Paras aamupala (on paahtoleipä)

Kaupallinen yhteistyö Gateau

Maailma on muuttunut alle kahdessa viikossa täysin toisenlaiseksi paikaksi, mutta olemme päättäneet pitää poikkeustilasta huolimatta kiinni tietyistä asioista.

Ulkoilemme joka päivä. Koiranomistajina se ei toki muutenkaan pääsisi unohtumaan, mutta nyt lähdemme ulos useimmiten yhdessä, sillä kovin montaa muuta syytä kotoa poistumiseen ei tällä hetkellä ole. Käymme ostamassa ruokaa, mutta työtapaamiset, kuvaukset, leffat, avajaiset, treffit ystävien kanssa, ravintolaillalliset – kaikki ovat pyyhkiytyneet kalenterista kerralla.

Pidämme kiinni myös siitä, että viikonloppu on edelleen viikonloppu. Varsinkin näinä aikoina, kun päivät alkavat muistuttaa toisiaan, tuntuu tärkeältä rytmittää viikkoa. Teemme joskus töitä viikonloppuisinkin, mutta se tarkoittaa silti vapaampaa vaihdetta, pitkiä aamuja ja kiireettömiä aamiaisia. Nostamme pöytään jotain vähän parempaa, käytämme vähän vaivaa kattaaksemme kauniisti, kukaan ei syö seisaaltaan keittiötason äärellä.

Kuten tiedätte, olemme tehneet pitkään yhteistyötä lempileipomomme Gateaun kanssa. Viikonloppuiset piipahdukset Korkeavuorenkadulla sijaitsevaan leipomomyymälään olivat erottamaton osa elämäämme jo ennen sitä, sillä hyvän viikonlopun konseptiin kuuluu molempien mielestä tuore leipä.

Suhteemme leipään on erilainen. Minulle leipä on herkku. Herkutella voi toki usein, mutta herkku on silti erityinen, jotain jonka haluaa nauttia rauhassa, pitkittäen. Jarnolle leipä on päivittäinen elinehto: hän syö sitä aamuisin, välipalaksi ennen varsinaista ruokaa (että jaksaa kokata!) ja ruoan kanssa. Hän tekee usein itselleen vielä keskiyön voileivän ennen nukahtamista ja silti herää nälkäisenä. Epäilen, että hänen moottorinsa käy leivällä.

Päälinjoista olemme samaa mieltä: rakastamme leipää ja molempien mielestä se on parasta paahdettuna.

Poikkeustilankin aikana täytyy syödä. Ravintolat ja kahvilat ovat sulkeutuneet yksi toisensa jälkeen, mutta onneksi monet myyvät ruokaa mukaan. Nyt on helppo napata syötävää takeaway-hengessä mukaan myös Gateaun myymälöistä, sillä ostoksia on nyt mahdollista maksaa MobilePay-sovelluksella. Soita lähimpään myymälään ja tee tilaus, saat samalla ohjeet maksamiseen.

(MobilePay on oikeasti maailman helpoin ja paras sovellus, lataa se nyt ellet olet jo ladannut! Kun olet kerran naputtanut sinne korttisi tiedot, maksaminen sujuu jatkossa yhdellä pyyhkäisyllä. Olemme pitkään käyttäneet sovellusta kavereiden kesken esimerkiksi ravintola- tai taksikulujen tasaamiseen. Mahtavaa, että MobilePay-maksut yleistyvät myös yrityksillä.)

Tuotteet pakataan valmiiksi odottamaan ja kivijalkamyymälöissä kassi tuodaan sinua vastaan ulos, jos toivot niin. Myös verkkosivujen tilauslomakkeen kautta tehdyt tilaukset voi maksaa tällä tavalla. Näin minimoidaan fyysinen kontakti.

Kuvassa Grand Blanc, tarkemmin sanottuna puolikas siitä, sillä kokonaisella leivällä on mittaa peräti puolen metrin verran! Se on täydellinen brunssipöydässä, mutta näinä sosiaalisen eristäytymisen aikoina syöjiä on vain kaksi ja niinpä ostamme vain puolikkaita.

