Kappas! Viikonloppu yllätti taas yrittäjän. Sata asiaa jäi kesken, mutta taidan nyt pitää yhden perjantai-illan pituisen tauon. Jos oikein villiksi heittäydyn, lomailen ehkä lauantainkin ja palaan töiden ääreen vasta sunnuntaina. Purin juuri kamerasta perjantain otokset: niistä voi bongata työhuoneen, joka näyttää viikon jäljiltä melko eletyltä, ainakin kaksi lymyilevää kuonoa, nahkalaukun jonka pelastin ystävän kirppispinosta ja kolmen euron harsokukat, jotka ostin koettuani järkytyksen kukkakaupan kolmenkymmenen euron pionikimpun äärellä.

Kävimme myös perjantailounaalla ja valitsimme suomalaisella päättäväisyydellä pöydän terassilta, koska on sentään virallisesti kesä. Minulla oli ylläni talvitakki, villapaita, paksu huivi ja terassilta lainattu viltti, söin kädet kohmeessa. Nauratti. Mutta kesäkuu! Ihan sama vaikka eilen satoi rakeita, kesä katsotaan kalenterista! Hyvää kesää vaan, toivottelivat ohikulkijat ja nauroivat siperianmummo-lookillemme. Me toivottelimme takaisin.

Viritimme takkaan tulen. Asunnosta on käännetty patterit jo pois päältä – melko optimistista ottaen huomioon, että on vasta kesäkuu – ja täällä on kylmä. En olisi arvannut, että polttopuille tulee tarvetta tähän aikaan vuodesta, mutta onneksi on polttopuita vaikka koko kesän varalle.


Tuo mies tuossa – hänkin viikon jäljiltä ehkä vähän väsynyt – kantoi juuri keittiöstä sohvan ääreen tarjottimellisen herkkuja. Edessä piinaava päätöksentekotilanne nimeltä leffan valinta, jännittää jo valmiiksi. Nyt suljen tietokoneen, sulkekaa tekin luurit ja läppärit. Heittäydytään vaakatasoon, laskeudutaan viikonloppuun.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA