Olin ajatellut viettää matkanjälkeisen viikonlopun rauhallisissa merkeissä, pestä hiekkaiset hellevaatteeni, tehdä ruokaa ja haahuilla rannalla koirien kanssa. Olin jotenkin unohtanut Mellakan perjantaisen virkistyspäivän (niitä virkistyspäiviä, joiden jälkeen olo on kaikkea muuta kuin virkistynyt), yhteisen kampaaja-ajan ystävän kanssa (niitä kampaaja-aikoja, joihin mennään yhdessä kuohuviinipullo kainalossa) ja sen, että olin luvannut juhlia toisen ystävän saavutuksia samppanjan merkeissä (niitä saavutuksia, joita voi juhlistaa vain samppanjalla). Sehän meni sitten hyvin. Hauskaa on ollut. Nyt voikin sitten hyvällä omatunnolla viettää loppuviikonlopun vaakatasossa ja vanhaa ystävää lainatakseni, maata kuin makkara ja tuntea tunteita.





Kuvissa pääosassa tuo kirkkaista kirkkain auringonpaiste, johon ei voi väsyä – ja uusi piponi, jonka ostin juuri Beamista tropiikinjälkeisessä shokkitilassa. Tulkoon pakkanen, nyt ei palele päätä. Kunhan ei tule vielä tänään.
Kuvat minusta Mikko Rasila

