Kaikki häipyy, on vain nyt

Kun olin teini, kuuntelin vanhojen rokkisuosikkieni – The Doorsin, Led Zeppelinin ja Danzigin – ohella Eppu Normaalia. On vähän vaikea selittää miksi toiselta puolelta maapalloa Lappiin muuttanut teinityttö innostui keski-ikäisten miesten luotsaamasta suomalaisyhtyeestä, mutta sillä oli jotain tekemistä Martti Syrjän sanoitusten kanssa. Olin osannut suomea vasta pari vuotta, mutta oppinut jo rakastamaan sen kauneutta. Pidin valtavasti Syrjän rujolla tavalla sointuvista riimeistä ja kirjoittelin niistä yläasteella äidinkielen esseitä, vaikka kielikuvat eivät täydessä laajuudessaan vielä silloin auenneet.

Lapsuuteni kesät sumuun vajonneet
Palasiksi muistojeni läjään hajonneet
Palapelin kokosin paksuin rukkasin
Ihmetellen minne kaikki palat hukkasin
En unta saanut ja näin jäin miettimään

Kaiken minkä muistan aika kutistaa
Mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen kaiken piirtyvän
Ja kaiken suhteen, kaiken siirtyvän

Kiinnostus laululyriikkaan oli näin jälkikäteen ajatellen suureksi avuksi, kun opettelin ymmärtämään ja kirjoittamaan suomen kieltä. Oli muitakin lyriikkavetoisia suomalaissuosikkeja, kuten Dave Lindholm, Sielun veljet sekä Lapin pojan A.W.Yrjänän tähdittämä CMX-yhtye. Mutta niistä lisää joskus toiste, nyt pitää mäyhätä Epuista! Löysin kuvitukseksi nipun kuvia minun ja Jarnon Tampere-reissulta vuosien takaa, ne saavat Tampere-yhteyden ansiosta kelvata.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Oli mielessäni elämäni olemattomuus
Kuun takaa mulle nauroi ikuisuus
Ei huomista, ei eilistä
Vain tämän hetken voi nähdä peilistä

Soitin paljon Valkoista kuplaa, Eppujen vuonna 1986 ilmestynyttä albumia, jolta löytyy mm. klassikkokappale Joka päivä ja jokaikinen yö. Se oli toinen biiseistä, jonka Jarno lauloi häissämme. Silti Eppu-suosikkini siltä levyltä on aina ollut Kaikki häipyy, on vain nyt. Sen melankoliassa on jotain mikä rutisti sieluni pieneksi mytyksi nyrkkiin jo silloin kun olin neljätoista. Poltin tupakkaa yläasteen nurkan takana ja nyyhkin tulitikkuihini.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen hiljaa ilkkuen
Tiedänhän että pieni oon
Kun siltä tuntuu mahdun hyvin kainaloon

Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin kappale saa minut yhä itkemään. Näihin toteaviin sanoihin se kiteytyy, kaiken ohikiitävyys. Kliseisyydessään niin kammottavan totta: tämä tässä on kaikki mitä meillä on, se mihin kannattaa keskittyä.

Pieni anekdootti. Kun muutin Tampereelle 16-vuotiaana enkä tuntenut ketään, ensimmäinen ihminen jonka tunnistin kadulla oli Eppu-kitaristi Juha Torvinen, jota päin kävelin vahingossa Sokoksen ovella. Muutama vuosi myöhemmin päädyin graafikoksi tamperelaiselle levymerkille ja minusta tuli siviiliammatiltaan levy-yhtiötuottajana työskentelevän Torvisen työkaveri. Kun Eput soittivat yllätyskeikan tamperelaisessa yökerhossa, pääsin sisäpiirisuhteillani listalle. Luonnollisesti olin pommittanut Torvisen puhelimen täyteen tekstiviestejä: tuleehan se biisi. Tuleehan. Ja tuli se.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Aamu sarastaa, öiset hetket varastaa
Meidät valo hukuttaa, meidät nukuttaa

☊ EPPU NORMAALI ~ KAIKKI HÄIPYY, ON VAIN NYT
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Silitä mua

Marraskuun lopun kyyhkynharmaana sinnittelevä keskipäivän valontapainen ylettää juuri ja juuri Hangon Bulevardin päässä sijaitsevan kivitalon kauniiseen rappukäytävään, valtavan ikkunan alle. Tämä torin vieressä yli sata vuotta seissyt kivitalo oli arkkitehti Lars Sonckin ihan ensimmäisiä töitä. Sillä aikaa kun Parkkonen (joka on siis mieheni, ja valokuvaaja, jos olen unohtanut kertoa) kokoaa kalustoaan, kuljetan sormeani pitkin kolhuisten ja vähän pölyisten seinien värikerroksia. Niin kaunista, kaikki näyttää niin kauniilta täällä.

Vaikka olenkin valokuvaajan vaimo, minun on vaikea olla valokuvissa. Tunnen, kuinka jokainen solu minussa jähmettyy, sulkeutuu, menee kiinni kuin simpukka, kun kamera kääntyy kohti. Nyt tekee kuitenkin mieli vähän patsastella kuvissa. Uusi takkini näyttää niin upealta, ja olen onnellinen voidessani kerrankin levittää kestävän, kotimaisen muodin ilosanomaa. (Olen edelleen suurimmaksi osaksi melko holtiton kuluttaja, ei nyt kiilloteta kruunuani liikaa.) Tartun portaikon silkkiseksi kuluneeseen puukaiteeseen ja tottelen kuvaajaa.

Mutta asiaan, eli takkiini. Musta villakangastakki on liikkeestä nimeltä Liike, Helsingin Fredrikinkadulta. Sen on suunnitellut pienyrittäjä-parivaljakko vainio.seitsonen ja se on ommeltu yhden naisen ompelimossa Lahdessa. Kangas on Italiasta, 60% mohairia tekee takista upean kiiltävän ja oliomaisen. Minua tekee koko ajan mieli silitellä.

TAKKI ~ VAINIO.SEITSONEN, LIIKE
VEKKIHAME ~ H&M
HARMAA COLLEGEPUSERO ~ R-COLLECTION
KENGÄT ~ DR. MARTENS
KAULAHUIVI ~ GAUHAR HELSINKI
KORUT ~ OZ JEWEL, GAUHAR HELSINKI
JA (HANKOLAINEN KULTASEPÄNLIIKE) LAGERROOS

En olisi kuuna päivänä ostanut takkia, jossa on vyö, elleivät Vainio & Seitsonen olisi pakottaneet minua kokeilemaan kyseistä mallia. Vyöhän tekee silhuetista tosi makoisan! Sitäpaitsi vyö kuroo tietysti takin kunnolla kiinni, jolloin sen sisällä on lämmintä ja ihanaa. Takissa on syvät taskut ja kaulus, jonka saa ruhtinatarmaisesti pystyyn, kuvittelen näyttäväni salaperäiseltä ja vähän syntiseltä takkini uumenissa. Takissa on ylellisen runsaat pussihihat, niitä rakastan aivan erityisesti.

Ainoa huono puoli on se, että kylpytakkimaista takkia ei tekisi mieli riisua ollenkaan. Mutta mikäpäs siinä, kyllä nyt yhden talven voi nainen villakangastakissaan asua. On sitä hullumpaakin kuultu.

Takkia on valmistettu vain muutama kappale ja leikkuun ylijäämäkin on hyödynnetty; siitä on tehty hauskoja huivihuppuja myyntiin. Samoilla kaavoilla löytyy myös toinen takki, sen materiaali on pääosin villaa, ripauksella kashmiria, tuloksena kauniin himmeä kalanruotopinta. Minun oli vaikea päättää kumman hankkisin, silloin kun aikoinaan hivelin vasta villatilkkuja keittiönpöytäni ääressä.

Nyt kun katson kuvia, olen kyllä erittäin tyytyväinen valintaani. Talven vähässä valossakin loistan kuin korpin sininen kylki!

