MIESTEN VUORO

Seuraa loikka muutaman kuukauden taakse, sillä olen pantannut näitä kuvia odotellessani oikeaa hetkeä. Ajelimme alkuvuodesta Mäntsälään moikkaamaan Jarnon perhettä, isä Jussilaa ja suurta ja uskollista paimenkoiraa, joka vahtii tiluksia isäntänsä kanssa. Kuljeskelimme ulkona ja muistin taas: kovin kauas ei tarvitse Helsingistä mennä löytääkseen metsänreunaan päättyviä peltoja ja absoluuttista hiljaisuutta. Mäntsälään ajaa puolessa tunnissa eikä tuossa maisemassa olisi silti arvannut mistään kuinka lähellä kaupunki on.

Olenko ainoa, jota nämä yhteiskuvat naurattavat? Ei ole omena kauas puusta pudonnut, Kallella on samat tummat tuikkivat silmät, paksu tukka ja vahva leuka kuin kahdella pojallaankin. Ilmankos on tuntunut tutulta siitä saakka kun tapasimme ensimmäisen kerran. Kelatkaapa sitä, että Kallella on kuusi veljeä, samasta pohjalaisesta muotista valettuja hekin. Seitsemän Jussilan veljestä! Sittemmin ovat muuttaneet Pohjanmaalta maailmalle, kuten vaikka Mäntsälään.

Kaikki Jarnon vaatteet, jotka vilahtavat kuvissa, ovat Gant Ruggerin. Mahdotonta olla tykkäämättä merkistä, jonka talvimalliston inspiraationa on toiminut mm. 60-luvun rock, Bob Dylan ja yhteiskunnalliset liikkeet, joita taide on osaltaan ollut sysäämässä eteenpäin. Minulla on tuo sama miesten hyllyltä valittu t-paita, rakastan yli kaiken sen rentoutta ja haalistunutta hiilenmustaa sävyä. Ohuesta puuvillasta saa rapean, jos paidan jaksaa silittää, mutta laiskan onneksi se näyttää hyvältä ilmankin (todistettavasti myös vietettyään kolme vuorokautta reissurepun pohjalla).

Rennosti rypistyvä kauluspaita on vaatekaapin helpoimpia vaatekappaleita – eli juuri niitä, joita kannattaa täydellisten t-paitojen ohessa miehen kaapista pölliä lainata. Pehmeä kauluspaita toimii pilkottaen villapaidan alta, sellaisenaan farkkujen seurassa, rannalla bikineiden päällä… Ehkä bongasittekin saman paidan vaalean version Kap Verden kuvistamme. Vaalea on suosikkini, mutta tykkään myös tuosta tummemmasta, indigoon taittavasta sävystä.

Haluaisin myös “lainata” tuota Jarnon nahkarotsia, mutta se ei piru vieköön onnistu, kun hän käyttää sitä jatkuvasti, pakkasellakin paksumman takin alla. En ihmettele, se on kaunein miesten nahkatakki jonka olen hetkeen missään nähnyt. Yksinkertaisesti täydellinen biker, jossa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Napakka olematta liian jäykkä tai paksu. Istuva olematta tiukka. Rento olematta rähjäinen. Muut nahkatakit lähtivät kiertoon, kun tämä tuli taloon – eipä niitä enää tarvittu sen jälkeen.

Helsingin laajin valikoima Gant Ruggerin vaatteita löytyy Mannerheimintien alusta, Bomer Lifestylesta, jonka avajaisista kirjoittelin syksyllä. Kannattaa kurkata ehdottomasti sekä naisten että miesten mallisto! Niin usein omat lempparini valikoituvat nimenomaan miesten puolelta, siellä nimittäin on juuri niitä rentoja leikkauksia ja huolettomia yksityiskohtia, joita vaatteissa rakastan. Löysin tosin kevään lempitakkini – jumalaisen konjakinruskean mokkatakin – Gant Ruggerin naisten mallistosta, joten kyllä sielläkin osataan.

Hyvä herrasväki, luvassa on ilouutinen teille, jotka seuraatte Jarnoa sosiaalisessa mediassa ja olette mahdollisesti ikävöineet hänen vanhaa blogiaan, jota hän kirjoitti silloin kun muisti. Uusi blogi nimittäin aukeaa ihan näillä näppäimillä osoitteeseen www.jarnojussila.com ja siitä on tulossa ihana. Enemmän kuvia, enemmän matkoja ja tyylijuttuja, enemmän elämää. Jos herää ajatuksia ja juttutoiveita, terveiset menevät tätäkin kautta perille – sana on siis vapaa kommenttilootan puolella.

KAIKKI VAATTEET* GANT RUGGER
NAHKAKENGÄT RED WING
*SAATU

PHOTOS BY STELLA HARASEK

94 thoughts on “MIESTEN VUORO

  1. Tulin kiittämään! Stella (ja Jarno tietty myös), kiitos siitä, miten ystävällisesti ja rakentavasti vastaat kaikille, asiallisesti myös vähän epäasiallisiinkin kommentteihin. Se on taito, jota muissa kunnioitan ja yritän omassa elämässäni toteuttaa.

    Minulle tämä blogi on kurkistusluukku ihan erilaiseen arkeen kuin omani on. Hyviä molemmat. Paljon hyvää!

    • Hei kiitos Niina! Ajattelen, että se mitä ja miten ihmiset toisilleen puhuvat kertoo eniten heistä itsestään. Ihana kuulla, että olet tykännyt blogista – kiitti kun luet xxx

  2. Näinä päivinä olen ollut kiitollinen siitä, että asun maalla, lähin (ja ainoa) naapuri 100 metrin päässä ja ympärillä rikkumaton rauha. Juuri nyt en kaipaa maailman metropoleihin. Rakastan myös riistaa ruokalautasellani enkä paheksu metsästämistä. Siksipä kiitän teitä S&J upeista kuvista, hieno tunnelma ja isän+pojan välinen side tuli esiin mahtavasti. Peace and love <3

    • Hei ihanaa Terhi kun tykkäsit, kiitos kauniista sanoistasi ja terkkuja sinne metsän keskelle xxx

    • Minun blogissani on yläpalkissa ensimmäisenä Jarno ja Jarnon blogissa päinvastoin. Koodineromme ajatus on varmaankin ollut se, että ensimmäisenä tarjoillaan sitä osoitetta, jossa käyttäjä ei juuri sillä hetkellä ole – minusta ihan looginen.

  3. Todella hienosti tehty kuvasarja ja hiton hyvännäköiset vaatteet! Näitä olisi katsellut mielellään vaikka enemmänkin.

  4. Olen maaseudulta ja meilläpäin on metsästetty, joten sen puolen kuvasto ja asiat eivät sen suuremmin hetkauta. Eläinten syömistäkään en osaa nyt paheksua…Itse koin tekstin ja kuvat kaikkein eniten taitavasti tehtynä gantin ja Jarnon blogin sekä ehkä myös isä-Jussilan “mainoksena”. Olen aiemminkin sanonut näistä “kaupallisista” postauksista, että ne ovat jotenkin vaivaannuttavia, kaikissa blogeissa. Ymmärrän kyllä ja hyväksynkin niiden olemassaolon, koska ne mahdollistavat myös sen ei-kaupallisen sisällön, jonka takia pääasiassa blogeja seuraan. Tässä oli jyvä suht kohdallaan ja ihan tykkäsin. Komeat kuvat, miehet ja vaatteet : )

    • Gant Rugger sai kyllä todella komeen mainoksen, pakko sanoa! Vielä kun olis isä Jussilalla ollut samat kledjut :D

      • No kyllä vaan, muotikuvia joilla on syvyyttä ja tarinaa. Hyvää jälkeä mutta ihmekö tuo, ammattilaiset asialla :) Keep up the good work!

      • Ilmeisesti kyse ei ollut kuitenkaan yhteistyöpostauksesta, vaikka kaikki vaatteet oli saatu Gant Ruggerilta? Komeat kuvat oli jälleen vaikka metsästysteema vähän yllättikin.

        • Eikö se silloin ole vähän niinkuin yhteistyöpostaus? Minun katsantokannassa postaus, jonka tekstistä yli puolet on kerrontaa jostain tuotteista, kuvien kera, on enemmän tai vähemmän yhteistyöpostaus, vaikka sitä sanaa ei missään mainitakaan. Viis siitä onko niin pyydetty tekemään, kyse on ainakin minulle vaikutelmasta joka jutusta jää. Hyvin tehty, silti ja edelleen.

          • Nämä eivät taida muuten olla lukijoille ihan niin selviä asioita kuin bloggaajille ovat – selvennetään siis!

            Virallisena yhteistyöpostauksena pidetään kirjoitusta, joka on suunniteltu, sovittu ja tuotettu yhdessä asiakkaan kanssa ja josta asiakas maksaa sovitun korvauksen. Aikataulusta on yleensä sovittu etukäteen ja jälkikäteen asiakas saa usein raportin kirjoituksen tavoittamasta yleisöstä. Nämä merkitään virallisten suositusten mukaisesti kaupallisiksi kampanjoiksi.

            Joskus kirjoituksessa nousee esiin vaate tai muu tuote, joka on saatu brändiltä tai pr-toimistolta bloginäkyvyyden toivossa. Piilomainontaa koskevaa laki velvoittaa bloggaajan mainitsemaan, että tuote on saatu, ja näin suurin osa ammattilaisista tekee muutenkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koko kirjoitus olisi tuotettu yhteistyössä kyseisen brändin kanssa. Joskus blogin kautta saaduista tuotteista tai palveluista tulee kirjoitettua enemmänkin kuin pari sanaa, eikä sekään vielä tee kirjoituksesta kaupallista kampanjaa tai lihota bloggaajan tilipussia.

            Olen iloinen, että tykkäsit tästä – kiitos kaunis kehuista!

        • Juu, tämä ei ollut virallinen yhteistyöpostaus – juttukulmasta tai toteutuksesta ei sovittu yhdessä brändin kanssa eikä siitä maksettu. Tämä oli ihan meidän oma kuvausprojekti, jossa yhdistyi moni elementti vähän sattumien summana.

      • Haha, sehän olisikin ollut upeaa kun Kalle olisi vetänyt niskaan tismalleen samat vaatteet!

    • Kiitos aila kommentista! Joo, ymmärrän kyllä että kaikki eivät tykkää kaupallisista elementeistä blogeissa, mutta onneksi niitä on, koska – kuten sanoit – juuri ne mahdollistavat sen muun sisällön. Bloggaajana sitä tekee parhaansa valitakseen kumppanit niin, että ne sopisivat mahdollisimman hyvin blogiin ja sen orgaaniseen sisältöön.

      • Selvennän vielä hieman tuota näkemystäni yhteistyökuvioista ja saaduista tuotteista. Ajattelen sen kuitenkin menevän niin, että “saaduissa” on se jatkumo: jollei niistä ikinä mitään kirjoita, niin ei niitä ehkä niin paljoa sitten enää saakaan. Sinulla on kyllä pääsääntöisesti itsesi näköiset “saadut” ainakin minun silmääni. Kuvistakin näkee, jos ihminen viihtyy vaatteissaan…Yhteistyökuvio tietenkin toteutetaan maksajan näkemystä kunnioittaen ja se toiveet huomioonottaen. Mietin tässä juuri tätä blogimaailmaa, itselleni ne tulivat aikoinaan vaihtoehdoksi naistenlehtien kovin kaupalliselle tyylille…Nyt ovat blogitkin muuttuneet ns. kaupallisemmaksi juuri noiden yhteistyö- yms. kuvioiden vuoksi. Ja koska bloggaamisesta on tullut työ ja ammatti monelle. Siinäpä sitä on tasapainottelemista, niin bloggaajalla kuin lukijallakin, että mielenkiinto säilyy. Sinun blogiisi olen eksynyt tyylisi takia ja se asia ei ole muuttunut ollenkaan : )

        • Joo, onhan blogimaailma muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana – kenttä on ammattimaistunut ja sen myötä kaupallinen yhteistyö on vakiinnuttaneet paikkansa. Vaikka tarkastelen asiaa bloggaajana tältä puolelta pöytää, näen sen toki lukijankin näkökulmasta joka kerta kun vierailen muiden blogeissa. Parhaimmillaan kaupalliset yhteistyöt osuvat luontevasti blogin luontaisiin aiheisiin ja voivat jopa tarjota niihin kiinnostavaa sisältöä, huonoimmillaan ne ovat päälleliimattuja mainoksia, jotka lukija skippaa vaivaantuneena. Vaikka kuinka valitsisi yhteistyökumppanit niiden kiinnostavien ja blogiin sopivien joukosta, vaatii – kuten sanoit – silti tasapainottelua, että löytää parhaan tavan yhdistää lukijoiden ja mainostajan intressit tavalla, joka sopii omaan tyyliin. Kuulen tietysti mielelläni lukijoiden mielipiteitä aiheesta – mitkä yhteistyön muodot ovat teille mielekkäimpiä, tai minkätyyppiset aiheet kiinnostavat eniten?

  5. Voi ei, mikä ihmisiä oikein vaivaa!!!????
    Nämä kuvat ovat upeita ja pidän kovasti siitä että liikutaan vähän erilaisella maaperällä. Itse olen myös maalta kotoisin ja lämmitti kovasti lukea hirvipeijaisista ( niin siisti perinne ).
    Älä jooko missään nimessä anna edes ajatusta sille että alkaisit muuttamaan blogin suuntaa jotenkin saamasi palautteen perusteella,. Tämä blogi on niin uniikki ja mielenkiintoinen juurikin siksi että et esimerkiksi osta jokaiseen kuvaan uusia vaatteita vaan ihan täysillä vedät samoissa ” retaleissa” vuodesta toiseen. Tämä jos joku on juuri sitä mitä itse arvostan blogissasi kovasti. Blogeja tulee ja menee, joskus seurasin hyvin aktiivisesti useita… nyt vain pari enää kiinnostaa ja tämä sinun tonttisi on juuri toinen niistä. Ihanaa kevättä sinulle ja Jarnolle! JATKAKAA….

    • Komppaan SAW:ta täysin. Juurikin persoonallisuus ja ei-trendipellemäisyys ovat syitä, joiden takia olen seurannut tätä blogia jo sata vuotta. Stellan mahtavan verbaalisen lahjakkuuden lisäksi siis.

      Aina on ja tulee olemaan ihmisiä, jotka hönkäisevät herneet nenään milloin mistäkin aiheesta. Jos se ei ole metsästys tai poikaystävän kuvat blogissa, niin se on villapaidan väri, matkustaminen/matkustamattomuus, lemmikit, skumpan juominen, remontointi tai vaikka nenänpään asento. Kaikkia on mahdotonta miellyttää, saati että se olisi edes tarpeellista. Siksi oman tyylin ja suunnan löytäminen ja niiden rohkeasti seuraaminen on vieläkin tärkeämpää. Ja juuri ne ovat, imo, tämän blogin kantava voima.

      • Kiitos Santtu! Ihana kuulla. Ja näinhän se on – meitä on niin monenlaisia eikä kaikkia voi millään miellyttää, vaikka kuinka yrittäisi. Siksi on parasta pysyä omalla polullaan ja luottaa siihen, että sisältö vetää puoleensa niitä ihmisiä, jotka siitä nauttivat. Silloin tällöin joku ärsyyntyy jostain eikä sille mahda mitään.

        Otan silti mielelläni rakentavaa palautetta vastaan, sillä siitä voi usein oppia jotain. Itsenäisenä bloggaajana ei ole pomoa jonka kanssa käydä kehityskeskusteluita, joten hyvä vaan, että lukijoiden kanssa tulee välillä palloteltua näitä aiheita. Tästä opin, että joskus asioita kannattaa kirjoittaa enemmän auki eikä olettaa, että kaikilla on samankaltainen kulttuurinen tausta kuin itsellä.

    • Hei kiitos kovasti palautteesta, lämmittää kuulla että olet tykännyt blogista juuri tälläisenä! Kyllä mä ajattelin tällä samalla linjalla jatkaa – kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää, joten täytyy tehdä niinkuin itsestä tuntuu luontevimmalta ja viisaimmalta. Jatkamme siis, ihanaa kevättä sinulle! Ja hirvipeijaiset ovat parasta, saisipa taas pitkästä aikaa kutsun xxx

  6. Luin postauksen jo eilen ja palasin vielä tänään sen äärelle. En juuri koskaan mitään kommentoi, mutta epätavallisen suuri numero kommenttikuplassa sai vilkaisemaan tännekin.

    Itse koin nuo kuvat monella tasolla ja ne jäivät puhuttelemaan. Isän ja pojan välinen lämpö ja heittäytyminen kosketti, ja liikautti myös jotain arkaa ja kipeääkin kohtaa omassa sisimmässä. Kuvissa on paljon voimaa, mutta myös puhuttelevaa paljautta, kulttuuria, joka on monelle vierasta ja sukupolvien jatkuvuutta. Ja varmasti vielä paljon muuta.

    Katselin näitä kuin taidetta, tai kuvajournalismia, ja kuten kaikki hyvä taide, myös nämä kuvat herättävät tunteita. Ärsyttävätkin jotakuta. Mut koen että olen rikkaampi ne nähtyäni, kuin olin aiemmin. Kiitos Stella ja Jarno!

    • Järjen ääni, kiitos. Ja upeita vaatteita! Kiinnostuin t-paidoista ja vähän villapaidastakin.

    • Hei kiitos sinulle kauniista sanoistasi. Kommenttisi ilahdutti ja lämmitti tosi paljon. Tunnistit ja sanoitit monta asiaa, joiden toivoinkin huokuvan kuvista. Kiitti kun luet! xxx

  7. Oihvoih, todella upeeta: kauniita & estetisoivia kuvia aseesta! Dokumentoituna testosteronia jo monessa polvessa, voisko olla parempaa!
    Muusikot / rokkarit lienevat varsin sukupuolisensitiivista sakkia muutenkin, aika harvoin he maskuliinisuuttaan korostavat.
    Ja tuskin tassa nyt mitaan syyta kummastella noitten vastausviestien savyakaan – kun on sentaan “suvun maista”, joissa jahtikutsu kajahtaa :) :) :)
    Ennen oli ennen ja nyt on nyt – jos Pohjanmaalla ja Lapissa on vuosisatoja (ellei tuhansia) metsastettykin, niin onko tata samaa kaavaa pakko toistaa viela 2010-luvullakin?

    • Jokainen lukee ja tulkitsee kuvia omalla tavallaan, omien linssiensä läpi. Minä kuvasin tässä isää, poikaa ja siinä sivussa kauniita vaatekappaleita.

  8. Hyvä josko kommenttini sai aikaan älähdyksen!
    Totuushan on se, että vasta kuvat julkaistuanne, ymmärsitte ettei kaikki olekaan teille ihan selvää esim. mitä tulee ekologiaan/metsästykseen.
    Jarnon on turha kuvissa pidellä asetta, josko ei omaa aseenkantolupaa ja sen myötä metsästyslupaa. Asia, jota uskallan epäillä vahvasti! Isi opettaa – no just. Älä kommentoi kiitos
    Hirvikannan laskentaa olen ollut myötävaikuttamassa jo nuorella iällä ja uskallan sanoa, että omistan todella hulppean nahkatakin made by hirvennahka – kelpais teillekin.Se, että aina ja aina lähtee puolustamaan itseään liiankin voimakkaasti kirjanoppineesti, ei vakuuta. Joo eikä enää tarvis perustella tähän mitään – ei yliälykkyyttä eikä yhtään mitään. Parasta kevättä Punavuoren vuokra-asunnossa ja nakkikoiran tuoksuissa.
    Joten virvon varvon tuoreiks jne…

    • Olipa jotenkin perustelematon ja turha kommentti tämä. Jos toisten mielipiteet, elämä, arvomaailma jne. ei kiinnosta ja kohtaa omasi kanssa, en ymmärrä miksi olet täällä lukemassa blogia sekä kirjoittamassa kommenttia, jossa ei ole päätä eikä häntää.

      • Voihan sitä nyt lukea sellaistakin, mikä ärsyttää ja ei sovi omaan arvomaailmaan. Sillä tavallahan se maailmankuva laajenee. Jos kerran suvaitsevuutta kaipaat, niin anna sitten tällekin kommentoijalle elintilaa. Vai onko vain hyväksyvät kommentit sallittu ja pitääkö niihin löytyä perustelut?

        Itse postaus mulle ok.

        • Kommenttiloota on auki kaikkien mielipiteille, mutta perustelut kyllä auttavat muita ymmärtämään omaa (varsinkin muista eriävää) kantaa.

      • Mietin usein samaa, että miksi monet tulevat vartavasten lukemaan blogeja, joiden kirjoittajien kanssa eivät ole mistään samaa mieltä. Mutta onhan niitäkin, jotka haluavat provosoitua ja olla kategorisesti Eri Mieltä.

  9. Ohhoh! Tulin tänne kehumaan hienoa ja vahvaa kuvasarjaa, mutta täällähän on käynnissä kunnon sota :D No, pieni sohiminen on vissiin aina ollut vähän Jarskin tarkoituskin? Kaikkien ei onneks tarvii olla hajuttomia koko kansan mielistelijöitä. Anna palaa Jarno, ootte Stellan kanssa hemmetin piristävä poikkeus harmaassa blogimassassa.

  10. Vastauksena muutamalle kuvista pahastuneelle:

    Yhteiskunnallinen yliherkkyys on mennyt minusta överiksi, jos metsästysaseen kanssa liikkuminen tai siitä otetut kuvat tulkitaan sovinistisen maskuliinisuuden julistukseksi, varsinkin tämän blogin kontekstissa. Kalle on ammatiltaan muusikko ja Jarnokin pyörii pääasiassa musiikin ja valokuvauksen parissa, joten minusta näissä kuvissa oli kiinnostavaa juuri se, että isää ja poikaa yhdistää taiteellisen lahjakkuuden lisäksi myös kiinnostus pohjalaisiin perinteisiin.

    Selvennetäänpä taustaa. Jarno on kotoisin Pohjanmaalta ja minä olen asunut Tornionjokilaaksossa, molemmilla seuduilla metsästys on arkipäivää. Jarnon isä on harrastanut metsästystä koko ikänsä, kuten kaikki sukunsa polvet ennen häntä. Myös minun kolme enoni oppivat metsästämään isosiäni kanssa, äitinikin on taitava ampuja, vaikka ampuu pääasiassa maalitauluja. Ensimmäiset muistoni paikkakunnalta olivat hirvipeijaiset, joita pidettiin joka syksy kyläkoululla koko kylän väelle. Meillä oli myös pakkasessa aina hirvenlihaa, jonka metsästäjät olivat paikallisen tavan mukaisesti tuoneet kaadettuaan hirven sukumme mailla. Kyse ei ole hupijahdista, hirvikantaa muokataan ja harvennetaan metsästyksellä Suomen Riistakeskuksen vuosittain tekemien suositusten mukaan.

    Riista on tosiaankin eettisintä lihaa jota ihminen voi syödä – metsässä kasvanut eläin on elänyt lajinmukaisen elämän ja kohdannut loppunsa todennäköisesti nopeammin ja kivuttomammin kuin muutoin olisi. Siksi itsekin syön satunnaisesti riistaa, vaikka liha on jäänyt muutoin lautaselta lähes kokonaan pois. Se, tarvitseeko ihminen lihaa lainkaan, on kokonaan toinen keskustelu.

    Ehkä olisi pitänyt avata tarkemmin viimeistä kuvaa, mutta omaa taustaani vasten en tullut ajatelleeksi, että joku tulkitsisi sen aseella leikkimiseksi. Meidän tuntemistamme metsästäjistä ei kukaan heilu aseen kanssa pelleilläkseen tai väkivaltaisuuttaan, vaan kaikilla on aseenkantoluvat ja kunnioitus sekä lajia että riistaeläimiä kohtaan kunnossa.

    Ainiin, otsikkokin oli suututtanut. Miesten vuoro -otsikko viittaa useampaan asiaan: siihen, että puhun kerrankin miesten tyylistä naisten sijaan, siihen että minulle rakas mies avaa oman bloginsa ja siihen, että isä ja poika saivat pitkästä aikaa viettää päivää yhdessä. Tätä blogia lukeneet toivottavasti tietävät, että oma arvomaailmani perustuu ihmisten väliseen tasa-arvoon, avoimuuteen ja ennakkoluulottomuuteen, ei esimerkiksi haluun vahvistaa sortavia sukupuolirakenteita.

    Loppukaneettina vielä, että hyvä vaan kun herää keskustelua, jatkakaa!

    • Hyvä Stella, terveet periaatteet, tunnistanpa oman taustani. Ja upeat kuvat taas tekstissä, puhdasta raikasta maalaistunnelmaa!

  11. Mahtava meno ja komeita miehiä :) niin ja olen vege, mutta kaikkien ei tarvitse olla. Jos ei metsästettäis, niin mm. hirvikanta kasvaisi liikaa. Lopettakaa nipotus.

    • Joo, hirvikantaa täytyy harventaa, joten metsästäjille riittäisi töitä, vaikka koko Suomi lopettaisi riistalihan syömisen. Kivaa kun tykkäsit kuvista!

  12. Maalla kasvaneena metsästys on kyllä ok ja minusta tosiaan eettisintä lihaa mitä on. Lihaakin voi syödä kohtuudella ja välttää tosiaan epäeettistä eläintentehtailua. Olisit kyllä Stella voinut väärinkäsityksen välttämiseksi kertoa mistä viimeisessä kuvassa oli kyse, minäkin luulin sitä huonoksi vitsiksi.
    Kuvat taas hienoja, muutamia suorastaan lyyrisiä kuvia Jarnosta (vaatteet kauniita myös).

    • Kiitos, huippua että tykkäsit kuvista! Lainaan itseäni ylemmästä kommentista, “Ehkä olisi pitänyt avata tarkemmin viimeistä kuvaa, mutta omaa taustaani vasten en tullut ajatelleeksi, että joku tulkitsisi sen aseella leikkimiseksi. Meidän tuntemistamme metsästäjistä ei kukaan heilu aseen kanssa huvikseen tai väkivaltaisuuttaan, vaan kaikilla on aseenkantoluvat ja kunnioitus sekä lajia että riistaeläimiä kohtaan kunnossa.”

  13. Tää blogi alkaa mennä liikaa “Jarski sitä ja tätä” -malliseksi omaan makuun… Mutta toisaalta sehän on nyt tietysti tilanne ja elämänkumppani ja niin. En tiedä, monivuotisena lukijana mua alkoi vaan tympiä tämä. Ja olisin voinut hyvinkin jättää kirjoittamattakin tämän, melko turha kommentti. Mä oon kuitenkin aina antanut pelkkiä ruusuja vaan eli nyt tää lähti enterin kautta tänne.

    Nää kuvat on kuitenkin todella hienot ja landetunnelma on vangitseva.

    • Muistan kyllä, että olet jättänyt tähän saakka pelkkää positiivista palautetta – kiitos niistä kommenteista! Kritiikkiäkin saa aina antaa. Joka kerta kun saan sitä, katson peiliin ja mietin onko siihen aihetta, onko jotain opittavissa. Monesti on. Olenkin kiitollinen kaikille, jotka ovat antaneet rakentavaa kritiikkiä, koska se kannustaa kehittymään.

      Koitin siis kommenttisi luettuani miettiä olenko oikeasti antanut täällä liikaa palstatilaa poikaystävälleni, mutta en oikeastaan tiedä miten olisin edes voinut? Tämä on nimittäin blogini historian ensimmäinen kirjoitus, joka keskittyy Jarnoon, ja tässäkin oli lähinnä tarkoitus tiedottaa kiinnostuneille siitä, että hän avaa oman bloginsa, josta häntä voi jatkossa seurata. Muuten Jarno on ollut blogissani läsnä enimmäkseen kuvissa, joihin luonnollisista syistä muutenkin tiivistyy se mitä teen, missä olen ja kenen kanssa vietän aikaa. Joskus se oli ystäväni Mikko silloin kun jaoimme kodin ja arjen, nyt se on Jarno, jonka kanssa asun, työskentelen ja matkustan. Kuvissa on muitakin toistuvia aiheita kuten vaikka koti, jossa asun, ja koira, joka on osa perhettäni siinä missä Jarnokin. Koirastakin on tullut joskus palautetta, että miksi sen mäykyn pitää patsastella jatkuvasti postauksissa. Ymmärrän toki, että yksi ärsyyntyy koirasta ja toinen miehestä, kolmas siitä että aina on samat farkut jalassa ja neljäs siitä, että bloggaajan tukka on takussa, mutta olisi mahdotonta tehdä tätä blogia huomioiden kaikki asiat, jotka ovat jonkun mielestä ärsyttäviä. Blogi seuraa elämää, ei toisinpäin, ja kun kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää, on parasta vaan tehdä ihan omalla tavallaan.

      Mutta tulihan sieltä samaan syssyyn taas positiivistakin palautetta – kiitos, kiva kuulla että tykkäsit kuvista!

      • Kiitos tästä. Ja mä ymmärrän hyvin sun pointin ja ilolla seuraan blogia kokonaisuutena. Se on yhä mun ikisuosikki kotimaisista blogeista ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Ehkä vaan kaipaan niitä itsenäisempiä aikoja kun niihin pystyin samaistumaan oman tilanteen kautta.

        Kaunista kevättä ja inspiroiva gimma oot! xxx

        • Ilo kuulla! Kiitos kun luet.

          Tarkoitatko itsenäisyydellä aikaa, kun olin sinkku? Joo, ymmärrän toki että bloggaajaan on kaikkein helpoin samaistua jos elämäntilanne kohtaa oman kanssa. Toivon kuitenkin, että täältä löytyy yhä tarttumapintaa.

          Valoa kevääseen kaunokainen xxx

  14. Mä en ymmärrä tota vikaa kuvaa, koittaako mies ampua itseään suuhun? En pidä aseista, enkä näistä kuvista.

    • Isä ja poika ja koira, musta nää kuvat on ihan mahtavia. Plus toi rotsi on to die for.

    • Jos nyt katsoo hiukankaan tarkemmin niin näkee, että ase on avattu. Isä Jussila siis luultavasti zekkaa ettei piipussa ole tukkeita.

      Upeat kuvat, maisemat, miehet ja koira. ♡

    • Heippa Maiju, vastasin tähän ja pariin muuhun kommenttiin yhteisesti tuossa ylempänä.

  15. Kommentoin vain väärinkäsitystä että omalla maalla on aina luvat, en viitannut että tässä tilanteessa tehtäisiin jotain väärin. Itse kannatan mallia jossa maanomistaja itse saisi päättää riistanpyynnistä. Tosin se on Suomessa kaukana tulevaisuudessa.
    Minusta on hienoa kun metsästystä tuodaan esille eikä häpeillä sitä, se on hieno harrastus ja eettistä lihansyöntiä. Tosi monet metsästysblogit joutuu pitämään kasvottomina asiattoman palautteen takia.

    • Ja vielä tarkennus ajavan koiran käytöstä metsäkauriin pyynnissä Jarnon kysymykseen; ajavan koiran säkä tulee olla alle 28cm, eli tämä koira ei siihen sovellu. Karkottavaksi koiraksi kyllä, mutta tämä on monitulkintainen asia, joka sekin varmaan kohta kielletään (niinkuin koko metsästyskin).
      Hienoja kuvia on kyllä, ja tulee hienosti esille isä-poika-aspekti ja metsästys yhdistävänä tekijänä. Usein vastustajat unohtavat myös metsästyksen sosiaalisen arvon. Maaseudulla se on monen ihmisen tärkein sosiaalinen kontakti ja paljon muutakin kuin vain tappamista.

    • Kiitos tarkennuksesta Laura. Ilmaisin itseäni huonosti kun kesken kuvausten kiireessä vastasin. Toki laki sanelee milloin ja mitä saa ampua, mun käsityksen mukaan vaan lähes kaikkina vuodenaikoina kesää lukuunottamatta on käynnissä jokin metsästyskausi. Omilla maillaan saa ymmärtääkseni vapaasti liikkua aseen kanssa niiden ulkopuolellakin, olipa syynä sitten ampumataitojen ylläpito tai turvallisuuskysymys (monissa pohjoisen kolkissa, joissa sukuni asuu, liikkuu eläimiä, joihon ei välttämättä halua törmätä ilman suojavarusteita). En ole kuitenkaan kovin perehtynyt aiheeseen, joten hyvä, että tietäjät tarkentavat!

  16. Heh! Mahtavaa että Jarnon blogi on ollut auki muutaman tunnin ja eka hässäkkä on jo saatu aikaan :D Mun mielestä nuo vaatteet ovat kauniit, kuvat todella makeet ja kiva nähdä Jarnon isä kotitiluksillaan. Jos on metsästäjä niin pitääkö se piilottaa? Riistahan on kaikkein eettisintä lihaa mitä voi olla.

    • Jos aseet ja tappaminen (sitähän niillä tehdään, lets face it) miellyttää, niin mitäpä sitä piilottamaan.

      Riistan eettisyys on totta, mutta ainoastaan jos halutaan uskoa että lihansyönti on ihmisille välttämätöntä. Mutta se on ihan eri keskustelu, eikä tämän postauksen pointti.

      • En ole innoissani aseista enkä tappamisesta, mutta maalla asuneena pidän metsästystä arkisena ja joiltakin osin (hirvikannan harvennuksen kannalta) jopa välttämättömänä asiana. Kaikki mitä metsästä kannetaan myös syödään, jopa taljat ja sarvet hyödynnetään. Minusta se on paljon eettisempää kuin jauhelihapaketin ostaminen lähikaupasta. Sekin eläin on tapettu jonkinlaista asetta käyttäen, mutta paljon julmemman prosessin kautta.

        Metsästyksessä on muuten paljonkin muita ulottuvuuksia kuin aseen kantaminen ja käyttäminen.

    • Hei kiitos Anu, kivaa kun tykkäät! Minustakin kuvat on hienot, vaikka itse sanonkin.

  17. Kivoja vaatteita mutta aseet kuvissa kummastuttaa, vieraannuttaa (eivät edusta itselleni mitään positiivista: ja ei, en syö riistaa, koska en muitakaan eläinkunnan tuotteita) ja ällöttää (synnyttävät ainoastaan väkivaltaan ja sovinistiseen maskuliinisuuteen liittyviä mielikuvia) – ei todellakaan näin. Otsikko ‘Miesten vuoro’ vielä vahvistaa tuota viimeksi mainittua mielikuvaa, vanhanaikaista ja stereotyyppistä käsitystä miehisyydestä, maskuliinisuudesta yhdistettynä aseisiin = tappaminen, lihansyönti, metsästys. Huokaus.

    • Mielipiteitä on monia.. Jarski ei ole musta ikinä edustanut syereotyyppistä maskuliinisuutta vaan ihan muita arvoja, joten mulle nää pohjalaiset juuret ja metsästäjäisät ovat kyllä kiinnostavat. Uusia ulottuvuuksia tuttuun somenaamaan :) Terveisin yksi WTD:n alkuajoista asti seurannut.

    • Hei Karoliina, kiitos kommentista! Vastasin tähän ja muutamaan muuhun yhteisesti tuohon yläpuolelle.

  18. Viimeinen kuva on jo törkeyden huippu!
    Ei helvetti -aseilla ei leikitä – ei edes jonkun Jarskin isä. Ja miksi ihmeessä kuvassa on haulikko (?), ymmärtääkseni aseille ei ole käyttöä tähän aikaan vuodesta ainakaan mitä tulee metsästykseen. Ällöttää

    • Jarno käy varmaan tarkentamassa tätä kun ehtii, mutta omilla mailla on aina metsästyskausi eikä Kalle tosiaankaan leiki aseella vaan tekee kutsuhuutoa.

      • Omilla mailla ei todellakaan ole aina metsästyskausi. Samat pyyntiajat koskevat niin omilla kuin vierailla mailla metsästäjiä.

    • Noniin, jokuhan siellä jo älähti. Eli KUKAAN kuvassa ei leiki aseilla, se on selvä. Kuten Stella ehtikin jo avata asiaa, niin omilla tiluksillaan saa ampua vaikka heinäsirkkoja, jos niin haluaa, kunhan omistaa aseenkantoluvan.

      Aikaa ennen elektronisia metsästyslaitteita ja kutsupillejä mm. hirviä kutsuttiin (houkuteltiin) ampumaetäisyydelle juuri tällä tavalla suoritetun kutsuhuudon avulla. Se, että isäni opettaa arvokasta kansanperimää ja oppeja ei todellakaan ole ÄLLÖTTÄVÄÄ! Itse koen sen valistavana ja kiehtovana tässä digiajassa.

      • Ei saa. Pyyntiaikoja täytyy noudattaa riistaksi määriteltyjen lajien osalta. Lisäksi osa eläimistä on rauhoitettu pyynniltä kokonaan. Lisäksi osa riistaeläimistä on luvanvaraisia omillakin mailla mm.suurpedot, hirvi ja valkohäntäpeura. Luulen tietäväni, olen metsästäjä, maanomistaja ja teen ammatikseni riistanhoitoa.

        • Tosin on sanottava, että monet maanomistajat käyttävät tätä “omilla mailla on aina lupa”- käytäntöä, joskin se on laitonta pyyntiä.

          • Lähetäänpä alusta: Mitkä ovat postauksen ensimmäiset sanat? Aivan, “muutaman kuukauden taakse”. Silloinhan saattoi olla käynnissä vaikka metsäkauriin pyyntiaika ja Roni (koira kuvissa) suorittaisi ajavan koiran asemaa – laillista, eikö? Tai vaikka karhunkaato? Erikoisluvalla ML 41 a §: 1 momentti? Mistä tiedät, että sellaista ei ole?

            Näihin vastattuasi voit vielä miettiä, että näkyykö missään kaadettua riistaa? Tai että ammuttiinko kovilla?

            Välillä harmittaa kuinka meillä suomalaisilla on uskomaton taito löytää epäkohtia ja “virheitä ja vääryyksiä” asioista, joissa niitä ei (varsinkaan tässä tapauksessa) ole olemassa. Suhtaudutaan asioihin negatiivisuuden kautta. Kuullaan ja halutaan nähdä se “oma totuus” asioista.

            Ymmärrän, että on ihanaa päästä tarttumaan asiaan, jonka kokee omakseen ja omaa siitä henkilökohtaisen mielipiteen. Mutta se miten muut tekee sitä samaa asiaa, ei tarkoita, että se toisen tapa on väärä.

            Kenelläkään ei ole tässäkään “omaa lupaa” tai “omat pohjanmaan perinteet”. On luvat ja omat maat.

            Toivotan ihanaa vkonloppua sinne ja jatketaan tästä aiheesta sitten oman blogini puolella.

            Rauhaa, rakkautta ja vegeruokaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published.