Lattiamateriaalit saatu: Värisilmä Showroom Suomenoja

Kun aloitimme uuden kodin keittiöremontin suunnittelun, oli selvää, että keittiökalusteiden lisäksi kannatti samalla vaivalla uudistaa vähän muutakin. Kulahtanut ysärikeittiö oli muutoin kuvankauniin asunnon heikko lenkki. Kaapit olivat nähneet parhaat päivänsä eivätkä lattiakaakelit olleet linjassa ajattoman arvoasunnon kanssa. Keittiö sijaitsi asunnon perällä eteishallin päässä, kummallisesti eristyksissä kaikista muista huoneista. Tila oli pitkänmallinen, minkä vuoksi siihen oli mahdoton sovittaa kunnollisen kokoinen ruokapöytä, vaikka neliöitä huoneessa oli sentään peräti seitsemäntoista – enemmän kuin yhdessä opiskeluvuosieni kodissa.

Operaatio oviaukko

Huoneen mallille ei ollut kantavien seinien vuoksi tehtävissä mitään, mutta pohjasta oli mahdollista saada toiminnallisempi ja avarampi avaamalla keittiöön toinen oviaukko, joka johtaisi olohuoneeseen. Keittiön ja olohuoneen erottavassa seinässä oli itseasiassa alunperin ollut oviaukko, joka oli vielä näkyvissä olohuoneen puolella syvennyksenä paksussa seinässä. Myöhemmin oviaukko oli tukittu, kun olohuonetta oli käytetty makuuhuoneena eikä suora käynti keittiöön ollut silloin tarpeellinen.

Kerkesimme haaveilla tuon seinänpätkän kaatamisesta kokonaan niin että keittiö ja olohuone olisivat yhdistyneet toisiinsa yhdeksi suureksi tilaksi. Ah, se olisi ollut upeaa! Tarkempien tutkimusten myötä tuli valitettavasti selväksi, että se ei ollut mahdollista, sillä seinän sisällä meni hormeja, joita ei oltu merkitty yhteenkään viime vuosisadan alussa rakennetun talon piirustuksiin. Vanhojen talojen remontointi opettaa kärsivällisyyttä – vastaavia rakenteellisia yllätyksiä voi olla (ja meillä tosiaan oli) joka mutkan takana.

Näkymä olohuoneen puolelta: vanha oviaukko oli jäänyt näkyviin syvennyksenä seinässä.

Tyydyimme siis puhkomaan seinään sen saman oviaukon, joka siinä oli alunperin ollut. Se oli huomattavasti pienempi homma kuin tiiliseinän purkaminen parin metrin matkalta: kirvesmies sai puhkottua aukon parissa tunnissa ja sitten periaatteessa ei tarvinnut enää kuin viimeistellä. (Sanon “periaatteessa”, koska jokainen remontin tehnyt tietää, että ainahan siinä on sitten vielä kaikenlaista “pientä säätöä”.)

Oviaukon puhkominen oli hyvä ja lopulta aivan riittävä ratkaisu: asunto tuntuu nyt kokonaiselta, ilma ja valo kiertää, kulkeminen tilasta toiseen sujuu helposti ja ruokapöydällekin löytyi luonteva paikka olohuoneen puolelta heti oviaukon vierestä (siitä julkaisinkin muutaman kuvan).

Uusi lattia – mutta mikä?

Kun vanhat keittiökaapit oli purettu pois, vuorossa oli lattia. Asunnon muissa huoneissa on minimalistinen vaalea laattalattia, joka on kestänyt hyvin niin aikaa kuin käyttöä. Saumat ovat puhdistuksen tarpeessa, mutta yleisesti ottaen lattia on ajaton ja kaunis – kuvia voi kurkkia vanhasta muuttokirjoituksesta. Keittiössä sen sijaan oli röpelöiset ysärikaakelit, joiden kuvioinnista tuli mieleen kasarifarkkujen kivipesu. Ei suosikkini. Ei varmaan nykyään kenenkään suosikki.

Pohdimme pitkään millainen lattia keittiöön sopisi. Puulattia ei tuntunut asunnon tyyliseltä. Uudet kaakelit olisivat toimineet, mutta oli vaikeaa keksiä millainen laatta olisi toiminut muissa huoneissa olevan laattalattian kanssa: olisi pitänyt olla riittävän samantyylinen, mutta silti selvästi eri, ettei lopputulos olisi näyttänyt siltä, että vanhaa ja uutta olisi yritetty sovittaa huomaamattomasti yhteen.

