Juoksutukka

Vuoden ensimmäinen lenkki takana, kiitos Eevan joka patisteli laiskamadon lenkkipolulle. Kuka tarvitsee tuotteita tukan tuuheuttamiseen, kun kaikkiin ilmansuuntiin räjähtäneen reuhkan saa aivan vaivatta aikaiseksi juoksemalla merenrannalla?

2014-03-02-stellaharasek-after-run

Muina seksipommeina tässä. Hikoilu on selvästi tämän vuoden teema, niin työpöydän äärellä kuin kahvakuula kädessä. Olen käynyt Helsinki Core Trainersilla jo jokusen viikon, en vielä niin kauan että kehtaisin keulia, mutta palataanpa asiaan kun saan vedettyä edes viisi leukaa. Tai yhden. Tai puolikkaan.

Who needs hair products? All you need to do to get a wild mane is go for a quick run by the sea.

SUEDE – EUROPE IS OUR PLAYGROUND

Kevättä ja korvapuusteja

Oho! Anteeksi radiohiljaisuus. En ole kadonnut kartalta, vaan unohtunut kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja työkekojen keskelle. Kun pääsin perjantai-iltana treenien jälkeen kotiin, konttasin treenikamat päällä suoraan sänkyyn ihan vaan hetkeksi. Heräsin neljätoista tuntia myöhemmin kahteen havaintoon: kaapissa ei ole kahvimaitoa. SEN SIJAAN ULKONA ON KEVÄT. Ja lähikauppa ja kahvimaitoa notkuvat hyllyt. (Kolmas havainto, seuraus ensimmäisestä.)

2014-03-stellaharasek-ullanlinna-streetlife-12014-03-stellaharasek-ullanlinna-streetlife-2

Olen päättänyt, että aamupalaksi saa syödä korvapuusteja. Se on jopa suositeltavaa, jos sattuu asumaan kulman takana Succesista. Ne tulevat nimittäin samasta uunista kuin Café Esplanadin järisyttävän kokoiset jättipuustit. Niistä riittää jaettavaksi muutamalle muullekin nälkäiselle seuralaisellekin.

2014-03-stellaharasek-ullanlinna-streetlife-32014-03-stellaharasek-ullanlinna-streetlife-4

Lähipalveluita arvostavat myös pienet koirat, ainakin Luna, joka haluaisi mennä moikuttelemaan jokaista putiikinpitäjää. Junoa kiinnostelee lähinnä Sikala, se tietää legendaarisista lihapullista. Sikalan ovimies piti kerran tyttöjen hihnoista kiinni kun kävin hakemassa niitä mukaan.

Mitä teille kuuluu?

Photos by Dorit Salutskij

Got a ticket for a world where we belong

Kun olin pieni, meillä oli karttapallo, jonka maat ja mantereet tuntuivat kohoumina kun niitä kosketti. Kuljetin sormiani vuorenhuipuilta merenpohjiin. Pallo tuntui niin pieneltä, ajattelin että sen ympäri seilaisi päivässä. Harhaluulo tuli oikaistua myöhemmin kun matkustin ensimmäisen kerran Australiasta äitini kotimaahan, pohjoiseen paikkaan nimeltä Suomi. Lentomatka kesti kolmekymmentä tuntia ja lentokoneesta ehti matkan varrella nähdä monta asiaa, jotka muistin karttapallosta: Havaijin, Japanin, pohjoisnavan. Olen yhä varma, että näin jääkarhun.

Pallo jäi Australiaan kun lähdimme seuraavan (ja viimeisen) kerran. Ei mennyt kuin kaksikymmentä vuotta löytää uusi, joka tuntui samalla tavalla omalta. Toisin kuin edeltäjänsä sen pinta on tasainen, lukuunottamatta kolhuja, joita se on saanut melkein satavuotiaan taipaleensa varrella. Peltinen pallo on aivan pieni, saa kuvittelemaan, että maailman ympäri seilaa päivässä.

2014-02-23-stellaharasek-littleglobe-roomage

Ostin 20-lukulaisen karttapallon muutama viikko sitten Roomagesta. Vanhan tavaran kaupasta irtoaa vielä tänään puoleen yöhön saakka 15% alennus verkkokaupan koko valikoimasta taikasanalla STELLA<3ROOMAGE. Kannattaa kurkata.

SAVAGE GARDEN – TO THE MOON AND BACK