Matonmetsästäjät Marokossa

Kaupallinen yhteistyö Madesign.fi

Luvassa värejä ja valoa pimeään! Olen valmistellut viime päivinä kirjoitusta yhdessä ystäviemme Antin ja Anniinan kanssa, ehkä muistattekin heidät: pariskunnan, joka teki intohimostaan ammatin ja alkoi tuoda Suomeen upeita marokkolaisia vintagemattoja, joita myy Madesign-verkkokaupassaan. Olen kirjoittanut heistä useaan otteeseen ja pari vuotta sitten toteutimme yhdessä myös vinkkijutun siitä miten hankitaan täydellinen marokkolainen matto. Aihe on meille läheinen, sillä kodistamme löytyy useita vuosien varrella hankittuja marokkolaisia mattoja. Harva asia tuo kotiin lämpöä ja tunnelmaa niin kuin aito, käsintehty matto.

Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat Antin ja Anniinan arkistoista!

Kävimme muutama vuosi sitten Marokossa ja seikkaillessamme Atlasvuorilla sijaitsevissa kylissä pääsimme tutustumaan myös berberiheimojen matonvalmistusperinteisiin. Näimme pikaisen pintaraapaisun maailmasta, joka on tullut Antille ja Anniinalle tutuksi viime vuosien aikana. Jututin Anttia ja Anniinaa heidän Marokossa viettämästään ajasta, ja sain nähtäväksi kuvia tien päältä. Tarinat ja kuvat olivatkin niin kiinnostavia, että päätin omistaa tämän jutun kokonaan niille. Ensi viikolla luvassa siis jatko-osa, jossa sukellamme syvemmälle sisustamiseen ja käytännön vinkkeihin. (Tämän kirjoituksen lopusta löytyy muuten alekoodi, jos mattohankinta on ajankohtainen.)

Suosittelen tätä juttua myös lääkkeeksi mahdolliseen matkakuumeeseen. Nyt kun ei ole ollut aikoihin mahdollista matkustaa kauemmas eikä taida hetkeen ollakaan, on hyvä hetki imeä valoa, lämpöä ja reissutunnelmaa ruudun läpi.

Antti ja Anniina, jutellaan teidän Marokko-seikkailuista. Olette aiemminkin kiertäneet pakulla Marokkoa, mutta vuosi sitten muutitte käytännössä pakuun asumaan, eikö niin? 

Kyllä. Olemme kiertäneet Marokkoa pakettiautolla vuodesta 2013 saakka, mutta saimme vasta myöhemmin idean rakentaa minikodin pakettiauton takaosaan, niin että pystymme helpommin ja mukavammin viettämään reissussa pidempiäkin aikoja. Ehdimme asua pakettiautossa puolisen vuotta.

Kunnes korona keskeytti.

Keväällä palasimme takaisin Suomeen. Oli täpärällä, että pääsimme Euroopan puolelle, sillä Marokon ja Espanjan kuninkaat päättivät sulkea rajat ja kaikki laivayhteydet oli peruutettu. Mietimme vaihtoehtoja: jäädäänkö Marokkoon jumiin kuka tietää kuinka pitkäksi aikaa vai jätetäänkö rakkaudella rakennettu minikoti Marokkoon ja lennetään Suomeen. Lopulta päätimme lähteä 700 kilometrin päähän Ceutaan, joka on Espanjan kaupunki Pohjois-Marokossa. Perille päästyämme iloksemme selvisi, että Ceutasta Euroopan kansalaiset saattoivat palata takaisin Eurooppaan vielä sinä ja sitä seuraavana päivänä. Sen jälkeen laivayhteydet loppuivat kokonaan.

Millaista arki on tien päällä?

Melko tavallista arkea, joskin silloin kun kaikki ”turha” on riisuttu, tulee elettyä enemmän hetkessä. Tehdään ruokaa, pestään pyykkiä käsin veivattavalla pesukoneella ja tiskataan. Ruoanlaitto on yksinkertaista ja kivaa. Saatavilla olevat raaka-aineet ovat omaa luokkaansa. Marokossa viljellään paljon ja paimennetaan vuohia ja lampaita vapaana niityillä, ja ruoka on verrattain hyvin puhdasta lähiruokaa. Kaupunkien ruokakojuissa ja marketeissa latasimme aina auton täyteen ruokaa ja juomaa, sillä syrjäseuduilla ja erämailla elintarvikkeiden hankkiminen on haastavampaa. Elimmekin paljolti pienten viljelijöiden vihannes- ja hedelmäkojujen antimilla, joskus osuimme markkinoille, josta saa ostettua esimerkiksi kahvia.

