Sunday morning

Viikonloppuaamuun passeli poiminta klassikkosarjasta: The Velvet Undergroundin vuonna 1967 julkaistun debyyttialbumin ensimmäinen kappale. Lou Reed ja John Cale kirjoittivat kappaleen jonain sunnuntaisena aamuna ja teeman tarjosi tarinan mukaan Andy Warhol: “Andy said, ‘Why don’t you just make it a song about paranoia?’ I thought that was great so I came up with ‘Watch out, the world’s behind you, there’s always someone watching you,’ which I feel is the ultimate paranoid statement in that the world cares enough to watch you.


THE VELVET UNDERGROUND – SUNDAY MORNING

Tästä tulee seikkailun vuosi

Pari vuotta sitten kyllästyin siihen, että silloinen työni oli pitänyt minut monta vuotta aivan liian kiinni Helsingissä. Päätin, että tahdon matkustaa enemmän ja hankin kaksi mustaa alumiinista matkalaukkua, pienen ja ison, merkiksi maailmankaikkeudelle, että olen valmis. Niin totta, että kannattaa miettiä tarkasti mitä universumilta tilailee – ne toiveet saattavat kun saattavatkin toteutua. Sattumiin en usko, vaan siihen, että kun päättää mitä haluaa, uskaltaa tavoitella sitä ja puhua siitä ääneen, alkaa alitajuisesti tehdä valintoja, jotka johtavat toivottuun lopputulokseen. Ihmisillä on taipumus vetää puoleensa juuri niitä asioita, joita ajattelee. En pidä vetovoiman lakia minään kaikenkattavana maailmanselitysteoriana, mutta monissa asioissa elämässäni se on osoittanut olevansa enemmän totta kuin mikään muu.

Kuvat ovat alkuvuoden Kap Verden reissulta, josta saimme monta uutta karvaista ystävää.

Olen ennenkin tehnyt yhteistyötä momondon kanssa ja ollut siitä enemmän kuin mielissäni, sillä olen viime vuosina metsästänyt ja varannut suurimman osan matkoistani juurikin momondon kautta. momondo on maksuton matkahakusivusto, jonka kautta on superhelppoa etsiä lentoja, hotellihuoneita ja vuokra-autoja. momondo ei siis itse myy mitään, vaan tarjoaa vaivattoman tavan vertailla vaihtoehtoja ja hintoja ja löytää parhaat diilit erilaisten palveluntarjoajien kautta.

Olinkin loikata ilosta kattoon, kun momondo valitsi minut ja Jarnon vuoden 2017 lähettiläikseen. momondo tulee toisinsanoen olemaan mukana monissa matkaseikkailuissa, joita olemme tälle vuodelle suunnitelleet – myös juuri alkaneessa Karibian valloituksessa. Aavistinkin, että tästä tulee ihan mahtava vuosi!

Muiden pohjoismaiden momondo ambassadorit tapaamme muutaman viikon päästä, kun matkustamme Kööpenhaminaan visiitille momondon pääkonttorille. Suomesta valittiin meidän lisäksemme muitakin, nimittäin Aamukahvilla-blogia kirjoittava Henriikka ja Urbaani Viidakkoseikkailijatar Laura. Huippuseurassa siis ollaan! Somesta seikkailujamme voi seurata yhteisellä hashtagilla #momondoambassador, jonka alle alkaa kohta tippua kuvamateriaalia. Kaikkien Suomen lähettiläiden haastattelut voitte lukea momondon sivuilta, meidän vastauksemme ajattelin jakaa vielä tässäkin.

Kertokaa itsestänne muutamalla lauseella.

Olemme taiteilijasieluinen pariskunta, jota yhdistää moni asia: rakastamme musiikkia, matkustamista ja vapaata elämäntapaa, jossa työ ja vapaa-aika sulautuvat toisiinsa. Työksemme valokuvaamme ja kirjoitamme, molemmilla meistä on myös blogit. Asumme tällä hetkellä Helsingissä, mutta haaveilemme kodista tai kakkosasunnosta jossain lämpimämmässä paikassa.

Millaisia olette matkailijoina?

Olemme rentoja ja seikkailunhaluisia reissaajia, joita ei kiinnosta nähtävyydet ollenkaan niin paljon kuin paikallinen arki, ruoka ja ihmiset. Kohtaamiset, kokemukset ja spontaanit käänteet kiinnostavat, samoin kontrastit: vaatimattomalla telttamajoituksella ja viiden tähden hotellilla on molemmilla aikansa ja paikkansa. Olemme molemmat esteetikkoja, kamera kulkee mukana kaikkialla. Reppuun mahtuu kaikki mitä tarvitaan, löydämme pienen palan kotia joka puolelta maailmaa.

Mitkä ovat olleet unohtumattomimpia matkakokemuksianne?

Yhteisten reissujemme hulluimpia hetkiä oli varmasti se, kun olimme aamutuimaan ratsastamassa afrikkalaisella saarella ja päädyimme hevosten kanssa uimaan valtavaan aallokkoon. Monet muutkin matkojen kohokohdat liittyvät hevosiin, kuten Vieques-saaren villihevosiin, joiden hirnahteluun heräsi aamuisin. Jarnolla on monta lempimuistoa Uudesta-Seelannista, jonka hän kiersi puolessa vuodessa ja ehti mm. hypätä laskuvarjolla, työskennellä kiivitarhassa, asua autossaan ja kiivetä vuoren huipulle.

Mitkä ovat unelmakohteitanne, joihin haluaisitte vielä matkustaa?

Matkahaaveita on paljon ja jatkuvasti keksimme niitä myös lisää! Juuri nyt kiehtoo erityisesti Meksiko ja Marokko, jossa olemme molemmat halunneet kauan vierailla. Etelä-Afrikassa kiinnostaa luonnon monimuotoisuus ja kulttuurin rikkaus. Haluamme matkustaa lähiaikoina myös Australiaan, jossa Stella vietti lapsuutensa.

Kolme asiaa joita ilman ette lähtisi matkalle?

Kamera on molemmille meille ehdottomasti tärkein! Muuten varustaudumme melko mutkattomasti: varvastossuilla ja pillifarkuilla pääsee pitkälle. Kirjoja tarvitaan pitkiä lento- ja junamatkoja varten.

Karibiasta tiedättekin, mutta arvaatteko minne kaikkialle muualle aiomme tänä vuonna matkustaa? Vihjeitä voi löytyä ylläolevista vastauksista, mutta ei suinkaan vielä koko totuutta! Kommenttiloota on muutenkin vapaassa käytössänne, jos herää matka-aiheisia toiveita tai muita ajatuksia.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Havaintoja lentokentiltä

Koska suoraa Suomi-Puerto Rico -lentoreittiä ei toistaiseksi ole, matkustamme Karibialle Tukholman kautta. Ei haittaa, Arlandan lentokentällä on nimittäin ihanaa pysähtyä! Kaikki toimii: on ilmainen ja nopea wifi, ymmärrettävät opasteet, minimarket joka kulmalla. Kahviloissa on pistokkeita meille tietokoneeseensa kiinni kasvaneille, isot kahvit, vegevaihtoehtoja jotka maistuvat muultakin kuin märältä munakoisolta. Oma vaihtolento löytyy yleensä samasta terminaalista muutaman portin päästä ja aika riittää aina kiireettömään kahvihetkeen. Tullivirkailijat ovat komeita, hymyilevät ja toivottavat ruotsiksi hyvää matkaa.

Sitten on sellaisia kenttiä kuin Pariisin Charles De Gaulle, jossa mikään ei toimi eikä mikään mene edes sinnepäin. Vaihtolennon portti sijaitsee sadan prosentin varmuudella jossain kolmen terminaalin päässä, jonne on kuusi kilometria matkaa, ja aikaa vaihtoon on keskimäärin vartti. Opasteet ovat pelkästään ranskaksi tai niitä ei ole. Kaikille terminaaleille yhteistä on, että reitit niiden läpi ovat monimutkaiset, kukaan ei halua vastata kysymyksiisi eikä ketään kiinnosta ehditkö jatkolennollesi vai et. Ja vaikka ehtisit, laukkusi tuskin tulee samalla lennolla. Olen kiitollinen jokaisesta matkasta, joka ei kulje inhokkikenttäni kautta.

Lentokentillä on silti aina sama tunnelma. Ilmassa leijuu odotusta, tunne väliaikaisuudesta. Kaikki ovat tulossa eri paikoista ja matkalla eri kohteisiin, mutta viipyvät hetken samassa välitilassa. Kahvilamyyjistä ja check-in-virkailijoista huokuu, että he näkevät joka päivä satoja ihmisiä, joita eivät tule koskaan tapaamaan uudestaan. Katseet kohtaavat korkeintaan ohimennen, small talk on vähissä. (Charles De Gaullessa sitä ei ole.)

Kuvat ovat San Juanin lentokentältä, joka on pieni ja pikkuisen sekava, mutta saa sympatiapisteitä rajavartioston beagle-koirista, jotka heiluttelevat häntiään saarelle saapuville.

Odotusauloissa ja käytävillä kaikuvien kuulutusten tulkitseminen on taiteenlaji, jonka vain harva hallitsee. Itsehän en ole ikinä oppinut ymmärtämään niitä millään osaamallani kielellä. Sen ainoan kerran, kun olin missata lentoni koska unohduin lukemaan kahvilaan, minua oli varmaan kuulutettu kahdesti enkä ollut tunnistanut rätinän ja kohinan keskeltä omaa nimeäni.

Ohikulkijoita on helppo lukea lentokentillä. Ihmiset ovat samaan aikaan keskittyneitä omiin asioihinsa ja kokonaan auki, tulevat huomaamattaan paljastaneeksi enemmän kuin kävellessään kotikulmiensa kaduilla. Kasvoilta voi lukea kirjon tunteita kiireestä kärsimättömyyteen ja väsymykseen, kaiken keskellä olemisen iloon, helpotukseen, joka huuhtoo yli kun tietää olevansa pian perille. Kotiinpalaajien kasvoilta paistaa huojennus ja matkaan vasta lähtevien olemus huokuu odotusta.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA