Perjantai, täällä taas! Sitä on nyt odotettu tavallistakin enemmän, koska illalla suunnataan treenin jälkeen Eerikinkadulle yhteen lempipaikoistani, Puebloon. On miljoona syytä rakastaa Puebloa ja suurin osa niistä liittyy tacoihin, drinkkeihin ja tacoihin. Mainitsinko jo tacot? Ihan hirveä tacohimo on riivannut koko viikon, ei varmaan huomaa.
En voi olla vilauttamatta paria kuvaa viikon tai kahden takaa, kun kävimme Lucan riemuksi taas syömässä keittiön tyhjäksi ja haimme samalla haltijakoiran hoitoon. Nella-koira pitää aika usein vastaanottoa Pueblossa – siinä taas yksi syy lisää viihtyä siellä. Ja kun sanoin “pari kuvaa” tarkoitin parikymmentä, koska kuvia vahdatessa tuli taas nälkä enkä kyennyt päänsisäiseltä surinaltani karsimaan yhtään ruutua.
Tilaamme useimmiten saman setin. Alkuun nachokulho, koska kastikkeet. Niitä on monia ja kaikki ovat yhtä koukuttavia. Pueblossa ymmärretään myös creme fraichen päälle. Sitä ei nimittäin kaikista paikoista saa, mikä on vähintään keskikokoinen skandaali. Myös quesadilloja on tilattava alkupalaksi joka kerta, koska juusto. Niitä saa kyllä vaikka kuinka monella eri täytteellä, mutta valitsen aina sen simppelimmän, pelkän juuston, koska on säästettävä tilaa meksikolaisen fiestan päätähdelle. TACOILLE!
Tacoja on listalla monenlaisia, kannattaa tilata pöytään useita, vaihdella kaverin kanssa ja valaa niiden päälle kaikkia niitä kastikkeita, joita nachojen kanssa tuli pöytään. Älkää siis ikinä antako tarjoilijan viedä niitä mukanaan! Luca ymmärsi kerrasta, kun Mikko uhkaili haarukalla. Ei silti hätää, vaikka kastikekulhot olisi nuoltu tyhjiksi jo nachojen kanssa. Tacojen kanssa kannetaan pöytään ainakin pari erilaista itsetehtyä salsaa. Joskus muutakin. Epäilen, että Luca lellii meitä aika paljon.
Lempidrinkkini täällä on margarita, mutta oikeasti tilaan aika usein “mitä tahansa hyvää”. Kaikki mitä tiskin tuolla puolella tehdään, on kekseliästä, kaunista ja huippuhyvää, ja jos tilaisin aina saman, en saisi ikinä tietää. Enkä esimerkiksi saisi appelsiininkuoresta kerittyjä sydämiä.
Tykkään myös meksikolaisista oluista, joita paikasta saa, mutta olen viime aikoina yrittänyt vähän vierottaa itseni oluesta. Niin paljon kuin olutta rakastankin, kipuileva vatsa ei oikein mahdu samaan lauseeseen huolettoman illanvieton kanssa. Pysyttelen siis drinkkilinjalla, sitäpaitsi kaunis lasi kädessä on jotenkin kevyempi fiilis heilua musiikin tahtiin.
Ehkä parasta Pueblossa on silti Nella ja se, että saamme Nellan silloin tällöin mukaamme leikkitreffeille mäyräkoiramuijien kanssa. Ja se, että sinne saa aina mennä uudestaan! TACOTAIVAS TÄÄLTÄ TULLAAN!
Pueblo Bar y Taqueria
Eerikinkatu 27, Helsinki
