Ystävät suuntasivat Istanbuliin työtehtävissä, minä lähdin pussailulomalle poikaystävän kanssa. Vuokrasimme kimpassa vanhasta kaupungista asunnon, jonka valinnassa ainut ratkaiseva tekijä oli terassi, johon paistaisi aurinko. Sen saimme! Kokonaisen kattoterassin, jolla joimme aamun alkajaisiksi kahvit, päivän päätteeksi viinit. Terassilta näki kaupungin kattojen yli kauas merelle. Rahtilaivojen valot vilkkuivat valomerenä öisin.
Sain kerrankin kulkea ilman kalenteria enkä muista viikonpäivistä mitään. Lempipäiväni oli kuitenkin se, kun vietimme koko aamupäivän katolla eikä kenellekään ollut kiire. Luin kirjoja, katselin laivoja. Kahvi unohtui kuppiin, keitin lisää. Lokit kaartelivat pilvettömällä taivaalla vailla agendaa. Naapuritalon parvekkeella oli kukkaruukkuun nukahtanut kissa.
Kissoja alkoi muutenkin nähdä aivan kaikkialla kun vaan antoi katseen vaeltaa kattojen yllä. Pääskystä vaaniva salametsästäjä tuijotti savupiipun takaa. Yksi oli kerällä sadekourussa. Kolmas kuljeskeli katolta toiselle niin viattomana, että sillä täytyi olla maailmanvalloitussuunnitelma. (Mutta eikö kissoilla aina ole?)
Eeva haki vastapäisestä kaupasta hedelmiä, turkkilaista jogurttia, kananmunia ja kirsikkamehua, hetken päästä pöydässä oli munakasta myöten valmis aamupala. Siitä naisesta saa joku onnekas vielä ihanan vaimon – kunhan minäkin mahdun hänen pöytäänsä silloin tällöin. Minun versioni aamupalasta olisi ollut pullo kylmää kuohuvaa ja lähimmästä ravintolasta kiikutettu kebab. Hmm… Ei sekään olisi oikeastaan ollut hullumpaa.
NAHKALAUKKU SAMUJI
AURINKOSUIHKE SAATU ACOLTA
TOPPI & SHORTSIT KIRPPISLÖYTÖJÄ
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
