Yhteistyössä Xylitol Jenkki
Vielä kerran tunteella! Seuraa viimeinen osa jännitysnäytelmässä nimeltä Stella opettelee hoitamaan hampaitaan. Hammaslääkärin vastaanotolla selvisi syy huonolle meiningille, jonka takia yhteistyö tuntui omalla kohdalla äärimmäisen ajankohtaiselta: neljä ärhäkkää reikää, hammaskiviesiintymä ja niiden iloisesta yhteisvaikutuksesta syntynyt ientulehdus. Eipä ihme, ettei mikään määrä hanakkaa harjaamista, lankaamista ja xylitolia auttanut – ensin olisi pitänyt korjata se varsinainen ongelma.
Hammaslääkärin tuoli on tullut toisisanoen viime viikkoina turhankin tutuksi, kun olen ravannut paikkailemassa purukalustoani. Viimeiseen reikään mennessä olin kyllästynyt kulkemaan loppupäivän puolet päästä puutuneena ja kysyin tuoliin rojahdettuani olisiko paikkaus tehtävissä ilman puudutusta. Toki, lääkäri vastasi hämmentyneenä, mutta yleensä kukaan ei halua. Päätin selvittää miksei. Suosittelen valintaa lähinnä kaltaisilleni, joiden kärsimättömyys on korkeampi kuin kipukynnys. Tekisin sen kyllä koska tahansa uudestaan – homma oli hoidettu alta aikayksikön! Ajattelin tosin pitää huolen siitä, että toiste ei tarvitse samoilla asioilla tulla. Säästyneet pennoset sijoitan ensi kerralla vaikkapa äkkilähtöön aurinkoon.
Yhteistyöhön kuulunut visiitti suuhygienistillä oli onnellinen ja opettavainen kokemus. Taidan olla ainoa, jolle tuli yllätyksenä, että maailma on muuttunut siitä kun minä olin kolme ja seisoin ensimmäisen kerran hammasharja kädessäni miettimässä mistä päästä sitä piti syödä. Olen harjannut hampaani vanhentuneilla ohjeilla vähän sinnepäin, langatessa ollut tarkkana kuin porkkana ettei lanka mene ienten alle siinä (vihje: sinne sen langan olisi nimenomaan pitänyt sujahtaa) ja toiveikkaasti elänyt uskossa, että xylitol estää happohyökkäyksiä olkalaukun sivutaskussa. Ai ei? Ei kuulemma.
Nyt on puhtaat palikat suussa, uudet opit päässä ja helpottunut mieli. Kerrasta viisastuneena olen omaksunut uuden iltarutiinin: sen jälkeen, kun kadonnut kampa on paikallistettu ja ennen kuin alkaa kadonneen yöpaidan metsästys, on hampaille omistettu hetki, jossa ei hötkyillä. Ei liene sattumaa, että musta hammasharjani on kesäkuun viimeisinä päivinä ollut hajamielisen haahuilijan ainut asia, joka ei ole kroonisesti kadoksissa.
☊ THE CURE – DOING THE UNSTUCK
