Kolme taiteilijaa, kolme tulppaani-inspiraatiota

Kaupallinen yhteistyö Kauniisti kotimainen ja Asennemedia

Kevään tulppaanikausi on alkanut! Rakastan tulppaaneja, ne näyttävät ihanalta niin villeinä kimppuina kuin yksittäisinä kukkasina pienessä maljakossa. Tulppaanit ovat myös helppoja kukkia: niitä myydään lähes kaikkialla, joka tilanteeseen löytyy sopiva väri ja lajike, ne eivät vaadi kummoistakaan hoitoa ja oikeastaan vain paranevat nuupahtaessaan. Tykkään eniten juuri siitä dekadentista vaiheesta, kun tulppaanit nuokkuvat raukeina maljakoissaan ja näyttävät ranskalaiselta öljyvärimaalaukselta. Siitä pääsen päivän teemaan, valitsin nimittäin kolme taiteilijaa, joiden teoksista hain inspiraatiota kolmeen erilaiseen tulppaaniasetelmaan. Seuraa väriräjähdys, joka toivottavasti vähän valaisee näitä harmaita päiviä. Näitä kuvia oli ihana ottaa, ajatuksetkin kirkastui aivan kuin olisi kylpenyt sateenkaaressa.

Nykyään tulee (varmaan itse kullakin) tehtyä ostoksilla aiempia tietoisempia valintoja, mietittyä tarkemmin millaisia arvoja haluaa ostovalinnoillaan tukea. Kukkaostoksissakin voi ja kannattaa suosia kotimaista. Lähikukat ovat tuoreita, laadukkaita ja kestäviä, eikä niitä kuljeteta kaukaa. Suomessa viljely tapahtuu myös takuulla reilusti, sillä työntekijöistä huolehtiminen on yksi Kauniisti kotimaisen tärkeimmistä arvoista. Kasvihuoneet työllistävät myös nuoria ja erityisryhmiä, kuten maahanmuuttajia, joiden on usein vaikea kielimuurin vuoksi työllistyä. Ylipäänsä kotimaisten kukkien viljely lisää suomalaista työllisyyttä.

Kotimaisia kukkia saa nykyisin ruokakaupoistakin – kaikki näissä kuvissa näkyvät tulppaanit on hankittu edullisesti meidän lähikaupasta! Erikoisempia tai kookkaampia lajikkeita kannattaa kysellä kukkakaupoista, jotka osaavat myös vinkata kotimaisista vaihtoehdoistaan. Pitkät, raskaat tulppaanit ovat erityisen upeat: muutamallakin kukkasella saa aikaan näyttävän asetelman.

Valitsin ensimmäiseksi inspiraationlähteeksi newyorkilaisen taiteilijan nimeltä Jean-Michel Basquiat (1960 – 1988), joka kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Basquiat on myös omassa elämässäni tavallaan ajankohtainen, sillä näin hänen teoksiaan pari viikkoa sitten Melbournessa (mahtava yhteisnäyttely aikalaisensa Keith Haringin kanssa) ja reilu vuosi sitten laajassa näyttelyssä Louis Vuitton Foundationin taidemuseossa Pariisissa. Taidetta voi ahmia kirjoista ja kuvista, mutta oma suhde taiteilijan tuotantoon syvenee, kun teokset näkee ihkaelävänä edessään.

Graffitaiteilijana New Yorkissa aloittaneesta Basquiatista tuli kansainvälisesti menestynyt avantgarde-taiteilija 80-luvun taidepiireissä. Mies ehti lyhyeksi jääneellä urallaan tuottaa monenlaista, mutta hain inspiraatiota tulppaaniasetelmaani hänen värikkäimmistä teoksistaan, joissa räiskyy kirkas keltainen, violetti ja pinkki anarkistisina sommitelmina. Valitsin maljakoksi kirppikseltä löytyneen Oiva Toikan suunnitteleman Flora-maljan: tummanharmaa lasi luo sopivan taustan värikkäälle kukkaräjähdykselle ja tykkään siitä, miten kukat ryöpsähtävät villeinä matalan maljan laidan yli.

Pidin kerran syntymäpäiväillallisen edesmenneessä Cafe Balzacissa ja muistan ikuisesti kattauksen, jonka Samuli Simula oli loihtinut seurueellemme. Marmoripöydille oli levitetty lautasten ja viinilasien sekaan erivärisiä kukkia, ja lopputulos oli taianomainen. Olen siitä saakka odotellut sopivaa tilaisuutta testailla tätä kotona ja nyt pääsin vähän kokeilemaan, kun katkaisin vahingossa pari nuppua. Vähän avantgardistisempi lähestymistapa kukkastailaukseen sopisi täydellisesti brunssikattaukseen. Hmm. En olekaan järjestänyt brunssia naismuistiin.

En voinut vastustaa kiusausta napata toiseksi inspiraationlähteeksi ajankohtaista Helene Schjerfbeckia (1862-1946). Ateneumin upea näyttely ehti juuri loppua, mutta Antti J. Jokisen ohjaama Helene-elokuva on saapunut juuri teattereihin (ja herätti blogin vieraskirjoittajassa Annassa ristiriitaisia tunteita). Mainituista miinuksista huolimatta aion ehdottomasti mennä katsomaan leffan, naistaiteilijoista ei tässä maailmassa tehdä liikaa elokuvia.

Schjerfbeckin teosten värimaailmasta inspiroiduin erityisesti himmeästä valkoisesta, pehmeästä ruskeanmustasta ja vihreän sävyistä. Vaalea pellavansävy tuli puolivahingossa pellavalakanoiden muodossa mukaan, kun sijoitin kimpun makuuhuoneen yöpöydälle. Valitsin valkoisten tulppaanien pariksi käsintehdyn maljakon, jonka orgaaninen pinta ja maanläheiset sävyt sopivat Schjerfbeckin maailmaan.

Rakastan Schjerfbeckin teoksista kaikkein eniten näitä viimeisiä omakuvia, joissa Helene on jo puoliksi poissa. Jos kuvia katsoo kronologisena sarjana, hän liukuu niistä pois ääriviiva kerrallaan. Varjot syvenevät, sävyt käyvät vähiin.

Ah, tykkäsin tästä yksinkertaisesta, hiljaisesta eleganssista enemmän kuin etukäteen aavistelinkaan! Schjerfbeckin teosten tunnelmasta tihkui ehkä aavistus näihin kuviinkin. Valkoiset tulppaanit ovat kyllä klassikko, joilla on mahdoton mennä pieleen. Tässä alkuvuoden hämärässä ne tuntuvat huokuvan erityistä raikkautta ja toivoa keväästä.

Vielä yksi kuva Helene-sarjasta, ihan vaan siksi, että Omenatytössä (1928) on niin kauniit ja heleät sävyt, että siitä tulee hyvälle mielelle aina kun sen näkee. Poskeen vetäisty viiru ja punaiset huulet tekevät maalauksen tytöstä elävän ja hengittävän.

Kolmas inspiraationlähteeni on yksi suurimmista suosikeistani, yhdysvaltalainen Mark Rothko (1903 – 1970), joka teki Jackson Pollockin, Willem de Kooningin ja muiden aikalaistensa kanssa 50-luvun New Yorkista maailman taiteen keskuksen. Rothkon suuret, värikylläiset maalaukset edustavat abstraktia ekspressionismia ja ovat livenä vaikuttavimpia teoksia, joita olen ikinä nähnyt. Niiden edessä voisi istua ikuisuuden, ellei niistä vyöryvä tunnekuohu pakottaisi jossain vaiheessa karkaamaan museoravintolaan kokoamaan itsensä.

Rothkon värejä ajatellessa pulpahtaa heti mieleen intensiivinen pinkki ja oranssi, niinpä valitsin asetelmaan itsestäänselvästi kaikkein hehkuvimmat tulppaanit. Lähikaupassa sattui olemaan superkauniita yksilöitä, joiden terälehdissä syvä pinkki liukuu keltaoranssiin – hyvin Rothko-henkistä! Kaveriksi oranssia, koska oranssit tulppaanit ovat jotenkin raivoisasti, vimmaisesti elossa.

Värikenttämaalaukset ovat varmaan tunnetuinta Rothkoa ja niitä lähdinkin väljästi kanavoimaan tässä olohuoneen ikkunalle kokoamassani asetelmassa. Vintagemaljakoistakin löytyi voimakkaita väripalkkeja, jotka sopivat täydellisesti teemaan. Alunperin ajattelin, että sijoitan vierekkäin kolme maljakkoa, joissa on kussakin yhdenväristä tulppaania, mutta se alkoi tuntua ärsyttävän symmetriseltä. Kaksi rönsyilevää kimppua näytti rinnakkain freesiltä, ei siihen kolmatta kaivattu.

Tämän vintagemaljakon itseasiassa ostin aikoinaan siksi, että siitä tuli mieleen Rothkon maalaukset.

Vielä loppuun muutama vinkki, joiden avulla tulppaaneista on iloa pidempään!

✖ Jos haluat ryhdikkäitä tulppaaneja etkä halua että ne alkavat kaartua, jätä kimppu puoleksi tunniksi muovikääreeseen kun sujautat sen maljakkoon: näin varsien nestejännitys palautuu ja kääre tukee varsia.
✖ Leikkaa tulppaanien varresta muutama sentti pois.
✖ Vesi kannattaa vaihtaa pari kertaa viikossa. Veden vaihtamisen yhteydessä voi lyhentää varsia, näin kukka saa uuden imupinnan avulla paremmin vettä.
✖ Tulppaani viihtyy viileässä ja säilyy pidempään, jos voit pitää kimppua viileässä esimerkiksi öisin. Meillä on keittiössä vanha kylmäkaappi, joka on tarkoitukseen täydellinen.
✖ Kotimaiset kukat ovat kestävimpiä, tunnistat ne kaupassa sirkkalehtimerkistä tai kysymällä kukkakauppiaalta.

Mistä tykkäätte eniten? Oma suosikkini on ehkä Basquiat kaikessa värikkyydessään. En olisi ikinä uskonut lämpeneväni keltaisille tulppaaneille, mutta yhtäkkiä ne näyttävät kiinnostavilta. Kuvina pidän tosin eniten Schjerfbeck-kanavoinnista.

Lisää inspiraatiota ja ideoita lähikukkien käyttöön löytyy muuten Instagramista – kannattaa napata @kauniistikotimainen seurantaan!

Keittiön tärkeimmät

Kaupallinen yhteistyö Fiskars

Jokainen keittiöremontin kokenut on todennäköisesti kanssani samaa mieltä siitä, että kipsipölykaaoksen keskellä tulee selväksi miten tärkeä on toimiva ja hyvinvarusteltu keittiö. Hyvällä varustuksella en tarkoita vempaimia ja erikoisvälineitä, oikeastaan päinvastoin. Olen keittiöhommissa old school -linjalla ja uskon, että vähemmän on enemmän: muutamilla tärkeillä välineillä pääsee pitkälle, kunhan ne ovat kunnolliset. Tässäkin laatu korvaa määrän.

Listasimme tärkeimmät asiat, joihin keittiössä kannattaa meidän – kahden käytännöllisyyden nimeen vannovan laiskan kotikokin – kokemuksen mukaan panostaa. Tavoitteena ei ole hifistely, vaan kokkaamisen helppous, nopeus ja sujuvuus: valmis safka eteen ilman turhaa säätöä. Listassa itseoikeutetusti mukana meidän suosikit Fiskarsin valikoimista – yritys, jolla on yli 300 vuotta historiaa, tietää mitä tekee. (Huh, kreisiä että Fiskarsilla on oikeasti mietitty jo 1600-luvulla millaisia työkaluja ja välineitä ihmiset tarvitsevat!)

Riittävästi tasotilaa

Olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein tärkeintä on työskentelytila. Parhaillakaan välineillä ei nimittäin tee mitään, jos niitä ei mahdu käyttämään. Ruokaa valmistellessa pitää saada levittää rauhassa leikkuulautoja, kippoja ja kulhoja ympärilleen ilman että jotain tippuu tai pitää suorittaa joku hermoja raastava raivausoperaatio.

Harvalla meistä on keittiössään rajattomasti työskentelytilaa eikä sitä saa lisää ilman remonttia tai muuttoa isompaan asuntoon, mutta vähän voi aina optimoida. Tärkeintä on, ettei täytä tasoja roinalla. Vaikka kuinka tekisi mieli pitää käden ulottuvilla sitruspuristin, neljä erilaista öljyä, leivänpaahdin, vitamiinit ja se iso kattila, jonka tunkeminen kaappiin on tosi ärsyttävää.

Pidä tasot mahdollisimman tyhjinä ja etsi suosiolla tavaroille joku muu paikka. Jos kaappitila loppuu kesken, hyödynnä seinäpinta-ala käyttämällä koukkuja ja hyllyjä. Aputasolla tai tarjoiluvaunulla saa lisää laskutilaa, jos lattiapinta-ala riittää.

Tämä ryhmäkuva sai Jarnon lähes liikuttumaan.

Laadukas veitsi

Niin huippukokit kuin me helppoutta ja mukavuutta priorisoivat kotikokit olemme samaa mieltä siitä, että mikään ei tee ruoanlaitosta yhtä ihanaa kuin kunnolliset veitset. (Minusta tosin tuntuu, että yksikään huippukokki ei ole koskaan ollut yhtä innoissaan mistään kuin Jarno näistä veitsistä – Instagram-videoitamme nähneet tietävät.) Vastaavasti mikään ei ota keittiössä päähän yhtä paljon kuin huono veitsi, jolla joutuu sahaamaan tomaattia niin että siemenet sinkoavat pitkin seiniä ja siinä sivussa sohaisee vähän sormeensa.

Hyvä veitsi on tukeva, helppo pidellä kädessä ja uppoaa kohteeseensa vaivattomasti ilman voimankäyttöä. Sillä saa tehtyä tarkkaa, täsmällistä työtä. Jos veitsen kanssa pitää koko ajan varoa, on aika panostaa uuteen.

Vasemmalla pieni ja iso kokinveitsi, oikealla leipäveitsi.

Fiskarsin Norden-sarjan veitset ovat olleet suosikkejamme viimeiset puolitoista vuotta. Ne ovat tällä hetkellä myös ainoat veitsemme, sillä lahjoitimme edelliset veitset kierrätykseen tajuttuamme, että emme tule enää käyttämään mitään muuta. Oli harvinaisen helppo rakastua. Suomessa valmistetut veitset ovat laadukkaita ja superkauniita, kahvat on tehty lämpökäsitellystä koivusta ja istuvat tukevasti käteen. Kevyillä, ohuilla terillä on helppo leikata ohkaisiakin siivuja.

Vihannesveitsi on täydellinen pikkutarkkaan työskentelyyn.

Kunnon veitsi tekee ihmeitä myös kokkausmotivaatiolle! Ruoan valmistelu sujuu nykyisin sukkelaan, vaikka muistan vielä ajan, kun vihannesten pilkkominen oli molempien inhokkihommaa. Johtui ehkä siitä, että sieltä sun täältä kerätyn veitsivalikoimamme taso vaihteli keskinkertaisesta hengenvaaralliseen.

Yhdelläkin hyvällä veitsellä pääsee pitkälle, jos ei halua tai voi panostaa useampaan. Jos valitsisin vain yhden, se olisi iso kokinveitsi.

Laadukkaista välineistä kannattaa myös pitää huolta. Veitset kaipaavat aika ajoin teroitusta pysyäkseen terävinä ja turvallisina. Sitä varten Fiskarsilla on hyvä veitsenteroitin, josta erityisesti Jarno iloitsee, sillä hän on perheessä se, joka rakastaa huoltaa asioita. (Hän lankkaa myös kenkäni, koska ei kestä odottaa, että hajamielisen vaimon lankkauskynnys ylittyy.)

Lähes kaikki leikkuulautamme ovat kirppislöytöjä.

Iso leikkuulauta

Sanotaan se heti: rakastan leikkuulautoja. Intohimoisesti. Mitä isompi ja painavampi, sen parempi. Isoimman olen kantanut kotiin ranskalaiselta kirpputorilta. Inhoan heppoisia leikkuulautoja, jotka lipsuvat veitsen alla. Leikkuulaudan pitää myös olla reilunkokoinen, sillä en kestä yhtään reunan yli vieriviä porkkananpaloja. Kaapissa on lisäksi pari pientä leikkuulautaa niitä tilanteita varten, kun pitää viipaloida chili tai lime eikä huvita sotkea isoa leikkuulautaa niin pientä tehtävää varten.

Nämä ovat suosikkejani! On niitä muutamia muitakin. Köh.

Leikkuulaudan materiaalilla on väliä. Kiviset ja marmoriset leikkuulaudat kannattaa skipata tai säästää tarjoiluun, sillä ne tylsistyttävät veitset samantien. Muoviset leikkuulaudat ovat käteviä, koska ne voi pestä astianpesukoneessa, mutta veitsestä jää muoviin syvät uurteet, jotka tekevät laudan puhdistamisesta vaikeaa. En halua edes miettiä mitä kaikkea kemikaaleja niihin jää pesukoneen jäljiltä.

Meidän kaikki leikkuulautamme ovat puisia, joka on veitselle hellin vaihtoehto ja ystävällinen myös leikkaajalle. Sen ainut huono puoli on, että se täytyy pestä käsin joka käyttökerran jälkeen, mutta se on minusta kiva pieni rutiini.

Harvinaisen kauniita pannuja on ilo pitää esillä.

Kunnon pannu

Hyvä paistinpannu tekee ruoanlaitosta nautinnollista ja nopeaa. Meillä paistinpannu on päivittäisessä käytössä: teemme usein aamiaiseksi munakkaan ja lounaaksi kalaa ja kasviksia. Paistelen usein myös lettuja ja pannukakkuja, bravuureissani on vehnäjauhon sijaan kookosjauhoja.

Ostin opiskeluaikoinani puolen vuoden välein uuden halpispannun, nykyään olen oppinut läksyni enkä enää pihistele pannuhankinnoissa. (Pihistelen toki yhä monissa muissa asioissa, koska pihistely yhdessä tarkoittaa että toisessa voi ehkä tuhluroida.)

Norden-sarjan kattilat ja pannut sopivat kaikille liesille, myös kaasuliedelle.

Norden Steel -sarjan supertyylikkäät teräspannut tekivät saman tempun kuin veitset ja syrjäyttivät kaikki muut saapuessaan taloon puolitoista vuotta sitten. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut pannut kuumenevat tasaisesti kauttaaltaan monikerroksisen rakenteensa ansiosta. Pannuissa on ThermiumTM-mineraalikäsittely, jonka ansiosta ruoka ei tartu pannun pintaan. Se kuluu pikkuhiljaa käytön myötä, jonka jälkeen pannulle kannattaa lorauttaa tilkka öljyä ennen paistamista. Pannujen huolto on helppoa, ne eivät kaipaa pintakäsittelyä, pelkkä pesu käytön jälkeen riittää.

Superkätevä yksityiskohta on, että huolellisesti suunniteltu kahva ei kuumene lainkaan – ei tarvita patalappua pannun siirtämiseen tai nostamiseen pöytään.

Yhdelläkin hyvällä pannulla pärjää. Meillä on käytössä tavallisen paistinpannun lisäksi myös kannellinen paistokasari ja wokkipannu, joka on pelastanut monelta nälkäraivarilta – siihen kun nakkaa jääkaapista nahistuneet jämävihannekset ja mausteita perään, on kymmenen minuuttia myöhemmin valmis ruoka lautasella.

Pieni valurautainen pannu on täydellinen lounaskalan valmistamiseen.

Norden-sarjasta löytyy teräsastioiden lisäksi valurautaisia pannuja ja patoja. Ah, rakastan niitäkin, tätä puhdasta ja kaunista muotoilua ja loppuun asti ajateltua käytettävyyttä. Puinen kahva on tukeva eikä kuumene. Myös valurautaisten Norden-pannujen ja patojen pinta on tarttumaton, joten kokkaamista niiden kanssa ei tarvitse jännittää, vaikka valurauta ei olisi entuudestaan tuttu materiaali.

Kaikki Norden-sarjan tuotteet valmistetaan muuten Suomessa. Elämme sellaisia aikoja, että siitä kannattaa todella erikseen mainita. Sekä valurautaisia että teräksisiä astioita voi muuten käyttää myös uunissa 240 asteeseen saakka! Valurautapannusta saa puisen kahvan napsauttamalla irti, aika kätevää. Norden Steel -sarjasta löytyy kyllä myös reilunkokoinen uunivuoka, mutta ilmankin pärjää, kun pannu toimittaa myös vuoan tehtävää.

Hyvät sakset

Saksissa toiseksi tärkeintä ovat, että ne ovat hyvät ja jämäkät. Huonoilla saksilla ei kukaan tee mitään. Hyvillä sen sijaan leikkaa sukkelasti tuoreet yrtit, kevätsipulin varret, lehtikaalin – ja pizzan! Tämän vinkin Jarno sai suoraan lähteestä eli Fiskarsin markkinointitiimiltä ollessaan kuvaamassa brändin tuotekuvia. Sen jälkeen meillä ei ole pizzaa leikattu veitsellä. Tätä kannattaa kokeilla kotona.

Viipaloimme saksilla myös savu- ja graavilohen, sillä lohen rasva ja voimakas tuoksu tarttuvat helposti puiseen leikkuulautaan. Kalan voi saksia suoraan tarjoilulautaselle tai kulhoon. Jos syö lihaa, sama pätee pekoniin sekä raakana että kypsennettynä.

Kaikkein tärkeintä saksissa on, että ne löytyvät. Keksi niille siis paikka, jossa ne pysyvät ja jonne ne palautuvat käytön jälkeen. Olen varma, että ainakin neljännes keittiössä syntyvistä riidoista johtuu siitä, että sakset ovat hukassa.

Karsi olennaiseen

Listan viimeinen kohta liittyy tavallaan ensimmäiseen: mitä enemmän työskentelytilaa keittiössä on, sen helpompaa ja kivempaa on kokata. Ja mitä vähemmän tavaraa, sen enemmän tilaa on mahdollista järjestää. On ihanaa, kun tasot eivät ole täynnä sinne kertynyttä kamaa. Keittiö näyttää houkuttelevalta.

Kun pakkasimme viimeksi muuttoa varten, huomasimme käyttävämme keittiövälineistämme vain pientä murto-osaa. Suurin osa lojui kuukaudesta toiseen käyttämättöminä kaapeissa ja laatikoissa. Jotkut pääsivät silloin tällöin toimittamaan pikkutehtävää, jonka olisi voinut hoitaa jollain toisellakin välineellä. Pakkasimme muuttolaatikkoihin vain ne tavarat, joita katsoimme käyttävämme, ja myimme loput kirpputorilla.

Vuosi myöhemmin kävimme keittiön tavarat uudestaan läpi. Taas selvisi, että ehkä puolet niistä oli todella käytössä. En tiedä olemmeko vain huijanneet itseämme, vai onko rutiineissamme tapahtunut jonkinlaista hioitumista, olennaisuuksiin keskittymistä.

Olemme sittemmin karsineet ja karsineet keittiövälineitämme, ja huomanneet, että mitä vähemmän laatikoissa ja kaapeissa on tavaraa, sen helpompi ne on löytää, ja sen tehokkaammassa käytössä ne ovat. Ruoanlaitto on kivaa ja rentoa, kun ei tarvitse säätää, tonkia tavaroita ja raivata tilaa ennen kuin pääsee alkuun.

(Tämä ei sitten päde astioihin. Astioita saa olla kaappi pullollaan, jos rakastaa ja käyttää niitä kaikkia.)

Keittiössä pärjää lopulta varsin vähällä. Hyvän pannun, leikkuulaudan ja veitsen lisäksi on hyvä olla paksupohjainen kattila, muutama puinen lasta sekä pari suurta kulhoa sekoittamiseen, ruoanvalmistamiseen ja tarjoiluun. Kodinkoneista tärkein on sauvasekoitin tai tehosekoitin. Ja rakastan suurta, painavaa kivimortteliamme, vaikka mausteiden murskaamisen sijaan säilytän siinä teesiivilää ja muuta pikkutavaraa.

Sana on vapaa kommenttilootassa! Mitä ilman et pärjäisi keittiössä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Meistä tuli kummit

Kaupallinen yhteistyö World Vision ja Asennemedia

Kun palasimme kotiin häämatkalta ja kävimme läpi reissumme aikana saapunutta postia, odotimme jännityksellä erästä tiettyä kirjekuorta. Olimme nimittäin saaneet tiedon, että meidät on valittu pienen ihmisen kummeiksi. Tuosta odotetusta kuoresta löytyisi hänen nimensä, kuvansa ja tervehdyksensä.

Siellä se oli, paksun postipinkan alimmaisena, suuri kirjekuori Suomen World Visionilta. Kummilapsemme on Keniasta, kahdeksanvuotias poika, joka haluaa olla isona kuorma-auton kuljettaja. Hänen lempivärinsä on punainen ja hän pitää jalkapallosta. Mukaan on liitetty hänen tekemänsä piirros, jossa on hänen kotinsa, siskonsa ja perheen kissa. Valokuvassa hän pitelee edessään meidän kuvaamme. Hän on saanut itse valita kenet tahtoo kummikseen. Hän on valinnut meidät.

Juuri siksi kummiksi tuleminen tuntui aivan erityiseltä. Suomen World Vision tarjoaa nyt uudenlaista tapaa lähestyä kummiutta. Perinteisesti kummi on valinnut kummilapsen maan, iän, sukupuolen tai kuvan perusteella, tai järjestö on yhdistänyt toisilleen sopivat kummit ja lapset. Molemmissa tapauksissa aikuiset ovat tehneet valinnan lapsen puolesta, ja jotkut lapset ovat joutuneet odottamaan vuosia, että joku valitsisi juuri heidät. Tuntuu tosi hienolta, että asetelma on käännetty ensimmäistä kertaa toisinpäin. Omalta tuntuvan kummin valinta saattaa olla hyvinkin merkityksellinen kokemus lapselle, joka ei pääse välttämättä vaikuttamaan kovinkaan moneen asiaan elämässään.

Ryhdyimme kummeiksi, koska se tuntuu konkreettiselta tavalta auttaa kehitysmaassa asuvaa lasta ja hänen koko yhteisöään. Yhden kummin tuesta hyötyy kummilapsen lisäksi keskimäärin neljä muuta lasta samalla asuinalueella. Kummeina saamme olla mukana edistämässä köyhyyden kierteen katkaisemista, pysyvää muutosta ja parempaa tulevaisuutta, sillä kummilapsen kotiseudun kaikki lapset saavat mahdollisuuden koulunkäyntiin, terveydenhuoltoon ja riittävään ravintoon.

Miksi emme ole ryhtyneet kummeiksi jo kauan sitten? Minulla on ollut ennakkoluuloja: julkisen keskustelun pelottelemana ajattelin esimerkiksi, että raha ei päädy sinne minne se on tarkoitettu, vaan sujahtaa välikäsien taskuihin. Pieni taustatyö kuitenkin osoitti, että Suomen World Visionin tapauksessa siitä ei ole pelkoa.

On suuri kunnia, että kahdeksanvuotias poika on valinnut juuri meidät osaksi elämäänsä. Haluamme ehdottomasti sitoutua tähän tehtävään, olla tukena kun hän kasvaa pienestä koululaisesta aikuiseksi. Tuntuu tärkeältä, että voimme osaltamme auttaa tekemään jonkun elämästä edes vähän helpompaa. Ja mikä parasta, saamme pian tavata hänet! Olemme nimittäin lähdössä loppuviikosta Suomen World Visionin kanssa Keniaan tutustumaan tarkemmin järjestön toimintaan paikan päällä ja saamme samalla tavata uuden kummipoikamme. Oman kummilapsen tapaaminen on mahdollista ihan kaikille kummeille.

MITÄ KUMMIKSI RYHTYMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ TARKOITTAA?

Kummius on helppo ja konkreettinen tapa auttaa kehitysmaassa asuvaa lasta ja hänen koko yhteisöään. Kummina annat lapselle mahdollisuuden olla lapsi ja käydä koulua töihin joutumisen sijaan. Autat myös alueen aikuisia tekemään muutoksia, jotka takaavat lapsille paremman tulevaisuuden. 

Kummi sitoutuu minimissään 30 euron kuukausimaksuun, joka ohjataan kummilapsen koko yhteisöä tukevaan kehitysyhteistyöhön. Lahjoitusvaroilla pyritään kohti pysyviä rakenteellisia muutoksia, jotka auttavat kaikkia alueen lapsia: kun uusi sukupolvi saa koulutuksen ja terveen lapsuuden avulla paremmat eväät elämään ja voimaa asioiden muuttamiseen, asukkaat osaavat parantaa omaa hyvinvointiaan senkin jälkeen, kun World Visionin työ alueella loppuu.

Kummiksi voi ryhtyä kuka vain, yksin, kaksin, perheenä, ystäväporukalla, koululuokan voimin tai yrityksenä. Tapoja kummiksi ryhtyiseen on kaksi: se perinteinen jossa kummi valitsee itse lapsen, tai uusi Anna lapsen valita -ohjelma, jossa lapsi saa itse valita kumminsa – suosittelen tätä niin sydämeni pohjasta!

Kummit saavat kerran vuodessa vuosiraportin, jossa on lapsen tuore kuva ja hänen terveisensä. Suurin osa saavat kummilapseltaan vuosittain myös lyhyen videotervehdyksen ja joulukortin. Kummeille lähetetään myös uutiskirjeitä, videoita ja lehtiä, joissa kerrotaan miten kehitysyhteistyö lapsen kotiseudulla edistyy.

Kummi voi kirjoittaa lapselle, kannustaa tätä koulunkäyntiin ja kysellä tämän kuulumisia. Kummi voi myös halutessaan vierailla omatoimimatkalla kummilapsen kotimaassa ja tavata myös kummilapsensa hänen kotiseudullaan. Kummin on myös mahdollista osallistua Suomen World Visionin järjestämälle opintomatkalle, jossa vieraillaan kummilapsen kotiseudulla ja tutustutaan kummien tuella tehtyyn työhön. Oman kummilapsen tapaaminen on usein matkan kohokohta.

MITEN KUMMILAPSI HYÖTYY KUMMIUDESTA?

Suomen World Vision tekee pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä useissa kohteissa ympäri maailman: kummien tuella parannetaan satojen tuhansien lasten elämää. Kummilapset perheineen elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja kummimaksuilla rahoitetaan työtä, joka puuttuu köyhyyden syihin ja mahdollistaa pysyvän muutoksen edistämällä lasten terveyttä, ravitsemusta, koulunkäyntiä ja muita lasten oikeuksia. World Vision kouluttaa vanhempia, opettajia ja paikallisia johtajia, ja kannustaa koko yhteisöä pitämään huolta lapsistaan. Se tuntuu meistä itsestäänselvyydeltä, mutta ei ole sitä paikoissa, jossa kaikesta on pulaa ja elämä on pahimmillaan pelkkää selviytymistä.

Kummiohjelmaan mukaan pääsevät lapset valitaan kunkin yhteisön eniten apua tarvitsevista perheistä. On tärkeää, että perhe sitoutuu tukemaan lapsen koulunkäyntiä, jotta lapsen ei tarvitse keskeyttää kouluaan mennäkseen töihin. Monet kummilapsista ovatkin juuri aloittelemassa koulua tai ovat muuten erityisen tuen tarpeessa.

Kummiudella voi olla käytännön avun lisäksi suuri merkitys kummilapselle. Hän saa kummiuden myötä ihan oman, erityisen ystävän kaukaa Suomesta. Kummin tuki ja yhteydenpito viestivät lapselle, että hän on tärkeä ja hänelle toivotaan hyvää. Kokemus voi olla hänelle täysin uusi, sillä hän saattaa elää kulttuurissa, jossa lasten tarpeille ei ole päivittäisen selviytymisen keskellä tilaa.

Lahjoitusvaroilla tuetaan koko yhteisöä, mutta kummilapset ovat Suomen World Visionin erityisessä seurannassa ja heidän perheidensä luona vieraillaan kolmen kuukauden välein varmistamassa, että lapsi käy koulua, saa tarvitsemansa rokotukset ja on terve.

Koko yhteisön auttamiseksi suunnatun kuukausimaksun lisäksi omaa kummilasta ja tämän perhettä voi halutessaan tukea myös erillisellä lahjoituksella, joka ohjataan suoraan heidän auttamiseensa.

MITÄ KUMMIEN TUELLA SAADAAN AIKAAN?

Kestävien tulosten saamiseksi on työskenneltävä alusta alkaen koko yhteisön kanssa, sillä muutosvoima on paikallisissa ihmisissä. World Visionin työ on nimenomaan aktivoida ja varustaa paikallisia ihmisiä muuttamaan asioita itse. Työ tehdään tiiviissä yhteistyössä kenttätyöhön palkatun paikallisen henkilökunnan kanssa, kumppanimaan omien asiantuntijoiden, viranomaisten sekä kunkin alueen asukkaiden kanssa. Päätökset autettavista kohteista tehdään aina paikallisesti. Ihmiset saavat uutta osaamista, uusia työkaluja ja he oppivat ajamaan asioitaan, jotta saavat heille kuuluvia kunnallisia ja valtiollisia palveluita terveydenhoidosta koulutukseen. Tämä on pysyvää pääomaa, jonka avulla paikalliset osaavat parantaa hyvinvointiaan sen jälkeen kun World Visionin työ alueella 10-15 vuoden kuluessa päättyy.

Esimerkit yhteistyön tuloksista ovat konkreettiset. Esimerkiksi Intian Ambegaonissa World Vision sai kitkettyä kroonisen aliravitsemuksen kokonaan, vaikka työn alkaessa yli puolet lapsista kärsi kroonisesta aliravitsemuksesta. Nykyisin lähes kaikilla perheillä alueella on kunnollinen vessa, työn alkaessa lukema oli vain 13%. Työn alkaessa 25% lapsista aloitti yläkoulun, vuonna 2018 yläkouluun jatkoivat kaikki alueen lapset. Nämä ovat tuntuvia muutoksia, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Viimeisen viiden vuoden aikana 89% World Visionin hoitamista vakavasti aliravituista lapsista on toipunut täysin.

HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN LIITTYVÄT MYYTIT 

Järjestöjen hyväntekeväisyyteen ja kehitysyhteistyöhön liittyy paljon ennakkoluuloja, kuten esimerkiksi se mitä itsekin pohdin: menevätkö rahat oikeasti sinne missä niitä tarvitaan? Pelätään, että lahjoitetut varat uppoavat paikalliseen byrokratiaan ja varsinaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen päätyy siitä vain pieni osa. Suomen World Vision on kuitenkin Ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö, joka on äärimmäisen tarkka varojensa käytöstä ja varmistaa, että lahjoitusvarat päätyvät sinne minne ne on tarkoitettu. Paikallinen kenttähenkilökunta johtaa projekteja ja valvoo varojen käyttöä, jotta paikalliset poliitikot tai heimopäälliköt eivät pääse nyhtämään välistä. Rahaliikennettä valvovat järjestön ulkopuolelta ulkoministeriön virkamiehet ja tilintarkastajat, ja niin rahankäytöstä kuin tuloksista raportoidaan säännöllisesti ulkoministeriölle.

75,2% lahjoitusvaroista menee suoraan avunsaajille ja loput 24,8% kuluu hallinnollisiin kuluihin ja henkilökunnan palkkoihin (6,5%), työstä tiedottamiseen (2,6%) ja uusien lahjoittajien hankkimiseen (15,7%). Suomen World Vision on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka kasvun myötä saadut varat ohjataan kokonaisuudessaan avustuskohteisiin tai sijoitetaan seuraavien vuosien avustusbudjetin kasvattamiseen.

Moni miettii myös eikö apu pääsisi paremmin perille suoraan ilman välikäsiä, esimerkiksi lomamatkalla kohdatulle lapselle lahjoittamalla tai keräämällä porukalla rahapotin kyläkoulun rakentamiseen. Yhden kohteen tukeminen tuo tietysti tilanteeseen välitöntä apua, mutta harvoin auttaa ratkaisemaan ongelmia pidemmällä tähtäimellä. Yhden lapsen koulumaksujen maksaminen auttaa häntä pääsemään kouluun, mutta apu jää puolitiehen, jos annettu opetus on niin heikkoa ettei hän pääse jatko-opintoihin tai vanhemmat päättävät, että lasta tarvitaan kotona vedenkantoapuna. Eikä uusi kyläkoulu auta, jos kylään ei saada opettajia esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen takia, tai jos vanhemmat arvostavat lasten työntekoa koulunkäyntiä enemmän, tai jos lapset joutuvat keskittymään nälän loitolla pitämiseen oppimiseen sijaan.

Köyhyydessä on kyse isoista ongelmavyyhdeistä, joiden purkaminen onnistuu tehokkaimmin vanhempien toimeentuloa parantamalla. Pitkäaikaiset ja pysyvät muutokset syntyvät silloin, kun yhteisön aikuisilla on varaa koulumaksuihin, koulujen kunnostamiseen, opettajien lisäkouluttamiseen ja puhtaan veden hankkimiseen.

Avustuskohteiden haasteet ovat usein monimutkaisia ja yhteistyötä tehdään monella tasolla moneen eri suuntaan. Muutosprojektien johtaminen sekä paikallisen kulttuurin, kielen ja politiikan tuntemus ovat suuressa roolissa yleensä 10-15 vuoden pituisissa hankkeissa, joiden aikana saatetaan joutua perehtymään hyvinkin yksityiskohtaisella tasolla vedenpumppaamossa käytettävään teknologiaan tai paikallisen yrittäjyyden rakenteellisiin esteisiin. Niinpä kehitysyhteistyötä tekevät siihen koulutuksen saaneet ammattilaiset.

Kehitysyhteistyössä on ylipäänsä usein kyse paljon isommista asioista kuin pelkän infran rakentamisesta: työssä taistellaan usein vanhoja uskomuksia ja toimintamalleja vastaan. Tärkein ja samalla vaikein muutos on muuttaa asenteita, saada ihmiset oppimaan omista oikeuksistaan ja uskaltamaan vaatia oikeuksia myös omalta valtioltaan. Juuri tätä työtä pääsee kummina tukemaan.

Usein kysytään myös eikö pitäisi auttaa ensin kotimaan köyhiä ennen kuin viedään apu ulkomaille. Mutta eiväthän nämä sulje toisiaan pois. Moni järjestö tekee hienoa ja tärkeää työtä Suomessa köyhien ja syrjäytymisvaarassa olevien puolesta. Auttaa voi kuitenkin niin lähellä kuin kaukana. Jokainen meistä saa valita itselleen sopivan ja omalta tuntuvan auttamisen tavan, samoin järjestön tai kanavan sen kohdistamiseen. Rahallisen tuen lisäksi auttaa voi myös tarjoamalla aikaansa ja osaamistaan.

Suomen World Vision haluaa tarkastella asioita globaalista näkökulmasta ja puuttua esimerkiksi urbanisoitumisen ja pakolaisaaltojen juurisyihin. Kehitysmaiden ihmisillä on usein huutava pula asioista, joita meillä pidetään itsestäänselvyytenä. Varsin pienillä rahallisilla panostuksilla saadaan usein aikaiseksi valtavia tuloksia. Yhä useammasta lapsesta tulee koulutettu, hyvinvoiva aikuinen, joka saa myöhemmin ja vähemmän omia terveitä lapsia.

Tällä hetkellä erityisesti Afrikassa tehtävän hyväntekeväisyyden yhteydessä puhutaan paljon white saviour -kompleksista. Sillä viitataan ei-valkoisia auttavaan valkoiseen ihmiseen, joka pyrkii hyötymään toiminnastaan lähinnä itse kiillottamalla sädekehäänsä ja tulee samanaikaisesti tukeneeksi juuri niitä rakenteita, joista ongelmat autettavassa maassa ovat alun alkaen lähtöisin, pahimmillaan juuri valkoisten aikaansaamina. Aihe on monimutkainen ja vaikea. On tervettä pohtia kriittisesti oman toimintansa lähtökohtia ja sitä miten puhuu ihmisistä, joita pyrkii tukemaan. Auttamatta jättäminen siinä pelossa, että auttaa väärin, ei kuitenkaan ole minusta hyvä vaihtoehto, sillä esimerkiksi juuri kummitoiminnan avulla voidaan antaa sadoilletuhansille lapsille mahdollisuus parempaan elämään. On myös ihan luonnollista, että auttamisesta saa itse hyvän mielen, joka parhaassa tapauksessa kannustaa tekemään lisää hyvää.

World Vision pyrkii toimimaan eettisesti niin mainonnassaan kuin toiminnassaan. Järjestö ei halua mennä ohjelma-alueille kertomaan miten sikäläiset ongelmat pitäisi ratkaista, vaan antaa paikallisille työkaluja itse parantaa elämäänsä pysyvästi. Kunkin ohjelma-alueen asukkaat tekevät itse päätökset siitä mihin haasteisiin he haluavat muutosta ja mihin toivovat tukea. Yhteisö valitsee myös itse kaikkein eniten apua tarvitsevat perheet ja lapset kummilapsiohjelmaan.

Suomen World Vision toteuttaa hankkeensa yhteistyössä kohdemaan World Vision -toimiston kanssa ja kaikki työntekijät ovat paikallisia. Suomesta ei siis lähetetä työntekijöitä kenttätyöhön, vaan työntekijät työskentelevät ja asuvat niillä alueilla, joissa ohjelmia on käynnissä. Tärkein tavoite on yhteisöjen voimaantuminen ja kyky ottaa oma elämä haltuun, sillä voimaantuneet ihmiset puuttuvat oma-aloitteisesti köyhyyden syihin, osaavat vaatia omia oikeuksiaan ja huolehtivat lasten hyvinvoinnista. Voimaantunut kylä- tai slummiyhteisö jatkaa itsenäisesti kotiseutunsa kehittämistä, kun avustustyö alueella päättyy.

Olen itse niin monin tavoin etuoikeutettu ja onnekas, että haluan auttaa siinä missä voin, laittaa hyvää kiertämään. Koen kuitenkin omasta hyväntekeväisyystoiminnastani puhumisen vaikeaksi, sillä monet kokevat vaikuttajien hyväntekeväisyyden hyvän omatunnon ostamisena ja kovin helposti saa niskaansa syytteitä tekopyhyydestä. Toisaalta olen huomannut senkin, että puhumatta jättäminen saa ihmiset olettamaan, että hyväntekeväisyyttä ei tehdä. Ehkä siis parempi puhua kritiikin uhallakin, sillä tuntuu tärkeältä puhua auttamisesta arkisena asiana, jota me kaikki voimme tavalla tai toisella omien resurssiemme puitteissa tehdä. Hyvää voi tehdä niin monin tavoin, niin pieninä ja konkreettisina tekoina omassa arjessa kuin hyväntekeväisyysjärjestöjen tukemisena. Olen itse tukenut vuosien ajan useampia mielestäni tärkeää työtä tekeviä järjestöjä ja olen tosi iloinen siitä, että tämän yhteistyön myötä olen saanut mahdollisuuden tutustua myös Suomen World Visionin toimintaan ja tehnyt päätöksen lähteä Jarnon kanssa mukaan kummitoimintaan. Toivon, että osaan puhua siitä glorifioimatta. Emme ole täydellisiä ihmisiä sen enempää kuin muutkaan, toiminnassamme on paljon parantamisen varaa, mutta minusta on tärkeintä, että me kaikki yritämme omien mahdollisuuksiemme mukaan auttaa sen sijaan, että kilpailemme siitä kuka tekee eniten tai parhaiten.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet onko eettisesti oikein tehdä kaupallista yhteistyötä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. Olemme itsekin saaneet jonkin verran kritiikkiä tekemästämme hyväntekeväisyysyhteistyöstä.

Järjestöillä ei yleensä ole suuria markkinointibudjetteja, koska valtaosa varoista halutaan ohjata auttamiseen. Vaikuttajayhteistyön kautta järjestöt voivat kuitenkin tavoittaa hyvin kustannustehokkaalla tavalla suuria määriä ihmisiä, jotka saattavat olla kiinnostuneita auttamisesta. Yhteistyö on myös esimerkiksi perinteiseen mainontaan verrattuna tehokas tapa viestiä järjestön konkreettisesta toiminnasta ja sen saavuttamista tuloksista.

Hinnoittelemme työmme aina normaalia edullisemmin, kun työskentelemme hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. Joka vuosi teemme osan työstä myös pro bono eli puhtaasti hyväntekeväisyytenä. Merkitsemme silti kaikki yhteistyöt kaupalliseksi yhteistyöksi riippumatta siitä olemmeko tehneet työn ilmaiseksi tai tavallista pienempää korvausta vastaan. Siitä tiedätte ja tunnistatte, että näkyvyydestä on sovittu etukäteen ja sillä on kaupallinen agenda – tässä tapauksessa toivomme innostavamme teistä mahdollisimman monet kummitoimintaan mukaan kanssamme.

Olemme myös kaikkien yhteistyökumppaneidemme toiminnassa mukana tukijoina ja lahjoittajina. Kuukausilahjoittajina (ja nyt kummeina) maksamme järjestöille saman verran kuin kaikki muutkin.

Lähdemme tosiaan loppuviikosta Keniaan tutustumaan Suomen World Visionin toimintaan paikan päällä, ja kummilapsemme tapaamisen ohessa tarkoitus on kertoa mitä kaikkea Suomen World Visionin toimintaan ihan konkreettisesti kuuluu. Suomen World Vision kompensoi kaikki nimissään tehtävät lentomatkat.

Usein puhutaan myös lasten oikeuksista hyväntekeväisyysjärjestöjen mainonnassa ja viestinnässä. Lasten yksityisyyden suojelu on tietysti supertärkeää ja niinpä en jaa tässä kirjoituksessa kummilapsestamme tunnistettavia tietoja. Suomen World Vision pyrkii huomioimaan avustuskohteiden lasten ja aikuisten oikeuksia kaikessa toiminnassa ja päätöksissä, mikä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että heiltä pyydetään aina suostumus kuvien ja tekstien käyttöön ja niiden käyttötarkoitus selitetään. Lasten kohdalla suostumus pyydetään myös huoltajilta. Kaikilla on aina oikeus kieltäytyä valokuvissa esiintymisestä eikä ihmisten saama apu ole siitä riippuvaista.

Viestinnässä pyritään siihen, että avun saajat kuvataan arvokkaasti eikä avuttomina uhreina. Kuvat ja tarinat ovat tärkeitä, sillä suurin osa järjestön tukijoista ei pääse seuraamaan paikan päällä tehtävää kenttätyötä, mutta kuvien ja tarinoiden kautta avun tarpeesta ja työn tuloksista voidaan viestiä ulkopuolelle. Avuntarve pyritään näyttämään todellisuutta kaunistelematta tai dramatisoimatta, sellaisena kuin se on.

***

Toivon, että olen pystynyt avaamaan kummitoimintaa mahdollisimman kattavasti ja herättämään teissä kiinnostusta mukaan lähtemiseen! Kummius on niin helppo tapa auttaa, silti sen vaikutus sekä kummilapsen että yhteisön elämään on valtavan suuri. Voit lukea lisää kummitoiminnasta Suomen World Visionin sivuilta. Jos herää kysymyksiä tai ajatuksia, kommenttilootan puolella sana on vapaa! Ja jos innostut mukaan, olisi ihanaa kuulla siitä ♥

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA