Joka vuosi sama juttu. Kahdessatoista kuukaudessa ehtii unohtaa yllättävän monta tosiasiaa maailmasta, kuten sen kuinka pimeää elokuisin on. Sen jälkeen tulee shokkina, että syyskuun yöt ovat vielä sysimustempia. Arvasitte oikein, kolmas törmäyskurssi todellisuuden kanssa osuu näihin lokakuuta läheneviin hetkiin kun maahan on laskeutunut sen sortin musta, ettei Kaivopuistosta löydä kotiin kolmen korttelin päässä sijaitsevalle Kapteeninkadulle ilman taskulamppua.
Olen aivan varma, että jos kaiken tämän pimeyden saisi tiivistettyä purkkiin, sinne syntyisi musta aukko jota pitkin voisi singota itsensä avaruuden äärettömyyteen. En aio yrittää. Sen sijaan aion hankkia talvitakin, jossa on niin suuri huppu ettei nenääni näy. Maailmalta maastoutuminen on päivän sana. Käytännöllinen poikaystävä pyörittää tässä kohtaa silmiään ja toteaa kuivaan tapaansa, että oikea ilmaisu on “säänmukainen varustus”.
Mutta ensin soitan vielä kerran tämän Oliver Tankin kappaleen. Miehen musiikki on täsmälääke näihin öihin siitäkin huolimatta että hän on kotoisin Australiasta eikä toivottavasti tunne muunlaista pimeää kuin lämmintä ja lempeää.
A perfect song for black nights. Enjoy in the comforting company of a glass of red wine. It’s all gonna be alright.