Saimme tarvitsemamme sähkön auton katolla olevista aurinkopaneleista, ja auringon voimasta lämpiävällä vedellä tiskasimme ja peseydyimme. Sopivien yöpaikkojen etsiminen tuotti välillä päänvaivaa. Kun sopiva spotti lopulta löytyi, ei tarvinnut kuin siirtyä auton takaosaan, niin oli kotona. Kaikki tarpeellinen – oma sänky, keittiö, pieni sohva pöytineen ja kylpyhuone – erittäin kompaktissa paketissa.

Seurasta ei ollut koskaan pulaa. Kun pysähdyimme pieniin kyliin, oli usein hetken kuluttua auton ympärillä lapsia ja koiria ihmettelemässä.

Huomasimme kuinka pienellä voi pärjätä ja kuinka täydellisen ihanaa on, kun elämä pyörii yksinkertaisten asioiden ympärillä eikä ole mitään ylimääräistä. Netin toiminta oli useimmissa paikoissa erittäin huono ellei olematon, joten älylaitteiden käyttö väheni entisestään. Tavaraa sai mahtumaan mukaan vain ihan murto-osan, mikä sai miettimään mihin sitä kotona olevaa tavaraa oikeasti tarvitsee. Esimerkiksi pesuainepurkkeja ei mahdu autoon ollenkaan, jos haluaa tilaa muille välttämättömyyksille. Tiski- ja pyykinpesuaineena toimii biohajoava siivouspalasaippua, joka sopii kaikkeen puhdistamiseen tiskeistä pyykkeihin.

Veden säännöstely kuuluu arkeen, sateisina aikoina myös sähkön säännöstely. Tällaisia asioita tuli aiemmin miettineeksi liian vähän omakotitaloarjessamme. Tien päällä huomasimme kuinka vähän tulee jätettä, kun kulutus kaikin puolin vähenee – enempää ei oikeastaan tarvita. Nyt olemme pyrkineet tuomaan näitä käytäntöjä myös omaan arkeen Suomessa. Pienessä tilassa asuminen aluksi mietitytti, mutta huomasimmekin, että emme itseasiassa tarvitsisikaan juuri enempää. Takaisin Suomeen päästyämme nauratti kaikki se ylimääräisen tilan määrä, mutta nopeasti lopulta otimme taas tilat haltuun.

Autossa asuessa elämä suuntautuu pääasiassa ulos. Minikodissa hoidetaan vain välttämättömät, kuten ruoanlaitto, nukkuminen ja peseytyminen. Muuten vietetään ulkoilmaelämää luonnossa, eläinten ja ihmisten parissa. Introvertteinä väsyimme välillä jatkuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja silloin suuntasimme luonnonrauhaan, missä vietimme aikaa hiljaisuudesta ja maisemista nauttien. Oli hyvä saada välilllä akkuja ladattua, että jaksoi taas.

Marokossa elämä on hyvin sosiaalista ja yhteisöllistä. Nautimme suunnattomasti paikallisten parissa vietetyistä hetkistä kielimuurista huolimatta. Pelasimme lasten kanssa ja ihmettelimme elämänmenoa minttuteen äärellä. Paikallisten vieraanvaraisuus tekee aina vaikutuksen ja siinä onkin jokin yhdistävä tekijä, joka rikkoo kaikki rajat ja kielimuurit, kun kokoonnutaan pienen kylän tai koko perheen voimin syömään Taginea tai couscousia valtavan isolta saviastialta itsetehdyllä leivällä. Kaikki ovat samalla viivalla ja kunnioittavat toisiaan.

Yöt minikodissa nukuimme alkujännityksen jälkeen hyvin ja rauhallisesti. Toki unen laatu ja määrä riippui myös siitä, missä milloinkin yövyimme. Pääasiassa saimme nukkua melko rauhassa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Yksi on jäänyt erityisesti mieleen. Yövyimme Middle-Atlaksen alueella pienenpienessä kylässä. Keskellä yötä heräsimme askeliin auton katolla, sitten kuului valtava pamahdus auton takaosassa, missä nukuimme, sitten pamahduksia ympäri autoa, kun joku törmäsi autoomme, auto heilui ja kaikkea tätä tahditti koirien haukunta. Nousimme täydestä unesta ihmettelemään mitä tapahtuu ja kaiken maailman kauhuskenarioita pyöri yösydännä mielessä. Antti raotti verhoa ja sieltä hyppäsi ikkunaa vasten koira. Tajusimme, että villikoirat olivat ympäröineet auton, emmekä ymmärtäneet miksi ne käyttäytyivät sillä tavalla. Kyläläiset olivat myöskin havahtuneet tähän poikkeukselliseen meteliin ja tilanteen mentyä ohitse saimme tietää, että auton katolla oli ollut karannut vuohi, jota koirat jahtasivat. Aamulla huomasimme, että yksi aurinkopaneeleista oli mennyt rikki, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin, vaikka isot koirat olivat hyppineet autoa vasten ja vuohi oli kipittänyt katolla.

Marokossa viettämänne aika on varmasti syventänyt ymmärrystänne paikallisesta kulttuurista, ja tietysti myös matoista.

Jokaisella visiitillämme Marokossa saa uusia kokemuksia. Nyt kun meillä oli mahdollisuus elää ja asua pidempään paikallisten keskuudessa, opimme paljon heidän arjesta.

Berberit elävät yksinkertaista ja vaatimatonta elämää vuoristossa. Paimentolaisia asuu edelleen teltoissa syrjäseuduilla minne tiet eivät vie, mutta tämä kulttuuri on ikävä kyllä kokoajan vähenemään päin, sillä nuoret lähtevät ennemmin kyliin ja kaupunkeihin etsimään työtä kuin jäävät elämään paimentolaiselämää luonnonrauhaan eläinten keskelle.

Berberien talot ovat pieniä ja vaatimattomia, mutta sitäkin sympaattisempia. Kyläläisillä on usein yhteinen iso uuni leivänpaistoa varten, johon jokainen tuo itse leipomansa leivät paistumaan. Leipää kuluu paljon, sillä se on paitsi hyvää ja maittavaa, myös ruokailuväline ja traditio jokaisella aterialla.

Elämä on hyvin omavaraista, lähes jokaisessa talossa on liuta kanoja. Munakas maustettuna kuminalla ja korianterilla onkin tyypillinen aamupala leivän ja pannulla paistettujen neliönmuotoisten lettujen lisäksi. Kotiruoka vuoristossa on mitä parhainta, sellaista on vaikeaa löytää kaupunkien ravintoloista. Kaikki on tuoretta ja iso osa raaka-aineista tulee omalta takapihalta. Oliiviöljykin on tuoretta ja käsinpuristettua. Voisimme melkein elää pelkästään sillä ja leivällä, niin hyvää se on. Syrjäisemmillä seuduilla kiertää vanha pieni kauppa-auto, joka on ahdettu täyteen erilaisia kodintarvikkeita ja esimerkiksi pesuaineita kuten mustaa saippuaa.

Marokkolaisia munkkeja!

Taloja lämmitetään kylminä talvi-iltoina polttamalla puita kaminassa, jotka ovat hyvin alkeellisia ja tupruttavat savua sisälle niin, että illtaa istuessa silmiä kirvelee. Vuoriston talvet voivat olla hyvin kylmiä ja luntakin tulee paikka paikoin. Pihassa olevilla isoilla padoilla lämmitetään suihkupäivinä pesuvettä.

Kulkuneuvona toimii pääasiallisesti aasi, joillakin on mopedi, hyvin harvalla auto. Liftaaminen on yleinen tapa päästä paikasta toiseen. Tutuilla seuduilla itsekin olemme ottaneet liftareita kyytiin ja lähellä Marrakechiä olemme myöskin kyydinneet ulkomaalaisia, se on hauska tapa tutustua uusiin ihmisiin.

Osa lapsista käy koulussa, jota pidetään joitakin päiviä viikossa. Lapset ovat avoimen uteliaita ja heidän kanssaan on helppo löytää yhteinen kieli leikin avulla. Lahjoitustuliaiset Euroopasta ovat olleet hyvin mieleisiä, sillä esimerkiksi leluja on harvassa.

Elämänmeno on kaikin puolin hitaampaa, kiireetöntä. On aikaa yhdessä olemiselle ja -tekemiselle. Perjaintaisin pyhäpäivänä istuskellaan ulkona matolla ja katsellaan maisemia ja vuorten taakse hiljaa laskevaa aurinkoa, kun juodaan kahvia. Kahvi ei ole arkinen juttu kuten meillä, Marokossa sen korvaa minttutee. Mutta erikoistilaisuuksina, kuten pyhänä, nautitaan kupit kahvia, jotka nautiskellaan rauhassa ja pitkään – hyvässä seurassa. Kaikessa tekemisessä on tietynlainen läsnäolo ja tekemisen ilo.

Etsitte myyntiin vintagea. Miten vuosikymmeniä vanhojen aarteiden metsästys käytännössä toimii? Liikesalaisuuksia paljastamatta, tottakai.

Aluksi yksinkertaisesti kyselimme sieltä täältä matkamme varrelta. Ihan ensimmäisellä mattojen etsintäkerralla, vuonna 2013, löysimme tällä keinolla vain kolme mattoa. Menekkiä on, joten olemme onneksi löytäneet sen jälkeen muitakin kanavia. Meille on muodostunut vuosien varrella tiettyjä vakiopaikkoja. Vuoristokylissä ja kaupungeissa silloin tällöin järjestettävät mattohuutokaupat ovat yksi oiva keino löytää enemmän mattoja yhdellä kertaa. Naiset tulevat kyliin myymään tekemiään mattoja, niin uusia kuin vanhoja. Kaikenlaiset markkinat ja tapahtumat keräävät paljon väkeä ja tunnelma on omaa luokkaansa, kun paikalliset toimittavat asioita ja vaihtavat kuulumisia. Aasit laitetaan parkkiin ja lähdetään kaupantekoon.

Mattohuutokauppa käynnissä.

Hienoja hetkiä ovat myös ne, kun törmäämme syrjäseudulla tien varrella kasvotatuoituihin nomadeihin (heillä on usein omat reittinsä, eivät kulje autoteitä pitkin) ja onnistumme saamaan selville, että on matto, jonka he haluaisivat myydä. Nomadinaiset voivat usein olla hieman epäluuloisia ulkomaalaisia kohtaan, mutta onneksi molemminpuolinen luottamus kuitenkin useimmiten saavutetaan ja seuraavaksi automme maastokykyisyys joutuu koetukselle, kun lähdemme hakemaan mattoa paikasta, jonne ei varsinaisesti mene tietä. Vanhat elämää nähneet matot vaativat usein kunnostusta, joten työllistämme paikallisia pesettämällä ja korjautamalla ne. Osa pestään kirkkaissa vuoristojoissa, osa talojen pihamaalla kaivosta haetulla vedellä. Pesuaineena käytetään yleisesti mm. soodaa, joka on paitsi luonnonmukainen, myöskin puhdistaa ja desinfioi.

Täysikuu Saharan autiomaassa.

Teetätte nykyään myös uusia mattoja, kertokaa siitä!

Uusia mattoja myydään Marokossa paljon ja iso osa tehdään pelkästään vientiin. Halusimme löytää matontekijöitä, joilta ostaa mattoja ilman välikäsiä. Näin koko summa päätyy tekijälle, joka saa itse hinnoitella työnsä ilman tinkimistä ja kaupankäyntiä. Lisäksi meille on tärkeää, että matot tehdään laadukkaasti ja perinteisin menetelmin.

Aloitimme etsinnät 2014 ja löysimmekin matontekijänaisia kylästä Middle-Atlaksen alueelta. Prosessi vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta oli ilo löytää matontekijöitä, jotka ovat hyvin ammattitaitoisia ja todella omistautuneita asialleen. Mattojen laatu on vailla vertaa. Hohtava, pehmeä ja huippulaadustaan tunnettu villa saadaan korkealla vuoristossa elävistä pitkähäntäisistä lampaista. Villa puhdistetaan, karstataan ja kehrätään käsin lujaksi langaksi, josta matto lopulta solmitaan. Prosessi on aikaavievä, mutta lopputulos on häikäisevän hyvä. Naisille näiden mattojen tekeminen on kunnia-asia ja he tekevät työtään ylpeinä perinteisistä kutomataidostaan, jotka on kiertäneet tuhansia vuosia äidiltä tyttärelle. Olemme itse suunnitelleet erilaisia mattodesigneja, joiden pohjalta naiset kutovat mattoja. Vuoriston kylissä työtä on vain vähän tarjolla ja mattoja tekemällä naiset työllistävät itsensä ja elättävät usein koko perheen.

Suosipa sitten vintagea tai uutena valmistettua mattoa, miksi kannattaa mieluummin panostaa aitoon mattoon? 

Jos haluaa satsata mattoon, kannattaa pitää huolta, että saa rahalleen vastinetta, eli ehjän, puhtaan ja laadukkaan autenttisen maton suoraan niiden syntysijoilta. Mutta miksi satsata mattoon? Laadukas matto kestää aikaa ja käyttöä, mutta se on myös esteettisesti ja eettisesti tärkeä valinta.

Berber-matoissa ei ole kahta samanlaista, sillä niitä tekevät monien erilaisten heimojen naiset ja jokainen matto on aina tekijänsä näköinen ja uniikki (eri berberiheimojen matoista löytyy lisää aiemmasta kirjoituksesta). Vuosien jälkeenkin mattojen viehätysvoima vie meidät täysin mennessään. Jokainen on taideteos ja tavallaan haluaisimme pitää jokaisen itsellämme, mutta onneksi niille on tarjolla hyviä koteja, joissa niitä arvostetaan ja joissa ne pääsevät oikeuksiinsa.

Aidot Berber-matot on tehty pieteetillä ja rakkaudella laadukkaista materiaaleista kestävästi, luontoa kunnioittaen. Matot on tehty kestämään aikaa ja kulutusta. Ne on helppo pitää puhtaana, sillä laadukas ja käsittelemätön villa hylkii likaa ja raikastuu hetkessä tuulettamalla. Maton tahriintuessa esimerkiksi neste on helppo imeyttää talouspaperiin ja tahrat saa pestyä kotona marseillesaippualla. Monille villaisen maton helppohoitoisuus tuleekin yllätyksenä. Huolella tehdystä matosta ei myöskään irtoa häiritsevästi villaa, kun lanka on oikeaoppisesti käsin kehrätty. Kudonta on tiheä ja solmut on tiukasti solmittu. Hankintana laadukas, ajaton matto on verraton, sillä se kestää loppuelämän.

Lisäksi ne sujahtavat helposti kauniiksi osaksi erilaisia koteja tuoden särmää, lämpöä, tarinoita ja syvyyttä ja luoden täydellisen pohjan sisustukseen. Nähtyään kotinsa lattialla marokkolaisen maton moni onkin sanonut, ettei paluuta ole, sillä livenä mattojen laatu ja charmi pääsevät todella oikeuksiinsa. Tarjoamme matoille ilmaiset toimitukset kotiovelle sekä ilmaisen palautusmahdollisuuden, sillä olemme vakuuttuneita siitä, että matot itse puhuvat puolestaan ja tekevät vaikutuksen keneen tahansa.

Nettikaupoissa myydään nykyään edullisia tehdasvalmisteisia mattoja, jotka ovat kopioita aidoista Berber-matoista. Aito matto kestää vuosikymmeniä säilyttäen ajattoman eleganssinsa eikä siitä irtoa villaa. Halpa kopio sen sijaan varisee nöyhtää ja nahistuu nopeasti. Matto voi näyttää hyvältä verkkokaupan kuvassa, mutta käytössä huonolaatuisen maton ominaisuudet käyvät nopeasti ilmi.

Useimmiten Kiinassa valmistetut kopiot eivät myöskään ole vastuullisia, toisin kuin aidot matot. Valtavaksi paisuneessa kopiobisneksessä on muitakin eettisiä ongelmia kuin kiinalaisten tehdastyöläisten työolot: berberimattotrendi, joka on tietysti lähtöisin berbereiltä, suoltaa nykyisin rahaa muihin maihin ja monet aidot berberinaisten yhteisöt elävät yhä köyhyydessä, sillä markkinoille tulvivat halpakopiot syövät aitojen mattojen kysyntää. Jos siis tykkää berberimatoista, kannattaa tehdä eettinen valinta suosimalla aitoa mattoa, josta tekijä on saanut kunnollisen korvauksen.

Mitä teille kuuluu nyt, entä miten toiminta jatkuu pandemian keskellä?

Suomeen palatessamme meillä oli hankittuna hyvä erä mattoja, jotka riittivätkin joksikin aikaa. Mattojen loputtua olemme onneksi saaneet hankittua lisää Suomesta käsin, sillä olemme vuosien varrella ystävystyneet monien paikallisten kanssa, joiden kautta saamme hankittua luotettavasti lisää mattoja. Toki olisimme mieluiten itse Marokossa etsimässä mattoja, koska se on työmme suola, mutta olemme kiitollisia siitä, että tällä tavoin toimintamme voi kuitenkin jatkua.

Hankimme nyt maastokykyisen ja ”Afrikka-ystävällisen” auton, johon rakennamme uutta minikotia. Sillä on tilanteen salliessa tarkoitus lähteä takaisin Marokkoon ja toiveenamme on päästä seuraavalla kerralla ajamaan pidemmälle Afrikkaan, halki Saharan.

Osaatteko sanoa miten pandemia vaikuttaa marokkolaisten elämään? Onko tuotteita ostamalla mahdollista tukea paikallisia yhteisöjä?

Olemme säännöllisesti yhteydessä ihmisiin eri puolilla Marokkoa. Monissa paikoissa elämä jatkuu ennallaan, eniten tilanne vaikeuttaa elämää isommissa kaupungeissa. Monilta on loppunut työt mm. lockdownien ja turismin puuttumisen takia. Kuningas on avustanut rahallisesti kaikkein huonoimmissa asemissa olevia ihmisiä. Ostamme mattoja niin paljon kuin mahdollista. Jokainen myyty matto tuo työtä ja tuloja vuoristossa eläville Berbereille.

Kiitos Antti ja Anniina! Palataan ensi viikolla sisustusaiheeseen tarkemmin. Jos matoista herää kysymyksiä, kommenttiloota on auki – palaamme sitten vastausten kera seuraavassa jutussa. (Jos jätit kysymyksesi minulle Instagramin puolella, se on jo listalla eikä sitä tarvitse lähettää uudestaan.)

Jos mattohankinta on ajankohtainen, koodilla stella2020 saa 20% alennuksen Madesignin valikoimasta loppuvuoden ajan. Matto on arvokas, pitkäikäinen hankinta, joten muistakaa, että mattoja on mahdollista saada kotiin sovitukseen ennen ostopäätöksen tekoa.

Suomi-indien helmiä

Jahas, eiköhän se ole korkea aika jakaa pimeän syksyn piristykseksi kourallinen uutta kotimaista indiemusiikkia! Seuraavia yhdistää kotimaisuuden ja ajankohtaisuuden lisäksi tietynlainen lataus ja tietysti se kaikkein tärkein seikka, että minä pidän niistä.


☊ AHO ~ AUGMENTED REALITY CLOUDS / HUUTAA FT. KARINA

Tarjoilen heti kärkeen tämänhetkisen fiksaationi, joka päätyi suoraan tehosoittoon. Matti Ahopelto julkaisi muutama päivä sitten artistinimellä AHO debyyttialbuminsa NOWINTER NOSUMMER, joka on ihan superhieno. Lämpimästä, orgaanisesta ambientista koostuva levy on lähes kokonaisuudessaan instrumentaali, mutta tähän poimimallani kappaleella kuullaan myös vokaaleja vierailevan artistin Karinan tulkitsemana. Rakastan tätä Tapio Viitasaaren soittamaa hypnoottista pianoa ja ihan koko levyn musiikillista mielenmaisemaa. Suosittelen lämpimästi uppoamaan sen tunnelmaan Spotifyssa. Tämä on Ahopellon ensimmäinen soololevy, mutta entuudestaan tuttu hän on mm. kokoonpanoista Siinai ja Zebra and Snake. Lisäksi herra tuottaa paraikaa Vestan kakkosalbumia, jota odotan nyt vielä enemmän.


☊ KARINA ~ AUTA

Edellisestä saakin pätevän aasinsillan Karinan alkuvuodesta julkaistuun toiseen levyyn. Nimen takaa löytyy Karin Mäkiranta ja Helmi Tikkanen, jotka tekevät yhdessä herkkävireistä, hetkittäin pauhuksi paisuvaa elektrovaikutteista taidepopia. Uskallan väittää, että putoaa ainakin islantilaisen Sigur Rósin ja ranskalaisen M83:n ystäville. Tätä olisi ihana kuunnella livenä huojuen Tavastian takarivissä, mutta seuraavaan mahdollisuuteen saattaa mennä hetki aikaa.


☊ IISA ~ VALKOHAI

Valkohai on sinkkulohkaisu Iisan ensi helmikuussa ilmestyvältä Amelia-albumilta. Tuttua Iisaa, mutta jotain uutta tässä on. Pidän – ja odotan kovasti tulevaa levyä. Albumin nimi viittaa vuonna 1937 Tyynellämerellä kadonneeseen lentäjään Amelia Earhartiin, johon levyn minäkertoja on kehittänyt jonkin sortin pakkomielteen. Earhartin kone hajosi ja katosi kesken matkan, kun hän yritti ensimmäisenä naisena lentää ympäri maailman.


☊ M ~ PUNAINEN OVI

M on laulaja-lauluntekijä Minja Kosken ja tuottaja Miika Ahlmanin projekti, joka herätti Tehtaantyttö-debyytillään monen (myös minun) mielenkiinnon. Yhtye julkaisi lokakuussa kolmannen albuminsa Punainen ovi, jonka avausraita Menya zovut Minja koukutti minut välittömästi pahaenteisyydellä riffillään. Sitä ei löydy ainakaan toistaiseksi YouTubesta, joten nostin tähän nimiraidan. Jos se on makuusi liian avantgarde, klikkaa levy auki Spotifysta tai anna mahdollisuus vaikka tälle vuoden takaiselle utuiselle sinkulle.

Valoa pimeyteen

Kun kirjoitan tätä, aurinko paistaa ja paljastaa ikkunanpesutarpeen melkein yhtä julmasti kuin keväällä. Kummallinen marraskuu. Mutta pääasiassa on ollut pimeää, voi taivas miten pimeää. Päivä on lyhyt, vaikka paistaisikin. Kotimme, joka muutenkin kumisee tyhjyyttään nyt lasten raahattua tavaransa omiin luukkuihinsa, nielisi valoa säkkikaupalla. Vanha tehdas kun on, tilat ovat isoja ja avaria. Olemme tehneet monta hutihankintaa, mitä valaisimiin tulee. Kaikki näyttää täällä nukkekodin kalustukselta, valaisimiltakin vaaditaan näköä ja kokoa.

Lähtiessäni muissa asioissa Helsinkiin kyselin Instagramin puolella lamppukauppavinkkejä ja sainkin oivallista täydennystä omaan listaani. Kenties siellä ruutujen tuolla puolen on muitakin, jotka vaeltavat pimeydessä. Toivottavasti näistä muutamasta vinkistä on teillekin iloa ja hyötyä!

Näissä kävimme ja valikoimat hyviksi totesimme:

✖ Sali (Korkeavuorenkatu, Ullanlinna)
Jos etsit suuria pöytävalaisimia ja budjettisi salliva, tämä on täydellinen osoite. Ja kun sanon suuria, tarkoitan SUURIA! (Kysytte muuten usein matoistamme, yksi niistä on täältä, samoin kuin suuri rautakaappimmekin.)

✖ Winkel (Tehtaankatu, Ullanlinna)
Kävelin sisään ja näin sen heti: vähän hassu ruukkumainen valaisin oli samantien myyty, minulle. Olisin mielelläni ottanut myös kattovalaisimen, sen kiinalaisen lyhdyn näköisen tai sen puuterinvärisen, mustilla tereillä. Hyvä valikoima!

✖ Jean Vernet (Mariankatu, Kruununhaka)
Sisustamisen ei tarvitse olla vakavaa, eikä aina valkoista. Täällä voi laskea sisäisen Versacensa irti ja hurahtaa kultaan tai vaikkapa flamingoihin. Yksi yllättävän hillitty valaisin lähti kainalossamme Hankoon, mutta se suurensuuri Aurinkokuninkaan peili jäi vielä harkintaan.

✖ Zarro (Freda, Punavuori)
Kaikki ne designklassikot, joista olet aina haaveillut, mutta joihin ei ole vielä varaa. (Lookin at you Pipistrello.)

✖ Armas (Freda, Punavuori)
Jos haluaisin tavoitella pariisilaisen hotellin tunnelmaa sistustuksessani, ja miksen haluaisi, ostaisin kaiken täältä. Ihania rottinkivalaisimia!

✖ Fasaani Antiikki & Helsinki Secondhand (Korkeavuorenkatu, Ullanlinna)
Lähes 1000 m2 osto- ja myyntiliiketilaa, valaisimiakin. Tänne unohtuu haahuilemaan ja haaveilemaan kaikesta, mitä ei edes tiennyt tarvitsevansa.

✖ Tämänkin vinkkasitte: Ravintola Carelian vieressä olevan antiikkiliike, siellä kävimme vain kaksi kertaa ikkunan (ja suljetun oven) takana, mutta hyvältä näytti!

Mutta sitten kaksi ihan itse löydettyä helmeä!

✖ Kaunis arki (Mariankatu, Kruununhaka)
Valaisimiin erikoistunut antiikkiliike osoittautui sellaiseksi aarreaitaksi, että olisimme voineet ostaa useammankin. Siis useammankin kuin kaksi valaisinta. Mm. oranssit italialaiset keramiikkavalaisimet jostain 60-luvulta jäivät ihanasti mieleen pyörimään. Meidän ja liikkeen omistajan maut menivät ihan yksiin, paljon teollisuushenkisiä ja design-valaisimia.

“Kaunis Arki aloitti toimintansa vuonna 1996. Nimi juontaa juurensa Teollisuustaiteen Liitto Ornamon Taidehallissa vuonna 1949 pidetystä Kauneutta arkeen- näyttelystä. Perustimme liikkeen, koska olemme ihastuneita hyvään muotoiluun ja kestäviksi tarkoitettuihin esineisiin ja arvelimme myös muiden ymmärtävän niiden arvon. Hyvä design kestää aikaa. Näin ollen ekologisuuskin tulee huomioon otetuksi. Liikkeestämme löytyy vain sellaisia esineitä joista itse pidämme, joten niitä on helppo suositella.” – Ote sivuilta, Kaunis arki

✖ Varjostinnurkka (Laivasillankatu, Ullanlinna)
Nyt on tekemisen meininkiä! Varjostinnurkassa valmistetaan valaisimia mm. vanhoista kynttilänjaloista ja korjataan antiikkisia valaisimia uuteen uskoon. Varjostinvalikoima on kattava, omistajalla on silmää väreille ja malleille. Täälläkin ihastuimme ainakin viiteen valaisimeen, mukaan lähti ensialkuun yksi kaunotar. Harkintaan jäivät mm. vanhasta tapettitelasta tehty valaisin kauniin vihreällä varjostimella ja se yksi holtiton krumeluurihujoppi. Täältä löydät myös paljon harmonisia valaisinpareja.

“Myymälässämme Suomen suurin valikoima varjostimia, sillä jos hyllystä ei löydä niin me teemme sen toiveittesi mukaan myös omalla kankaallasi. Vekkivarjostin valikoimamme on myös rajaton. Malleja löytyy useita myymälästämme ja niiden lisäksi varjostimen kokoa voi muuttaa mieleiseksi. Entisöimme vanhat varjostimet nykypäivään. Kaikki varjostimet ovat Varjostinnurkan valmistamia ja suunnittelemia.” – Ote sivuilta, Varjostinnurkka

Kuvan valaisin on Winkelistä, se seisoo tomerana yöpöydälläni ja tuo mieleeni Picasson naiset. Lisää hankkimiamme valaisimia vilahtelee varmasti instagramin puolella sitä mukaa kun kuviin osuvat.

Valaisimet on itse ostettu kalliilla rahalla ilman kaupallisten kytköksien häivääkään.

PHOTO BY ANNA PIIROINEN