Olemme tehneet viime päivinä kahden klassikon välillä pienen leipävertailun, Grand Blanc vs Pain Rôti. Näillä kahdella leivällä on itseasiassa enemmän yhteistä kuin erilaista: molemmat valmistetaan Gateaun omasta vehnäjuuresta ja saavat kohota pitkään. Leipurit lisäävät taikinaan hiukan ruisjuurta, joka antaa leiville aavistuksen happaman maun. Juureen leivotut leivät pitävät kylläisenä pidempään, sillä ravintoaineet imeytyvät hitaammin. Molemmissa leivissä ovat runsaasti suolaa (leivässä pitää olla makua) ja hippasen (alle 1%) hiivaa. Valmistus taikinajuuresta leiväksi kestää jopa vuorokauden, ja hapanjuureen leivottu leipä myös säilyy pitkään. Sanoisin, että tämä on meidän kahden hengen taloudessa tärkeä juttu, mutta totuuden nimissä mikään leipä ei kestä meillä kauaa.

Kuuma vinkki säilytykseen: pidä leipä siinä paperipussissa, jossa se tuli, ja kääräise ympärille vielä muovipussi. Ei ehkä esteettisin tapa säilyttää leipä, mutta takuulla kestävin.

Grand Blanc, tuttavallisemmin iso valkoinen, on meidän jokapäiväinen perusleipä. Se sopii kaikkeen. Aamiaiseksi, alkupalaksi, pastan kylkeen, välipalaksi. Sitä voi paahtaa tai grillata. Ennen kuin hankimme leivänpaahtimen, meillä oli tapana grillata viikonloppuisin Grand Blancin viipaleita valurautapannussa. Ilmataskuista valuva juusto tekee grillileivistä täydelliset.

Grand Blanc paistetaan kovalla lämmöllä kiviarinalla, jossa se saa paksun, rapean kuoren ja happamahkon maun. Rapeutta arvostava tykkää varmasti tämän leivän paahto-ominaisuuksista: huokoiseen leipään tulee purupintaa ja kuorista entistäkin rapsakammat.

Päälle tekee mieli lastata kaikkea hyvää. Omassa suosikissani on juustoa ja suolakurkkua, Jarnon lempiversio sisältää tuorekurkkua ja ripauksen suolaa.

Kannattaa testata Grand Blancia myös sellaisenaaan dipattuna hyvään oliiviöljyyn ja balsamicoon! Täysin aliarvostettu klassikkoalkupala! Mikään ei ole parempaa kuin pala hyvää hapanta leipää odotellessa, että ruoka valmistuu.

Pain Rôti on helppo erottaa leipähyllystä: se paistetaan vuoassa, joka antaa sille klassisen paahtoleivän muodon. Vuokapaisto tekee sisustuksesta Grand Blancia tiiviimmän. Leipä on kookas, mutta tätäkin saa puolikkaana. Tämä leipä on todellakin aivan pakko paahtaa. Se on yksinkertaisesti maailman paras paahtoleipä. Luulen, että salaisuus piilee pitkässä kohotuksessa, suolassa ja hapanjuuressa. Paahtoleivässäkin pitää olla makua.

Kuori on Grand Blancia ohuempi ja pehmeämpi. 

Kuulun paahtoleivän suhteen vähemmän on enemmän -koulukuntaan. Paahtoleivän täytteiden kanssa ei saa kikkailla liikaa. Kun leipä on näin hyvä, sen makua ei halua peittää! Joskus syön paahtoleipäni pelkällä voilla.

Opiskeluvuosinani elin paahtoleivällä, johon laitoin voita ja pestoa. Muistan yhä kiukun niinä aamuina, kun kämppis oli syönyt viimeiset paahtoleipäni. Se oli tosin silloin jotain lähikaupan valmiiksi viipaloitua peruspaahtoleipää ja mitenkään sitä väheksymättä voin sanoa, että Pain Rôti on jotain ihan muuta.

Päästyäni yli pestopaahtoleivistä rakastuin paahtoleivän makeaan versioon, hilloleipiin. Herkullisin mahdollinen aamiainen onkin mielestäni nykyään paahtoleipä, jossa on voita ja lakka- eli hillahilloa. Hillahillo oli kuitenkin loppu jääkaapista, joten ostimme leivän kanssa testiin Gateaun aprikoosi-mantelihilloa – superhyvää. (Gateaun levitteet ovat muutenkin hyviä, kokeilkaa suolaisiin herkkuhetkiin sipulipestoa! Ette pety.)

Toinen makea klassikkolevite: lemon curd. Ehdoton sitruunan ystävälle. Muidenkin kannattaa antaa mahdollisuus.

Kuppi kahvia ja täydellinen paahtoleipä on kyllä yhdistelmä, jolla on mahdoton mennä pieleen. Ehkäpä testaan tänä viikonloppuna pitkästä aikaa myös vanhaa rakkauttani, pestopaahtista.

Olen esitellyt Jarnolle hilloleivän, johon hän suhtautui aluksi epäillen, mutta kuten kuvasta näkyy, konsepti oli nopeasti myyty.

Jos pitäisi valita näiden kahden leivän väliltä, en osaisi, mutta onneksi ei tarvitse, voi syödä molempia. Kummankaan kanssa ei mene vikaan, mutta paahtoleivän ystävän kannattaa ehdottomasti maistaa Pain Rôtia, jos se ei ole vielä tuttu. Tätä kirjoittaessa tuli muuten ihan hirveä nälkä.

Netistä löydät lähimmän Gateau-leipomomyymälän. Me teemme tilauksen yleensä vähän ennen kuin lähdemme koiran kanssa ulos, maksamme sen heti MobilePaylla ja nappaamme kassin myymälän ovelta, kun suuntaamme lenkiltä kohti kotia.

Kiinnostaa: miten teillä syödään paahtoleipä? Vai syötkö aamuisin jotain ihan muuta leipää?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Marianne Faithfull, Orlando ja muut vinkit viikonloppuun

Siltä varalta, että ette ole hoksanneet, vinkkaan että YLE Areenassa on viimeistä viikonloppua käynnissä Naisten maaliskuu, johon on koottu laaja kattaus naisten ohjaamia elokuvia ja dokumentteja. Itsekin heräsin tähän vähän viiveellä, joten tiedän mitä katson tänä viikonloppuna! Kokosin listan teemakuukauden kiinnostavimmista ja jaan sen samaan syssyyn teillekin, sillä veikkaan, että monella on viikonloppuna tavallista enemmän aikaa. Huomioikaa, että osassa sisällöistä (kuten Orlandossa) katseluaika päättyy tänä viikonloppuna, mutta toisissa sitä on jäljellä viikkoja tai kuukausia. Kannattaa siis aloittaa niistä elokuvista, jotka katoavat palvelusta ensimmäisenä.

FAITHFULL (2017, Ranska)

Käheä-ääninen Marianne Faithfull on muusikko, legenda ja tyyli-ikoni, jonka värikkäistä elämänvaiheista riittää kerrottavaa. Faithfull singahti 17-vuotiaana katolisesta sisäoppilaitoksesta poptähdeksi kiihkeästi sykkivään 60-luvun Lontooseen. Menestystä seurasi äkkirakastuminen Mick Jaggeriin, heroiiniriippuvuus, alamäki ja kodittomuus. Lopulta uusi nousu, oman äänen löytäminen ja paluu musiikin ääreen: vuonna 1979 ilmestynyt Broken English -albumi oli käänteentekevä hetki Faithfullin uralla. Yli seitsemänkymppinen Faithfull tekee yhä musiikkia ja julkaisi pari vuotta sitten uuden levyn, jonka Nick Caven kanssa tehty kappale The Gypsy Faerie Queen on upea. Kilometrit kuuluvat, niinkuin pitääkin. Odotan kovasti tätä Sandrine Bonnairen ohjaamaa dokumenttia.

VIVIAN MAIERIN SALAISUUS (2013, USA)

Vivian Maierista tehty dokumenttielokuva on ehdottomasti nähtävä, sitä on kehunut niin moni. Tarina on superkiinnostava: Maier kuoli täysin tuntemattomana vuonna 2009 ja nousi kuolemansa jälkeen taidemaailman kohunimeksi arkistoista löytyneillä valokuvillaan.

Maier on ajankohtainen Suomessa tänä keväänä, sillä Valokuvataiteen museossa on esillä hänen omakuvistaan koostuva näyttely 24.5. asti. Saa nähdä ehtiikö pandemian sulkema museo aueta uudelleen yleisölle ennen näyttelyn päättymistä.

