Stella Harasek
Stella Harasek ~

Grand Poet Hotel

8

✖ RIGA, LATVIA

Kun pr-matkan virallinen ohjelma oli ohi, jäimme Annikan kanssa Riikaan vielä ylimääräiseksi yöksi tarkoituksena vähän relata ja koluta kaupunkia omine nokkinemme. Yöpaikaksi valikoitui Grand Poet Hotel, josta olimme kuulleet jo etukäteen kehuja. Ei ollut vaikea ymmärtää miksi: boheemisti rönsyilevä sisustus on kaikessa kreisiydessään hurmaava ja sijainti keskellä kaupunkia on lyömätön, ihan kaikki on kävelymatkan päässä. Vastikään avautuneesta viiden tähden hotellista löytyy myös oma parfyymikauppa, koska miksi ei?

Olimme varautuneet maksamaan ylimääräisen yömme itse, mutta matkan järjestäjänä toiminut Latvian suurlähetystö ystävällisesti hoitikin laskun puolestamme – kiitos siitä! Kirjoitan hotellista kuitenkin ihan omasta vapaasta tahdostani, koska tykkäsin siitä kovasti ja hotellisuosituksia usein toivotaan ja kaivellaan blogiarkistoista pitkienkin aikojen päästä.

Suunnilleen kaikki ystäväni rakastavat kylpylöitä ja suosivat hotelleita, joissa on spa-osasto. Itsehän en tajua tästä skenestä mitään. Olen just se tyyppi, joka kärsimättömyyttään harrastaa reissuilla lähinnä puolen minuutin pikasuihkuja eikä muista edes pakata uima-asua mukaan, ellei matkakohde sijaitse rannalla. Tällä kertaa en voinut unohtaa, koska Annika muistutti niin monta kertaa. Vietimme siis puolet visiittimme hereilläoloajasta hotellin kylpyläosastolla, joka oli ilahduttavasti auki iltakymmeneen: ehdimme sisäänkirjautumisen jälkeen just heittää matkalaukut huoneisiin ja viilettää kylpytakeissa karistamaan parin päivän pölyt.

Pääsin ilmeisesti hetkellisesti kärrylle siitä mistä kylpemisessä on oikein kysymys, sillä yllätin itseni menemällä kaiken lillumisen jälkeen vielä hotellihuoneen kylpyammeeseen. Korkkasin minibaarista kylmän oluen, loikoilin kylvyssä ja ajattelin, että kaikki ystäväni olisivat nyt ylpeitä. Kuvaan olisi ehkä kuulunut hyvä kirja tai edes lehti, mutta en jaksanut aloittaa kirjaa, jonka olin pakannut mukaan, vaan selasin Instagramia ja tykyttelin koirameemeistä.

Olen koko elämäni ajatellut, että hotelleiden minibaareissa on hirveät kiskurihinnat eikä sieltä kannata ottaa mitään, kun samat tuotteet saa lähikaupasta puolet halvemmalla. Viime aikoina olen tullut kuitenkin tulokseen, että hotellin minibaarin ratsaaminen on osa elämystä. Joskus se oikealla hetkellä korkattu kylmä olut tai kuohuviini on ihan joka penninsä väärti ja siihen kuuluu olennaisena osana just se, ettei tarvitse kesken hotellihuoneessa hengailun pukea ja lähteä etsimään sitä kauppaa. (Se olut maksoi tällä kertaa kokonaiset viisi euroa, että siinä mielessä se ei olisi nyt ollut ehkä valtava kynnyskysymys muutenkaan.)

Hotellihuone kokonaan itselle: harvinaista luksusta. Levittelin vähiä tavaroitani siitä ilosta, että kukaan ei ollut ärsyyntymässä sotkusta. Nukuin silti suuren sängyn toisessa laidassa. En vaan osaa nukkua keskellä sänkyä. Eräällä tuntemallani miehellä ei ole sen suhteen minkäänlaista ongelmaa.

Arvostin myös:
– vihreää marmoria kylpyhuoneessa (saisinko kotiin samaa kiitos)
– vedenkeitintä ja pikakahvia (ensimmäinen kahvi on saatava ennen aamiaista)
– valaistua peiliä, jonka valossa oli hyvä nyppiä kulmakarvat (ei nyt puhuta siitä tilasta mihin ne ajautuvat, kun ei ole omassa remontin runtelemassa kodissaan jaksanut vaihtaa kylppärin lamppua, joka paloi kolme kuukautta sitten)

Aamupala oli ihana! Valikoima oli suurimmaksi osaksi sitä samaa mitä hyvissä hotelleissa aina on, mutta esillepano oli kaunis ja runsas. Erikoisuutena mainittakoon samppanja, jota me molemmat maistoimme, ja savustettu ankerias, jota maistoi vain Annika. Ikinä ei ole liian aikaista samppanjalle, mutta oli todellakin liian aikaista savustetulle ankeriaalle, joka on pilkottu nahkoineen kaikkineen viipaleiksi kuin se olisi suomuihin kääritty patonki.

Vieläkin harmittaa, että tulin yllätyssamppanjasta niin onnelliseksi, että unohdin maistaa pieniä pannukakkuja.

Aamupalan jälkeen menimme tietysti vielä takaisin kylpyläosastolle lillumaan ja unohduimme sinne niin, että tuli kiire pakkaamaan. Onneksi oli late checkout. Se on myös erottamaton osa hotellilomasta kaiken irti ottamista.

Jos saa vähän napista sinänsä superhienosta sisustuksesta, niin pieni miinus lievästä lavastusfiiliksestä. Pitkin aulaa ja ravintolaa sirotellut messinkiset lasivitriinit ovat todella kauniita ja kipsipatsaat sopivat niihin hienosti, mutta runoilijateemaa alleviivaavat käsikirjoituskääröt ovat tarpeettomat. Toisaalta, monet ihmiset pitävät teemapuistomaisesta sisustamisesta. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia. Itse olisin sirotellut vitriineihin mieluummin veistoksia ja vanhoja kirjoja, tietysti sellaisia, joita saisi oikeasti myös selailla luuhatessaan aulassa. Olisin myös lisännyt uutuuttaan hohtavien huonekalujen sekaan vähän antiikkikalusteita tuomaan sisustukseen kerroksellisempaa tunnelmaa.

Vahvasti plussan puolelle kuitenkin jäätiin! Menisin uudestaan. Ja pakkaisin silläkin kertaa mukaan ne uikkarit.

Grand Poet Hotel
Raiņa bulvāris 5/6, Riga, Latvia

PHOTOS BY STELLA HARASEK & ANNIKA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Silmälasit on pop

18

Kaupallinen yhteistyö Trend Optic

Siitä onkin aikaa, kun silmälasit ovat olleet elämässäni ajankohtainen aihe. Likinäköiset silmäni laseroitiin vuosia sitten, lopputuloksena täydellinen nollanäkö, enkä ole tarvinnut sen koommin silmälaseja kauas näkemiseen. Mutta viimeisen vuoden aikana elämääni on hiipinyt vaivihkaa uusi ilmiö: silmät ovat alkaneet väsyä ja harittaa tietokoneen äärellä istuessa, pää kipeytyy joskus lukiessa ja sampoopullojen pienistä pränteistä en saa enää selvää kuin tihrustamalla. Kyllä, se on iloinen ystävämme ikänäkö! Sille ei laserointikaan mahda mitään.

Marssin siis Trend Opticiin näöntarkastukseen. Bulevardilla sijaitseva optikkoliike on ollut vuosia ehdoton suosikkini henkilökohtaisen palvelunsa ja loistavan valikoimansa vuoksi, käytännössä kaikki aurinkolasini ovat sieltä. Trend Opticin juttu on ehdottomasti laatuun panostavat, kiinnostavat ja persoonalliset pikkumerkit, joista useimpia ei Suomessa myy kukaan muu. Valikoimissa on myös muutamia tunnetumpia brändejä, kuten Ray Ban, joilta putiikki poimii erehtymättömällä maulla valikoimiinsa kaikkein ajankohtaisimmat ja kiinnostavimmat mallit.

Patistin samalla Jarnon näöntarkastukseen, sillä hänelle on aikoinaan määrätty silmälasit. Hän vaan hukkasi ne vuosia sitten eikä tullut koskaan hankkineeksi tilalle uusia, vaan koki pärjäävänsä ilman. Nykyään kuitenkin ajamme paljon pitkiä matkoja, myös pimeällä, hirviaikaan ja kaikenlaisia metsäneläimiä vilisevillä tieosuuksilla. Ratin takaa on tärkeää nähdä mahdollisimman tarkasti ja kauas, jonain päivänä se voi pelastaa henkiä.

Niinhän siinä kävi, että meille molemmille tilattiin silmälasit: Jarnolle kauas näkemiseen ja minulle heikentyneeseen lähinäköön. Yllätyksenä tuli, että molemmilla oli nykyisin myös hajataittoa, joka on todennäköisesti syy meitä molempia vaivaavaan päänsärkyyn.

Reaktioni oli kovin toisenlainen kuin kuullessani teini-iässä tarvitsevani silmälasit: silloin olin pökertyä kauhusta, nyt hyrisin innosta, sillä arvasin jo, että hyllyiltä löytyisi toinen toistaan inspiroivampia vaihtoehtoja. Myös Jarno, joka suhtautui silmälasihankintaan aluksi suurella varauksella, unohti kaikki tekosyynsä alettuaan sovitella valikoimia läpi. Varttia myöhemmin hän kyseli jo malttamattomana kuinka kauan silmälasien saapumisessa kestää eikä puhunut muusta koko loppuiltana. Voi tuuliviirimieheni.

Päätimme samalla Trend Opticin väen kanssa tiivistää vuosia jatkuneen ystävyytemme viralliseksi yhteistyöksi: mikäs sen luontevampaa, kun rakastan ja suosittelen tuota ihanaa optikkoliikettä ja sen superkivaa henkilökuntaa ihan muutenkin. Kotimainen yrittäjyys ja laatuun panostavat, persoonalliset kivijalkakaupat ovat todellakin asioita, joita haluan tukea, puhumattakaan siitä, että moni Trend Opticin valikoimiin kuuluvista brändeistä toimii vastuullisesti ja valmistaa tuotteensa eettisesti käsityönä.

Tilasimme lopulta molemmille kahdet kehykset erilaisia tilanteita varten. Harri ja Vilja onneksi auttoivat valinnoissa, sillä on yllättävän paljon asioita, joita kannattaa miettiä. Millaiset kehykset osuvat omaan makuun ja tyyliin? Mitkä värit imartelevat omia sävyjä hiuksista silmiin ja ihonväriin? Mitkä mallit sopivat kasvojen muotoon ja piirteisiin, istuvat hyvin nenällä? Hyvin valitut kehykset voivat parhaimmillaan kohottaa kasvoja ja freesata koko ilmeen.

Näissä kuvissa on Victoria Beckhamin mallistosta löytyneet retrohenkiset kehykset, jotka esittäytyivät ensimmäisen kerran viikko sitten. Ihastuin hurmaavaan, kookkaine linsseineen hivenen humoristiseen muotoiluun ja pehmeään värimaailmaan, joka liukuu lämpimästä ruskeasta meripihkaan. Näytän näissä aivan nuorelta äidiltäni ja pidän jostain syystä siitäkin. No, syytä ei tarvitse ehkä hakea kauempaa kuin siitä, että hän on nuoruudenkuvissaan tyrmäävä kaunotar, jolla oli timanttinen tyylitaju.

Nämä on tarkoitettu kirjoittamiseen, lukemiseen ja kaikenlaiseen lähinäköä vaativaan puuhasteluun. Tilasin linsseihin kevyen liukuvärjäyksen, joka sopii täydellisesti kehysten retrofiilikseen. Onneksi Harri otti liukuvärjäyksen esille, sillä en tiennyt että se on edes mahdollista! Sävyjä olisi ollut tarjolla useita, mutta lämmin ruskea tuntui heti omalta.

Jarnoon iski valikoiman äärellä valinnanvaikeus. Ei ihme, koska hänellä on kasvot, joihin näyttää sopivan kaikki mahdolliset kehykset. Minulla esimerkiksi ei ollut ollenkaan tälläistä ongelmaa.

Valinnanvaikeuden lisäksi tuli myös lapsenomainen innostus, että MÄ SAAN LASIT! Sovitin läpi varmaan sata paria, mutta päädyin newyorkilaisen Moscotin ruskeisiin liukuvärjättyihin sankoihin. Ne on mun käyttöön sopivan jykevät ja väri istuu hyvin mun ihonsävyyn. Linsseihin tehtiin ihan pieni ruskea liukuvärjäys, että aurinko ei häikäise niin paljon ja onhan ne myös hyvännäköiset! Niistä huokuu just oikeanlainen, rento fiilis. Näitä käytän niin ajaessa kuin kaupungilla kulkiessa. – Jarno

Toisiksi kehyksikseni valitsin Jacques Marie Magen tummat ja tyylikkäät pokat. Sain viime keväänä saman merkin aurinkolasit, joten tiesin, että merkki on superlaadukas ja panostaa eettiseen tuotantoon. Kehykset valmistetaan käsityönä Japanissa ja jokaisesta myydystä kehyksestä lahjoitetaan prosentti Pohjois-Amerikan luonnonpuistoille, alueen luonnon ja eläimistön monimuotoisuuden säilyttämiselle. Trend Optic on ainoa, joka myy merkkiä Suomessa.

Rakastan kehysten kilpikonnaväritystä, joka välähtelee valon mukana, ja messinkistä nenäsiltaa. Ranskalaissyntyisen, nykyisin Los Angelesissa toimivan merkin monissa kehyksissä on Art Deco -vaikutteita, joita näkyy minusta häivähdyksen verran myös näissä.

Näihin kehyksiin tilattiin Essilorin Eyezen-linssit, niinsanotut nuorisomonitehot, joissa on lähituki linssin alaosassa. Linssi on erityisen hyvin paljon päätetyötä tekeville ja kännykkää käyttäville ihmisille, joilla ei ole vielä tarvetta varsinaisille moniteholinsseille. Linssi ehkäisee silmien rasittumista ja sopii siis erittäin hyvin juuri minun kaltaisilleni ruuduntuijottajille, joiden silmät tuntuvat väsyneiltä päivän päätteeksi.

Tämän parin linsseineen suunnittelimme ruututyöskentelyn lisäksi palaverikäyttöön ja oikeastaan ihan mihin vaan: silloin kun en tarvitse linssin alaosassa olevaa lähitukea, iloitsen linssin yläosasta, joka korjaa silmieni pahentuneen hajataiton ja auttaa näkemään hyvin myös kauas.

Paksut, tummat kehykset ovat vahva asuste, mikä on osoittautunut ihan mahtavaksi asiaksi erityisesti niinä päivinä, kun en jaksa meikata: kehykset tuovat ryhtiä kasvoihin ja häivyttää väsymyksen merkkejä. Ne tuovat itseasiassa koko olemukseen särmää: saan haahuilla villapaidoissa ja farkuissa ja näytän silti silmälaseineni aika pätevältä tyypiltä.

Jarnon toiset kehykset ovat ranskalaisen Ahlemin: superkevyet metallisangat, jotka eivät voi olla tuomatta John Lennonia mieleen. Huvittaa, että minulla on ollut joskus alta kaksikymppisenä lähes samanlaiset lasit, joita käytin ja rakastin, kunnes tiputin ne pihatielle ja rekka ajoi niiden yli ennen kuin ehdin tajuta niiden pudonneen. Se oli niiden loppu, mutta pyöreät silmälasit ovat konseptina kyllä ajaton klassikko.

Ahlemin pyöreäsankaiset kehykset olivat villi kortti, mutta rakastuin niihin välittömästi. Ne ovat mun kotilasit, joita käytän ollessani tietokoneella: ne korjaavat hajataiton, tekevät keskittymisestä helpompaa ja ovat auttaneet silloin tällöin vaivaavaan päänsärkyyni. Tuun ihan sairaan hyvälle tuulelle ja koko olemukseni jotenkin rauhoittuu, kun käytän niitä. Tuntuu kuin olisin viisas pöllö, joka puhuu ainoastaan kun on asiaa. Sangat on todella kevyet ja huipputaidokasta käsityötä. Niissä on kauttaaltaan pienenpieniä kaiverrettuja symboleita, mistä jaksan lähes päivittäin kertoa Stellalle: “Katso! Muinaisia riimukirjoituksia! Etkö näe niitä!? Et tietenkään, vain valitut näkevät ne! “Eli viisas pöllö onkin ehkä pelkkä pöllö. – Jarno

Mitäs tykkäätte meidän valinnoista?

Trend Optic haluaa tarjota alennuksen teille, joille uusien silmälasien hankinta on ajankohtainen. Koodilla STELLA JA JARNO saa huhtikuun ajan toukokuun loppuun asti 20% alennusta kaikista silmälasikehyksistä. Ei siis muuta kuin näöntarkistukseen Bulevardille! Kannattaa kurkata samalla aurinkolasivalikoima, sillä kevään mallistot täydentyvät kovaa vauhtia.

Trend Optic
Bulevardi 13, Helsinki
Ma-pe 10-18, la 11-15

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Suositus samppanjan ystäville: Modernists

4

✖ RIGA, LATVIA

Terveisiä Riikasta! Saavuimme pari päivää sitten Latviaan pr-matkalle ja aikataulu on ollut juuri niin hektinen kuin pr-matkoilla aina on – päiväohjelma alkaa aikaisin aamulla ja päättyy niin myöhään, ettei kykene enää muuhun kuin ryömimään hotellihuoneen lakanoiden väliin. Palaan myöhemmin kaikkeen muuhun matkan varrella nähtyyn ja koettuun, mutta nyt seuraa nopea ravintolavinkki Riikaan matkustaville. (Ja vaikka et matkustaisi, voit silti nauttia sisustuskuvista!)

Samppanjabaari Modernists on yksi ihanimmista baareista, joissa olen koskaan käynyt. On palkittu ja upeasti kuvitettu samppanjalista, supercool sisustus, rennosti ripustettu taidekokoelma ja todella hyvä musiikki, mutta suurimman vaikutuksen teki se, että samppanjan kanssa tarjoillaan sipsejä. Pieneltä punaiselta muovitarjottimelta. Mitä neroutta ja nyanssin tajua! Samppanja ja sipsit ovat yksi suosikkiyhdistelmistäni. Rasvaiset ruoat vaan toimivat kuplien kanssa, olen omistanut aiheelle pari vuotta sitten jopa kokonaisen blogipostauksen.

Tummanpuhuvan samppanjabaarin tunnistaa kadulla helposti punaisilla muovi-istuimilla varustetusta terassista, sisään päästäkseen täytyy soittaa ovikelloa. Paikka on silti todella rento eikä tarvitse olla viiniasiantuntija uskaltaakseen tulla sisälle, sillä nuoret sommelierit kertovat viineistä enemmän kuin mielellään ja suosittelevat jotain omaan makuun ja budjettiin sopivaa. Visiitti ei vie edes vararikkoon, sillä pullon samppanjaa saa alkaen 30 eurosta ja listalla on pikkupurtavaa pikkurahalla – testaamamme croque monsieur eli grillattu juustoleipä irtoaa neljällä eurolla.


Aristotelesko se siinä vahtii, että samppanjaa nautitaan vastuullisesti.

Samppanjaa voi ostaa myös mukaan: baarin etuosassa on pieni putiikki ja kattoon asti ulottuvat, kuplivaa notkuvat hyllyt. Rakastin jopa baarin logolla varustettua vaaleanpunaista muovipussia eikä hävetä yhtään myöntää, että pyysin pussin mukaan matkamuistoksi. Olisin toki tuonut samppanjaakin, jos minipieneen matkalaukkuuni olisi mahtunut. Muovipussi oli the next best thing.

Oikealla Lela, joka haaveksii viinin äärellä.

Tykkäsin myös siitä, että paikassa käy monenlaista ja -ikäistä väkeä ja lattialla torkkuu koiria. Seinillä roikkuu taidetta ja valokuvia, hyllyillä on viiniin, designiin ja taiteeseen liittyviä kirjoja ja lehtiä. Ah mikä mesta. Ihastuimme Annikan kanssa niin että kävimme täällä vielä toisenkin kerran. Kyselimme henkilökunnalta voisiko Modernists laajentua Helsinkiin. Ei ole kuulemma lähitulevaisuuden suunnitelmissa, mutta ehkäpä asiaa vauhdittaisi, jos keräisimme adressin. Tai sitten pitää itse ryhtyä samppanjabaarin perustamispuuhiin.

Modernists Champagne Boutique & Bar
K. Barona 31, Riga, Latvia
Ti-pe 11-23, la 14-23

PHOTOS BY STELLA HARASEK