Jos kesä ei tule minun luokseni, minä painelen sinne missä kesä lymyilee. Lentoliput lämpimään eivät ole hetkeen olleet yhtä odotettuja kuin nyt. Edessä on kaksi viikkoa Kreikan saaristossa eikä hirveästi harmita, että joka päivälle on povattu pilvetöntä paistetta ja vähintään kolmekymmenen asteen hellettä. On siis pakattu, haaveiltu kaikista niistä asioista joita voi tehdä vain auringossa ja kaivettu esiin aurinkovoiteita, joita ei tähän asti ole tarvittu mihinkään.
Osaan pakata kahdenlaisella tavalla. Sokkopakkaamista harrastaa myös kämppäkaveri ja sen suurin ja oikeastaan ainoa hyvä puoli on nopeus: kaavi kaikki sängystä ja lattialta löytyvä suoraan matkalaukkuun ja luota siihen, että siitä löytyy suunnilleen kaikki mitä arkipäivässäsi käytät ja tarvitset. Tähän kuluu kolmekymmentä sekuntia (suosittelen siis erityisesti niihin reissuihin, kun lentokoneen lähtöön on tunti etkä ole muistanut pakata) ja toimii, kunhan ei ole turhantarkka. Laukusta kun voi löytyä yksitoista alaosaa ja yksi t-paita ja kuka niitä meikkejä muutenkaan jaksaa käyttää. Hammasharjan voi onneksi ostaa mistä tahansa kulmakiskasta.
Toinen tapani on hidas ja huolellinen: levitä kaikki lattialle, kyseenalaista jokaisen esineen tarpeellisuus, valitse vain vaatteita jotka sopivat kaikkiin muihin vaatteisiin ja jätä lopuksi vielä puolet pois, koska käytät kuitenkin vain kymmenen vuotta vanhoja shortseja ja varvastossuja.
Taktiikka toimii hyvin, jos on esimerkiksi lähdössä kolmeksi kuukaudeksi kiertämään reppu selässä Eurooppaa tai aikoo matkustaa junalla Siperian halki. Se on myös äärimmäisen toimiva tapa raastaa mahdollisen matkakumppanin hermot riekaleiksi jo ennen kun on päästy edes lentokentälle asti. Matkatavaroiden minimoimiseen tähtäävä puolipäiväinen prosessi ei ole kuitenkaan aivan välttämätön, jos aikoo hypätä kolmelta aamuyöllä taksiin ehtiäkseen aamukuudelta lähtevään lomalentoon ja sen jälkeen liikkua lähinnä hotellihuoneen ja merenrannan välillä.
Tällä kertaa löysinkin kompromissin näiden kahden väliltä. Se on saavutus ihmiselle, jota ystävät ovat useammin kuin kerran kuvanneet sanalla “ehdoton”. Olen heitellyt matkalaukkuun asioita, joista koostuu kesä: kirjoja, kaftaaneja ja sandaaleja, huolettomia hellevaatteita joita ei ole voinut vielä käyttää, illallisia varten muutaman kauniin mekon. Pikkulaukun, jota ei ole tarkoitettu tietokoneen tai kamerakaluston kantamiseen, vaan parille pokkarille ja jäätelöön varatulle pikkurahalle. Tästä tulee sellainen matka.
Matkalaukusta on saanut myös nostaa pois asioita kuten hivenen huolestuneita mäyräkoiria ja vaaleanpunaisia pehmolohikäärmeitä. Tarina ei kerro oliko lohikäärme tarkoitettu minulle vai mäyräkoiralle itselleen, mutta molemmat saavat jokatapauksessa jäädä Tehtaankadulle pitämään Mikolle seuraa.
Asioita, joita haluan tehdä ennen matkalle lähtöä: imuroiminen, koska palaaminen pölyiseen kotiin on kamalaa. Kaikkien saapuneiden laskujen maksaminen, silloin ei tarvitse heti matkalta palattua kahlata postivuoren läpi. Korjaan kaappiin vaatekasat, jotka ovat vallanneet työhuoneen tuolit. Siivoan työpöydän, pyyhin puisen pinnan pölystä ja kahvirenkaista. Heitän sinnetänne teipatut todo-listat roskiin – jos jotain jäi tekemättä niin ei se varmaan kovin kiireellinen ollutkaan.
(Jonkinlaisen palkinnon voisi muuten antaa postit-lapuille, jotka eivät suostu pysymään seinässä tai edes pöydässä ilman teippiä. You had ONE job.)
Lopuksi: nostan koirat syliin, molemmat mahtuvat kunhan malttavat olla kylki kyljessä. Annan niille lähtösuukot, saan takaisin sata. Kerron niille, että tulen pian takaisin. Nieleskelen jo ikävääni. Koirat vaihtavat merkitseviä katseita. Taas tuo vetistelee. Miettivät olenkohan muistanut jättää jääkaappiin niiden lempilihapullia.
