Taannoiset lumikuvat saivat kovasti kehuja – kiitos! Toivoitte myös, että tuiskussa tallentuneista kuvista tärähtäisi eetteriin enemmänkin ruutuja. Ruutuja riittää, joten saamanne pitää. Tämä onkin täydellinen hetki aloittaa Nikonin kanssa uuden vuoden kunniaksi keksimäni juttusarja, jossa te siellä ruudun toisella puolella saatte vapaasti esittää toiveita siitä mistä haluatte nähdä kuvia ja minä otan asiaksi toteuttaa noita toiveita. Palaan aiheeseen tuonnempana, ensin ne lumikuvat osa 2. Oli vähän vaikeuksia valita, mutta tässäpä omat suosikkini tuosta tovi sitten napatusta henkilökuvasarjasta.
Joku teistä kysyi miten tälläisiä kuvia saa. Rakastan äärimmäisiä sääolosuhteita, joten sanoisin, että tärkeintä on olla vähän hullu ja painella kameran kanssa ulos juuri silloin kun muut pysyvät visusti sisällä. Mitä sekopäisempi sää, sen enemmän tarvitaan kärsivällisyyttä ja kokeilunhalua kuvien ottamiseen – ja sen palkitsevampaa on saada onnistuneita otoksia. Lataa kameran akku täyteen ja pue liioitellun lämpimästi, sillä kokeillessa tulee aivan varmasti vilu. Itse olen opetellut kuvaamaan tumput kädessä, koska sormipaleltumat eivät varsinaisesti ruoki luovuutta.
Toiseksi suosittelen lähestymään äärisäissä kuvaamista siitä armollisesta näkökulmasta, että kuvan tunnelma on tärkeämpi kuin sen tekninen täydellisyys. Tekniikkaa ehtii aina treenata ja taidot kehittyvät kuvaamalla, mutta teknisesti täydellinen kuva ilman tunnelmaa on vain epäkiinnostava.
Tunnelma syntyy monenlaisista aineksista. Jos kuvaat järjestelmäkameralla, kaikkein olennaisinta on hylätä kameran automaattisäädöt (nyt heti) ja opetella säätämään itse herkkyyden, aukon ja suljinajan – tuon pyhän kolminaisuuden, joka määrittelee valokuvauksessa oikeastaan kaiken. Manuaalisäädöt voivat tuntua alkuun vaikeilta, mutta ne oppii nopeammin kuin uskookaan. Kun alkaa tajuta mitkä asiat vaikuttavat kuvan syntymiseen, on helpompaa ja hitosti palkitsevampaa lähteä testaamaan miten saa aikaan omalta tuntuvaa jälkeä, jossa on tunnelmaa.
Nopeita vinkkejä tunnelman tavoittamiseen: kokeile alivalottaa tai ylivalottaa. Kuvaa eri korkeudelta: kipua lumikinoksen päälle tai katso miltä maailma näyttää maanpinnasta. Tule lähemmäs, rajaa tiukemmin. Itse tykkään kontrastista, siitä että valkoinen on valkoista ja musta sakeaa ja syvää. Jätän usein kuviin liikettä, minusta se saa ne hengittämään. Tiukka syväterävyys tekee kuvista intensiivisen, siksi kuvaan usein suurilla aukoilla. Joskus kaikkein kauneimmissa kuvissa sattumalla on sijansa. Esimerkiksi allaolevassa ruudussa liike on heilauttanut terävyysalueen kasvoista hihaan ja juuri se tuo ruutuun tunnelmaa. Joku on siitä varmasti toista mieltä. Se valokuvaamisessa onkin hienoa, että jokainen saa tehdä juuri sennäköistä kuvaa, josta pitää.
Jos haluat kuvata lumipyryssä ihmisiä, saat arkirealistisia kuvia kuvaamalla hartiat kyyryssä kiiruhtavia ohikulkijoita. Lyyristen lumikuvien salaisuus on siinä, että onnistuu saamaan linssinsä eteen jonkun, joka tykkää tiheästä tuiskusta aivan yhtä paljon eikä välitä, vaikka kantapäät jäätyvät katuun kiinni. Valitse siis kohde tarkoituksen mukaan. Kuulostipa kylmältä! Suomeksi: kuvaa ystäviä, rakkaita, ihmisiä joista pidät ja jotka pitävät tarpeeksi sinusta palellakseen vuoksesi.
(Olen muuten kuullut koirista, jotka tykkäävät talvikeleistä, mutta en suosittele mäyräkoiria. Niiden rakkaus valokuvaaviin omistajiinsa loppuu heti kun lämpötila tipahtaa pakkasen puolelle eikä edes nakki saa sitä roihahtamaan tuleen. Ei ole luvassa kuvia pyryssä kirmaavista mäyräkoirista.)
Tekninen resepti näihin kuviin oli suurin mahdollinen aukko, joka jättää pienen terävyysalueen ympäriltä kaiken muun utuiseksi, lyhyt suljinaika, joka pysäyttää hiutaleet, ja kiinteäpolttovälinen linssi, joka tekee kaikesta kaunista. Itse kuvaan lähes kaikki kuvani Nikonin 50-millisellä f/1.4 aukon objektiivilla. Se on täydellinen tilanteisiin, joissa kuviin tarvitaan valovoimaa ja syväterävyyttä. Ollakseni rehellinen se on minusta täydellinen melkein kaikkiin tilanteisiin, mutta se on makuasia.
Jos haluatte syventyä valokuvaamisen teknisiin vinkkeleihin, suosittelen Eeva Kolun valokuvausaiheisia kirjoituksia, joista löytyy suomeksi ja selkokielellä pilvin pimein perusasioita, vinkkejä ja niksejä.
Käynnistetäänpä samalla kuukauden kuvatoive: mitä haluaisitte nähdä ensi kerralla? Nyt saatte haastaa, liittyipä toive sitten sisältöön, toteutustapaan tai vaikka tekniikkaan. Toteutan toiveista ainakin yhden, ehkä luultavasti useammankin. Jännittää jo etukäteen, mutta – HIT ME!
Kirjoitus on osa yhteistyössä Nikonin kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa katsotaan maailmaa linssin läpi ja otetaan kuvia, joita te haluatte nähdä.