PHOTOS BY STUDIO TOMI PARKKONEN

Täsmäaseet silmänympärysiholle

Kaupallinen yhteistyö Mádara

Sanotaan se suoraan: kukaan ei ole hehkeimmillään tähän aikaan vuodesta. En minä ainakaan. Auringonvalon puute, jatkuva pimeys ja sen aiheuttama väsymys vievät kasvoista värin, mitä nyt nenänpielet ja pienet näpyt tietenkin punoittavat. Ensimmäisten pakkasten ja kuivan sisäilman yhdistelmä kuivattaa ihoa ja nostattaa poskille röpelöä. Silmät ovat pahimmat: aamuisin kylpyhuoneen peilissä on vastassa tummat silmänaluset, silmäpussit ja turvonneet luomet. Itkeminen pahentaisi tilannetta, joten parasta vaan nauraa.

Kaikki ei toki johdu pelkästään vuodenajasta. Minulla on ollut pikkutytöstä saakka tummat silmänaluset. Raskaat luomet puolestaan ovat sukurasite, joka on vuosien varrella pahentunut tasaisesti, kunnes keksin, että kasvojumppa ja gua sha -kasvohieronta auttavat pitämään kasvojen lihakset kunnossa ja ehkäisevät siten myös maan vetovoiman vaikutuksia, kuten luomien valahtamista entisestään.

Syksyisin kaikki silti kärjistyy. Nyt on ollut tavallista enemmän stressiä, joka on näkynyt silmissäkin, jotka ovat olleet huonosti nukuttujen öiden takia vielä turvonneemmat kuin tummemmat kuin yleensä tähän aikaan. Ei mikään ihme, silmien ympärillä oleva iho on neljä kertaa ohuempi ja herkempi kuin iho muualla kasvoissa ja siksi se reagoi ensimmäisenä stressiin ja ärsytykseen. Elämäntavoilla on tietysti muutenkin iso vaikutus ihoon. En polta enkä ole lentänyt kuin kerran viimeisen puolen vuoden aikana, mutta stressin lisäksi esimerkiksi elektronisten laitteiden käyttö lisää kuormitusta. On myös silmänympärysihoa vaurioittavia tekijöitä, joihin meillä on hyvin vähän tai ei ollenkaan valtaa, kuten ikääntyminen, ympäristön saasteet, kuiva sisäilma ja pohjoisen talven haasteet.

Otin ilolla testiin Mádaran tämän syksyn uutuudet, silmänympärysihon intensiiviseen hoitoon tarkoitetut täsmäaseet. Ajattelin olevani niille täydellinen koekaniini: jos ne pystyvät tekemään jotain meikäläisen mustille kraatereille, niistä on takuulla apua muillekin.

Mádara on yksi suosikkimerkeistäni: tutkitusti turvallista ja tehokasta, hinta-laatusuhteeltaan loistavaa luonnonkosmetiikkaa, jota on helposti imeytyvien koostumusten ja mietojen tuoksujen (ja okei, tyylikkäiden pakkausten) takia ilo käyttää.

Kuten pidempään seuranneet tietävät, en ole käyttänyt vuosiin ihollani mitään muuta kuin luonnonkosmetiikkaa, ei vaan ole mitään syytä turvautua synteettisiin tuotteisiin. Luonnonkosmetiikka on ympäristöystävällistä eikä kerrytä iholle kemikaaleja, joiden yhteisvaikutuksista tai pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi. Varsinkin silmänympärysihon ohuelle iholle ja huulille tuntuisi pahalta laittaa mitään muuta kuin luonnonkosmetiikkaa.

Ensimmäinen syksyn uutuuksista on seerumi nimeltä RE:GENE OPTIC LIFT -silmänympärysseerumi. Pelkistettyyn, hopeanhohtoiseen pulloon pakattu seerumi oli uudenlainen tuttavuus: ohutta, pehmeää seerumia käytetään tehotuotteena silmänympärysvoiteen alla, samalla logiikalla kuin seerumeita muutenkin. Seerumia levitetään pari tippaa silmänympärysiholle aamuin illoin ja sen luvataan saavan aikaan välittömästi napakamman ja kirkkaamman ihon, minkä se myös tekee – ihanaa.

Toinen uutuus on vaaleanpunaiseen tuubiin pakattu SOS EYE REVIVE HYDRA -silmänympärysvoide ja naamio. Otin sen testiin erityisen suurella innolla, sillä olen käyttänyt Mádaran osuvasti nimettyä SOS-sarjaa kolmisen vuotta ja tykännyt tosi paljon niin sarjan seerumista kuin kosteuttavasta naamiosta, jota ostan lisää aina kun se loppuu. Silmäympärysiholle suunniteltua uutuutta voi käyttää kahdella tavalla, aamuin illoin käytettävänä voiteena tai naamiona, jota levitetään runsaasti silmänympärysiholle ja annetaan vaikuttaa vartin ajan ennen pyyhkimistä tai pesemistä pois.

Molemmat sisältävät kliinisesti tutkittuja ja toimivaksi todettuja raaka-aineita, jotka vähentävät ärsytystä, edistävät mikroverenkiertoa lievittääkseen punoitusta ja turvotusta, edistävät kollageenin tuotantoa, kosteuttavat ja vahvistavat ihon suojakerrosta.

En ole koskaan jaksanut vaivautua ennen-jälkeen -kuvien kanssa, koska kasvojeni kunto vaihtelee niin paljon ja peilikuva näyttää joka aamu erilaiselta. Endometrioosi saa aikaan turvotusta tiettyihin aikoihin kuukaudesta ja mikä tahansa saunailta, viinilasillinen tai iltakävely viimaisessa säässä saa rosacean riehaantumaan. Toisaalta yinjooga tai gua sha tuo kasvoille ihanan hehkun, joka huijaa pois vähintään puolet liian lyhyiksi jääneiden yöunien vaikutuksista – tämä on tällaista jatkuvaa tasapainon hakemista. Kuvilla on turha yrittää vertailla yksittäisten tuotteiden tai rutiinien vaikutusta kasvoihin, kun niihin vaikuttaa koko ajan niin moni asia, joista osaan minulla ei ole mitään valtaa.

Esimerkiksi nämä kuvat on napattu tänään eilisen migreeni- ja pahoinvointikohtauksen jälkimainingeissa eikä naamataulu ollut parhaimmillaan. Mutta mitäpä kuvilla, kun uskon omiin havaintoihini, niin välittömiin pikkumuutoksiin kuin niihin, jotka näkyvät pidemmän ajan kuluessa. Tunnen omat kasvoni ja olen oppinut arvioimaan melko tarkasti millä tavoin mikäkin tuntuu vaikuttavan ja näkemään läpi hetkellisten asioiden, kuten hormonaalisen turvotuksen, joka tulee ja menee.

Olen oppinut kaksi asiaa testailtuani kosmetiikkaa vuosikausia työni puitteissa. Mikään tuote ei pysty poistamaan kasvoilta vaikeaa syksyä tai perinnöllisiä tosiasioita, mutta (tämä on se kakkoskohta) oikeanlaiset ihonhoitotuotteet kyllä auttavat taklaamaan haasteita. Tämä tuotekaksikko on todella pelastanut aamuni viime viikkoina.

Seerumin tehon huomasi nopeasti: välittömästi napakoittavan vaikutuksen lisäksi vajaassa viikossa silmät alkoivat näyttää virkeämmiltä ja kirkkaammilta. Voide on täydellinen täsmäase kuiviin ja kiristäviin silmänympäryksiin ja tuntuu yhtä hyvältä kuin SOS-sarjan muut tuotteet: suojaa ihoa ja kosteuttaa. Naamiona se toimii ihanana, ylellisenä pika-apuna turvonneisiin ja väsyneisiin silmiin ja on pelastanut niin palaveriaamuja kuin iltamenoja.

Ostaisinko näitä tuotteita jatkossa itse? Ihan varmasti, varsinkin syksyisin. Todennäköisesti muulloinkin, sillä minulla ei ole ollut aikoihin mitään tiettyä lempituotetta silmänympärysten hoitoon ja näistä olen tykännyt paljon – ne ovat osoittautuneet yhtä tehokkaaksi tai tehokkaammiksi kuin moni huomattavasti hintavampi tuote. Voide toimii ilman seerumiakin, mutta tähän aikaan vuodesta otan kyllä kaiken mahdollisen avun vastaan, tuplakombolla siis mennään.

Mádaran sivuilla on sunnuntain ja maanantain ajan käynnissä -40% ale isosta osasta tuotteita, joten nyt on loistohetki napata nämä testiin tai tehdä peilikaappiin muita tarpeellisia täydennyksiä!

Miten siellä, näkyykö loppusyksy peilissä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA