Kuluneen kuukauden olennaiset, olkaa hyvä!
✖ Marraskuu ei ollut minun kuukausi. Musta, märkä ja raskas. Olen helvetin iloinen, että se on ohi. Kuun viimeinen viikko jotenkin kiteytti kaiken: alkuviikosta minulle tehtiin tutkimuksia, jotka ilmeisesti laukaisivat kaikkien tavanomaisten kipujen lisäksi vielä painajaismaisen pohjetulehduksen. Kävelemisestä en edes haaveillut, mutta en pystynyt edes makaamaan, sillä pohkeita ei voinut laskea mitään vasten. Kun lopulta kokeilin niihin uutta kipulääkettä, lääke aiheutti rajun migreenin ja pahoinvoinnin. You win some, you lose some – harakoille huvenneen päivän päätteeksi päätä särkee yhä, mutta nyt pystyn ainakin kävelemään. Yrittäjänä ei naurata. Tällaiset päivät tarkoittavat, että seuraavina tehdään tuplasti töitä.
Nyt kun tämä on saatu alta pois, voin keskittyä surkean kuukauden kohokohtiin!
✖ (Nyky)tanssi kiinnostaa. Ei sentään tanssiminen itse, Jarno on meistä se tanssija, vaan tanssista nauttiminen katsojana. En tajua tanssista mitään, mutta liike on lumoavaa katseltavaa ja tekee vapauttavalta antaa ajatusten ja assosiaatioiden vaeltaa. Viime aikoina on tullut nähtyä erityisesti nykytanssia: kävimme viime kuussa Zodiak Helsingissä katsomassa Anna Cadian esikoisohjauksen Ars Erotica (oli hieno!) ja nyt kävimme Stoassa katsomassa Alpo Aaltokoski Companyn uuden Kadotettu-teoksen. Nälkä kasvaa syödessä, haluan lisää! Saa suositella! Myös teatterissa olisi kiva käydä ennen joulua.
*Kynsien kestolakkaus on sponsoroitu.
✖ Kimallus levisi kynsiinkin. On ehkä vuoden mustin ja märin aika, mutta se ei estä minua tai ainakaan kynsiäni kimaltamasta. Olen käynyt viime vuosina kolmisen viikon välein Peili Hiussalissa Jennillä: hän pitää kynteni salonkikelpoisina kestolakkauksella*, joka kestää kynsissä useamman viikon jopa minun elämäntyylillä (siinä ei paljoa käsiä ja kynsiä varjella). Valitsen lähes aina yksivärisen, yksinkertaisen, melko lyhyeksi viilatun mustan kestolakkauksen, mutta tällä kertaa päätimme piristää sitä hopeisella folioinnilla, jota laitettiin muutamiin kynsiin. Ah kuinka se kimaltaa kilpaa sormukseni kanssa! Ensi kerralla foliointi ehkä kaikkiin kynsiin pikkujoulukauden kunniaksi.
✖ Uusi Joker. Kävimme katsomassa uuden Joker-elokuvan, jota tähdittää roolia varten rajusti laihduttanut Joaquin Phoenix. Tummasävyinen tarina kertoo kuinka yksinäinen ja turhautunut Arthur Fleck suistuu lopullisesti kohti hulluutta eikä siinä hirveästi valonpilkahduksia ole, mutta leffa on kaikessa synkkyydessään vaikuttava. Vahvimmin jäi mieleen hypnoottinen kohtaus, jossa Fleck tanssii hylätyssä kylpyhuoneessa. Luin kiinnostavan pikkuhaastattelun siitä kuinka tanssikohtaus oli syntynyt improvisoiden kuvaustilanteessa, kun alkuperäinen käsikirjoituksen kohtaus ei tuntunutkaan oikealta. Sen sijaan että Fleck olisi kolme miestä murhattuaan kärsinyt omantunnon tuskista, hän tunsi saavansa voimiaan takaisin. Se oli alkanut itsepuolustuksesta ja eskaloitunut, hän oli saanut kontrollin tilanteeseen ja se oli tuntunut hyvältä. Toivon Phoenixille parhaan pääosan Oscaria ihan pelkästään kylpyhuonekohtauksen takia. (Kappas, tässäkin toistuu tanssiteema. Kai se on niin, että keho on joskus ilmaisuvälineistä vahvin.)
✖ Vuoden viimeiset työt alta pois. Nimittäin ihan kohta alkaa loma! Olen kerrankin osannut välttää vanhoja virheitä ja näyttää siltä, että joulukuusta on tulossa huomattavasti rennompi ja rauhallisempi kuin se oli esimerkiksi vuosi sitten. Olen nauttinut ajatuksesta suuresti jo etukäteen, suunnitellut kaikkea museopäivistä pikkuretkiin lähiseuduille, mutta todellisuudessa tärkeimmät tavoitteeni ovat pitää huolta itsestäni ja kirjoittaa. Jos saan tehtyä nämä, olen 100% tyytyväinen.
Miten teidän marraskuu on sujunut?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
