Hyppään joskus raitiovaunusta jo Kapteeninkatua edeltävällä pysäkillä, sillä tykkään kävellä Tehtaankatua pitkin kotiin. Katu sai nimensä 1800-luvun lopulla, kun Eiraan oli tarkoitus rakentaa tehtaita, koska kaupunginosa sijaitsi “liian kaukana” kaupunkilaisten asutettavaksi. Hölmöily lopetettiin onneksi muutama vuosi myöhemmin, kun Eira sai asuntoalueeksi piirretyn asemakaavan.
Tehtaankatu on yksi lempikaduistani, eikä vähiten siksi, että sen ja Laivurinkadun kulmassa kaupungin sympaattisin kukkakioski loistaa vihreää valoaan Punavuoren yössä. Sepän kukkakioski on auki melkein aina ja valaisee kadunkulmaa öisinkin, pimeän puiston reunalla odottaa tyynenä aamua. Tänään sen ympärillä tuiskusi lunta, en malttanut olla ottamatta kuvaa.
One of my favorite flower shops in Helsinki.
Ehh.. mäkin kun ekoina päivinä jo löysin tuon kukkakikkarin!! Huikee!
Tossa kiskassa on jotain sellaista ainutlaatuista kaupunkitunnelmaa mitä ei muualta löydy. Toistuu muuten usein monessa muussakin kukkakaupassa, jotka ovat hieman pidempään auki, niissä on selittämättömän hyvä tunnelma. Kuvasta tuli kyllä hyvä fiilis!
Samaa mieltä, tykkään. Ja kiitos!
Mä jäin vaan tuijottaa noita petollisen liukkailta näyttäviä katuja. Miten sitä pysyy pystyssä ennen kuin saavuttaa kukkakioskin? (Joka on muuten ihan symppis.)
Sukset.
Kaunista!
Kiitos Tintti.
Hei muttahan kyllähän länsipäähän yksi valtava tehdas rakennettiin, joka on edelleen tallella.. Ja sitä varten perustettiin ykkösen spora että työläiset pääsi sörkästä eiraan “huomiota herättämättä” ts. hienoston ei tarvinnu katella niitä ;)
Jaa niin Mestaritalo? Sehän ei ole enää Fazerin käytössä ollut vuosiin. Itsehän vierailen siellä Radio Rockin ja Radio Aallon toimituksissa työni puolesta, nyt tosin koko Nelonenmedia muutti Sanomataloon.
Näissä sun kaupunkikuvissa on jotain taianomaista!
Kiitos Tinttu!