut olla ajattelematta Jarvista kun nurkissamme rynnisti ruskea mäykkypoika. Jarvis oli tuossa iässä aivan samanlainen hurjapää kuin Paavo on, utelias ja jääräpäinen ja varustettu pattereilla, jotka eivät lopu. Jarviksen lailla Paavokin jakeli suukkoja – jos sen sai pysähtymään tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nuuhkin sen untuvaista turkkia ja menin hetkeksi takaisin siihen päivään yksitoista vuotta sitten, kun nostin Jarviksen ensimmäistä kertaa syliini.

Lainasimme perjantaina kotiamme pieneen sadonkorjuujuhlaan, joita varten Jenni taikoi huoneisiin oikean tunnelman. Jarno oli juhlien virallinen valokuvaaja, minä tartuin kameraan vasta kun kaikki oli ohi – en malttanut olla ikuistamatta tuota tyhjentynyttä pöytää, jossa vielä viipyilee lähteneiden vieraiden energia. Jennin kokoama hortensiakimppu oli kaunein hetkeen.

Puolivuotias Sauli näyttää aivan minikokoiselta Juno-koiralta! Ihmekös, että pentu herätti Junossa hoivavietin: se pesi Saulin korvia, nuoli sen kirsua, kirputti sen niskaa ja jopa ryntäsi raivokkaasti haukkuen puolustamaan Saulia Paavoa vastaan, kun veljesten leikit kävivät Junon mielestä liian raisuiksi Saulille.

Jarnon kainalo oli Saulin lempipaikka: piti välillä ottaa pieni power nap jotta jaksoi taas hillua ja riehua. Pennuissa on kyllä parasta tuo on/off mode. Ensin painellaan sata kilsaa tunnissa ympäri asuntoa, kaksi sekuntia myöhemmin ollaan kyljellään keskellä lattiaa ja kuorsataan, tai simahdetaan kainaloon kesken leikin.

Ruokailutilanteet huvittivat. Juno rakastaa ruokaa yli kaiken, todennäköisesti enemmän kuin minua ja Jarnoa, mutta viime viikonloppuna ilmeni, että Sauli on ruoasta – jos mahdollista – vielä enemmän innoissaan. Pentu hotki oman annoksensa alta kolmen sekunnin ja oli sen jälkeen sujuvasti siirtymässä imuroimaan Paavon ja Junon kuppeja. Jonkun piti toimia erotuomarina, koska muille ei olisi jäänyt safkaa ollenkaan.

Kirsikkatoffeepallot ovat paholaisen keksintö ja peräisin punavuorelaisesta karkkikaupasta nimeltä Roobertin Herkku. En tietäisi niistä mitään ellei ystäväni olisi vinkannut niistä, tavallaan toivon ettei olisi. Pitää ehkä lanseerata talouteen joku karkkipäivä, koska muutoin tekee mieli kipittää Viiskulmaan joka päivä.

Pennut muistuttavat pieniä lapsia siinä suhteessa, että ne heräävät aikaisin ja haluavat koko huomiosi. Heti. HERÄÄ! Aamuhetkistä ei ole kuvaa, koska oli liian kiire yrittää piiloutua  pentuhyökkäyksiltä peiton alle, mutta ylläolevassa ruudussa on esimerkki vaativuudesta, jolla puolivuotias pikkukoira manipuloi kohteensa tekemään mitä tahansa. Esimerkiksi nostamaan pennun kainaloonsa, koska haluaa hinnalla millä hyvänsä nukkua vielä vartin.

Sadonkorjuujuhlien jälkeen oli pienemmän porukan sadonkorjuujatkot. Kyllä, ne lasketaan jatkoiksi, vaikka loppuivat puoleen yöhön mennessä. Olen tullut aika monen ystävän kanssa siihen tulokseen, että jos aikoo juoda viiniä yli kolmekymmentävuotiaana, on viisainta aloittaa aikaisin ja olla ajoissa nukkumassa – silloin välttyy krapulalta, jotka kestävät nykyisin kaksi päivää. Tai kolme, jos tekee kardinaalivirheen ja juo vodkaa.

Mäyräkoiralauman ruoanjälkeinen rituaali: täytyy tarkistaa kaikki muut kulhot ihan siltä varalta, että niihin olisi jäänyt murunen tai kaksi. Ei koskaan ole, mutta ei sitä ikinä tiedä. Mikä ikuinen optimismi. Ja sitten on vuorossa taas torkut.

PHOTOS BY STELLA HARASEK