ORLANDO (1992, Britannia)

Piti ihan tarkistaa enkö muka ole koskaan kirjoittanut blogissa mitään Virginia Woolfin romaaniin perustuvasta Orlandosta, joka on sentään yksi vanhoista lempielokuvistani. No, melkein olin: löysin luonnoksista Woolfista kirjoittamani puolivalmiin tekstin, jossa sivusin myös tätä leffaa. Se kannattaa katsoa jo pelkästään pääosaa esittävän Tilda Swintonin takia. Jumaloin Swintonia! Ikuinen girl crush! Sally Potterin ohjaama elokuva on muutenkin katsomisen arvoinen: välkehtivä, kieppuva tarina kuljettaa katsojan 1500-luvulta 1900-luvulle. Kuningatar Elizabeth I antaa aristokraatti Orlandolle käskyn pysyä ikuisesti nuorena ja sen hän tekee, mitä nyt vaihtaa sukupuoltaan matkan varrella. Elokuva on hienon tarinan ja visuaalisen ilotulituksen ohessa tutkielma sukupuolesta, identiteetistä ja ihmisyydestä.

Orlando löytyy muuten Areenasta myös äänikirjana.

PIANO (1993, Australia/Uusi-Seelanti)

Uskokaa tai älkää, mutta en ole koskaan nähnyt Jane Championin ohjaamaa ja peräti kolmella Oscarilla palkittua klassikkoleffaa. Nyt on tilaisuuteni korjata tämä vääryys. Leffa on kuvattu Uuden-Seelannin hengästyttävissä maisemissa. En malta odottaa puolisoni kommenttiraitaa, hän nimittäin kiersi maata aikoinaan puoli vuotta ja kaikkia Uudessa-Seelannissa kuvattuja asioita säestää selostus. Mä oon ollut tuolla! Tuon vuoren päälle kiipesin! Tuolta hyppäsin laskuvarjolla!

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ (1998, Suomi)

Helvi Hämäläisen romaaniin perustuva porvarillinen avioliittodraama sijoittuu 1930-luvulle. En ole lukenut romaania enkä nähnyt Kaisa Rastimon ohjaamaa elokuvaa, näistä jälkimmäinen korjaantuu toivottavasti tänä viikonloppuna. Leffa on kuulemma visuaalisesti upea. Löysin Ylen sivuilta elokuvan taustoista kiinnostavan jutun. Kirja oltiin aikoinaan vähällä kieltää ja siitä julkaistiinkin aluksi vain sensuroitu versio.

BLUE NOTE RECORDSIN TARINA (2018, Sveitsi)

Olin aikoinaan töissä levy-yhtiö EMI Musicilla, joka hoiti Suomessa myös Blue Notes -levymerkin asioita. Jazzlevyjä tuli pyöritettyä työpöydällä melko paljon, vaikka harva niistä oli Suomessa myyntimenestys. Sophie Huberin ohjaama dokumenttielokuva Blue Note Records: Beyond The Notes on kuulemma tyylikäs, viihdyttävä ja melko ennustettavasti jazzin ystävien mieleen.

MESENAATTI (2013, Suomi)

Moni tuntee Tampereella sijaitsevan Sara Hildénin museon, joka on yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteen museoista. Mutta kuinka moni tietää kuka oli Sara Hildén?  Tamperelaisen bisnesnaisen ja taidekeräilijän tarinaa avataan hänet tunteneiden ihmisten kautta Pia Andellin ohjaamassa dokumenttielokuvassa. Vuonna 1993 kuollut Hildén vilahtaa itse dokumentissa vain välähdyksinä, sillä hän kaihtoi julkisuutta eikä antanut mielellään haastatteluita. Aavistelen, että dokumentti kiinnostaa ainakin modernin taiteen ja muodin ystäviä.

MARGARET ATWOOD: SANOJEN VOIMA (2019, Kanada)

Margaret Atwood on nyt kahdeksankymppisenä kirjailijana uransa huipulla, sillä hänen teokseensa perustuva Handmaid’s Tale -sarja kerää miljoonia katsojia ympäri maailman. Ohjaajat Nancy Lang ja Peter Raymont ovat seuranneet Atwoodia luontoretkiltä tv-kuvauksiin ja tehneet dokumenttielokuvan, jossa puhutaan luovuuden ohessa Atwoodin kasvusta kirjailijaksi, feministiksi ja aktivistiksi.

VIELÄ KOLME!

STAR SHAPED SCAR – Suomalainen dokumentti Vuosaaren prinsessasta.
KELET – OLE MITÄ HALUAT, HONEY! – Mallin urasta haaveileva nuori transnainen tekee historiaa.
AIKUISET – Viime vuonna julkaistu suomalainen sarja on täydellistä maratonivahdattavaa viikonloppuun. Jos teit kuten minä ja ahmit kaikki jaksot heti kun ne saapuivat, saatat ilahtua tiedosta, että Areenaan on saapunut viime ystävänpäivän kunniaksi uusi jakso.

KUVAT LAINATTU YLE AREENASTA JA ELOKUVANTEKIJÖILTÄ

Mattoa hankkimassa

Kaupallinen yhteistyö Sera Helsinki

Nykyisessä kodissamme on suuret huoneet, joiden sisustaminen on edennyt hissuksiin. Monet asiat ovat loksahtaneet onnekkaan sattuman tai kokeilun ja erehdyksen kautta, toiset ovat odottaneet oikeiden elementtien löytymistä. Yksi niistä on työhuoneen matto, sillä työhuone on asunnon suurin huone, eikä oikeanlaisen maton löytäminen isoon tilaan ollut ihan helppoa. Päädyimme lopulta tilaamaan Sera Helsingin käsintehdyn maton omilla mitoillamme.

Työhuone on myös se tila, jossa vietämme makuuhuoneen ohessa eniten aikaa, sillä työskentelemme pääosin kotona. Työhuoneessa on iso työpöytä, sohva ja muutama kaappi kirjoja ja kamerakalustoa varten. Sisustus on jätetty tarkoituksella melko kevyeksi ja ketteräksi, sellaiseksi että tavaroita on helppo siirrellä tai viedä kokonaan pois, koska käytämme tilaa myös studiona. Ehkäpä esittelen työhuoneen tarkemmin lähiviikkoina, mutta nyt puhun matoista!

Bongasin Sera Helsingin somesta ja ihastuin heti: matot näyttävät taideteoksilta. Käsintehdyissä matoissa yhdistyvät kotimainen design ja ikivanhat afrikkalaiset käsityöperinteet, sillä Suomessa suunnitellut tuotteet valmistetaan käsityönä Etiopiassa puhtaista luonnon raaka-aineista. Parasta on, että vastuullisuus kuuluu yrityksen keskeisimpiin arvoihin: tuotteet valmistetaan niin ekologisesti kuin eettisesti, eikä näin kuluttajana tarvitse arvailla mahtavatko kauniit periaatteet olla vain viherpesua, sillä Sera Helsinki toimii läpinäkyvästi ja vastaa mattojen valmistuksesta itse.

Vastuullisuus oli itseasiassa alkukipinä firman syntymiseen. Sera Helsingin perustaja Anna Suoheimo muutti vuonna 2012 perheineen Afrikkaan. Naisten ja vammaisten huono asema Etiopiassa sai Annan miettimään tapoja vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen. Vuonna 2016 hän perusti Sera Helsingin, jonka tavoitteena on voimaannuttaa heikoimmassa asemassa olevia tarjoamalla heille koulutusta ja työtä. Sera Helsinki kouluttaa ja työllistää Addis Abedassa mm. yksinhuoltajaäitejä, sokeita ja vammaisia, joiden asema Etiopiassa on erityisen lohduton, sillä suurin osa heistä päätyy kadulle kerjäämään. Yritys työllisti aluksi 8 kutojaa, nyt mattoja valmistaa yli 160 artesaania, joista suurin osa on sokeita.

Naisten ja vammaisten aseman parantaminen luo positiivisen ketjureaktion: lisäämällä koulutusta ja työllisyyttä ja parantamalla työolosuhteita köyhyys vähenee. Naisten aseman parantamisen kautta myös lapset saavat mahdollisuuden koulutukseen ja parempaan elämään.

Anna haluaa varmistaa tekijöille hyvän palkan ja tasa-arvoisen elämän. Mattojen kutominen on ollut perinteisesti huonosti palkattua työtä, siksi Sera Helsinki maksaa työntekijöilleen vähintään kaksi kertaa enemmän. Netissä voi tutustua Sera Helsingin kutojiin ja langantekijöihin. Sera Helsinki tekee monella tavalla tärkeää työtä. Myös villan ja mattojen valmistukseen liittyvien perinteiden ylläpitäminen on arvokasta, sillä muovista valmistetut matot ovat valitettavasti alkaneet syrjäyttää aidon villan paikallisten keskuudessa.

Vastuullisen Sera Helsingin toiminnasta tekee myös se, että mattoja ei tehdä varastoon odottamaan ostajaa, vaan ne valmistetaan tilauksesta. Valmistuksessa kestää maton koosta ja valmistustekniikasta riippuen 2-3 kuukautta. Maton tilaaminen omilla mitoilla onnistuu myös.

Villamatot valmistetaan satoja vuosien vanhojen etiopialaisten perinteiden mukaan. Etiopialla on pitkä historia villan kanssa, sillä maa on ylänköä, jonka ilmasto muistuttaa Suomen kesää: lämpimiä päiviä, viileitä öitä. 

Ne ovat alusta loppuun käsityötä: kaikki valmistusvaiheet tehdään käsin, jotta työpaikkoja luodaan mahdollisimman paljon. Matoissa käytetään käsin kerittyä villaa, joka on peräisin pienten maanviljelijäperheiden lampaista Etiopian vuoristoalueilta. Perheiden äidit tekevät villasta lankaa eikä sitä missään vaiheessa värjätä tai käsitellä kemiallisesti, vaan se on puhdas luonnontuote. Jokainen matto on yksilöllinen, sillä jokainen lammas on luonnostaan erivärinen (vaalea villa saadaan vaaleista lampaista, tumma villa tummista) ja jokaisen naisen kädenjälki on erilainen.

Meidän mattomme on solmittua villaa.

Mallistossa on sekä kudottuja että solmittuja villamattoja, joiden iso hintaero selittyy solmitun maton moninkertaisesta työn ja langan määrästä. Yhden kudotun mattoneliön kutomiseen menee noin kaksi työpäivää. Solmitussa matossa langat solmitaan yksitellen, mikä tekee valmistuksesta hyvin työlään. Solmitun mattoneliön tekemiseen kuluu noin seitsemän työpäivää.

Solmittu matto on pehmoisempi ja paksumpi kuin kudottu – eron näkee paljain silmin, kun kurkkaatte Sera Helsingin verkkokauppaan. Molemmilla tekniikoilla syntyy tiiviitä ja paksuja mattoja, joista huokuu laatu ja käsityö.

Langassa säilyy luontainen lampaanrasva, mikä saa matot hylkimään likaa – matto on siis helppo pitää puhtaana koiraperheessäkin. Mattoja voi imuroida, tampata, viedä lumihankeen. Kudotut matot voi myös vesipestä, mutta solmituille matoille suositellaan pesulaa.

Sera Helsinki valmistaa Etiopiassa myös kauniita puuvillaisia pyyhkeitä, joilla on Reilun kaupan sertifikaatti. Puuvilla viljellään paikallisesti, lanka kehrätään perinteisellä rukilla ja kangas syntyy kangaspuilla. Kaikki vaiheet tehdään käsin. Puuvillalla on raaka-aineena Etiopiassa vahvat juuret: perinteiset etiopialaiset vaatteet on aina valmistettu puuvillasta.

Valitsimme työhuoneeseen solmitun Laine-maton, joka kuuluu helsinkiläisen suunnittelija ja stailisti Anna Pirkolan suunnittelemaan SAARISTO-mallistoon. Luin, että mallistoa suunnitellessaan Pirkola vietti paljon aikaa saaristossa ja meren äärellä ja inspiroitui luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta.

Laine-matto on täydellinen: kaunis ja ajaton olematta yhtään tylsä. Rakastan noita kohoumia, jotka tuovat mieleen Tornionjoen saaret, minun isoisoisoäitini on niistä kotoisin. Maton olisi saanut myös ilman epäsymmetrisiä reunoja, mutta ehdottomasti halusimme ne, tykkäsimme yksityiskohdasta tosi paljon. Matto on saatavilla kolmessa eri väriyhdistelmässä. Me päädyimme kokonaan luonnonvalkoiseen, sillä halusimme selkeän kontrastin huoneen tummille kalusteille.

Päädyimme tilaamaan maton omilla mitoilla, sillä huone on suuri ja matollakin saa olla kokoa. Mietimme koon niin, että se toimii, vaikka kalusteet vaihtavat välillä paikkaa, sillä tavaroillamme on taipumus liikkua. Matto sopii myös olohuoneeseen, jos haluamme joskus vaihdella sen paikkaa. Lapin taloon se vasta sopisikin, ah se kruunaisi pirtin! Mutta emme raaski viedä sitä paikkaan, jossa vietämme vain osan vuodesta.

Valmistuksessa meni vajaa kolme kuukautta, jonka aikana sähköpostiin kolahti videotervehdyksiä Etiopiasta: videolla neljä naista solmivat mattoa kuunnellen radiosta musiikkia ja laulaen mukana. Ihan mahtavaa. Se näytti upealta jo kangaspuissa roikkuessaan.

Matto saapui kotiin valtavalla rullalla, joka oli niin painava, etten olisi ikimaailmassa saanut sitä liikahtamaan omin voimin. Sen avaaminen sai tavallisen arkipäivän tuntumaan joululta. Parasta oli maton mukana saapunut lappu, johon maton tekijät olivat allekirjoittaneet. Koitin miettiä miltä tuntuu saada valmiiksi matto, jota on tehty kuukausikaupalla samalla porukalla. Mikä valtava työ siinä onkaan! Onneksi he ovat saaneet siitä reilun korvauksen. Uskon, että tuote, jonka valmistusolosuhteet ja tekijät ovat tiedossa, huokuu hyvää tunnelmaa ja tuntuu paremmalta käytössä.

Matto on ollut meillä nyt muutamia kuukausia ja se on juuri niin täydellinen kuin toivoimme. Se on jalkojen alla pehmeä ja kutsuu loikoilemaan lattialla. Se on tukeva, ei liiku eikä luisu asunnon laattalattialla, vaikka Jarno tanssii ja koira juoksee rallia. Se näyttää hyvältä kaikkien tavaroidemme kanssa ja kokoaa työhuoneen erityyliset kalusteet ehjäksi kokonaisuudeksi. Eläväpintaisessa matossa ei mustat koirankarvatkaan erotu, vaikka vähän etukäteen mietin miten käy. Työhuoneessa on nykyään ihana, levollinen tunnelma. Kuin sattumalta siitä on maton saapumisen jälkeen tullut lempihuoneemme, jonka sohvalla hengaamme usein myös työpäivän päätyttyä.

Olen oppinut minua viisaammilta matoista yhtä sun toista ja kokosin muutamia asioita, joista on ollut apua maton valinnassa.

VINKKEJÄ MATTOKAUPOILLE

✖ Matto on yksi sisustuksen tärkeimmistä elementeistä ja se kannattaa valita ajatuksella. Oikeanlainen matto kokoaa sisustuksen yhteen ja saa vähän eriparisetkin kalusteet näyttämään kokonaisuudelta. Matto lisää myös viihtyisyyttä tuomalla tilaan pehmeyttä ja parantamalla kodin akustiikkaa.

✖ Panosta, jos voit, sillä laadukas matto kestää käyttöä ja katsetta vuosia. Meillä on kotona yli 50-vuotiaita villamattoja, jotka tulevat kestämään vielä monta vuosikymmentä lisää. Laadukas matto tuo tilaan rentoa eleganssia ja arvokkuutta.

✖ Matto jäsentää kodin toimintoja ja oleskelutiloja. Matolla voi koota yhteen oleskelutilan tai ruokailuryhmän kalusteet, tai muodostaa nojatuolin ja pikkupöydän kanssa viihtyisän lukunurkkauksen.

✖ Hanki tarpeeksi iso matto! Liian pieni matto saa tilan näyttämään helposti irralliselta tai levottomalta. Jos jokin huoneen sisustuksessa tuntuu mättävän etkä osaa määritellä mikä se on, vika saattaa löytyä matosta. On myös yleinen harhaluulo, että pieneen tilaan kannattaa valita pieni matto. Päinvastoin: pieni matto pienessä huoneessa saa tilan näyttämään sotkuiselta ja entistäkin ahtaammalta. Suuri matto sen sijaan selkeyttää ja rauhoittaa pientä tilaa.

✖ Sopivaa mattokokoa voi hahmotella merkkaamalla se maalarinteipillä lattiaan. Ruokailutilassa maton pitäisi olla ainakin metrin leveämpi kuin pöytä, jotta tuolien jalat yltävät kokonaan maton päälle. Olohuoneen oleskeluryhmässä matto saa ulottua reilusti sohvien ja nojatuolien etummaisten jalkojen alle, tai jopa kokonaan sohvan alle – valitse jokatapauksessa matto, joka on leveämpi kuin sohva. Makuuhuoneessa maton voi sijoittaa sängyn puoliväliin asti siten, että se ulottuu reilusti jalkopään yli ja sivuille jää yli puoli metriä tilaa, näin matto osuu jalkojen alle kun nousee sängystä.

✖ Jos et löydä tilaan sopivaa mattoa, tilaa se omien mittojen mukaan. Toimitus voi kestää kauemmin, mutta näin et joudu tekemään kompromissia arvokkaan hankinnan kanssa.

✖ Valitse materiaali tilan käyttötarkoituksen mukaan. Eteisen maton pitää kestää kosteutta ja olla helposti puhdistettavissa. Oleskelutiloissa on eniten valinnanvaraa. Aito villamatto hylkii luonnostaan likaa, ja on siksi hyvä valinta koira- tai lapsiperheeseen. Meillä on matalanukkaisia villamattoja myös eteisessä.

✖ Suosi luonnonmateriaaleja, ne ovat kestäviä ja helppo pitää puhtaina. Luonnonmateriaalit tuovat tilaan ajatonta tunnelmaa ja lämpöä.

✖ Mattoja voi sommitella myös rennosti päällekkäin. Tässäkin koolla on väliä: yhdistä mieluummin kaksi isoa mattoa kuin monta pientä, sillä se näyttää helposti hajanaiselta.

✖ Maton värin kanssa voi tehdä tietysti villejä valintoja, mutta jos et halua hullutella, valitse sävy, joka sopii lattian ja huonekalujen väriin. Yksi nyrkkisääntö on, että maton kannattaa olla väriltään eri kuin sohvan, joko vaaleampi tai tummempi. Toisaalta vaalea sohva ja vaalea matto muodostavat pesämäisen harmonian. Monivärisellä matolla saa sidottua kodin eri värejä yhteen, ja voit poimia siitä muuhun sisustukseen tehostesävyjä.

Olen puhunut viime vuosina paljon aikaa ja käyttöä kestävän laadun puolesta. Kertakäyttökulttuuri on kestämätöntä niin ympäristön kuin tuotanto-olosuhteiden puolesta, sillä joku sen hinnan kyllä maksaa, vaikka tuote olisi ostajalle halpa. Hankin itse suurimman osan vaatteistani ja kodin tavaroista käytettynä, mutta secondhandinakaan ei kannata ostaa vain halvan hinnan vuoksi, tai ihankivaa, joka joutaa pois seuraavan karsintavimman iskiessä – olen syyllistynyt molempiin, joten tiedän! Tehdään sen sijaan hankintoja, joita rakastamme ja haluamme käyttää kauan, kuljettaa mukana elämäntilanteesta ja kodista toiseen.

Erityisesti näinä aikoina kannattaa harkita millaisia arvoja tukee hankinnoillaan. Valitsemalla vastuullisesti voi saada aikaan niin paljon hyvää. Poikkeustila vaikuttaa väistämättä kaikkiin yrityksiin, mutta erityisen kovaa se iskee Sera Helsingin kaltaisiin pieniin yrityksiin, joiden toiminta työllistää muutenkin vaikeassa asemassa olevia ihmisiä. Jos teet ostoksia, mieti voisitko tukea vastuullisesti toimivaa yrittäjää.

Siispä loppuun ajankohtainen vinkki: Sera Helsingillä on uutuus, Samu-Jussi Kosken suunnittelema E-1027-matto, joka on saanut inspiraationsa Eileen Grayn suunnittelemasta samannimisestä modernistisesta villasta vuodelta 1929. Matosta saapuu perjantaina 27.3. klo 07 myyntiin pieni erä Hullujen päivien nettisivuille. Hintoja ja kokoja voi kurkata linkin takaa jo ennakkoon.

Kannattaa napata Sera Helsinki seurantaan myös Facebookissa ja Instagramissa, joista löytyy behind the scenes -materiaalia tuotteiden valmistuksesta Etiopiassa.

Mitä tuumaatte – kiinnostaako, tykkäättekö?