Käytännöllisin ja kaunein – mikrosementti

Päädyimme siihen, että paras vaihtoehto olisi selkeästi erilainen lattia, joka toisi kontrastia asunnon muihin pintoihin. Haaveilimme betonilattiasta, mutta hinta ja monimutkainen valmistusprosessi hirvittivät. Silloin ystävämme, sisustussuunnittelija Anni Taimisto, joka toimi tukenamme remontin suunnittelussa, ehdotti mikrosementtiä. Konsepti oli minulle täysin uusi ja rakastin sitä heti: mikrosementti muistuttaa lopputulokseltaan betonia, mutta on tuntuvasti edullisempi ja huomattavasti helpompi asentaa, sillä sen voi tehdä jopa itse. Mikrosementin voi myös asentaa suoraan vanhan kaakelin päälle, kunhan se on ehjä. Kun vanhaa laattaa ei tarvitse piikata pois, säästyy älyttömästi työvaiheita, aikaa, pölyä ja rahaa. Periaatteessa mikrosementillä on kaikki betonin hyvät, muttei sen huonoja puolia.

Tässä demonstraatio mikrosementtilattian asennuksesta: se tehdään kerros kerrokselta kestäväksi, kovaksi pinnaksi, joka sopii niin lattiaan kuin seiniin ja jopa märkätiloihin.

Löysimme täydellisen vaihtoehdon samasta paikasta mistä olimme jo käyneet katsomassa kaakeleita, Espoossa sijaitsevasta Värisilmä Showroomista Suomenojasta. Vastikään uudistuneessa myymälässä on valtavan laaja valikoima erilaisia pintamateriaaleja sekä suunnittelu- ja asennuspalvelu, joka auttaa, jos ei ole aivan kristallinkirkasta näkemystä siitä mitä on tekemässä. Hyödynsimme tietysti heidän asiantuntemustaan ja kävimme myymälässä useita kertoja viikossa: ensin tervehdittiin mäyräkoira, sitten mentiin asiaan. Juno istui tuolissa sillä aikaa kun vertailimme mikrosementtivaihtoehtoja ja sävyjä.

Päädyimme lopulta myyjien avulla Novacolorin Wall2Floor-mikrosementtiin ja keskiharmaaseen sävyyn (W2F 061), joka muistuttaa paljon betonia. Pinnalle valitsimme ultra mattalakan. Kiiltoasteita ja sävyjä on loputtomasti, joten jokaiseen makuun varmasti löytyy sopiva yhdistelmä – haasteena on pikemminkin valinnanvaikeus! Hommaa helpotti kovasti se, että saimme myymälästä mukaan nipun malleja, joiden avulla erilaisia mikrosementtituotteita ja -sävyjä oli helppo sovitella kotona. Vain sillä tavoin oikeastaan hahmottaa miltä jokin sävy tulee juuri siinä tilassa ja siellä vallitsevassa valossa näyttämään.

Mikrosementtilattian asennus (ja maailman paras Jani)

Mikrosementtilattian saa DIY-henkinen remontoija tehtyä itsekin, mutta päädyimme käyttämään asentajaa – meillä oli samanaikaisesti toinen työmaa pohjoisessa, joten tuntui paremmalta diililtä maksaa kaupunkikodin lattian asennuksesta ja lähteä siksi aikaa Lappiin edistämään toista raksaa. Värisilmä Showroom Suomenoja työllistää sattumalta samaa ammattimiestä kuin keittiövalmistajamme Kitzen, joten lopulta kävi niin, että lattian ja keittiön asensi meille sama huipputyyppi, Jani, joka vilahtaa näissä kuvissa. Ah, jokaisessa remontissa pitäisi olla mukana yksi Jani. Rakastamme Jania. Häntä on vähän ikävä nyt kun remontti on ohi emmekä tapaa enää.

Vanhan kaakelin päälle on vedetty verkotus ja pohjustuslaastia. Seuraava kerros tasoittaa ja piilottaa saumat alleen. 

Asennus oli monivaiheinen, mutta yllättävän simppeli. Vanha laattalattia puhdistettiin ensin huolellisesti, lattialistat irroitettiin ja sähköjohdot teipattiin pois tieltä. Sen jälkeen se olikin vaan uutta kerrosta kerroksen päälle ja jokaisen kerroksen väliin riittävästi kuivumisaikaa. Meidän keittiön kokoiseen tilaan tekee mikrosementtilattian noin viikossa, josta suurin osa on kuivumisaikaa: varsinainen työstö on melko nopeaa. Meidän lattiaa tehtiin aikatauluteknisistä syistä vähän pidempään, olimme suurimman osan ajasta Lapissa, mutta halusimme olla läsnä parissa työvaiheessa ottamassa kuvia ja oppimassa.

Pohjustusvaiheessa vanhan laattalattian päälle levitettiin arsenaali erilaisia pohjustusaineita: tartuntapohjuste (jota kaikki kutsuvat primeriksi), kerros pohjustuslaastia, vahvistusverkko ja sen päälle vielä yksi kerros pohjustuslaastia. Verkotus tekee pohjasta todella kestävän.

Seuraavassa vaiheessa levitettiin pintalaasti. Yleensä kaksi kerrosta riittää, mutta tällä kertaa kerroksia tuli kolme, sillä vanhojen kaakeleiden saumat olivat epätavallisen syvät ja kuulsivat läpi pitkään, vaikka pinta oli jo täysin tasainen.

Levitystekniikalla voi vaikuttaa siihen miltä lattia näyttää. Pinnasta voi tehdä halutessaan täysin sileän, joka sopii hyvin esimerkiksi kiiltolakan alle. Me halusimme mattapinnasta elävän ja rosoisen, joten Jani levitti pintalaastin rennolla kädellä ja jätti vetoja näkyviin. Jarnokin pääsi avuksi ja totesi, että homma on helppo, mutta vaatii rivakkuutta, sillä laasti alkaa jähmettyä nopeasti.

Viimeisenä levitettiin mattalakka. Minusta lattia näytti ihan valmiilta (ja törkeän hyvältä) ilmankin, mutta lakka on kuulemma tärkeä muistakin kuin esteettisistä syistä: se tekee suojaavan pinnan, joka estää roiskeita ja tahroja imeytymästä lattiaan.

Laasti näyttää märkänä tummalta ja vaalenee kuivuessaan.

Näin pari remonttia läpikäyneenä täytyy todeta, että mikrosementtilattian asennus on siitä kiitollista ja kivaa puuhaa, että se ei vaadi suuria työkaluja eikä aiheuta meteliä tai järjettömästi pölyä. Laastia sekoittaessa voi toki roiskua, mutta sotku pysyy rajatulla alueella eli raksalla. Eristimme keittiön muusta asunnosta pressuovilla, jotta koirat eivät eksyisi tassuttelemaan märkään mikrosementtiin, mutta erityistä haittaa lattianteosta ei asumisen kannalta ollut. Toki tilanne on eri, jos mikrosementtilattian asentaa samanaikaisesti koko asuntoon.

Paljonko mikrosementti maksaa?

Kustannukset kiinnostavat varmasti monia remonttia suunnittelevia. Värisilmä Showroom Suomenohja lahjoitti meille 17 neliön lattiapinta-alaan tarvittavat mikrosementtimateriaalit, joiden arvo oli noin 1200€. Säästää voi asentamalla lattian itse, mutta jos haluaa ulkoistaa asennuksen ammattilaiselle, kannattaa pyytää asennuspalvelulta tarjous. Lopullinen hinta riippuu monista seikoista, kuten tilan koosta, siitä asennetaanko mikrosementti lattialle vai seinille, onko alla vanha kaakeli ja niin edelleen.

Valmis mikrosementtilattia – ensimmäiset kokemukset

Lattiasta tuli juuri sellainen kuin toivoin: modernilla tavalla ajaton, selkeä, aavistuksen elävä ja rosoinen. Sävy on täydellinen: ei kylmä eikä lämmin, vaan puhdas, kaunis harmaa. Lattia tuntuu paljaiden jalkojen alla sileältä, mutta ei ole yhtään liukas – ohuetkin matot pysyvät hyvin paikoillaan eikä alle tarvitse laittaa liukuestemattoa. Tällä on tietysti erityisen paljon merkitystä erityisesti kosteissa tiloissa, monethan käyttävät mikrosementtiä nykyisin kylpyhuoneissa.

Lattian kestävyys tuntuu ensimmäisten kuukausien perusteella olevan jotain parketin ja laminaatin väliltä. Esimerkiksi koirien kynsistä ei ole jäänyt mitään jälkiä, mutta kolhu tulee, jos lattiaan tipahtaa sopivassa kulmassa jotain painavaa. Betonihenkisessä lattiassa pienet kolhut eivät ole vaarallisia, mutta kolhukohdat on halutessaan helppo paikata: ne hiotaan, täytetään mikrosementtimassalla ja lakataan uudestaan. Luin myös jostain, että jos lattiaan tulee naarmuja, ne voi peittää vahaamalla lattian esimerkiksi laminaattivahalla.

Mitään tahroja lattiaan ei ole tähän mennessä jäänyt, vaan se on ollut helppo puhdistaa. Ilmeisesti lakkavalinnalla on vaikutusta siihen kuinka herkästi tahrat imeytyvät lattiaan.

Olen ärsyttävä enkä vilauta vielä koko keittiötä, vaan säästän sen seuraaviin remonttikirjoituksiin! Kuvassa alla näette saman kohdan, joka näkyi kirjoituksen alussa olevissa kuvissa – kovasti näyttää avarammalta ja paremmalta, vai mitä? Huonetta ei ole tunnistaa enää samaksi, se heräsi ihan uudella tavalla eloon oviaukon ja freesin lattian myötä.

Mitäs tykkäätte? Entä ovatko remonttiaiheet ajankohtaisia sillä puolella ruutua?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA