Talvi on täällä

Kappas! Näin kyllä eilen jokusen viattoman lumihiutaleen leijailemassa alas taivaalta, mutta enpä arvannut, että aamuun mennessä kaupunki on peittynyt kinoksiin ja kelkat vallanneet kadut. Onneksi sotaponi on korjattu sisäpihan pyöräparkista talviteloille jo tovi sitten, patterit ilmattu ja lammaskelsi kaivettu kaapista.

2017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-12017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-2

Suosikkirutiinini on sama vuodesta toiseen. Aamuisin on jokatapauksessa herätettävä koira kävelylle, aivan hyvin voi samaan syssyyn voi patistaa koko perheen ulos, ottaa kahvit mukaan (mitä isompi kahvimuki, sen pidemmän kävelyn malttaa tehdä) ja tutkia vähän miltä uusi päivä näyttää. Tänään se oli sakeine lumisateineen tavallista pehmeämpi ja aika paljon eilistä kohmeisempi.

2017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-32017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-42017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-5

Karvanaama odotteli autossa yhtä karvaisen kaverin kanssa. Kohtasin tiukan haukkutervehdyksen kun olin kulkemassa auton ohi, mutta viileä poseeraus alkoi heti kun peruutin pari askelta ja nostin kameran katseen korkeudelle.

2017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-62017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-7

Eräät ovat ensilumen aiheuttaman ensijärkytyksen jälkeen muistaneet, että talvessa on oikeastaan hyviäkin puolia – enkä nyt tarkoita tuota karanneen koiran perään säntäävää miestä. Parasta talvessa, jos Juno-koiralta kysytään: lumen tuhannet tuoksut ja se, että tonkimalla kinoksia kuin tryffelipossu voi löytää odottamattomia aarteita kuten katuun kiinnijäätyneen kebabin. Pahinta (sen lisäksi, että odottamattomat aarteet kaivellaan suusta kesken syömisen): kun liukkaille kaduille siroteltu suola alkaa kirvellä polkuanturoissa. Harkitsen taas pulkan hankkimista – jos se kerran toimii lapsiperheille, miksei se toimisi meille?

2017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-82017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-92017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-102017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-11

Kaikki nämä mustavalkoiselta näyttävät kuvat eivät muuten oikeasti ole mustavalkoisia – lumipeite vaan pyyhkäisi maailmasta värit mennessään.

2017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-142017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-152017-01-03-stellaharasek-winter-in-helsinki-16

On kyllä kaunista – ja kylmenee kovaa vauhtia. Uutiset pelottelevat kolmenkymmenen asteen paukkupakkasilla, eipä haittaa yhtään karata muutaman päivän päästä niiden alta pois.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Toiveita uudelle vuodelle

Vuosi vaihtui tähtisädetikkujen valossa, ahtautuneena pienelle parvekkeelle kymmenen kaverin kanssa. Kahden korttelin päässä Kaivopuiston rannassa ammuttiin raketteja, suurimmat sinkosivat kattojen yläpuolelle ja valaisivat eteläisen taivaan. Olohuoneessa soi The Doorsin Break On Through, huvitti kun huomasin. Niin että silmät kiinni sillä nyt mennään, rytinällä kohti kimaltavaa uutta vuotta! Tinat unohdimme valaa, kuohuviinit kyllä muistettiin kumota.

2017-01-02-stellaharasek-newyear-1

Juno-koira ei piitannut raketeista pätkääkään. Tarkemmin sanottuna, Juno-koira ei kaikelta sipsien kerjäämiseltään ollut ehtinyt tulla tietoiseksi koko vuodenvaihteesta, vaan nukkui h-hetkellä nurinpäin käännettynä rinkelinä omalla lempituolissaan. Pakko rakastaa tätä rentoa asennetta, jota tuntuu olevan muutenkin liikkeellä. Juttelin tänään alapuolellamme asuvan vuokraemäntämme kanssa, pahoittelin että meiltä saattoi mahdollisesti kuulua musiikkia *KÖH* aamuviiteen asti. Ei kuulemma haitannut. Hyvä vaan että edes jotkut tuottavat täällä ääntä, rouva totesi, tämä helvetin rappu on nykyään aivan kuollut. Kyllä, meillä on aivan mahtava vuokraemäntä.

2017-01-02-stellaharasek-newyear-2

En ollut etukäteen miettinyt mitä toivon tältä vuodelta, mutta eilen siihen oli aikaa, kun vietimme koko päivän sängyssä toipuen juhlista. Asia, jonka vihdoin opin viime vuonna: älä koskaan sovi mitään pakollista juhlien jälkeisille päiville. Toivottavasti opin tänäkin vuonna jotain yhtä hyödyllistä, sen lisäksi on muutama muukin toive.

Ennen muuta toivon, että tästä vuodesta tulee edeltäjäänsä helpompi. Se ei ole paljoa pyydetty, viime vuosi oli yksi rankimmista ryteiköistä joista olen rämpinyt läpi – ja samalla yksi kasvattavimmista ja palkitsevimmista. Eivät ne meikää viisaammat ilmeisesti turhaan käytä ilmaisua vaikeuksien kautta voittoon. En ole vieläkään vahvimmillani, mutta sentään matkalla sitä kohti – ja rohkeampi, rämäpäisempi ja päättäväisempi kuin koskaan aiemmin.

2017-01-02-stellaharasek-newyear-3

Krooninen matkakuumeilija toivoo pääsevänsä tänäkin vuonna tien päälle. Kiinnostaa erityisesti: Kuuba, Meksiko, Marokko ja useampikin paikka Afrikassa. Siitä saamme pienen maistiaisen ensi viikolla kun matkustamme minikokoiseen Afrikan saarivaltioon nimeltä Kap Verde – en malta odottaa. Haaveilen myös Kalifornia-kierroksesta, joka päättyisi Havaijille. Olen käynyt Havaijilla kerran kun olin puolivuotias, harmi ettei siitä visiitistä ole hirveästi muistikuvia. Tarkoitus on tänä vuonna tehdä myös roadtrip pohjoiseen, Ylivieskan kautta Ylitorniolle ja siitä mahdollisesti suuntaamme jokivartta ylös kunnes löydämme itsemme vuonojen keskeltä.

Kaikkein eniten haluan silti tänä vuonna kirjoittaa, valokuvata ja maalata, en saavuttaakseni jotain, vaan siksi että nautin siitä. Mailaa puristamalla ei synny mitään hyvää, olen vähän väsynyt maailmaan jossa pitäisi koko ajan ajatella viisivuotissuunnitelmia ja tavoitteita. Jospa hetken tekisi asioita ihan niiden itsensä vuoksi, nyt kun vihdoin ennätän.

2017-01-02-stellaharasek-newyear-4

Kirjoituksen kuvat olivat kuvaajansa mielestä aivan epäonnistuneita. Olen täysin eri mieltä! Pehmeitä kipinöitä pimeässä, kauneinta mitä olen hetkeen nähnyt. Niitäkin toivon alkavaan vuoteen. Usko tai älä, tästä tulee meidän vuosi. Ja sinun, ja sinun, ja sinun.

Mitä te toivotte uudelta vuodelta?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA